Betula nana, osa 30
Mihail ja Emily kertoivat Tomakselle ja Victorialle
pääpiirteet taistelusta demonin kanssa, sairaalasta, rehtorin kohtaamisesta ja
Johan Mittzin artikkelista, jonka olivat löytäneet. Tomas ja Victoria
kuuntelivat tarkkaavaisena ja molempien aivot ryhtyivät nopeasti käsittelemään
tapahtumia. Kesti kauan ennen kuin kaikki tarkentavat kysymykset olivat saaneet
vastauksen.
”Oletko varma, että vielä tänään kannattaa mennä käymään
tämän Johan Mittzin luona? Kello on kohta jo yksitoista. Hän on melko varmasti
jo nukkumassa. Ehtii hänen luonaan vierailla huomennakin.” Tomas sanoi
Mihailille nelikon istuttua hetkenaikaa hiljaisuuden keskellä läheisessä puistossa,
jonne he olivat kahvilan edestä siirtyneet.
”Tiedän, että hän ei varmaan ilahdu yövieraista. Minun on
kuitenkin pakko tietää”, Mihail vastasi.
”Rehtori salasi tämän sinulta. Luulen, että hänellä oli
siihen syynsä”, Victoria kommentoi.
”Hän on lohikäärme, jolla on liian voimakkaat äidinvaistot.
Siinä kaikki”, Mihail tuhahti ja huokaisi turhautuneena.
”Hän on lohikäärme, joka tietää varmasti paljon enemmän kuin
annat itsesi uskoa. En usko, että häntä turhan takia olisi valittu yliopiston
rehtoriksi”, Victoria sanoi.
Mihail ei kommentoinut asiaa mitenkään vaan syventyi
ajatuksiinsa. Tomas katsoi Mihailia mietteliäästi.
”Tiedättekö missä tämä Johan Mittz asuu?” Tomas kysyi.
”Hänen asuntonsa ja laboratorionsa on tässä ihan lähi
kortteleissa. Luulen, että joko tuossa tai tuossa korttelissa”, Emily vastasi
ja osoitti pienen puiston toisella puolella olevia kahta korttelia.
Samassa toisesta Emilyn osoittamasta korttelista kuului
räjähdyksen ääni ja korttelin sisäpihalta nousi koko korttelia suurempi
tulipilvi. Koko nelikkö hyppäsi seisaalleen ja he jäivät tuijottamaan pilveä,
joka pikkuhiljaa muuttui keltapunaisesta punaharmaaksi ja lopulta
mustaharmaaksi, josta sieltä täältä paistoi tulipunaisia kipinöitä.
Samaan aikaan marmoripylväiden ympäröimän työpöytänsä
ääressä Sattuma kääri kauluspaitansa hihat ja ryhtyi laskemaan rahalla täytetyn
salkun sisältöä. Hänelle salkun oli antanut mustaan kaapuun pukeutunut
tunnistamaton mies sovitun kaupan hintana. Mies hymyili tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti