Charles Kingsley

Eilen julkaisin novellin Charles Kingsley ensimmäisen osan. Nyt olen kuitenkin poistanut tuon julkaisun, koska yhden yön nukkumisen jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei novellin julkaiseminen kuudessa osassa ole kovinkaan järkevää. Novelli ilmestyy kokonaisuudessaan huomenna kahdeltatoista ja silloin myös nykyisellä nimellään, eli ”Kesäkuun 12. taistelu”. Tässä kutsua novellia kuitenkin nimellä Charles Kingsley, joka on novellin alkuperäinen nimi.

En kuitenkaan halunnut vain julkaista tätä novellia vaan halusin myös kertoa siitä ja sen synnystä hieman. Kyseisessä novellissa esimerkiksi näkyvät kiinnostukseni sodankäyntiin, steampunkkiin, historiaan ja vaihtoehtohistoriaan.

Charles Kingsley on yksi pisimpiä novelleja, mitä olen tähän mennessä kirjoittanut. Alkuperäisessä asussaan se on myös yksi vanhimpia. Novellia olen kuitenkin työstänyt useita kertoja ja teksti on alkuperäisesti jo pidentynyt rutkasti. Ajoittain olen myös suunnitellut novellin tarinan kirjoittamista romaanin mittaiseksi. Tuohon työhön en vielä toistaiseksi ole ryhtynyt, koska olen halunnut keskittyä toisiin suuriin projekteihini.

Ensimmäinen versio novellista syntyi lukion äidinkielen luovan kirjoittamisen kurssille. Tehtävänä oli kirjoittaa tarina kuvasta. Tehtävässä käytin kuvana internetistä löytämääni kuvaa, jossa pilvien päällä liikkuu suuri laivasto ilmalaivoja. Alkuperäinen novelli oli paljon lyhyempi, kuin mitä novelli nykyään on, vain 700 sanainen. Nyttemmin novellissa on jo yli 1900 sanaa.

Luovan kirjoittamisen tarina kuvasta -tehtävässä käyttämäni kuva. Kuvan oikeudet kuuluvat sen tekijälle, eivät minulle.

 

 

 

Alkuperäinen novelli loppuu ennen taistelua. Pidempi novelli taas käy taistelun lyhyesti läpi ja loppuu taistelun jälkimainingeissa. Toisen version novellista kirjoitin J. H. Erkon kirjoituskilpailuun vuonna 2010. Menestystä ei tullut. Huomenna tänne blogiin tuleva versio on lähes sama, kuin kirjoituskilpailussa. Olen tehnyt vain pieniä korjauksia selkeisiin virhekohtiin.

Päähenkilön nimestä sen verran, että oman muistini mukaan päähenkilön nimi on yhdistelmä kahden englantilaiskirjailijan nimistä (älkää kysykö keiden, en tiedä / muista), mutta näkyy englannissa 1800-luvulla eläneen myös Charles Kingsley -niminen kirjailija.

Charles Kingsley on niitä harvoja novellejani, joille pystyn suunnittelemaan jatkoa. Yleensä novellini tuppaavat olemaan sellaisia, etteivät ne johda mistään yhtään mihinkään ja niinpä niille olisi hankala kirjoittaa jatkoa vaikka jokaisen tarinan maailman laajentaminen olisi varmasti mielenkiintoista (vähintäänkin itselleni). Kuten jo mainitsin, olen suunnitellut novellin muuttamista romaaniksi. Tarkemmin sanottuna novellista tulisi romaanin prologi tai, kuten itse sitä kutsun, nollas luku.

Ajatuksenani on ollut, että romaani alkaisi kuvauksella taistelusta, jonka kommodoriksi juurin ylentynyt Kingsley käy 12.6.1927. Seuraavaksi siirryttäisiin Kingsleyn sotilasuran alkuun, mistä eteneminen kommodoriksi alkoi. Sitten kerrottaisiin noiden kahden hetken välissä oleva aika ja sen jälkeen tarina myös jatkuisi novellin taistelusta eteenpäin.

Lopuksi vielä pieni maistiainen siitä, kuinka Charles Kingsleyn sotilasura mahdollisesti alkaa:

"Sade paiskoi läheisen kasarmirakennuksen ikkunoita. Lasit helisivät niin, että sisällä olijat pelkäsivät niiden rikkoutuvan, mikäli sade yhtään enää kovenisi. Charles Kingsley sen sijaan ryömi mudassa kahden sadan metrin päässä kasarmista.

Charles tunsi kuinka muta valui vaatteiden sisään housujen lahkeiden päästä ja takin helman alta. Lisäksi mutavelliä kauhoitui takin kaula-aukosta, sillä sade oli pehmittänyt mudan ja alokaskoulutuksen perusharjoitukset olivat vain pahentaneet mutalölliä; seistessäkin mutaa oli lähes polveen asti ja nyt he ryömivät siinä.

”Charles! Missä Wittstock on?” Edvard Brown huusi sateen läpi ja veti itseään mudassa lähemmäs Charlesia.

”En tiedä. Näin hänet viimeksi, kun aloitimme”, Charles vastasi.

Sade kohisi kaikkialla heidän ympärillään ja näkyvyys huono seisaallaankin, puhumattakaan siitä, että olit vatsallasi mudassa.

”Samoin. Toivottavasti hän ei ole hukkunut mutaan”, Edvard totesi samalla, kun yritti nostaa itseään mudasta ylös.

Yritys oli kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, sillä samalla hetkellä, kun Edvardin vatsa nousi irti mudasta, heidän kouluttajansa potkaisi Edvardia mutaisella saappaallaan selkään. Edvard parahti kivusta ja paiskautui mutaan.

”Enkö minä sanonut, että ylös ei nousta ennen kuin annan luvan! Brown ansaitsi meille juuri ylimääräisen iltalenkin!” kouluttaja Butcher huusi niin, että kaikki kahden sadan metrin säteellä saivat sanoista selvää sateesta huolimatta. Charles ihmetteli kuinka ihmisellä saattoi olla niin voimakkaat keuhkot, että ne kykenivät tuottamaan näin valtaisan äänen.

Kouluttaja Jake ”Pyöveli” Butcher oli koko komppanian kauhu. Hänestä liikkui paljon huhuja, joista Charles oli itse saanut todeta hyvin monen pitävän paikkansa. Butcheria pidettiin yleisesti koko Brittiläisen imperiumin ankarimpana kouluttajana, eikä syyttä. Hänen koulutuksestaan piti kirjaimellisesti vai selviytyä hengissä.

Edvard kirosi ja paiskoi mutaa. Juuri määrätty iltalenkki oli jo kuudes sille päivälle määrätty ylimääräinen lenkki."