Vesi

Betula nana, osa 4

Sulan laavan roiskeet lentelivät ympäriinsä laavapatsaasta ja Mihail joutui kokoajan luomaan uuden suojankentän eteensä jotta pysyisi turvassa polttavalta laavalta. Tämä huvitti demonia, joka naureskeli omalla paikallaan.

”Se siitä sitten”, demoni totesi.

”Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa”, Mihail huomautti.

Samassa laavapatsas jähmettyi eikä roiskeita enää lennellyt. Jäähtynyt laava romahti, kun sen tyven läpi paiskautui paksuja jääpuikkoja. Samaan aikaan demonin selän taakse keräytyi vettä suureksi massaksi.

Vesimies murtautui ulos jähmettyneiden laavankappaleiden alta ja paiskasi joukon jääpuikkoja kohti demonia samaan aikaan, kun demonin selän takana ollut vesimassa hyökkäsi demonin niskaan suurena hyökyaaltona.

Vesi ja veden kohina täyttivät tienoon.

Demoni polkaisi maata ja osa maanpinnasta sortui metrikaupalla. Vesi täytti sortumat ja jätti muun maanpinnan vapaaksi. Vesimies vastasi paiskomalla lisää jääpuikkoja, jotka demoni kuitenkin torjui yksinkertaisella kädenheilautuksella.

Mihail ryntäsi vesimiehensä apuun loitsimalla ilmaan demonin yläpuolelle jäävuorellisen erikokoisia jääkimpaleita. Jää rysähti demonin niskaan valtavalla jylinällä, mutta Mihail ei jäänyt odottamaan tämän reaktiota vaan loitsi ilmaan demonin ympärille lukemattomia jäävaarnoja.

Demoni jyrähti ja paiskasi jääkimpaleet ympäriltään rotkoihin. Tämä ehti juuri huomata vaarnat, kun Mihail paiskasi kätensä yhteen ja vaarnat syöksähtivät kiihtyvällä nopeudella kohti demonia.