Särkynyt sankari

Yö oli puistattavan synkkä ja pimeä. Tähdet näkyivät himmeinä ja täysikuu valaisi heikosti. Tumma ruohon peittämä mäki piirtyi mustaa taivasta vasten vielä taivastakin syvempänä pimeytenä. Siellä täällä mäestä puski esiin puu tai pensas.

Mäellä seisoi yksinäisyydessä vanha puutalo. Talo oli pimeä ja se näytti kauaa katsottuna autiolta. Talo näytti niin luotaantyöntävältä, etteivät edes eläimet viihtyneet sen luona. Vain muutama korppi raakkui talon harjalla tai talon vieressä puolikuolleella, mutta vielä kituvalla, omenapuulla.

Korppien lisäksi talon läheisyydessä viihtyi vain talon omistaja Mike, joka istui olohuoneen sohvalla. Mike oli mies, jota saattoi kuvata kahdella sanalla: katkera ja murrettu. Miken vierellä sohvalla lepäsi puhtaanvalkoinen naamio.

Mike oli vuosia sitten kyllästynyt poliisin kyvyttömyyteen ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen ja hän oli ottanut lain omiin käsiinsä. Lehdet kutsuivat häntä naamiosankariksi ja naamiomurhaajaksi ja jotkin toimittajat olivat antaneet hänelle nimeksi Valkonaaman ja joku nimitti häntä jopa Valkoiseksi Kostajaksi. Valkoista Mikessä oli kuitenkin vain naamio.

Naamio oli hänen itsensä valmistama. Naamion alkuperäisenä tarkoituksena oli ollut vain peittää hänen kasvojensa tunnistettavimmat osat, eli silmänympärykset ja osan nenästä. Vuosien sankarileikkien saatossa naamion koko oli kuitenkin kasvanut ja nyt Miken vierellä sohvalla lepäävä naamio riitti peittämään hänen kasvonsa kokonaan.

Sohva, jolla Mike istui, oli valeltu bensiinillä. Samoin oli tehty olohuoneen muillekin kalusteille ja koko antiikkia pullollaan oleva loisteliaalle puutalolle.

Mike otti vasemmasta kädestään ruskean nahkahansikkaan ja kaivoi mustan takkinsa vasemman helman taskusta teräksisen tupakansytyttimen. Hän alkoi leikkiä sytyttimellä. Sytyttimen pieni liekki valaisi pimeää olohuonetta, sitten taas pimeni ja syttyi taas uudestaan. Mike toivoi, että bensanhöyryt syttyisivät liekistä palamaan, mutta niin ei edelleenkään käynyt.

Lopulta Mike kyllästyi sytyttimeen, hän tunki sytyttimen takaisin taskuunsa ja pisti vasemman käden hansikkaan takaisin käteensä. Mike istui hetkenaikaa hiljaa sohvalla ja katsoi olohuoneen ikkunoista sisälle virtaavaa hentoa valokeilaa.

Hetken tuijotettuaan kuunvalon heijastumista bensaläikistä Mike kaivoi povitaskustaan pienen valokuva ja sytytti sohvan vieressä törröttävän jalkalampun. Mike piteli kuvaa oikeassa kädessään ja käsi tärisi.

Mike tuijotti valokuvaa äänettömästi. Valokuvassa hymyili nuori nainen valloittavasti. Nainen oli Miken ex-vaimo. He olivat rakastuneet ensisilmäyksellä, häitä oli vietetty viikko ja erosta oli kulunut kaksi vuotta. Tämän kahden vuoden aikana ei koko talossa ollut yksikään huonekalu vaihtanut paikkaa.

Mike haistoi bensiinin pistävän hajun ja pisti valokuvan takaisin povitaskuun. Haju oli niin voimakas, että pyörrytti. Mike nosti valkoisen naamion sohvalta ja asetti sen kasvoilleen. Naamio ei vaikuttanut hajuun millään tavalla. Hän sammutti jalkalampun valon.

Sitten Mike asetti ruskean lierihatun päähänsä ja nousi seisomaan. Sohvan jousien narahdus kuului hiljaisessa talossa. Bensiini litisi mustien nahkasaappaiden kumisten pohjien alla, kun Mike käveli olohuoneesta aulaan.

Aulasta nousi portaat yläkertaan. Yläkerrasta valui hieman bensaa portaita pitkin.

Mike käveli portaat ylös. Taas litinää.

Yläkerran tasanne kiersi seinän viertä ja toiselta puolelta aidattuna puoliksi aulan ympäri. Tasanteelta pääsi kolmeen makuuhuoneeseen ja yhteen vaatekomeroon.

Ensimmäinen makuuhuoneista oli ollut hänen vaimonsa työhuone, toinen heidän yhteinen makuuhuoneensa ja kolmas oli ollut heidän tyttärensä makuuhuone. Mike asteli tähän kolmanteen makuuhuoneeseen.

Makuuhuone oli valoton, kuten koko muu talokin. Ikkunasta valui sisälle hieman valoa ja pitkät varjot kiersivät huonetta. Ikkunassa oli kauniit pitsiverhot. Huoneen seinät olivat vaaleanpunaiset. Mike oli itse maalannut huoneen pikku prinsessalleen. Vaatekaappien ovet olivat valkoisia ja sänky vaaleansininen. Se oli ostettua ennen lapsen syntymää.

Valkoisenläpikuultavasta muovista valmistettu bensiinikanisteri törrötti keskellä huonetta. Sen pohjalla oli vielä pari senttimetriä bensiiniä, joka oli jäänyt ylimääräiseksi. Mike avasi kanisterin ja kaatoi sen lopun sisällön lattialle.

Mike heitti tyhjän kanisterin nurkkaan ja astui ikkunan luokse. Hän tuijotti tyhjällä katseella ulos.

”Mitä tein väärin?” Mike kysyi särkyneellä äänellä ikkunasta näkyvältä pimeältä mäenrinteeltä.