Betula nana, osa 59
Cojol Ruskeatupa tuijotti ystävällisillä silmillään Emilyä
ja Mihailia kysyvästi. Molemmat olivat menneet hieman hämilleen ystävällisestä
vastaanotosta sen jälkeen, kun eivät olleet vähään aikaan edes nähneet muita
ihmisiä kuin toisensa.
”Tarvitsisimme huoneen”, Emily sai lopulta sanottua.
”Yläkerrassa on vapaita huoneita. Haluatte varmaan myös
syötävää ja juotavaa?” Ruskeatupa jatkoi samalla palveluinnokkaalla äänellä.
”Kyllä kiitos”, Emily vastasi ja tajusi vasta sitten, että
heidän ruokavaransa olivat uhkaavasti hupenemassa.
”Haluatteko ruokailla huoneessanne vai salin puolella?”
Ruskeatupa kysyi vielä.
”Huoneessa, kiitos” Emily vastasi. Kolmikolla oli varsin
paljon keskusteltavaa, joten huoneessa syöminen oli parempi idea kuin salissa
syöminen.
”Selvä. Odottakaa tässä. Pääsette huoneeseenne tuossa
tuokiossa. Voitte istuutua tuohon penkille odottaessanne”, Ruskeatupa sanoi ja
ystävällisesti nyökättyään lähti valmistelemaan lupaamaansa huonetta.
Emily ja Mihail istuivat puusta veistetylle penkille
odottamaan majatalon isännän paluuta.
”Toivottavasti he tuovat jotakin, mitä minäkin voin syödä”,
Sarnel sanoi hiljaisella äänellä Emilyn taskussa.
”On täällä ainakin paljon kärpäsiä, etköhän sinä niillä
pärjää”, Emily sanoi.
Odotus kesti kymmenisen minuuttia ja sitten he kiipesivät
Ruskeatuvan perässä kapeat portaat yläkertaan, mistä heidän huoneensa löytyi.
Majatalon yläkerrassa oli yhteensä kahdeksan huonetta. Ruskeatuvan mukaan
alakerrassa oli kuusi huonetta lisää ja lisäksi hänen oma asuntonsa.
Ruskeatuvan apulainen toi ruuan huoneeseen suoraan keittiöstä kuumana ja
tuoksuvana.
”Kuinkas aamiaisen laita, tuodaanko se tänne huoneeseen vai
tuletteko salin puolelle syömään?” Ruskeatupa kysyi vielä lähtiessään, kun oli
muuten jo varmistanut, että uusilla asiakkaillaan oli kaikkea mitä he
tarvitsivat.
”Taidamme syödä vielä aamiaisenkin täällä huoneessa”, Emily
vastasi.
Sitten Ruskeatupa kumarsi hieman kömpelösti ja jätti heidät
syömään rauhassa.
Emily ei ollut edes huomannut kuinka kova nälkä hänellä oli
ollut. Hän söikin paljon enemmän kuin Mihail ja Sarnel yhteensä. Tosin Mihail
oli vanhus ja Sarnel sammakko ja lisäksi Emily oli kantanut suurinta osaa
heidän kaikista tavaroistaan. Tästä näkökulmasta Emilyn ruokahalussa ei ollut
mitään ihmeellistä.
Syömisen jälkeen Emily meni nukkumaan ja nukkui paremmin
kuin yhtenäkään yönä sen jälkeen, kun he olivat lähteneet yliopistolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti