Musta varjo II

Betula nana, osa 124

Musta varjo oli vaihtanut hahmonsa mieheksi mustassa kaavussa. Mies mustassa kaavussa heitti puita palavaan iltanuotioon.

”Olemme pystyttäneet leirin yöksi. On aika puhua”, Mihail vaati.

Mihail istui vastakkaisella puolella nuotiota ja katsoi taivaalle nousevien kipinöiden ohitse miestä, jolla ei ollut kasvoja.

”Joko tiedät, mitä haluat?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

”Pitäisikö minun tietää?” Mihail kysyi.

”Pitäisi. Sinun pitäisi tietää itse asiassa hyvin tarkkaan”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miksi pitäisi?” Mihail kysyi.

”Kuinka osaat kulkea mihinkään, jos et tiedä minne haluat?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

”Tiedän mihin olen menossa”, Mihail sanoi.

”Tiedät siis mitä haluat”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Haluan Emilyn”, Mihail sanoi.

”Mutta tiedätkö missä hän on?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

Mihail katsoi mustaan kaapuun pukeutunutta miestä tuntien tämän painostuksen ihollaan.

”En”, Mihail vastasi.

”Minä tiedän”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Missä?” Mihail kysyi ja nousi seisomaan painostaakseen mustaan kaapuun pukeutunutta miestä.

Mihaililla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi voimaa mustaan kaapuun pukeutuneen miehen painostamiseksi millään tavalla.

”Tiedän myös kuka on tämän kaiken takana”, mustaan kaapuun pukeutunut mies jatkoi kuin Mihailia ei olisi ollut olemassakaan.

”Kuka?” Mihail kysyi.

”Kyllä sinä tiedät kuka”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail istui synkkänä takaisin alas.

”Minun niin kutsuttu ystäväni Joel”, Mihail sanoi.

Mihailin yllätykseksi mustaan kaapuun pukeutunut mies alkoi nauraa.

”Niin, kyllä hän on ollut välikappaleena tässä. Samoin purppuraneuvosta. Kaiken takana seison kuitenkin minä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Musta varjo

Betula nana, osa 123

Mihail kamppaili mustan varjon tiukkaa otetta vastaan. Varjo ei kuitenkaan hellittänyt, vaan pikemminkin tiukensi otettaan. Mihail takoi käteensä pitkän jäävaarnan ja pisti sillä kaappaajaansa. Jäävaarna tuntui auttavan, sillä ote Mihailista keveni ja Mihail sai irrotettua itsensä.

Irtirimpuilu ei kuitenkaan ollut välttämättä se järkevin ratkaisu, sillä varjo oli kantanut Mihailin kauaksi vuoriston ylle. Nyt Mihail oli vapaassa pudotuksessa kohti alla siintävää metsää. Mihail ei kuitenkaan jäänyt panikoimaan, vaan valmistautui kaukosiirtymään. Siihen musta varjo oli kuitenkin valmistautunut.

Mihailin ranteiden ympärille ilmestyivät mustat ketjut, jotka estivät häntä välittömästi taikomasta. Mihail yritti irrottaa ketjuja, mutta sitten varjo oli taas hänen kimpussaan. Nyt vauhti oli epätasaisempaa ja se päättyi siihen, kun varjo paiskasi Mihailin maahan kaukana vuoristossa.

Mihail köhi maasta nousseen pölypilven keskellä ja nousi kompuroiden seisomaan. Hän näki mustan varjon edessään ja hyökkäsi suoraan sitä kohti. Mihail valahti suoraan varjon lävitse.

”Kuka tai mikä olet?” Mihail kysyi vihaisesti varjolta, kun oli jälleen saanut itsensä seisaalleen.

”Kyllä sinä minut tunnet”, musta varjo vastasi.

”Sinä!” Mihail huusi entistä vihaisempana ja hyökkäsi uudestaan varjon kimppuun.

Hyökkäyksen tulos oli edellisen tapaan varsin laiha.

”Olet näemmä päässyt eroon lahjastani”, musta varjo sanoi.

”Oletko yllättynyt?” Mihail kysyi.

”En. Yllätyin siitä, että siinä kesti niin kauan. Oletin myös, etteivät karshaanien vanhimpien lehmänkaupat pysy niin kauaa salassa kuin ne pysyivät”, musta varjo vastasi.

”Tiesit siitä?” Mihail kysyi.

”Minä järjestin sen”, musta varjo vastasi.

”Mikä sinä oikein olet?” Mihail kysyi.

”Et halua tietää”, musta varjo vastasi.

”Eli et usko, että ymmärtäisin?” Mihail kysyi.

”Nimenomaan”, musta varjo vastasi.

Mihail ja mustan varjon välisessä keskustelussa tuli tauko, jonka aikana kaksikko tutki toisiaan katseillaan.

”Mitä haluat minusta?” Mihail kysyi.

”Paljonkin”, musta varjo vastasi.

Mihail ei ollut varma kuinka vastaukseen tulisi reagoida. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut, sillä musta varjo teki seuraavan aloitteen.

”Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä sinä haluat”, musta varjo sanoi.

Takaa-ajo IV

Betula nana, osa 122

”Jokainen minun opettamani loitsu sisältää eräänlaisen allekirjoituksen. Jos tuon allekirjoituksen pystyy tunnistamaan, niin tietää varmasti, että loitsu on minun opettamani”, luennoitsija kertoi luokan etuosassa.

”Miksi kukaan vaivautuu koodaamaan loitsun sisälle oman allekirjoituksen?” Mihail sanoi vierustoverilleen.

Mihail ja vierustoveri naurahtivat. Luennoitsija kuitenkin keskeytti puheensa ja kääntyi kaksikkoon päin.

”Onko Netronovalla kysymys?” Luennoitsija kysyi.

”Ei ole”, Mihail vastasi.

”Juuri kuulin sinun kysyvät, että miksi vaivautua tähän”, luennoitsija huomautti.

Mihail yritti keksiä jotakin selitystä, mutta luennoitsija jatkoi tätä ennen.

”Olen tehnyt nämä allekirjoitukset juuri siksi, että minä tai kuka tahansa teistä pystyy tunnistamaan loitsun juuri minun opettamaksi. Allekirjoitus on myös erilainen jokaiselle opettamalleni luokalle. Katsokaa siis vierustoverianne. Jos tunnistatte allekirjoituksen samaksi, mitä omassa loitsussanne on, voi loitsija olla vierustoverinne”, luennoitsija sanoi.

Mihail kääntyi katsomaan vierustoveriaan. Mihailin vieressä istui Joel.

Mihail etsi loitsun allekirjoituksen. Se oli täsmälleen sama, mitä hän itsekin käytti.

Ensin Mihail ei voinut uskoa asiaa todeksi. Hän tarkisti ja tarkisti, mutta allekirjoitus oli yhä sama. Mihail yritti miettiä ketä muita hänen ja Joelin lisäksi kurssilla oli ollut. Sitten Mihail kuitenkin yhytti ohuita magiajuosteita, joita puhdistusloitsu ei ollut hävittänyt. Ne Mihail pystyi tunnistamaan yksiselitteisesti Joelin taikomiksi.

Mihail oli pakahtua epäuskosta. Hänen paras ystävänsä oli kaapannut hänen, ehkä, tyttöystävänsä miltei maailman toisella puolella. Mistä Joel oli edes tiennyt missä he ovat ja miksi ihmeessä hän tekisi jotakin tällaista?

Nopeasti epätoivo kuitenkin muuttui vihaksi ja raivoksi. Raivo tuntui pursuavan hänestä pihalle ja niin se tekikin. Mihail tunsi vihan voiman virtaavan hänen lävitseen ja hän antoi sen päästä irti.

Vaunut räjähtivät kappaleiksi Mihailin purkautuvan raivon tieltä. Mihailin taikavoimat raivosivat valtoimenaan hänen ympärillään.

Sarnel ja Namdi tulivat juoksujalkaa Mihailin luokse.

”Mihail, mitä tapahtuu?” Sarnel kysyi.

”Minun parhaan ystävän saasta on kaiken tämän takana!” Mihail huusi ja päästi raivonsa täyteen voimaan.

Villinä pyörivä taikavoima irrotti lähipuista oksia ja nosti pölyä maasta. Sarnel ja Namdi joutuivat pitämään päähineistään kiinni, etteivät ne karanneet taikavoiman matkaan.

Sitten taivaalta syöksähti musta varjo, joka kaappasi Mihailin matkaansa.

Euroopan tulevaisuuksia

Olin viime perjantaina kuuntelemassa 13:tta Martti Ahtisaari -luentoa. Puhujana oli tällä kertaa komissaari Olli Rehn. Rehnin luennon otsikkona oli Eurooppa myrskyn jälkeen. Tämän perusteella olisi voinut odottaa paljonkin, mutta suurelta osin odotuksiin sai pettyä. Rehnin puheenvuoro oli erityisesti poliittisesti hyvin pehmeä, jopa löysä. Tämä on tietysti ymmärrettävää siinä valossa, että Rehn on talouskomissaari. Voimakkaiden mielipiteiden ilmaisu voisi etelämpänä johtaa lynkkaukseen. Lisäksi, ovathan ne vaalit aivan ovella.

Puheenvuoro alkoi pitkällä muisteluosiolla ja tuntui siltä, ettei Rehn ehdi asiaan ollenkaan. Läpi käytiin niin jalkapallomuistoja kuin presidentti Ahtisaaren työn yhteyttä hänen omaan työhönsä. Kun Rehnin ajasta oli puolet kulunut, niin päästiin jo itse asiaan. Puhe oli kuitenkin hyvin laveaa ja käypäistä lukion yhteiskuntaopin ensimmäisen kurssin kurssikirjan esittelytekstiksi. Varsinaiseen otsikkoon Rehn ei pureutunut kuin muutamalla sivuavalla ajatuksella. Luento oli hyvä sellaiselle, joka ei ole seurannut uutisia viimeiseen pariin vuoteen. Muuten puheenvuoro jäi hyvin tylpäksi.

Kun komissaari Rehnin näkemys Euroopasta myrskyn jälkeen jäi hieman olemattomaksi, kirjoitan sen sijasta hieman omaa näkemystäni asiasta. Euroopan viime vuosien tilanne on ollut kohtalaisen epävakaa. Pääosa ongelmista on johtunut siitä, ettei nousukauden aikana oltu varauduttu muuhun kuin loputtomaan nousuun eikä yhteisesti sovittuja sääntöjä ole noudatettu. Yhdysvaltain pankkisektorin kriisi oli vain laukaiseva tekijä, joka toi jo olemassa olevat ongelmat ja tehdyt virheet esille.

Euroopan tulevaisuus on kaksijakoinen. Pahimmasta on ehdottomasti päästy ylös. Oikeastihan Euroopalla ei mennyt kovin huonosti missään vaiheessa. Suurin osa kriisistä oli vain markkinoiden pelkoa täydellisestä romahduksesta. Tuota romahdusta ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut. Nyt pahimmatkin kriisimaat alkavat olla teknisesti paremmassa kunnossa kuin ennen kriisiä, mukaan lukien Kreikka. Totuus on se, että jos unohdetaan velkojenhoitokulut, Kreikka on vaihtotaseeltaan ylijäämäinen maa.

Kaikilla kolikoilla on kuitenkin kaksi puolta, niin myös Euroopan unionilla. Euroopan unionin maat voi jakaa kolmeen joukkioon. Ensimmäinen joukkio on se, joka selvisi kriisistä vähin vaurioin ja on suunnistamassa pikkuhiljaa kohti kasvua. Toinen joukkio on kriisimaiden muodostama, nekin ovat pikkuhiljaa kääntymässä talouskasvun tietä kohden tai osa on jo hyvässä kasvussa. Kolmas joukkio on näitä kahta edellä mainittua huolestuttavampi. Kolmannen joukkion maat selvisivät kriisin ensivaiheesta hyvin pienin vaurioin, jopa keskimääräistä euromaata paremmin. Nyt nämä maat ovat kuitenkin suurien ongelmien edessä, kun julkinen sektori on paisunut aivan liian suureksi. Tämä joukkio koostuu Italiasta, Ranskasta ja Suomesta. Viimeksi mainitun joukon ongelmista Rehn mainitsi vastaillessaan yleisökysymyksiin.

Italia on ollut otsikoissa ongelmiensa takia jo aikaisemmin ja nyt Ranska on seurannut perässä. Suomen tilanne ei vielä ole yhtä paha kuin kahden muun maan, mutta suunnanmuutos olisi tapahduttava nopeasti. Mikäli muutosta ei saada aikaan tällä vaalikaudella, on Suomella edessä paljon ongelmia. Niitä ongelmia tullaan muistelemaan vielä pidempään kuin 1990-luvun lamaa.

Mitä Suomen sitten pitäisi tehdä? Ei ainakaan kiristää verotusta. Se tie on kuljettu hyvin pitkälle loppuun ja monet jo tehdyt veronkiristykset ovat supistaneet verokertymään kasvattamisen sijasta. Nyt on edessä se, mitä kukaan ei haluaisi tehdä. Jo saavutetuista eduista on karsittava. Julkista sektoria on leikattava ja sitä on leikattava kolmen miljardin euron arvosta vuositasolla. Leikkaukset on kuitenkin kohdistettava tarkoin. Tulevasta kasvua ei kannata leikata liikaa. Sieltä leikkaamalla kaikkien muiden (jo tehtyjenkin) sopeutustoimien vaikutus häviää tuuleen niin kuin se kuuluisa tuhka.

Takaa-ajo III

Betula nana, osa 121

”Oliko tuo välttämätöntä?” Namdi kysyi ja nyökkäsi jääkupuun päin.

”Hän on tuon täysin ansainnut”, Mihail vastasi ja lähti marssimaan pois kuvulta.

Kuvun sisällä lämpötila oli jo kaksikymmentä astetta pakkasen puolella ja Mihailin taikavoimien vaikutuksesta pakkanen kiristyi edelleen.

”Hän kuolee tuonne”, Namdi sanoi.

”Niin kuolee. Minä pidän siitä huolen”, Mihail sanoi.

Mihailin Namdille osoittama katse oli eläimellinen. Namdi ei ollut nähnyt koskaan kenenkään ihmisen olevan yhtä lailla välinpitämätön ja päättäväisen vihan vallassa.

”Kertoiko hän missä Emily on?” Namdi kysyi.

”Hän puhui jotakin sekavaa nuoresta velhosta ja Lacus-järvestä”, Mihail vastasi.

Namdi pysähtyi.

”Tiedätkö missä Lacus-järvi on?” Namdi kysyi.

”En. En ole erikoistunut maantietoon”, Mihail vastasi.

”Se on Imperasin laaksossa oleva järvi. Laakso on yhtä joen ulostuloa lukuun ottamatta täydellisesti korkeiden vuorten ympäröimä. Laaksoa hallitsee purppuraneuvosto Tiberiuksen kaupungista käsin. Koko laaksoon meillä ei ole asiaa”, Namdi sanoi.

”Me pääsimme teidänkin porttien sisäpuolelle, kyllä me pääsemme yhteen laaksoon”, Mihail sanoi.

Mihail marssi tutkimaan vaunuja. Namdi puolestaan jäi miettimään purppuraneuvoston roolia tapahtumissa.

”Mitä vaunuille on tehty?” Mihail kysyi Taelsilta.

”Olemme tutkineet sen läpi, muuta ei ole tehty”, Taelsi vastasi.

”Ette ole käyttäneet mitään taikuutta?” Mihail kysy.

”Emme”, Taelsi vastasi.

”Hyvä”, Mihail vastasi ja astui vaunujen oven.

Mihail sulki vaunujen oven. Sisällä oli hämärää. Mihail sulki silmänsä ja hengitti syvään. Hän keskitti aistinsa magiajuosteiden etsimiseen.

Vaunujen omistaja oli tehnyt tarkkaa työtä. Vaunuihin oli tehty puhdistusloitsu, joka oli puhdistanut vaunut kaikesta magiajuosteesta. Jokin puhdistusloitsun jäämissä oli kuitenkin tuttua. Samassa
Mihailin mielen täytti välähdys luennolta, jolla samainen loitsu oli hänelle opetettu. Nyt Mihail tiesi, mistä voisi löytää vihjeen puhdistusloitsun taikojasta.