Suuren keisarikunnan sotilaat VII

Betula pubescens, osa 47

Edkar käänsi huomionsa takaisin Tammen seuraajaan.

”Sanoit, että muutos voi johtua ylimääräisestä ainesosasta”, Edkar sanoi.

”Niin, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

”Mistä ylimääräinen ainesosa voisi olla peräisin?” Edkar kysyi.

”Tutkimme sitäkin. Tarkkailemme ainesosia tarkemmin ja tarkistamme kaikki laskumme sen varalta, että olemme laittaneet jotakin ainesosaa väärän määrän. Sabotaasin varalta olemme tänään myös moninkertaistaneet vartion ja muuttaneet sen kiertoa”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar nyökkäsi.

”Hyvä. Saatte niin paljon apuvoimia kuin tarvitsette. Tämä asia täytyy selvittää mitä pikimmiten”, Edkar sanoi.

”Kiitoksia, arvon kenraali. Olen samaa mieltä kanssanne”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar asettui taas pohtimaan. Hänen pohdintansa kuitenkin keskeytyivät, kun ulkoa alkoi kuulua sekalaisia huutoja sekä hälytysääniä.

”Mitä tuolla ulkona tapahtuu?” Edkar kysyi.

Edkar katseli upseereitaan, jotka eivät osanneet tehdä muuta kuin katsella toisiaan ja ihmetellä ääniä. Edkar ei enää malttanut istua vaan nousi seisaalleen.

”Menkää nyt joku ulos selvittämään asiaa. Vartijat!” Edkar sanoi.

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun teltassa olivat hahmottivat mistä suunnasta äänet pääosin kuuluivat. Ne kuuluivat Nils Tammen seuraajien teltoilta päin. Sekasorto Edkarin upseerien joukossa kuitenkin jatkui. Edkar ei seurannut asian kehittymistä pidemmälle.

”Kapteeni Kallas! Lähtekää selvittämään asiaa. Haluan tietää mitä leirissäni tapahtuu”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Venir sanoi.

Kallas juoksi ulos teltasta selvittämään asiaa. Häntä vastaan tuli Edkarin teltan vartija hakemaan käskyä. Loput upseerit jäivät telttaa odottamaan seuraavia käskyjä.

”Kapteeni Suomas! Tarkastakaa vartijan kanssa, että lähialueen vartiointi ja suojaus ovat kunnossa. En halua huolimattomuudesta johtuvia ikäviä yllätyksiä”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Solkar sanoi.

”Kapteeni Cranfot! Menkää osastonne luokse ja hälyttäkää se taisteluvalmiuteen. Haluan edes yhden osaston olevan heti valmiudessa, jos tarvitsemme. Kun olette antaneet kaikki tarvittavat käskyt ja nähneet, että valmistautuminen lähtee liikkeelle niin kuin pitääkin, palatkaa tänne”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Tom sanoi.

Myös käskyt saaneet Suomas ja Cranfot sekä vartija lähtivät ulos teltasta. Muut jäivät odottamaan lisätietoja ja hahmottamaan tilannetta, jossa Netronovalan armeija sillä hetkellä oli.

Suuren keisarikunnan sotilaat VI

Betula pubescens, osa 46

Reilu kuukausi sen jälkeen, kun kapteenit Kallas ja Waelde olivat olleet Suuren keisarikunnan keskusleirissä illanvietossa, kenraali Netronova oli kutsunut upseerinsa koolle jokaviikkoiseen iltapalaveriin. Jokainen upseeri kertoi omien joukkojensa harjoitusten sujumisesta, lähetit kävivät kertomassa omat raporttinsa ja myös yksi Nils Tammen seuraaja kertomassa raportteja Netronovalasta sekä kuoleman eliksiiriin liittyen. Raporteissa kului aina pitkä tovi ja jo siinä meni aikansa, että jokainen ehti paikalle kenraalin telttaan.

Ensimmäisenä oman raporttinsa antoivat lähetit. Nämä kertoivat samasta kehityksestä, joka oli jatkunut jo useamman viikon ajan. Lähiseudulle oli kokoontunut yhä enemmän Suuren keisarikunnan joukkoja. Erityisesti Edkar oli kiinnittänyt huomiota armeijaan, joka oli pystyttänyt leirinsä suoraan sille reitille, jota pitkin he olivat tulleet etelästä ja todennäköisesti joskus myös palaisivat. Jos joku haluaisi estää heidän poistumisensa alueelta, armeijan leiri oli erittäin hyvin sijoitettu.

Seuraavaksi vuorossa olivat Tammen seuraajat. Netronovalasta ei kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Edkar itsekin oli hyvin perillä kuulumisista, kun kävi säännöllistä yhteydenpitoa ruhtinas Netronovan kanssa. Seuraava Tammen seuraajan uutinen sen sijaan oli normaalista poikkeava.

”Toistatko mitä juuri sanoit”, Edkar sanoi.

”Olemme havainneet muutoksia kuoleman eliksiirin koostumuksessa”, Tammen seuraaja sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”Tarkoitan, että eliksiiri on hieman erilaista kuin aikaisemmin. Tähän saakka se on ollut täsmälleen samanlaista kuin ennen lähtöämme Netronovalassa, mutta viimeisten viikkojen aikana sen koostumus on pikkuhiljaa hieman muuttunut”, Tammen seuraaja vastasi.

Kuoleman eliksiirin epävakaus sai Edkarin tuntemaan olonsa levottomaksi. Koko armeijan toimintakyky lepäsi hyvin pitkälti eliksiirin toiminnan varassa.

”Mitä muutoksia olette havainneet?” Edkar kysyi.

”Emme ole täysin varmoja kaikista muutoksista, mutta päällimmäisenä muutoksena on eliksiirin oheneminen. Se on paljon aikaisempaa juoksevampaa. Se ei sinänsä ole ongelma, mutta epäilemme että eliksiirin toimintakyky on saattanut tämän muutoksen myötä heiketä”, Tammen seuraaja vastasi.

”Miksi kerrotte näistä havainnoista vasta nyt?” Edkar kysyi.

”Emme olleet varmoja ja olemme tehneet tutkimuksia aiheen parissa. Nyt olemme varmoja, että jonkinlainen muutos on tapahtunut”, Tammen seuraaja vastasi.

”Mistä muutos voi johtua?” Edkar kysyi.

”Emme vielä tiedä. Sitä erityisesti yritämme tutkia. Muutos voi johtua ylimääräisestä ainesosta, erilaisesta ilmastosta tai melkein mistä tahansa”, Tammen seuraaja vastasi.

Edkar asettui tuolilleen pohtimaan. Tämä asia nousi suoraan hänen tehtävälistansa kärkeen. Hänen täytyisi määrätä Tammen seuraajille apuvoimia heti tämän kokouksen päätteeksi. Tai ehkä jo kokouksen aikana.

Suuren keisarikunnan sotilaat V

Betula pubescens, osa 45

”Gauen, missä sinä oikein olet?” Venir kysyi.

Kukaan ei vastannut. Kapteeni Kallas seisoi yksin teltan edessä, kun Suuren keisarikunnan upseeristo alkoi jo siirtyä illanviettopaikaltaan omille teltoilleen tai muista leireistä tulleet omiin leireihinsä. Kallas ei voinut tehdä muuta kuin seurata muiden poistumista ja odottaa. Kapteeni Waeldea ei näkynyt vielä vähään aikaan.

Lopulta Kallas näki tutun hahmon kävelevän telttojen välistä.

”Minä ehdin jo ihmetellä, että missä sinä olet”, Venir sanoi.

”Anteeksi. Kapteeni Hooghoorn vain halusi näyttää jotakin teltallaan ja jäimme sitten sinne vielä juttelemaan”, Gauen sanoi.

Waelde näytti hieman pahoinvoivalta, mutta ehkä hän oli vain juonut liikaa olutta.

”Lähdetäänkö sitä sitten?” Venir kysyi.

”Mihin?” Gauen kysyi.

”Takaisin omaan leiriin”, Venir vastasi.

”Niin. Joo. Aivan. Lähdetään”, Gauen sanoi.

Gauen pälyili taakseen koko matkan, kun he menivät hakemaan hevosiaan.

”Onko kaikki hyvin?” Venir kysyi.

”Joo, kyllä. Kaikki on hyvin”, Gauen vastasi.

”Vaikutat hieman levottomalta”, Venir sanoi.

”Ei, kun. Niin. Tämä on ehkä hieman typerä juttu”, Gauen sanoi.

”Lupaan, etten naura”, Venir sanoi.

Waelde piti tauon ja huokaisi.

”Costel vain kertoi minulle yhden kummitustarinan ja se jäi kiusaamaan mieltäni. Tuntuu kuin jokin olisi takana seuraamassa minua”, Gauen sanoi.

Kallas joutui pidättelemään naurahdustaan pitääkseen lupauksensa.

”En tiennyt sinun uskovan kummitustarinoihin”, Venir sanoi.

”En minäkään ennen tätä. Ehkäpä meille jokaiselle löytyy sellainen tarina, joka jää mieleen kummittelemaan”, Gauen sanoi.

”Ja Costel sattui tietämään sen sinun mielellesi sopivan tarinan”, Venir sanoi.

”Niin”, Gauen sanoi.

”Noh, jospa kuitenkin saat ensi yönä unta. Lähdetään takaisin omaan leiriimme”, Venir sanoi.

”Joo, lähdetään”, Gauen sanoi.

Waelde katsoi vielä hetken taakseen ja lähti sitten Kallaksen perään hakemaan hevosia.