Betula nana, osa 23
Mihail ei ollut nähnyt pimeää taikuutta koskaan ennen. Hän
oli itse asiassa luullut, ettei koko yliopistossa opetettu pimeää taikuutta.
Nyt pimeä taikuus kuitenkin ilmestyi hänelle keskellä päivää rehtorin palatsin
portaissa.
”Seuraavan kerran suosittelen olemaan varovaisempi sen
suhteen mitä kutsut rappioksi!” Tummaan kaapuun pukeutunut mies huudahti
rääkyvällä äänellä Ruskojärvelle.
Mihail kuuli Ruskojärven voihkaisevan kivusta ja kääntyi
katsomaan taakseen. Ruskojärvi makasi kivuliaassa asennossa portaiden
yläpäässä. Tämän toinen jalka oli vääntynyt miltei kaksin kerroin ja olkanivel
lähtenyt sijoiltaan. Lisäksi Ruskojärven suusta ja takaraivosta valui verta.
Mihail huomasi kuitenkin, että Ruskojärvelle oli käynyt huomattavasti paremmin
kuin palatsin vartijoille. Molemmat vartijat lojuivat luonnottomina myttyinä
palatsin seinän vieressä. Molemmat olivat kuolleita.
Mihail oksensi portaille.
”Etkö ole ennen nähnyt kuolemaa, Mihail Netronova?” Mies
kysyi.
Mihail pudisti päätään.
”Etkä ilmeisesti pimeää taikuutta.”
Mihail pudisti uudelleen päätään. Samassa mies kiskaisi
Mihailin lähemmäksi niin, että miehen kasvot olivat lähes kiinni Mihailin
kasvoissa. Mihail yritti pyristellä kauemmaksi miehestä ja tämän löyhkäävästä
hengityksestä, mutta miehen ote oli teräksinen.
”Nyt olet nähnyt ne molemmat. Molempia on olemassa
tulevaisuudessasi, tahdoit sitä tai et. Kaikki on vasta alkamassa. Tule
tapaamaan minua. Tiedät, että tahdot tehdä sen. Nouse ylös vuoripolkua. Tiedän,
että löydät minut.”
Sitten mies päästi irti Mihailista ja astui pari askelta
taaksepäin. Miehen ympärille ilmestyi mustanharmaa pilvi.
”Sota on alkamassa ja ensimmäiset nappulat on jo siirretty.”
Nämä viimeiset sanat mies sanoi kuiskaten käheällä ja
kimeällä äänellä. Sitten mies katosi pilven imaistessa hänet sisäänsä.
Mihail vajosi polvilleen ja tajuntansa rajamaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti