Julkaisin tämän blogin ensimmäisen kirjoituksen kuukausi
sitten. Uutuuden tuntu alkaa pikkuhiljaa kadota ja puolet syyskuusta vietän
firman puolesta kurssilla, joten blogin aktiivisuus saattaa kärsiä. Uutta
sisältöä tulee kuitenkin jatkossakin vähintään kerran viikossa, joten siltä
kannalta ei ole syytä huolestua. Ei kuitenkaan kannata odottaa sitä neljää
blogikirjoitusta viikossa, mitä on tähänkin mennessä tainnut tapahtua vain
yhdellä viikolla.
On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka alkuaikojen
innokkuus julkaista blogikirjoituksia vaikka useampia päivässä on muuttunut
miltei koko blogin unohtamiseksi, kun pari viimeistä viikkoa on kulunut
ensimmäisten kahden viikon aikana kirjoitettujen juttujen julkaisemisessa. Nyt
sitten yhtäkkiä pitäisikin kirjoittaa uusia tekstejä. Kaunokirjallisten tekstien
tuottaminen ei toki ole millään tavalla ongelmallista. T. M. E. S. -runonkin
kirjoitin muutamassa minuutissa ja julkaisin saman tien. Asiantekstit ovat
sitten asia erikseen.
Blogauksellani Metsästä tomuksi aloitin tarinan, jolle
annoin nimeksi Betula nana. Nimi on vaivaiskoivun latinankielinen nimitys ja
nimelle tulee ehkäpä jonkinlainen selitys myöhemmin tarinassa. Jotakin
ajatuksia tarinan suunnasta minulla on jo, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa
ei. Tarina tulee siis syntymään sitä kirjoittaessa. Tästä saattaa pitkässä
juoksussa seurata joitakin epäjohdonmukaisuuksia, joita yritän kyllä parhaani
mukaan välttää.
Viimeisen parin viikon erityispiirteenä voi pitää sitä, että
olen kirjoittanut hyvin vähän ja lukenut erittäin paljon. Siitä on aikaa, kun olen
viimeksi lukenut näin paljon. Olen myös ostanut uusia kirjoja harvinaisen
paljon. Lukeminen on hyväksi ja elinehto kirjoittamiselle. Nyt lukemiseni on
kuitenkin hieman ylikuumentunut. Nyt luettavana oleva Juha Vuorisen
Romaanikerjäläinen on onneksi hieman hitaampaa luettavaa, mikä hillinnee
lukemistahtini sopivalle tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti