torstai 28. toukokuuta 2015

Sisko V



Betula nana, osa 183

Mihail kaatui iskun voimasta ja Alyssa jatkoi hyökkäystään. Alyssa ei kuitenkaan päässyt Mihailin kimppuun maahan, vaan hänet lävisti joukko Emilyn puunkirouksen oksia. Alyssa rimpuili ja kirkui hetken aikaa oksien lävistämänä.

Sitten Alyssa oli taas kuollut ja hänen jo valmiiksi paksuuntunut verensä valui oksia pitkin kohti Emilyä.

Huoneessa oli pitkään hiljaista, kun kukaan kolmikosta ei tahtonut uskoa, mitä oli tapahtunut. Etenkään Mihail, jonka kaulasta edelleen valui verta, ei halunnut uskoa, että hänen uudelleen henkiin herättämänsä Alyssa oli hyökännyt hänen kimppuunsa selvänä tarkoituksenaan yrittää tappaa Mihail. Yhtään helpompi asia ei ollut se, että nyt alussa oli kuollut uudestaan ja hänen henkiin herättämisensä vielä uudestaan alkoi olla mahdotonta. Mitä Mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tutkimuksista saattoi päätellä: ensimmäinen henkiin herätys oli helpoin. Siitä eteenpäin jokaisella kerralla tarvittava taikavoima moninkertaistui kohti ääretöntä. Ei Mihailillakaan ollut sellaisia voimia.

Emily oli ensimmäinen, joka liikkui. Hän laski puunkirouksen oksilla Alyssan takaisin kivilattialle samaan paikkaan, jossa hän oli maannutkin. Kun Mihail ja Nils eivät vieläkään liikahtaneet, Emily nosti huoneen laidalla lojuneen kankaan ja asetti sen Alyssan peitteeksi. Vasta kun Alyssa oli peitetty, Mihail painoi päänsä ja huokaisi. Emily meni Mihailin luokse ja alkoi hoitaa tämän haavaa.

”Anna valua kuiviin”, Mihail sanoi.

”En varmasti anna”, Emily sanoi.

Mihail hymähti.

Nils nousi ylös ja pyyhki kaapunsa.

”Takaisin työpöydän ääreen”, Nils sanoi.

Mihail nyökkäsi Nilsille ja Nils poistui huoneesta.

”Alyssa on nyt sitten oikeasti kuollut”, Mihail sanoi.

”Eikö häntä voi yrittää herättää uudestaan?” Emily kysyi.

”Se vaatisi sellaisia voimia, joita ei ole kenelläkään”, Mihail vastasi.

Emily nyökkäsi.

”Mitäs sitten?” Emily kysyi.

”En tiedä”, Mihail vastasi.

Emily puhdisti ja sitoi Mihailin kaulan haavan. Sinä aikana Mihail ei puhunut mitään. Hän vain pohti, mitä nyt pitäisi tehdä.

”En voi jäädä tänne homehtumaan enää yhtään pidemmäksi aikaa. Léosta tarvitsee ruhtinastaan”, Mihail sanoi.

torstai 21. toukokuuta 2015

Sisko IV



Betula nana, osa 182

”Alyssa?” Mihail kysyi.

Alyssa oli noussut istumaan. Hän katseli ympäristöään kuin kaikki olisi täysin uutta.

”Hänellä voi mennä hetki päästä kartalle siitä, mitä on tapahtunut”, Nils sanoi.

”Minä tiedän”, Mihail sanoi.

Mihail oli kuitenkin malttamaton. Hän halusi syleillä siskoaan heti. Mihail kuitenkin antoi siskolleen aikaa toipua henkiin herättämisestä.

Mihailin piti antaa aikaa myös itselleen. Henkiinherätysloitsu oli vienyt enemmän taikavoimia kuin hän oli ennakoinut. Hänen hengityksensä oli edelleenkin raskas. Mihail tiesi, ettei vieläkään osannut loitsua kunnolla. Sen ei pitäisi viedä näin paljoa voimia. Hän ehtisi kuitenkin hienosäätää loitsua toiselle ja kolmannelle kerralle. Pääasia oli, että hän oli onnistunut.

Mihail katsoi Emilyä. Emily hymyili, vaikka hänen olonsa oli edelleenkin hyvin epävarma.

”Se onnistui”, Mihail sanoi.

”Niin onnistui”, Emily sanoi.

”Mitä sanot nyt?” Mihail kysyi.

”Sanon, että toivottavasti saitte nyt paljon lisää yhteistä aikaa”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi ja hymyili Emilylle.

Alyssa liikahti. Hän nousi varovaisesti seisomaan ja antoi katseensa kiertää huoneessa.

”Alyssa?” Mihail kysyi.

Alyssa käänsi katseensa Mihailiin.

”Mihail?” Alyssa kysyi.

Alysa ääni oli karhea ja hädin tuskin tunnistettavaksi naisen ääneksi. Mihail kuitenkin tunnisti äänen siskonsa ääneksi.

”Alyssa, se olen minä”, Mihail vastasi.

”Mihail”, Alyssa sanoi.

Alyssa otti haparoivan askeleen kohti Mihailia. Hänen tasapainonsa horjahti, mutta hän pysyi pystyssä. Toinen askel oli jo varmempi, mutta sekin oli hieman horjuva. Muutamaa epävarmaa askelta myöhemmin Alyssa oli Mihailin edessä.

”Mihail”, Alyssa sanoin.

”Niin. Minä se olen”, Mihail sanoi.

”Missä?” Alyssa kysyi.

”Olemme Earnestissa. Sinä kuolit täällä, mutta nyt olet taas elossa. Minä herätin sinut takaisin eloon”, Mihail vastasi.

Aluksi Alyssa ei reagoinut mitenkään, mutta sitten hän painoi päänsä. Mihail huomasi, että Alyssan silmistä alkoi pudota kyyneleitä lattialle.

”Alyssa?” Mihail kysyi.

Alussa nosti päänsä ja hyökkäsi kohti Mihailia. Mihail ei ehtinyt reagoida ja Alyssan terävät kynnet raapaisivat hänen kaulaansa verta vuotavan haavan. Isku oli niin kova, että osa Alyssan kynsistä irtosi ja yksi jopa upposi Mihailin kaulaan.

torstai 14. toukokuuta 2015

Sisko III



Betula nana, osa 181

Mihail purki suojaloitsut Alyssan ympäriltä ja astui huoneen keskiosaan siskonsa jalkopäähän. Sitten Mihail sulki silmänsä ja tiivisti keskittymisensä. Nils ja Emily seisoivat huoneen oven puoleisella laidalla ja odottivat jännityksen vallitessa.

Sitten Mihail aukaisi silmät, jotka leiskuivat sinisenä taikavoimasta.

”Aloitetaan”, Mihail sanoi.

Emily tunsi heti kuinka Mihailin taikavoima virtasi huoneeseen. Aluksi tunteessa ei ollut mitään outoa, mutta pian Emily tajusi, että asiat olivat muuttuneet. Mihailin voimissa ei tuntunut olevan mitään rajaa. Taikavoimaa vian virtasi lisää ja lisää.

Emily alkoi tuntea ympärillään Mihailin taikavoimien aiheuttamaa painetta, joka koveni koko ajan. Pian hänen oli jo vaikeampi hengittää ja hikipisaroita alkoi kirvota. Lopulta Emily alkoi horjua taikavoiman paineen alla.

Mihail astui Emilyn luokse ja laski kätensä tämän olkapäälle.

”Anteeksi”, Mihail sanoi.

Paine Emilyn ympärillä helpotti välittömästi.

”Ajattelin, että kestät painetta”, Mihail sanoi.

”Kyllä minä kestän”, Emily sanoi.

Emily katsoi viereensä. Hänen vieressään Nils oli polvellaan ja hengitti raskaasti hikeä valuen.

”Helpompi on, jos suojaan teitä molempia” Mihail sanoi.

Mihail astui takaisin paikalleen Alyssan jalkojen eteen.

Loitsiminen alkoi. Mihail alkoi puhua sanoja, joita Emily ei ymmärtänyt. Hän näki kuitenkin hohtavan kuvion, joka muodostui Alyssan ympärille. Kuviossa oli sekä viivaa, että tekstiä. Uloimpana oli ympyrä. Ympyrän sisällä oli tekstiä ja monimutkainen viivakuvio, jossa oli ympyröitä ja lävistäjiä.

Mihailin ääni ja kuvion hehku voimistuivat jatkuvasti.

Emily saattoi tuntea sen taikavoiman, joka kivilattiassa olevassa kuviossa oli. Pelkkä kuviossa oleva taikavoima oli isompi kuin mitä hänellä oli puunkirouksen kanssa itsellään. Hän katsoi Mihailia, joka ei näyttänyt olevan hetkahtanutkaan loitsimisesta. Näinkö paljon mustaan kaapuun pukeutunut mies oli antanut Mihailille voimaa?

Mihailin ääni kasvoi lähes huudoksi asti ja kuvion hehku kirkastui häikäisevälle tasolle asti.

Sitten Mihailin taikasanat loppuivat ja kuvio ampaisi paksuna vanana kohti kattoa. Kuvio ei osunut kattoon, vaan kerääntyi kirkkaaksi palloksi ilmaan Alyssan yläpuolelle ja imeytyi sitten Alyssaan.

Alyssa oli jälleen elossa.

torstai 7. toukokuuta 2015

Sisko II



Betula nana, osa 180

”Olemmeko valmiita?” Mihail kysyi.

”Lähes”, Nils vastasi.

”Arh har!” Edvin sanoi.

”Edvin, voit mennä istumaan tuonne nurkkaan”, Nils sanoi.

”Har, har”, Edvin sanoi.

Edvin laahusti nurkkaan kahden lemmikkirottansa kanssa.

Emily katsoi Edviniä surullisena ja kääntyi Mihailin puoleen.

”Eikö hänelle voisi tehdä jotakin?” Emily kysyi.

”Olemme tehneet kaiken, mitä hänen hyväkseen voi tehdä. Nyt on ikuisesti uskollinen apulainen”, Mihail vastasi.

”Onko hänestä oikeasti hyötyä?” Emily kysyi.

”Lähinnä koemielessä. Edvin on hieman kömpelö, joten hänen kyvykkyys auttaa missään askareissa on hieman kyseenalainen”, Nils vastasi.

”Testaatteko te hänellä vieläkin jotakin?” Emily kysyi.

”Lähes päivittäin”, Nils vastasi.

”Nils on ahkera mies”, Mihail sanoi.

”Ja teidän korkeutenne määrätietoinen”, Nils sanoi.

”Ellei jopa jääräpäinen”, Emily sanoi.

”Kuinka vain neiti haluaa asian muotoilla”, Nils sanoi.

Nils palasi valmistelujen pariin ja Emily seurasi Mihailia perimmäiseen huoneeseen. Mihailin sisko Alyssa makasi kuolleena huoneen lattialla. Mihail oli peittänyt hänet punaisen kankaan alle kasvoja lukuun ottamatta ja suojannut hänet vahvalla taikakerroksella. Alyssa näytti kuin vasta eilen kuolleelta.

”Alyssa, kohta olet taas täällä joukossamme”, Mihail sanoi.

Emily painoi päänsä ja rukoili. Hän rukoili sekä vanhempiensa jumalia, että puisia jumalia. Emily tunsi kuinka puunkirous hänen kädessään värisi rukouksesta.

Mihail ja Emily odottivat huoneessa hiljaa, että Nils saisi valmistelunsa loppuun. Alyssa odotti heidän kanssaan.

Lopulta Nils astui huoneeseen.

”Kaikki valmista. Voimme aloittaa”, Nils sanoi.