100.

Muutamia edellisiä kirjoituksia julkaistaessa olen huomannut, että blogikirjoitusten lukumäärä on uhkaavasti lähestymässä sataa. Tämä teksti on blogin sadas kirjoitus. Ensimmäisen kirjoituksen julkaisin 6.8.2011, joten reilun kuukauden kuluttua pääsen kirjoittamaan ensimmäisestä bloggaamisvuodestani. Tässä tekstissä pohdin hieman sitä, mitä noiden sadan tekstin sisällössä on ollut. 6.8. pohdin sitten enemmän sitä onko jotain kehitystä tai muutosta kirjoittamisessani tapahtunut.

Nyt kirjoituksia on siis tasan sata kappaletta (kun tämä teksti lasketaan mukaan). Näistä teksteistä 38 on ollut Betula nana -jatkokertomusta, kahdeksan on ollut runoja ja kolme on ollut novelleja. Puolet teksteistä on siis ollut kaunokirjallista tavaraa, ja toinen puolikas enemmän ja vähemmän asiapainotteista tekstiä. Muita paljon käyttämiäni tunnisteita teksteille ovat oma elämä (17 kertaa), kirjoittaminen (11 kertaa) ja politiikka (8 kertaa). Sadasta tekstistä 50 kirjoitin viime vuonna ja loput 50 tänä vuonna, viime syksynä kirjoitustahti on siis ollut aavistuksen verran kovempi kuin tänä keväänä.

Edellisestä kappaleesta paistaa esiin blogini suuri ongelma. Tekstit ovat jakautuneet kahteen hyvin erilaiseen osaan. Nämä kaksi osaa ovat taas sisäisesti jakautuneet pienempiin osiin, jotka eivät ole yhtään sen samankaltaisempia keskenään. Tämä kertoo ehkä myös minusta itsestäni, sillä en malta olla kirjoittamatta asioista, jotka mielestäni ovat mielenkiintoisia. Toisaalta haluan kertoa myös tarinoita. Puolet ja puolet on siis ehkä hyvä suhde, ainakin itselleni. Tietenkin kirjoita paljon enemmän kuin mitä julkaisen blogissa, suurin osa blogiin tulemattomasta tekstistä on proosamuotoista eli käytännössä romaanikäsikirjoitusta.

Vaikka tarkoitus ei olekaan kirjoittaa mahdollisimman paljon tekstejä, niin tasalukeman saavuttaminen on aina mukavaa. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaa lukemaa ja uusia tekstejä kohden.