Eilen Seth Godin julkaisi blogissaan kirjoituksen Talker’s block.
Blogauksessaan Godin pohtii sitä miksi on olemassa writer’s block, muttei
talker’s blockia. Godinin mielestä tämä johtuu siitä, että puhumista
harjoitellaan niin paljon. Ihminen puhuu joka päivä tuhansia sanoja. Kukaan ei
kiinnitä puheen laatuun yleensä huomiota, mikäli se ei ole erityisen huonoa tai
muuten normaalista puheesta poikkeavaa, esimerkiksi humalainen sammaltaa. Kun
laatua ei tarkkailla, niin ei ole minkäänlaisia suorituspaineita. Puhuessa
suorituspaineet ovatkin aina sisällössä. Puhunko varmasti asiaa? Muistanko
varmasti kaikki faktat?
Godinin mielestä writer’s blockista pääsee parhaiten eroon,
kun harjoittaa kirjoittamista samoissa määrin kuin puhumista. Kirjoittamisen
pitäisi olla jokapäiväistä ja päähuomio pitäisi olla tuottamisessa ja
aikaansaamisessa, ei laadussa. Ihmismielellä on kyky ennakoida asioita, jotka tulevat varmasti
olemaan edessä. Niinpä jokapäiväisen kirjoituksen työstö alkaa jo
edellisenä päivänä ja tekstin laatu nousee. Tähän voi käyttää muun muassa omaa
blogia, mikroblogia tai sosiaalista mediaa. Sosiaalinen median
tilapäivityksetkin ovat kirjoittamista.
Joka päivä julkaistava blogikirjoitus on omasta mielestäni
ainakin kova vaatimus. Godin itse tosin julkaisee joka päivä uuden kirjoituksen
blogissaan. Kirjoittaminen itsessään on minulle kyllä jokapäiväistä, kun
kirjoitan kirjaani. Pyrkimyksenäni on kirjoittaa päivittäin jotakin. Aina tämä ei
kuitenkaan ole mahdollista ja joskus kaipaan jopa lomaa kirjoittamisesta. Kirjoitustauko
ei saa kuitenkaan olla liian pitkä, sillä tauko syö nopeasti kirjoitusrytmin ja
sitten rytmi pitää löytää uudestaan. Pahimmillaan tämä rytmin katoaminen voi johtaa juuri writer’s
blockiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti