torstai 27. lokakuuta 2022

Muumioitu lohikäärme VII

 Betula nana, osa 320

Tammi katosi vielä pieneksi hetkeksi viimeisten hetkien valmistelua varten ja palasi sitten takaisin näkyviin. Tämä käveli muumioidun lohikäärmeen luokse ja varmisti, että kaikki seuraajat olivat oikeilla paikoillaan. Mihail, Sarnel ja Narsha seurasivat Tammen jokaista liikettä tarkkaavaisina. Tammi huomasi tämän.

”Nauttikaa vain olostanne rauhassa”, Nils sanoi.

”Yritämme parhaamme”, Mihail sanoi.

Mihail täytti lasinsa ja meni istumaan tuolille, joka oli peitetty taljalla. Sarnel seurasi rutinaan esimerkkiä. Narsha sen sijaan jäi seuraamaan Tammen liikkeitä.

Lopulta Tammi aloitti kuolleestamanauksen.

Ensin Tammi kokosi voimiaan ja sitten hän aloitti manauksen. Tammen seuraajat loitsivat perässä ja pyrkivät auttamaan Tammea niin paljon kuin pystyivät. Päävastuu oli kuitenkin Tammella, jonka voimilla koko manauksen piti käynnistyä.

Yksitellen muumioidun lohikäärmeen ympärille, ihoon, luihin ja käärinliinoihin piirretyt riimut alkoivat hohtaa. Samoin taikapiirit, joita oli piirretty riimujen ympärille, kehäksi koko lohikäärmeen ympärille sekä suojakehiksi jokaisen manaukseen osallistujan ympärille. Riimujen ja takapiirien hohde vahvistui ja nousi ylöspäin piirroksista. Lopulta piirroksista irtosi riimuja ja taikakehiä, jotka nousivat ilmaan piirrosten yläpuolelle.

Ilmassa hohtavia riimuja ja kehiä nousi piirroksista yhteensä kolme kappaletta tasavälein ja piirretyt riimut ja kehät muodostivat neljännen kerroksen.

”Onko kuolleestamanaus näyttänyt aina tältä?” Narsha kysyi.

”Tämä ei ole normaali kuolleestamanaus, mutta niin ei myöskään ole kuolleestamanauksen kohde”, Mihail vastasi.

”Tästä tulee mieleen ensimmäiset kuolleestamanaukset, joita teit Léostassa”, Sarnel sanoi.

Mihail sulki silmänsä ja näki sisarensa. Epäonnistuneen kuolleestamanauksen haava oli yhä syvä ja epäonnistuminen herätti Mihailissa yhä tuoretta suuttumusta. Hänen sormensa puristivat tuolin käsinojaa yhä kovemmin. Lopulta Mihail avasi silmänsä uudestaan ja keskittyi kuolleestamanauksen seuraamiseen.

”Älä muistuta minua niistä”, Mihail sanoi.

Sarnel kääntyi kohti Mihailia sanoakseen jotakin, mutta nähdessään tämän silmissä polttavan vihan hän tyytyi vain nyökkäämään. Narsha pysyi myös hiljaa.

Tammi jatkoi manausta ja valmistautui sen huippuun. Pian muumioitu lohikäärme heräisi toisen kerran elon tielle.

Sitten tapahtui jotakin, mitä ei ollut millään aikaisemmalla kuolleestamanauskerralla tapahtunut.

Ensin kuului vain matalaa jyrinää, joka kuului kuin jostakin syvältä maan sisältä. Ääni koveni ja muuttui epäluonnollisemmaksi. Sitten heidän eteensä ilmestyi kauan aikaa sitten kuolleen lohikäärmeen sielu.

”Minä olen ikuisessa levossani. Häivy, kuolevainen, äläkä palaa minua häiritsemään”, lohikäärme sanoi.

Lohikäärmeen ääni oli korviasärkevä ja useimmat Tammen seuraajat kaatuivat maahan sen voimasta. Myös Tammella ja Mihaililla oli siinä kestämistä. Tammen toinen jalka petti hänen allaan ja hän vajosi polvelle. Sarnel piti korvaansa, joka oli ollut manauksen suuntaan. Narsha reagoi loitsimalla suojaloitsun korokkeen ympärille.

Lohikäärmeen sielu katosi ja kuolleestamanaus romahti.


torstai 20. lokakuuta 2022

Muumioitu lohikäärme VI

 Betula nana, osa 319

Lopultakin valmistelut alkoivat olla valmiit. Tammi seuraajineen ja muumioitu lohikäärme olivat kaikki valmiita kuolleestamanausta varten. Suurinta heidän tekemäänsä kuolleestamanausta varten. Tammen seuraajat olivat silminnähden hermostuneita, kun Mihail saapui paikalle Sarnelin ja Narshan kanssa.

”Älkää näyttäkö noin säikähtäneiltä”, Mihail sanoi.

”Yritämme parhaamme, arvon ruhtinas”, Tammen seuraajat sanoivat.

Mihailista Tammen seuraajat näyttivät vain vielä enemmän poissa tolaltaan olevilta.

”Pyydän, arvon ruhtinas, älkää säikytelkö alaisiani enää enempää”, Nils sanoi.

Tammi oli ilmestynyt Mihailin vierelle. Tämä oli pukeutunut paljon juhlallisemmin kuin tavallisesti.

”Ovatko he niin säikkyjä tänään?” Mihail kysyi.

”Olemme kaikki. Näimme aamulla huonoja enteitä ja emme ole yrittäneet mitään vastaavaa aikaisemmin. Voimme vain toivoa, että enteet tarkoittivat jotakin muuta kuin mitä luulimme niiden tarkoittavan”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”En tiennyt, että seuraatte enteitä niin tarkkaan”, Mihail sanoi.

”Seuraamme monenlaisia asioita, arvon ruhtinas”, Nils sanoi.

Tammi kiinnitti huomionsa Mihailin vierellä seisoviin Sarneliin ja Narshaan.

”Toit mukanasi lisää yleisöä”, Nils sanoi.

”Sarnel ja Narsha halusivat nähdä kuolleestamanauksen, joten annoin heidän tulla mukaani. Toivottavasti se sopii”, Mihail sanoi.

”Se sopii hyvin minun puolestani”, Nils sanoi.

Mihail oli kuulevinaan Tammen äänessä epäröintiä.

Tammen seuraajat olivat rakentaneet Mihailille korokkeen, josta hän saattoi seurata kuolleestamanausta ja odotellessa nauttia virvokkeita. Tammi johdatti Mihailin, Sarnelin ja Narshan korokkeelle ja varmisti, että heillä oli kaikki hyvin ennen kuin lähti itse aloittamaan kuolleestamanauksen.

”Onko teillä varmasti kaikki mitä tarvitset täällä?” Nils kysyi.

”Enemmänkin kuin mitä tarvitsen, kiitos vain hyvistä järjestelyistä”, Mihail vastasi.

Tammi nyökkäsi ja vaikutti jo selvästi huojentuneelta.

”Entä onko muualta mitään uutisia?” Nils kysyi.

”Olemme saaneet Reuelin varmistettua ja sinne rakennetaan puolustusvarustuksia ja majoitustiloja sotilaita varten. Lisäksi reitti Suuren keisarikunnan rajalle saakka on varmistettu ja lähintä raja-aluetta seurataan. Olen lähettänyt lisää joukkoja, jotta Reuel on varmemmin hallussamme ja voimme valvoa vielä laajempaa aluetta Suuren keisarikunnan rajan tuntumassa”, Mihail vastasi.

”Kaikki sujuu siis juuri niin kuin olette suunnitelleetkin”, Nils sanoi.

”Kutakuinkin”, Mihail sanoi.

”Voimme siis aloittaa”, Nils sanoi.

”Sitä varten me olemme täällä”, Mihail sanoi.


torstai 13. lokakuuta 2022

Muumioitu lohikäärme V

 Betula nana, osa 318

Valmistelut suuren olennon kuolleestamanaamista varten kestivät kauan ja Mihail kävi yhä rauhattomammaksi valmisteluiden kestäessä. Hän halusi jo päästä auttamaan pohjoisessa olevaa armeijaa.

”Kuinka kauan valmistelut vielä kestävät?” Mihail kysyi.

”Ei enää kovinkaan kauan, arvon ruhtinas, niin yritän kuolleestamanata lohikäärmettä”, Nils vastasi.

”Aiot tehdä sen itse?” Mihail kysyi.

Tammi nyökkäsi.

”Pelkään, ettei seuraajieni voimat riitä näin suuren olennon kuolleestamanaamiseksi, joten katsoin sen parhaaksi”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Se on varmasti hyvä ratkaisu. Tämä on asia, jossa emme voi epäonnistua”, Mihail sanoi.

”Arvon ruhtinas kasaa niskaani suuret paineet”, Nils sanoi.

”Toivottavasti en liian suuria, mutta riittävän suuret, että teet työn mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti. Älä tuota minulle pettymystä tässä asiassa”, Mihail sanoi.

”Yritän parhaani, arvon ruhtinas”, Nils sanoi.

”Aion myös tulla itse seuraamaan kuolleestamanausta, joten haluan tietää hyvissä ajoin, milloin se tapahtuu”, Mihail sanoi.

”Pidän teidät kyllä tietoisena kaikesta kehityksestä asian suhteen. Tämän tason kuolleestamanaus vaatii valmistautumista myös itseltäni, joten ajankohta on hyvissä ajoin tiedossa”, Nils sanoi.

Mihail nyökkäsi. Hän käveli pitkin kävelysiltaa, jonka Tammen seuraajat olivat rakentaneet avuksi muumioidun lohikäärmeen kuolleestamanauksen valmisteluihin. Se toimi myös alustana, jolta Mihail ja Tammi saattoivat seurata töiden etenemistä.

”Onko muualta nekropolista löytynyt mitään?” Mihail kysyi.

”Ei mitään tallaista, jos sitä tarkoitat”, Nils vastasi.

”Entä muuta?” Mihail kysyi.

”Vain kauan sitten kuolleita ihmisiä”, Nils vastasi.

”Jatkakaa kuitenkin etsintöjä. Nekropolin kätköissä voi olla vaikka mitä”, Mihail sanoi.

”Tietenkin, arvon ruhtinas. Minäkin haluan selvittää kaikki menneiden aikojen salaisuudet. Sitä paitsi jo löydetyistä asioita on ollut meille paljon hyötyä”, Nils sanoi.

”Ehkä emme enää löydä mitään niin suurta kuin mitä olemme jo löytäneet”, Mihail sanoi.

Tammi nyökkäsi.

”Sellaisen varaan ei ainakaan kannata toiveitaan ripustaa”, Nils sanoi.

”Mutta jotakin voi löytyä kuitenkin”, Mihail sanoi.

”Aina sitä jotakin löytyy, kun jaksaa vain etsiä”, Nils sanoi.


torstai 6. lokakuuta 2022

Muumioitu lohikäärme IV

 Betula nana, osa 317

Mihail saapui nyt joka päivä seuraamaan, miten valmistelut muumioidun lohikäärmeen kuolleestamanaamiseksi etenivät. Ne Tammen seuraajat, jotka eivät voineet auttaa tässä valmistelussa, etsivät nekropolista uusia kohteita kuolleestamaukselle. Mihail tiesi, että tulevina kuukausina tultaisiin tarvitsemaan kaikki mahdolliset sotilaat, joten hän oli antanut tähän käskyn, johon myös Tammi suostui. Uusien sotilaiden etsintä oli aloitettu myös elävien joukossa, mutta siellä mahdollisuudet olivat eri tavalla rajalliset.

Tammi oli tuonut vakavan Mihailin seuraamaan muiden kuolleestamanausten valmisteluja. Ruhtinas seurasi toimia epätavallisen vakavana ja vaitonaisena.

”Mikä on huolenne, arvon ruhtinas?” Nils kysyi.

”Toivottavasti tästä ei tule uutta vastakkainasettelua elävien ja kuolleiden välille”, Mihail vastasi.

”Tarkoitatko kuolleestamanattujen määrän lisääntymistä?” Nils kysyi.

”Niin. Kuolleita on kohta paljon enemmän kuin eläviä”, Mihail vastasi.

”Kuolleilla on kuitenkin oma kaupunkinsa ja he pysyvät mielellään omissa oloissaan. Ainakin tähän saakka näin on ollut”, Nils sanoi.

”En tiedä onko sekään hyvä, että eristäydymme kahteen eri paikkaan. Meidän täytyy taistella yhdessä yhteisiä vihollisiamme vastaan. Emme saa löytää vihollisia omiemme joukosta. Tämä onnistuu parhaiten, kun olemme yksi yhtenäinen kaupunki. Ei, jos olemme kaksi eri kaupunkia”, Mihail sanoi.

”Viisaita sanoja”, Nils sanoi.

”Tuskin. Pikemminkin itsestään selviä”, Mihail sanoi.

Tammi katsoi ruhtinasta, joka näytti kireältä ja väsyneeltä.

”Olette liian ankara itsellenne”, Nils sanoi.

”Minä olen kansani tänne tuonut ja he ovat uskoneet minuun. Velvollisuuteni on pitää heidät myös elossa”, Mihail sanoi.

”Mutta ei sinun tarvitse sitä kaikkea vastuuta yksin kantaa”, Nils sanoi.

Mihail naurahti.

”Alat kuulostaa aivan Emilyltä”, Mihail sanoi.

Tammi naurahti.

”Otan tuon nöyrästi vastaan suurena kehuna”, Nils sanoi.

Mihail hymähti.

Tammi yritti pitää keskustelua liikkeellä ja ohjata sitä johonkin muuhun suuntaan.

”Joko olet lähettänyt joukkoja kohti pohjoista?” Nils kysyi.

”Olen lähettänyt osastoja varmistamaan Reuelin vapaakaupunkia ja reittiä sieltä eteenpäin kohti Suuren keisarikunnan rajaa”, Mihail vastasi.

”Reitti on hyvä pitää vapaana”, Nils sanoi.

”Osastot eivät kuitenkaan ole sellaisia, jotka kykenisivät edes hidastamaan Suuren keisarikunnan armeijoita, jos sellaiset työntyisivät kohti etelää. Mahdollisesti voimme saada viestin ennen armeijoiden saapumista”, Mihail sanoi.

”Mutta aikaa on vielä, arvon ruhtinas”, Nils sanoi.

”Toivon niin todella olevan”, Mihail sanoi.