Betula nana, osa 48
”Katso nyt kasvojani, Mihail Netronova!” Mustaan kaapuun
pukeutunut mies huusi Mihailille hulluutta pursuavalla äänellä, joka päättyi
käkättävään nauruun.
”Sinulla edes ole kasvoja!” Victoria huusi kaikkien
yllätykseksi mustaan kaapuun pukeutuneelle miehelle.
”Ja sinulla ei ole itsesuojeluvaistoa”, mustaan kaapuun
pukeutunut mies totesi ja paiskasi Victorian ajatuksensa voimalla sisään heidän
takanaan olevan talon ikkunasta.
”Sinä saasta!” Tomas huusi vihaisesti mustaan kaapuun pukeutuneelle
miehelle ja oli ryhtymässä loitsimaan, kun mustaan kaapuun pukeutunut mies
paiskasi katseellaan myös Tomaksen sisään samaisesta ikkunasta.
Mihail, Emily ja Mihailin demoni korjasivat asentoaan
valmiimmaksi hyökkäyksiä varten, mutta kukaan ei kuitenkaan tehnyt liian
äkkinäisiä liikkeitä, jotta eivät ärsyttäisi mustaan kaapuun pukeutunutta
miestä. Johan Mittz sen sijaan piiloutui talonraunioon.
”Löytyihän sieltä muutama järkevämpi ja rauhallisempi
yksilö”, mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi ja nosti kaapunsa hupun
peittämään kasvotonta päätään.
Ilmapiiri alkoi pikkuhiljaa taas kiristyä. Palatsin vartijat
lähestyivät mustaan kaapuun pukeutunutta miestä pikkuhiljaa, mutta mies ei
näyttänyt olevan asiasta huolestunut. Palatsin vartijat alkoivat saartaa nyt
myös Mihailia, Emilyä ja Mihailin demonia, mikä kyllä huolestutti kolmikkoa.
”Kuten jo äsken sanoinkin, tämä tilaisuus on päättymässä. On
siis hyvästien aika. Vielä sitä ennen annan kuitenkin yhden erolahjan”, mustaan
kaapuun pukeutunut mies ilmoitti pyörähtäen ympäri ja pyyhkäisi käteensä
unohtuneen miekkansa olemattomiin.
”Tämä lahja on Mihailille ja hänen demonilleen”, mustaan
kaapuun pukeutunut mies lisäsi ja kääntyi takaisin Mihailiin päin. Samalla
hänen keräsi sopivan annoksen taikavoimiaan käsiensä ulottuville.
Mihail ja demoni hänen vierellään olivat entistä enemmän
varuillaan ja katsoivat mustaan kaapuun pukeutunutta miestä tuimalla ilmeellä.
Emilyn katseesta sen sijaan paistoi pelko ja huoli.
”En halua, että käytätte voimianne turhan paljon ennen kuin
kohtaamme seuraavan kerran. Palautan teidät kyllä takaisin kunhan näen siihen
sopivan ajan olevan käsillä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi vielä ennen
kuin lausui nopean loitsunsa.
Miehen käsistä juoksi mustanharmaata pilveä, joka ympäröin
Mihailin ja tämän demonin nopeammin kuin kukaan ehti reagoida. Mihail tunsi
nopeasti valtavan määrän kipua ja sitten kipu oli jo poissa. Sitten hän tunsi
hartioillaan raskaiden vuosien painon. Sellaisten vuosien painon, joita hän itse
ei ollut elänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti