torstai 22. maaliskuuta 2012

Nalkutin


Betula nana, osa 25

”Tiedät varmaan kuka portailla ollut varjojen mies oli?” Mihail kysyi vankkureiden kitistessä tasaisella vauhdilla eteenpäin.

”Tiedän hänen nimensä ja joitakin tarinoita hänestä. En tiedä hänestä muuta”, Vihtori vastasi.

”Kuka hän siis oli?”

”Jos kysyisin lupaa, niin minua kiellettäisiin kertomasta. Minusta vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja ottaisit hänestä joka tapauksessa selvää. Mies on tavallaan yksi yliopiston opettajista.”

”Tavallaan?”

”Niin. Virallisesti yliopiston päättävät elimet, rehtoria lukuun ottamatta, eivät haluaisi täällä opetettavan pimeää taikuutta. Rehtorin mielestä se kuitenkin kuuluu taikuuden kirjoon ja hän on itse vastuussa Rafaelin tekemisistä.”

”Tämän opettajan nimi on siis Rafael?”

”Kyllä ja hän ottaa vuosiluokaltaan vain yhden oppilaan. Hänen viimeisin oppilaansa oli sinua vuoden vanhempi. Tämä tosin kuoli tapaturmaisesti, kun eräs taika ryöstäytyi hänen käsistään. Pimeä taikuus ei sovi kaikille.”

”Ja nyt hän havittelee minua oppilaakseen?”

”Olet näemmä suosittu”, Vihtori sanoi jo hieman pilkalliseen sävyyn.

Mihail ei enää jatkanut keskustelua. Vaikka Vihtori kertoa enemmän kuin edellinen lähetti tai rehtori ja tämän adjutantti yhteensä, niin Mihaililla oli aavistus, että Vihtorikin salasi paljon asioita kirkkaan hymynsä taakse.

Lopulta vankkurit pysähtyivät Mihailin talon eteen.

”Rehtori määräsi antamaan sinulle tällaisen”, Vihtori sanoi ennen kuin päästi Mihailin ulos ja ojensi tälle pienen metallisen esineen.

Mihail katsoi taitavasti koristeltua esinettä. Se oli hieman tulitikkulaatikkoa suurempi kullattu metallilaatikko, jossa oli toisen puolen yläreunassa ritilä.

”Se on nalkutin. Sillä voit kutsua minua aina kun tarvitset, minulla on samanlainen”, Vihtori sanoi ja veti taskustaan toisen samanlaiset laatikon: ”Painat vain tuota sivussa olevaa nappia peukalollasi, niin minun nalkuttimeni hälyttää.”

Mihail ei ollut varma millä tavalla hänen pitäisi suhtautua lahjaan, mutta kiitti joka tapauksessa. Sitten hän hyppäsi pois vankkureiden kyydistä ja marssi sisälle. Vihtori palasi vankkureineen takaisin palatsille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti