Taistelu merellä II

Betula nana, osa 211

Jääjättiläiset eivät päässeet lähelle laivaa, kun laivalla oleva velho tai velhot puolustautuivat tulipalloilla. Tulipallot eivät kuitenkaan riittäneet sulattamaan jäisiä olentoja.

”Meidän on varmaan paras laskeutua lentävältä matolta alas”, Mihail sanoi.

”Laskeutua mihin?” Narsha kysyi.

”Noille loitsimilleni jäälautoille”, Mihail vastasi.

Mihail hyppäsi vastauksensa jälkeen alas lentävältä matolta loitsimalleen jääpylväälle, josta lähti jäiset portaat alas kohti meressä kelluvia jäälauttoja. Emily seurasi Mihailin perässä.

”Lasken meidät alas”, Sarnel sanoi.

”Tästä ei kyllä hyvä seuraa”, Narsha sanoi.

”Olemme selvinneet pahemmastakin”, Sarnel sanoi.

”Niin olemmekin, mutta minä olen kissa ja kissat eivät pidä vedestä”, Narsha sanoi.

Sarnel katsoi Narshaa kuin olisi tajunnut asian vasta nyt.

”Haluatko sitten jäädä lentävälle matolle?” Sarnel kysyi.

”En”, Narsha vastasi.

Sarnel nyökkäsi ja ohjasi lentävän maton alas.

Jäällä Mihail takoi jo uusia jäälauttoja ja -seiniä, jotta he pääsisivät lähemmäksi laivaa. Laivalta kuitenkin jatkuvasti ammuttiin tykillä reikiä lauttoihin ja seiniin. Laiva myös pyrki koko ajan pääsemään kauemmaksi heistä.

”Tämä alkaa käydä työlääksi” Mihail sanoi.

”Loitsi jäälauttoja aivan laivan ympärille niin, etteivät hei pysty ampumaan niitä”, Emily sanoi.

”Mutta sitten velhot sulattavat ne”, Mihail sanoi.

”Eivät sulata, jos sinulla on enemmän voimaa”, Emily sanoi.

”Se on totta”, Mihail sanoi.

Mihail alkoi loitsia uusia jäälauttoja aivan laivan ympärille ja pian laiva oli ahtojäiden keskellä. Laiva pysähtyi eivätkä laivan velhot saaneet jäälauttoja sulatettua.

”Mitä he nyt aikovat?” Emily kysyi.

Laivalla käärittiin purjeita kasaan. Tukinlaukauksen olivat myös loppuneet. Laivan reunuksen yli heitettiin köysitikkaat, joita pitkin alkoi kiivetä sotilaita.

”He taisivat todeta, ettei meitä voiteta muuten kuin lähikamppailussa”, Mihail sanoi.

”Sieltä taitavat tulla myös velhot”, Emily sanoi.

Kaksi köysitikkaita pitkin kiipeävistä hahmoista ei ollut sotilaan varustuksessa, vaan heillä oli kaavut.

”Kohta päästään asiaan”, Mihail sanoi.

Taistelu merellä

Betula nana, osa 210

Mihailin laivasto järjestäytyi niin, että kaikki taisteluun kykenevät alukset purjehtivat kolmea vastaan purjehtivaa alusta. Näihin aluksiin pakattiin nopeasti kaikki taistelukykyiset miehet. Muut aluksen siirtyivät kauemmaksi tulevasta taistelukentästä.

Laivastot lähenivät toisiaan nopeasti. Sarnelin lentävä matto sen sijaan lähestyi neljättä alusta, joka oli eronnut muista laivoista. Laivassa olijat ilmeisesti pitivät ilmatilaa hyvin silmällä, sillä he kuulivat hälytyskellojen äänen jo kaukaa.

”Se siitä yllätyksestä”, Narsha sanoi.

”Emme me mitään yllätystä tarvitse”, Mihail sanoi.

Mihail astui lentävän maton kärkeen ja taikoi valtavan jäävaarnan, jonka hän ampui kohti laivaa.

Jäävaarna kilpistyi laivan ympärillä olevaan suojaloitsuun.

”Siellä nähtävästi on muutakin kuin tykinkuulia”, Mihail sanoi.

”Tämä tästä vielä puuttui. Olemme lentävällä matolla ja vastassa on tykkitulta ja loitsijoita”, Narsha sanoi.

”Emme me niin herkästi putoa. Minä huolehdin suojauksesta”, Sarnel sanoi.

Laivasta kuului tykin ääni ja Sarnel torjui tykinkuulan tulipallolla. Samalla hän heitti kohti laivaa toisen tulipallon, joka kilpistyi jäävaarnan tapaan suojaloitsuun.

”Tarvitaan jotakin järeämpää”, Narsha sanoi.

”Tai enemmän kerralla”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi valtavan joukon jäävaarnoja, jotka olivat isompia kuin hänen aikaisemmin laivaa kohti ampumansa. Jäävaarnat ympäröivät laivan pilvellä.

”Jäävaarnasade!” Mihail lausui loitsun lopun.

Jäävaarnat syöksähtivät kohti laivaa eikä suojaloitsu kestänyt niitä kaikkia. Suojaloitsun lävistäneet jäävaarnat kuitenkin sulivat laivasta ilmestyneisiin tulipalloihin.

”Siellä taitaa olla useampikin loitsija”, Emily sanoi.

”Tai yksi, jolla riittää voimaa”, Mihail sanoi.

”Toivon mukaan loitsijoita ei ole muissa laivoissa. Laivastomme on muuten pulassa”, Narsha sanoi.

”Selvitetään tämä laiva nopeasti. En halua jättää asiaa toiveiden varaan”, Mihail sanoi.

”Sinusta se taitaa olla eniten kiinni. Loitsimaan vaan sellaista loitsua, joka tuon laivan upottaa”, Narsha sanoi.

”Sitä tässä on koko ajan meinattu”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi uuden jäävaarnasateen. Tällä kertaa hän kuitenkin loitsi jäävaarnoja useamman kerroksen ja laittoi ne yhtä aikaa kohti laivaa. Nyt suojaloitsu murtui kokonaan ja sen läpikuultavat kullankeltaisena hohtavat riekaleet leijuivat kohti sinistä poutataivasta.

Mihail ei kuitenkaan jättänyt asiaa vain jäävaarnasateen varaan, vaan taikoi uuden valtavan jäävaarnan, jonka kärki oli terästä kovempaa. Sen Mihail ampui kohti laivaa siinä vaiheessa, kun viimeiset jäävaarnasateen vaarnat olivat juuri ehtineet tuhoutuneen suojaloitsun sisäpuolelle.

Suuri vaarna pääsi laivan kylkeen saakka, mutta se ei juuri ehtinyt vahingoittaa laivaa, kun se suli laivasta lentävää mattoa kohti tulevan tulimyrskyn nielaisemaksi. Tulimyrskyn Mihail torjui jääseinällä, jonka hän loitsi heti tulimyrskyn nähdessään ja tulimyrsky kääntyi takaisin laivaa kohden. Tulimyrsky oli kuitenkin loitsijansa hallinnassa ja se rauhoittui nopeasti.

”Tässä voi mennä hetki”, Mihail sanoi.

Muut nyökkäsivät ja alkoivat kerätä voimiaan. Samalla Mihail alkoi loitsia veden päällä kelluvia jäälauttoja ja jääjättiläisiä. Laiva vastasi ampumalla reikiä Mihailin jääseinään ja -lauttoihin.

Hacodin kannella III

Betula nana, osa 209

Matka kohti Aegyzaa sujui joutuisasti. He olivat jo Suuren keisarikunnan eteläisimmän kuningaskunnan Suthenden rannikon eteläpuolella. Rannikosta he pysyttelivät kuitenkin kaukana, vaikka täydennyksille olisi voinut olla jo tarvetta. Vaikka yksi laiva olisi päässyt satamaan helposti hakemaan tarvikkeita, ei meritaistelun todennäköisyyttä haluttu edistää millään tavalla.

Kaikesta varotoimesta huolimatta merellä näkyi nyt tunnistamaton alus.

”Uskotko, että tuo voi olla keisarikunnan alus?” Mihail kysyi.

”En tiedä. Silmäni eivät ole niin tarkat, että näkisin tuonne saakka”, Narsha vastasi.

”Pitää mennä siis lähemmäksi”, Mihail sanoi.

”Lentävä mattoa en suosittele. Se on turhan helppo maalitaulu”, Narsha sanoi.

”Ei meillä hirveästi muutakaan vaihtoehtoa ole. Pitää varmistaa, että onko se Keisarikunnan laiva, ja jos on, että se ei karkaa minnekään”, Mihail sanoi.

Karshaani huokaisi syvään.

”Hyvä on”, Narsha sanoi.

”Kyllä minä sen verran pysty taikavoimillani tykinkuulia torjumaan”, Mihail sanoi.

”Toivon mukaan siellä ei ole muuta kuin tykinkuulia”, Narsha sanoi.

Pian huomattiin, että laivoja ei ollut yksi vaan useampi. Laivoja oli yhteensä neljä, joista yksi lähti erkanemaan muista. Tämän laivan perään Narsha ja Mihail lähtivät Sarnelin ja Emilyn kanssa. Laivoihin jääneet valmistautuivat taistelemaan kolmea muuta laivaa vastaan.

”Oletko valmis taisteluun?” Mihail kysyi.

”Olen”, Emily vastasi.

”Aivan varmasti?” Mihail kysyi.

”Olen, olen. En lähtisi muuten sinun mukaasi, jos en olisi”, Emily vastasi.

”Halusin varmistaa. Me olemme hyvin yksin tuolla merellä. Ja meidän on pakko saada tuo laiva uppoamaan”, Mihail sanoi.

”Emmeköhän me siinä onnistu”, Sarnel sanoi.

”Ehkäpä”, Mihail sanoi.

Hacodin kannella II

Betula nana, osa 208

Tuulet suosivat Mihailin pientä laivastoa. Pohjoiset tuulet antoivat heille hyvän vauhdin kohti etelää ja myöhemmin kohti länttä. Tuulet olivat heidän ja erityisesti pienimpien laivojen kannalta rauhallisia. Mihail ei voinut tehdä paljoa muuta kuin toivoa, että tuulet jatkuisivat yhtä suotuisina Aegyzaan saakka.

Mihail nousi peräkannelle ja meni Narshan luokse. Hieman myös tähtitieteeseen perehtynyt karshaani oli heidän paras valintansa avomerellä suunnistamiseen.

”Kuinka matkamme on edennyt?” Mihail kysyi.

”Yllättävänkin hyvin”, Narsha vastasi.

”Olemmeko kuinka lähellä vaaranpaikkoja?” Mihail kysyi.

”Lähestymme niitä”, Narsha vastasi.

”Pitää siis pysyä valppaana”, Mihail sanoi.

”Avomerelle saatamme ohittaa keisarikunnan laivaston ilman, että kumpikaan näkee toista”, Narsha sanoi.

”Niin saatamme, mutta en luottaisi tuuriimme”, Mihail sanoi.

”Keisarikunnallakaan ei ole juuri laivoja. Heidän painopisteensä on jalkaväkiarmeijassa. Kuljemme myös suuntaan, mitä he tuskin odottavat meidän kulkevan”, Narsha sanoi.

”Mihin luulet heidän odottaneen meidän lähteneen?” Mihail kysyi.

”Lähtisin veikkaamaan pohjoista. Eteläkin olisi todennäköisempi. En usko, että kukaan keisarikunnassa on tullut ajatelleeksi Aegyzaa”, Narsha vastasi.

”Pitää luottaa siihen. Tuurilla voimme päästä helpolla tästä”, Mihail sanoi.

Karshaani nyökkäsi ja suki viiksikarvojaan.

Magnartus

Pitkäaikainen unelmani oman yrityksen perustamisesta toteutui tänä syksynä, kun perustin oman yrityksen Magnartus tmi:n. Toiveissa oma yritys on ehkä ollut osakeyhtiömuotoinen, mutta tämänhetkisestä elämäntilanteesta ja riskinsietokyvystä johtuen päädyin yhtiömuodossa yksityiseen elinkeinoharjoittajaan, mitä puhekielessä usein toiminimeksi kutsutaan. Tavoitteena on liiketoiminnan niin salliessa muuttaa yritys jossakin vaiheessa osakeyhtiöksi. Se on kuitenkin tulevaisuuden asia.

Yksi syy, miksi perustin oman toiminimen, on se, että halusin päästä itse määräämään mitä teen. Erityisesti halusin päästä tekemään luovia asioita. Niitä olen toki päässyt tekemään kirjoittaessani esimerkiksi romaanikäsikirjoituksia tai vaikkapa tätä blogia. Jotenkin aina kuitenkin tuntui siltä, että haluaisin jotakin enemmän. Myös oma toimeentulo on asia, joka on mietityttänyt aika paljonkin viime vuosien aikana. Oman luovuuden työksi ja ansainnaksi muuttamisessa ajattelin oman yrittäjyyden olevan itselleni sopivin tie. Helpoin tie se ei varmastikaan ole, mutta sitä en ole koskaan tässä asiassa hakenut. Jos olisin, en varmasti olisi koskaan ryhtynyt kirjoittamaan ensimmäistäkään riviä romaanikäsikirjoitusta.

Laatikollinen painotuoreita postikortteja odottamassa myyntiin pääsyä.

Lisäpotkua yrityksen perustamiseen antoi se, että olen kokenut kesätöiden ja erityisesti mielekkäiden sellaisten löytämisen todella vaikeaksi. Päätinkin, että enää en jäisi kesätöitäkään vaille, kun voin tehdä töitä itselleni. Käytännön toteutus kesätyöllistymiseen nähtäneen vasta ensi kesänä, mutta yritystä ainakin on.

Magnartus on siis tavallaan projekti oman luovuuden kaupallistamiseksi siinä määrin, että sillä olisi mahdollista elää. Magnartus on myös mahdollistaja siinä mielessä, että ilman yritystä toiminnan tai tekemisen skaala olisi varmasti paljon pienempi. Yrityksen piirissä kokeilen myös sellaisia luovuuden aloja, jotka olisivat ilman yrityksen perustamista jääneet melko varmasti kokeilematta. Yrityksen viralliseksi päätoimialaksi tuli teollinen muotoilu ym. ja mitään muotoilualan koulutusta minulla ei ole, joten nähtäväksi jää mihin tässä asian kanssa päädytään. Yrityksen ensimmäinen tuote on kuitenkin joka tapauksessa sarja itse suunnittelemani postikortteja.

Vuosikortti 2015. Näitä arvon taitelijan pitäisi numeroida ja signeerata, kunhan muulta toimeltaan ehtisi.

Olen mielestäni pitänyt tavoitteeni ja toiveeni yritystä kohtaan varsin realistisina. Alkuun tavoitteena on saada ensimmäiset tuotteet myyntikuntoon ja myyntiin ja seuraavaksi avata oma verkkokauppa, mitä kautta tuotteita voisi itse myydä. Varsinaisia myyntitavoitteita minulla ei ole, koska kokemus alasta on sen verran rajallinen ja samoin toimintaresurssini ovat varsin rajalliset. Haluan myös toimia rauhallisesti omaan tahtiin, kun se kerran on omassa yrityksessä mahdollista.

Tällaisilla ajatuksilla olen lähtenyt liikkeelle yrittäjyyteen. Tulen melko varmasti kirjoittamaan tässä blogissa lisää aiheesta, kun en ole vielä katsonut tarpeelliseksi perustaa omaa blogia yritykselle tai yrittäjyydestä. Yritys toimii kuitenkin sillä alueella, missä tämän blogin aiheet ovat enemmän ja vähemmän pyörineet, joten kovinkaan kauaksi ei muista aiheista mennä.

Lisää tietoa yrityksestäni löydät sen kotisivuilta www.magnartus.fi ja voit myös seurata yrityksen tarinan etenemistä Facebookissa, Twitterissä sekä Instagramissa. Jos tässä ei muuta opi loppuelämää varten, niin myyntiä ja markkinointia ainakin oppi.

PS. Toistaiseksi postikortteja saa ostettua suoraan minulta tai Rautalammin museon museokaupasta.