Tuli

Betula nana, osa 3

Demoni nauroi Mihailin kutsumalle vesimiehelle.

”Luuletko tuolla pysäyttäväsi minut?!” Demoni karjahti äänellä, joka sai sekä Mihailin, että vesimiehen kavahtamaan taaksepäin.

Mihail ei vieläkään vastannut demonille mitään, mikä sai demonin sylkemään maahan kihisevän polttavaa mustaa sylkeä.

”Noh, katsotaanpas sitten onko apuvoimistasi mihinkään”, demoni jatkoi leperrellen kuin olisi opettamassa yhdeksänkesäistä lasta soittamaan pianoa.

Demoni keräsi käteensä maasta soraa. Sora suli yhdeksi palavaksi massaksi demonin käsittelyssä ja tämä muotoili sulanutta kiveä kuin lumipalloa. Samassa demoni paiskasi sulan möhkäleen päin vesimiestä, joka nosti kätensä torjuntaan.

Kuului loiskahdus ja nopean höyrystymisen ääniä. Ympäristö täyttyi vesihöyrypilvestä, joka haihtui hitaasti. Pilven haihduttua vesimies tuli uudestaan esille. Vesimiehen kädet olivat höyrystyneet lähes kyynärpäähän asti, mutta höyrystynyt ilma tiivistyi jo kovaa vauhtia takaisin nesteeksi. Pian vesimiehen kädet olivat entisellään.

Vesimiehen edessä oli tasaisen pyöreä harmaa kivi, joka vielä äsken oli polttavan kuuma, mutta nyt se oli jo jäähtynyt kylmäksi.

Demoni hymähti ja napsautti nyt vuorostaan sormiaan. Vesimiehen ympärille maahan piirtyi ympyrä sulaneesta kiviaineksesta.

Mihail tajusi mitä oli tapahtumassa ja hän tiesi, että hänellä oli vain häviävä hetki aikaa reagoida.

Ympyrä muuttui laavapätsiksi ja pätsistä nousi räjähdysmäisesti lähes kymmenmetrinen tulinen laavapatsas. Vesimies jäi laavapatsaan sisälle.