Ensimmäinen vuosi

Ensimmäinen bloggausvuoteni on nyt täynnä. Vuoden aikana ehdin kirjoittaa ja julkaista toistasataa tekstiä (tämä teksti on 112.) ja sadannen tekstin kohdalla kirjoitin aiheesta oman juttunsa. Silloin mietin pääasiassa sitä, mitä nämä tekstit sisälsivät. Nyt ajattelin puolestaan miettiä onko kirjoittamiseni muuttunut tämän ensimmäisen vuoden aikana.

Pääosin tällaista maisemaa katsellessa olen tänä kesänä kirjoittanut.

Vuosi sitten oli juuri lähettänyt ensimmäisen kerran romaanikäsikirjoituksen kustantajille. Tuonkin prosessi kehitti minua varsin paljon ja opetti sitä kuinka paljon kirjalta vaaditaan, että se olisi kustannuskelpoinen. Jatkoi tietysti myös jo lähetetyn käsikirjoituksen parantamista ja kirjoitin siitä useamman uuden version, kunnes jossakin vaiheessa tajusin, että halusin tehdä kirjasta aivan toisenlaisen kuin se oli. Tästä syystä kustantajien hylkäykset eivät niin paljoa haitanneet kuin mitä olisi voinut haitata (tietenkin olisin ollut hyvin iloinen, jos joku olisi tuotokseni halunnut kustantaa, mutta tajusin myös, että kykenen paljon parempaankin). Käsikirjoituksen huono menestys ei siis koitunut henkiseksi kuopaksi vaan enemmänkin hyväksi opetukseksi.

Jo viime elokuun lopussa aloittamani Betula nana -jatkokertomus toi blogijulkaisuihin mukaan säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, kun tarinaan ja maailmaan piti panostaa ja keskittyä paljon enemmän kuin runon, novellin tai muun tekstin kirjoittamiseen. Toki tuo tarinan ja maailman luominen on tuttua jo romaanikäsikirjoitusten kirjoittamisen puolelta. Betula nanan maailma syntyi tarinaa kirjoittaessa, aivan kuin kaikkien muidenkin kirjoittamieni tarinoiden. Tosin tarinan pidentyessä on pitänyt maailman suunnittelua pitänyt suunnata myös pidempikatseisemmin eteenpäin.

Ensimmäinen versio Fagalesin maailmankartasta (tai osaa siitä), jonka tosin hylkäsin lähes heti piirtämisen jälkeen. Kartan hylkääminen johtuis siitä, että olin aina kuvitellut yliopiston keskelle mannerta ja kyseisessä kartassa yliopiston on lähes meren rannalla. Betula nana -jatkokertomus sijoittuu Fagalesiin.

Tämän vuoden puolella yhä suurempi osuus teksteistä ovat olleen runoja tai novelleja. Molemmat ovat yleensä syntyneet hetkellisen inspiraation aikaansaannoksena, ehkä lukuun ottamatta Sattuman toimisto -novellia, joka kertoo Betula nanan kanssa samaa tarinaa siinä esiintymättömien hahmojen näkökulmasta.

Viimeisinä kuukausina kirjoittamistani on suvereenisti hallinnut uuden romaanikäsikirjoitukseni kirjoittaminen. Tuon käsikirjoituksen lisäksi lähes ainoa muu kirjoittaminen on ollut Betula nana, jota olen sinnikkäästi jokaiselle torstaille kirjoittanut vajaan sivullisen verran lisää. Kaikki muu kirjoittaminen on sen sijaan sitten jäänyt vähemmälle, mistä olen myös hieman pahoillani. Romaanikäsikirjoituksen kirjoittamisen olen kuitenkin priorisoinut ehdottomasti ylimmälle sijalle. Tämä on siis häirinnyt muuta kirjoittamista, mutta on myös kantanut osaltaan hedelmääkin.

Kynä muistilapun päällä. Muistini on hyvä, mutta lyhyt ja valikoiva, joten muistilapuilla on välillä paljonkin käyttöä.

Suurin muutos kirjoittamisessani vuoden aikana on omasta mielestäni ollut se, että kirjoitan enemmän ja entistä määrätietoisemmin. Määrätietoisuuden kasvamisen näkee hyvin uuden romaanikäsikirjoituksen kirjoittamistahdista. Uutta käsikirjoitusta kirjoitin kahdessa ja puolessa kuukaudessa sanamäärällä mitattuna yhtä paljon kuin edellistä käsikirjoitusta kahdeksassa kuukaudessa. Kirjoitustahdin kasvu on siis huima ja yllättänyt jopa itseni. Paikoin olen joutunut jopa hillitsemään kirjoittamistani, etten vahingossa kuivata koko kaivoa. Välillä kuitenkin tuntuu, että olisi suurta jokea kahlitsevan padon edessä vääntämässä pientä vesihanaa auki ja kiinni.

Ensimmäinen bloggausvuoteen olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Eteenpäin on kirjoitettu ja etenkin lisää on kirjoitettu. Vuoden aikana olen kokeillut kirjoittamisen saralla monia uusia asioita, enemmän kuin koskaan aiemmin. Kokeiluista tietenkin suurimpana itse aktiivisen bloggaamisen aloittaminen. Olen kokenut kirjoittamisen saralta oman suuntani hyvänä ja vähintään samaa tahtia aion jatkaa myös tulevaisuudessa.