Kuolleiden kenraali II

Betula nana, osa 198

”Pelkäsin pahempaa”, Nils sanoi.

”Kuinka niin?” Mihail kysyi.

Max ja Don olivat kantaneet Edkar Netronovan palsamoidun ruumiin mausoleumista varovaisesti. Nyt Edkar Netronova makasi tammisella pöydällä, jonka pintaan Nils oli kovertanut loitsuun tarvittavat riimut.

”Hän on ollut kuolleena 130 vuotta. Hänen ruumiinsa olisi voinut olla kokonaan tuhoutunut. Esi-isäsi olivat taitavia palsamoijia”, Nils vastasi.

”Hyvä niin”, Mihail sanoi.

”Pitää vain toivoa, ettei siitä ole haittaa loitsun kannalta”, Nils sanoi.

”Miksi siitä voisi olla haittaa?” Mihail kysyi.

”En tiedä. En ole päässyt testaamaan uudistettua kuolleestamanausta vanhaan ruumiiseen, palsamoidusta puhumattakaan”, Nils vastasi.

”Sanoit, että tämä toimii”, Mihail sanoi.

”Sanoin, että tämä toimii paremmin kuin vanhat loitsut. En sanonut sen olevan vielä täydellinen”, Nils sanoi.

Nils käveli pöydän päässä olevan telineen luokse, jolle hän oli asettanut tekemänsä manauskirjan.

”Jokaisella eläytyksellä ja manauksella oppii jotakin uutta ja sen uuden pääsen lisäämään tähän kirjoittamaani kirjaani”, Nils sanoi.

”Eikö se ole vielä valmis?” Mihail kysyi.

”Ei vielä lähellekään. Kun tämä on valmis, tämän avulla voi manata kuolleista mitä vain lohikäärmeistä lähtien tai vaikka kokonaisia armeijoita kerralla”, Nils vastasi.

”Miksi lohikäärmeitä?” Mihail kysyi.

”Kerroit tavanneesi lohikäärmeitä, joten ajattelin, että sellainen voisi olla kiinnostava lisä armeijaasi”, Nils vastasi.

”Lohikäärmeiden hautausmaa on täältä liian kaukana”, Mihail sanoi.

”Voi lohikäärmeiden jäännöksiä löytää muualtakin”, Nils sanoi.

”Mistä tiedät?” Mihail kysyi.

”Siitä, että maailma on vanha paikka”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Oletko valmis?” Nils kysyi.

”Luulisin”, Mihail vastasi.

”Muistatko koko loitsun?” Nils kysyi.

”Muistan” Mihail vastasi.

”Aloittakaamme siis”, Nils sanoi.

Nils astu sivuun kirjan luota ja Mihail astui hänen tilalleen. Mihail rauhoittui ja kokosi taikavoimiaan. Sitten hän aloitti loitsun.

Loitsu tuntui erilaiselta kuin se, jolla Mihail oli yrittänyt herättää siskoaan eloon. Uusi loitsu tuntui loogisemmalta ja se oli rakenteeltaan yksinkertaisempi. Sekin vaati kuitenkin suuren määrä taikavoimia. Mihail pystyi hyvin ymmärtämään miksi Nils ei itse kyennyt loitsuun kunnolla.

Mihail nosti kätensä koholleen loitsun viimeiseen vaiheeseen. Kun hän oli sanonut viimeiset sanat, hän katsoi ilmassa hehkuvia riimuja. Hän tunnisti riimut vain hädin tuskin, sillä ne olivat kaikki Nilsin loitsua varten suunnittelemia uusia riimuja. Mihail viimeisteli loitsun lyömällä kätensä yhteen ja hohtavat riimut syöksähtivät ruumiin sisään.

Hetken aikaa oli hiljaista. Kuului vain kevyt tuulenvire puissa. Tuuli pyyhki pois loitsusta syntyneen höyryn.

Mihail tuijotti Edkar Netronovan ruumista. Hänen esi-isänsä kehossa ei näkynyt mitään elettä. Mihail ajatteli jo, että loitsu oli epäonnistunut.

Sitten ruumis nytkähti. Ensimmäinen liike oli sattumanvarainen. Seuraava oli jo hakeva. Käsi tarttui pöydän reunaa ja sitten myös toinen käsi liikkui. Pian liikettä oli koko kehossa.

Ruumis nousi hitaasti ja istuutui pöydän reunalle.

”Mitä tapahtui?” Edkar Netronova kysyi.

Kuolleiden kenraali

Betula nana, osa 197

”Oletko varma, että haluat tehdä tämän?” Emily kysyi.

Mihail ja Emily seisoivat Netronovien vanhalla hautausmaalla suvun mausoleumin edessä. He katselivat mausoleumin etuseinässä olevaa laattaa, jossa luki Edkar Netronova.  Edkar Netronova oli viimeisen ruhtinas Netronovan nuorempi veli. Edkar Netronova toimi suuressa sodassa Netronovien armeijan ylimpänä komentaja heti ruhtinaan jälkeen. Edkar Netronova kuoli taistelussa aivan sodan loppuvaiheessa.

”En halua herättää ensimmäisenä eloon edellistä ruhtinas Netronovaa. En myöskään halua herättää eloon omaa isääni. Sen sijaan voisimme tarvita hyvän kenraalin johtamaan eloon herätettyjä”, Mihail vastasi.

”Mistä tiedät, että hän oli hyvä kenraali?” Emily kysyi.

”En varsinaisesti mistään, mutta luulen, että hän sai siihen koko elämänsä ajan koulutusta”, Mihail vastasi.

”Kuinka luulet hänen suhtautuva henkiin herätykseen sen jälkeen, kun hän on ollut pitkälle toistasataa vuotta kuolleena?” Emily kysyi.

”Se selviää vain yhdellä tavalla”, Mihail vastasi.

Mihail kääntyi ja lähti katsomaan joko Nils oli saanut kaikki valmistelut tehtyä. Samalla hän voisi käskeä Maxin ja Donin avaamaa mausoleumin ovi ja kaivamaan esiin Edkarin maalliset jäännökset.  Emily jäi vielä katsomaan hautakiveä. Hän toivoi, ettei hautoja tarvitsisi aukaista tätä yhtä enempää. Emily pelkäsi olevansa väärässä.

”En usko, että saat hänen mieltään käännettyä”, Nev sanoi.

”Minä tiedän. Haluan kuitenkin yrittää, koska tämä ei ole minusta oikein”, Emily sanoi.

Varis nyökkäsi ja lensi mausoleumin vieressä kasvavan puun oksalta Emilyn olkapäälle.

”Mihail tuntuu tahtovan voittaa sodan, jonka voittamiseen hänellä ei ole mitään mahdollisuutta”, Nev sanoi.

”Älä sano noin”, Emily sanoi.

”Minusta hän käyttäytyy melko loogisesti. Mihail on kuin nurkkaan ajettu peto, joka tekee mitä vain puolustaakseen itseään. Se ei tietenkään tee hänen teoistaan yhtään sen enempää oikeaa”, Nev sanoi.

”Mitä minun pitäisi tehdä?” Emily kysyi.

”Tuohon kysymykseen vain sinä tiedät vastauksen”, Nev vastasi.

”Kunpa tietäisinkin”, Emily sanoi.

”Voin kuitenkin ehkä sanoa, että tämä kortti ei ole ainoa, jonka varaan Mihail on pelaamassa”, Nev sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Emily kysyi.

”Mihail on lähettänyt tiedustelijoita eri paikkoihin pitkin rannikkoa ja varmistanut, että hänen laivastonsa on turvassa mahdollista keisarikunnan laivaston hyökkäystä vastaan. Niinpä lähetin Nivin seuraamaan Mihailin tiedustelijoita, jos hän näkisi mitä tiedustelijat etsivät”, Nev vastasi.

”Mitä tiedustelijat etsivät?” Emily kysyi.

”En ole varma. Nivin mukaan he katselivat vain merelle”, Nev vastasi.

”Mitä he etsivät mereltä?” Emily kysyi.

”Sitä sinun pitää kysyä Mihaililta”, Nev vastasi.

”En usko, että se on hyvä ajatus. Jos hän haluaisi minun tietävän, hän olisi kertonut”, Emily sanoi.

”Niin hän varmaan olisi tehnyt. Kannattaa kuitenkin pitää silmä auki”, Nev sanoi.

”Lähdetään. En halua olla täällä, kun he murtautuvat sukuhautaan”, Emily sanoi.

Kuolleestamanaaja II

Betula nana, osa 196

Karl pysäytti Nilsin heti, kun he olivat päässeet ulkoa sisälle pois ylimääräisten katseiden alta.

”Kuolleestamanaaja? Luuletko olevasi joku kuolleiden eloon herättäjä?” Karl kysyi.

”En luule mitään, minä tiedän”, Nils vastasi.

Karl kääntyi Mihailiin päin.

”Kuuletko mitä tämä pappi hourailee?” Karl kysyi.

Mihail sivuutti Karlin kysymyksen.

”Sinä olet tehnyt läpimurtoja?” Mihail kysyi.

”Niistä meidän on ehkä parempi keskustella kahden”, Nils vastasi.

”Sanoit, että niistä voi olla hyötyä sodassa”, Mihail sanoi.

”Niistä todella voi olla hyötyä sodassa”, Nils sanoi.

”Sitten Karlin on hyvä kuulla näistä läpimurroista. Hän on armeijani komentaja”, Mihail sanoi.

”Kuinka vain haluat, teidän ylhäisyytenne”, Nils sanoi.

Nils vilkaisi nopeasti Karlia, joka näytti epäröivän asian kanssa.

”Armeijan komentaja haluaa varmasti kuulla kuinka hän voi saada lisää miehiä riveihinsä”, Nils sanoi.

”Haluan eläviä miehiä”, Karl sanoi.

”Elävät miehet eivät tätä sotaa voita”, Nils sanoi.

”Jättäkää tämä kahdenkeskeiseksi puheeksi”, Mihail sanoi.

Nils ja Karl nyökkäsivät molemmat hieman vastentahtoisesti.

”Minkälaisia löytöjä teit?” Mihail kysyi.

”Ymmärsin mitä kuolleestamanaus oikeasti on”, Nils vastasi.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Se, mitä me kaksi löysimme, oli vain alku. Tai se oli vain voimalla väkisin pakottamista, kun olisi pitänyt tehdä taidolla ja tunteella. Ei kalligrafiakaan tehdä voimalla”, Nils vastasi.

”Onnistuitko eläyttämään kuolleita helpommin kuin mitä teimme aikaisemmin?” Mihail kysyi.

”En tiedä helpommasta, mutta nyt siihen ei ainakaan tarvitse sellaista taikavoimaa, mitä aikaisemmin. Luulen myös, että pystyn opettamaan taitoni muille”, Nils vastasi.

”Entäs oikea henkiin herätys?” Mihail kysyi.

”Luulen, että olen löytänyt tien siihenkin. Se kuitenkin vaatii sinun taikavoimiasi. Minun voimani eivät siihen riittäneet. Max ja Don jäivät hieman yksinkertaisiksi. Luotettavia ja tehokkaita henkivartijoita he silti ovat”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Et kai todella kuuntele tätä roskaa?” Karl kysyi.

”Haluan voittaa sodan”, Mihail vastasi.

”Et halua voittaa sitä tällä tavalla”, Karl sanoi.

”Haluan voittaa millä hinnalla hyvänsä”, Mihail sanoi.

Karl tuhahti ja pyöritti päätään. Sitten hän marssi takaisin ulos jättäen Mihailin ja Nilsin kahden.

”Mitä seuraavaksi?” Nils kysyi.

”Haluan, että näytät minulle, mitä olet löytänyt”, Mihail sanoi.

”Mielelläni, teidän ylhäisyytenne”, Nils sanoi.

Kuolleestamanaaja

Betula nana, osa 195

Mihail astui ulos. Netronovalan sisäpiha oli täynnä sotilaita. Sotilasjoukon keskellä oli iso tyhjä ympyrä. Sen keskellä seiso Nils Tammi, joka ei ollut yksin.

”Teidän ylhäisyytenne, olen palannut Earnestista”, Nils sanoi.

Mihail käveli Nilsin luokse ja Nils polvistui hänen eteensä. Nilsin seurue seurasi hänen malliaan.

”Miksi olet täällä etkä Earnestissa?” Mihail kysyi.

”Kuulin, että täällä olisi alkamassa sota”, Nils vastasi.

”Niin on alkamassa ja sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi olla Earnestissa, missä on turvallisempaa”, Mihail sanoi.

”Mutta minä olen tehnyt läpimurtoja, jotka voivat hyödyttää meitä sodassa”, Nils sanoi.

Mihail katsoi Nilsiä ja Nils katsoi takaisin. Miesten katseet kohtasivat eikä Nilsin katse ollut enää entisensä.

”Mitä sinä olet tehnyt?” Mihail kysyi.

”Herättänyt vain muutamia entisiä Earnestin puolustajia avukseni ja suojakseni ja sen lisäksi tarvitsin kuormajuhtia, joten etsin niitä käsiini”, Nils vastasi.

Suuria vankkureita vetivät karhut, jotka näyttivät yhtä eloisilta kuin Nilsin miehet.

”Entä se läpimurto?” Mihail kysyi.

”Siitä meidän on parempi keskustella sisällä”, Nils vastasi.

Karl astui Mihailin luokse.

”Tuota pappia sinun ei kannata päästää enää lähellesi”, Karl sanoi.

Karlin ääni oli sen verran kova, että myös Nils kuuli sen.

”Komentaja Sertova on nyt erehtynyt, en minä ole enää pappi”, Nils sanoi.

”Mikä sitten?” Karl kysyi.

”Olen kuolleestamanaaja”, Nils vastasi.

Netronovalan sisäpiha hiljeni kaikesta äänestä.

”Älkää alkako tässä ulkona riitelemään. Olette molemmat luotettuja neuvonantajiani”, Mihail sanoi.

Karl ja Nils katsoivat toisiaan paheksuvasti.

”Tulkaa, mennään sisälle”, Mihail sanoi.

”Odottakaa tässä”, Nils sanoi.

Elävät kuolleet korahtivat käskyn ymmärtämisen merkiksi.

”Eläville tiedoksi, ettei minun miesteni kanssa välttämättä kannata heti alkaa toveeraamaan. He suhtautuvat hieman epäilevästi ulkopuolisiin”, Nils sanoi.

Nils loi katseet ympärillään oleviin sotilaisiin, jotka pitivät tiukasti kiinni aseistaan.

”Mennäänkö sitten, teidän ylhäisyytenne?” Nils kysyi.

”Nimmet ja Torkel. Jääkää varmistamaan, että Nilsin miehiä ei häiritä”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi sisälle ja Karl ja Nils seurasivat häntä.