Honkasaaren raivo

Betula nana, osa 38

Mihail ei enää nähnyt mitään muuta mahdollisuutta kuin vapauttaa demoni ja niinpä hän ryntäsi kohti laatikkoa. Jostain korkealta taivaalta hänen eteensä kuitenkin pudottautui mies selkä Mihailiin päin.

”Ei Mihail! Sitä hän juuri haluaakin”, mies sanoi ja Mihail tunnisti miehen rehtorin viidenneksi lähetiksi, Vihtori Honkasaareksi.

Samalla heidän ympärilleen sisäpihalle ilmestyi joukko palatsin vartijoita, jotka vetivät miekkansa esiin. Samoin teki myös Vihtori. Mihail vetäytyi kauemmaksi.

”En tiedä mikä on aikomuksesi, mutta tarjoa matkaasi pienen mutkan”, Vihtori sanoi mustaan kaapuun pukeutuneelle miehelle ja hyökkäsi tätä kohti.

”Se mutka ei ole nimismiehen kiharaa kummempi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi ja torjui Vihtorin hyökkäyksen.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies joutuu keskeyttämään loitsimisensa ja keskittymään taisteluun. Mies loitsi käteensä mustasta teräksestä taotun miekan ja ryhtyi raivoisaan kamppailuun.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies osoitti nopeasti olevansa myös loistava miekkailija. Vaikka palatsin vartijat auttoivat Vihtoria, niin hän oli silti jäämässä nopeasti alakynteen. Kuolleita palatsin vartijoita alkoi lojua siellä täällä ja pian heitä oli vain muutama elossa.

”Ei Honkasaaren pojasta ja perillisestä löydy samalla tavalla puhtia kuin isästään. Taidat olla liian kaukana kotoa”, mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi, kun miekkailussa on tullut lyhyt tauko.

”Mitä sinä tiedät isästäni?” Vihtori ihmetteli.

”Tiedän esimerkiksi sen kuinka hän anoi armoa ennen kuin surmasin hänet”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Isäni oli kunnian mies.”

”Niin. Isäsi oli kunnian mies. Siksi hänen täytyikin kuolla. Hänen kunniakkuus ei kuitenkin estänyt häntä viimehetkellään anelemasta.”

Vihtori hiljeni.

”Sanoit minua myös perilliseksi. Siinä suhteessa olet väärässä. Vanhempi veljeni on Honkasaaren perillinen”, Vihtori sanoi.

”Kuten sanoin, olet kaukana kotoa. Uutisilla kestää kauan kantautua tänne”, Mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi.

Vihtori huokaisi syvään, kuin yrittäen imeä kaiken ilman ympäriltään, ja sulki silmänsä pienen hetken keskittymisen ajaksi. Sitten hänen silmänsä avautuivat rävähtäen ja nyt niissä leiskui tulenpalava liekki.

”Pohjoisen lieska, turva ja turmio!” Vihtori huusi lyhyen loitsun ja tulimyrsky ympäröi hänet ja hänen miekkansa samalla, kun hän hyökkäsi täydellä raivollaan kohti mustaan kaapuun pukeutunutta miestä.