Kylä vuoren juurella

Betula nana, osa 58

Kolmikko teki niin kuin Mihail oli unessaan nähnyt. Päivä lennettiin suoraan pohjoiseen, kohti vuoria.

Maa alkoi nousta heti, kun he olivat lähteneet joelta. Joelta kohti vuoria lähti myös kärrypolku, josta silloin tällöin risteili pienempiä polkuja. Metsästä näkyi myös muutamia savukiekuroita talojen merkkinä. Kauempana kärrypolun suunnassa pohjoisessa näkyi pieni kylä.

Emily, Mihail ja Sarnel saavuttivat kylän iltapäivästä.

”Luulen, että on parempi lähestyä kylää jalkaisin”, Sarnel sanoi.

”Minä luulen myös, että puhuvan sammakon kanssa ei myöskään kannata liikkua ympäriinsä”, Emily huomautti.

Sarnel laskeutui lentävällä matolla kärrypolun lähistölle metsään ja Emily pakkasi heidän tavaransa niin, että hän ja Mihail saattoivat ne kantaa. Emilyn kantamus oli huomattavasti Mihailin kantamusta suurempi. Sarnel hyppäsi Emilyn takin rintataskuun. Emily teki taskuunsa reiän, jotta Sarnel pystyisi edes hieman kurkkimaan ulos.

Kävely muutaman sadan metrin päähän kylän reunalle kesti kauan. Mihail käveli normaalistikin hitaasti ja vaivalloisesti, mutta nyt suuren repun kanssa hänen etenemisensä oli vielä hitaampaa ja vaivalloisempaan. Lopulta kylän ensimmäiset talot tulivat esiin puiden lomasta.

Kylä oli hiljainen. Asuintaloja oli näkyvissä parisenkymmentä. Siellä täällä kylässä näkyi muutamia ihmisiä askareissaan, mutta hekään eivät heti huomanneet tulijoita.

”Yrittäkää saada meille jokin yöpaikka. Kaikille tekisi varmasti hyvää nukkua sisällä edes se yksi yö”, Sarnel sanoi hiljaisella äänellä Emilyn taskussa.

”Kannatetaan”, Emily ilmoitti kantansa asiaan.

Ensimmäisenä kyläläisenä tulijat huomasi kylän seppä, joka takoi työpajassaan kirveen terää. Seppä pysähtyi hetkeksi tutkimaan vieraita katseellaan, mutta palasi pian takaisin työnsä pariin. Sepän pajaa vastapäätä oli ilmeisesti teurastajan kauppa ja talo. Näiden talojen jälkeen oli pieni aukea, jonka laidoilla oli muutama koju ja kiertelevän kauppiaan kärry.

Aivan kylän keskellä oli pieni kivimuurilla ympäröity jumallehto. Kivimuuri oli kylän ainoa rakennelma, joka oli tehty pelkästään kivestä. Pääosassa taloja oli vain muutama kivi perustuksina ja muuten rakenteet olivat puuta, hirttä. Katot oli vuorattu elävällä sammaleella.

Jumallehdon vieressä oli muita taloja suurempi talo, joka oli kylän ainoa kaksikerroksinen rakennus, joka näytti majatalolta. Emily johdatti Mihailin majataloksi epäilemänsä talon ovesta sisälle.

Sisällä oli lämmintä ja tuoksui oluelle. Oven avaaminen oli saanut pienen kellon kilisemään, mikä houkutteli paikalle tukevan miehen sekavassa, mutta lyhyehkössä parrassa.

”Tervetuloa Ruskeatuvan majataloon. Minä olen Cojol Ruskeatupa. Kuinka voin palvella?” Mies sanoi iloisella ja palveluinnokkaalla äänellä.