Kevätjäillä

Niin se vain aika juoksee nopeammin kuin ihminen. Tammikuu muuttui jälleen kerran helmikuuksi ja helmikuukin veteli viimeiset henkosensa jo aikapäivää sitten. Nyt on jo huhtikuu eli hieman on jo myöhäistä kirjoittaa keväästä (ja pieniä mainintoja myös talvesta), mutta kirjoitanpa kuitenkin.

Aika on kulunut tänä keväänä suhteettoman nopeasti. Ainakin verrattain. Vertailukohtana kun on armeijavuosi, jolloin tekemistä oli liian vähän ja kiire lähinnä odottamaan (ja lomille). Talvikin alkoi myöhässä, minun elämässäni käytännössä tammikuussa, kun muutin Kuopioon. Jäällä kävelemässäkin kävin tänä talvena ensimmäistä kertaa vasta maaliskuun alussa. Jäällä kävely on asia, jonka teen yleensä jo viimeistään joulukuussa.

Presidentinvaaleista ja uudesta presidentistä

Ei niin yllättäen, Sauli Niinistö valittiin Suomen 12. presidentiksi. Tätäkään seikkaa en ole kommentoinut millään tavalla vaikka Niinistö on ollut virkaa tekevä presidentti jo jonkin aikaa. Niinistöstä tulee varmasti hyvä presidentti ja hän on osan kyvyistään jo osoittanutkin.

En ole tehnyt kuvaa. On kuitenkin niin hupaisa, että oli pakko laittaa.

Itse toki äänestin Pekka Haavistoa, mutta häntä, realistina ajatellen, ei niin yllättäen valittu. Kuitenkin jo se, että Pekka pääsi toiselle kierrokselle, osoitti sen, että Suomesta edelleenkin löytyy myös toisenlaista ajattelua. Tämä toisenlainen ajattelu on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Eikä tämä koske vain presidentin valintaa vaan kaikkea yhteiskunnan, yritysten ja ihmisten toimintaa.

Työnhakua

Tammikuun lopussa tai helmikuun alussa olin joku viikonloppu käymässä kotona Rautalammilla. Kyseisen viikonlopun jälkeen tajusin, etten tehnyt koko viikonloppuna muuta kuin istuin koneella, söin, nukuin ja olin kavereiden kanssa baarissa (sisältäen aloittelun). Näistä eniten aikaa vietin koneella ja baarissa. Niinpä ryhdyin miettimään, että voisin käyttää viikonloppuni paljon järkevämminkin. Näin päätin ryhtyä hakemaan töitä.

Töitä toki piti hakea muutenkin, koska mikäli haluan asua Kuopiossa kesän, niin on pakko löytää jokin kesätyö jo vuokranmaksua varten. Vielä työpaikkaa ei ole löytynyt, vaikka jo usean kuukauden olisin jo voinut osa-aikatyötä tehdä. Tietenkään ei välttämättä ole ihme, jos työpaikkaa ei löydy lukiotaustaiselle nuorelle, jolla ei ole juurikaan työkokemusta ja oma tulevaisuuden alakin on vielä pahasti hakusessa.

Kirjoittamisessa suvantoa

Kirjoittamiseni pääsi hieman seisahtumaan vuoden alussa. Oikeastaan ainut asia, mitä silloin kirjoitin, on pari Betula nanan jaksoa. Nyttemmin olen kuitenkin saanut kirjoitettua jonkin verran enemmän. Olen kirjoittanut muutamia novelleja ja runoja sekä normaaleja blogikirjoituksia.

Pääasia, eli kirjan työstäminen, ei ole kuitenkaan juuri edennyt. Tähän poikkeuksena pääsiäisloma, jolloin sain kirjaa eteenpäin muutamalla suurella harppauksella. Ylitin yhden suurimmista ongelmakohdista ja kirjan alku (ja sen mukana myös koko kirjan luonne) muuttui täysin. Itse en kuitenkaan edes tähän määrään ole tyytyväinen. Aikaa olisi tehdä paljon enemmänkin.

Suunta tuntuu kuitenkin oikealta. Ehkäpä kirja joskus näkee päivänvaloa (tai pääsee uudelleenkirjoitettuna kustantajille asti). Olen myös miettinyt jonkin verran muita ideoita, joita minulla on enemmän kuin riittävästi.

Opiskelua, enemmän ja vähemmän

Pääasiassa vähemmän. En ole varma, onko vika miehessä vai opiskeltavassa aineessa. Ainakaan ne eivät tunnu sopivan yhteen. Fysiikassa ei mielestäni sinänsä kyllä mitään vikaa ole. Se on mielenkiintoista ja porautuu juuri maailmankaikkeuden perusteita koskeviin kysymyksiin. Teoria kiinnostaa, laskeminen on tökkinyt.

Tämän takia hain (jälleen kerran) uuteen kouluun. Tai oikeastaan vanhaan, sillä jokainen hakemani paikka on koulusta, jossa olen jo opiskelijana. Jyväskylän yliopistosta hain kirjallisuutta, suomenkieltä ja äidinkielenopettajakoulutusta. Kuopiossa hain lääketieteelliseen (mihin luultavasti en pääse, enkä varmaankaan ole kovin suurissa määrin lukemassa). Kirjallisuuteen pitäisi kirjoittaa vielä motivaatiokirje, erillistä pääsykoetta ei ole vain pelkkä kirje. Kirjeen pitäisi olla perillä yliopistolla kuun viimeisenä päivänä eli ensi maanantaina.

Käytännössä minulla ei siis ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tulen tekemään työkseni. Tai, mikä minusta tulee isona. Aika ja elämä sen näyttävät.