Euroopan tulevaisuuksia

Olin viime perjantaina kuuntelemassa 13:tta Martti Ahtisaari -luentoa. Puhujana oli tällä kertaa komissaari Olli Rehn. Rehnin luennon otsikkona oli Eurooppa myrskyn jälkeen. Tämän perusteella olisi voinut odottaa paljonkin, mutta suurelta osin odotuksiin sai pettyä. Rehnin puheenvuoro oli erityisesti poliittisesti hyvin pehmeä, jopa löysä. Tämä on tietysti ymmärrettävää siinä valossa, että Rehn on talouskomissaari. Voimakkaiden mielipiteiden ilmaisu voisi etelämpänä johtaa lynkkaukseen. Lisäksi, ovathan ne vaalit aivan ovella.

Puheenvuoro alkoi pitkällä muisteluosiolla ja tuntui siltä, ettei Rehn ehdi asiaan ollenkaan. Läpi käytiin niin jalkapallomuistoja kuin presidentti Ahtisaaren työn yhteyttä hänen omaan työhönsä. Kun Rehnin ajasta oli puolet kulunut, niin päästiin jo itse asiaan. Puhe oli kuitenkin hyvin laveaa ja käypäistä lukion yhteiskuntaopin ensimmäisen kurssin kurssikirjan esittelytekstiksi. Varsinaiseen otsikkoon Rehn ei pureutunut kuin muutamalla sivuavalla ajatuksella. Luento oli hyvä sellaiselle, joka ei ole seurannut uutisia viimeiseen pariin vuoteen. Muuten puheenvuoro jäi hyvin tylpäksi.

Kun komissaari Rehnin näkemys Euroopasta myrskyn jälkeen jäi hieman olemattomaksi, kirjoitan sen sijasta hieman omaa näkemystäni asiasta. Euroopan viime vuosien tilanne on ollut kohtalaisen epävakaa. Pääosa ongelmista on johtunut siitä, ettei nousukauden aikana oltu varauduttu muuhun kuin loputtomaan nousuun eikä yhteisesti sovittuja sääntöjä ole noudatettu. Yhdysvaltain pankkisektorin kriisi oli vain laukaiseva tekijä, joka toi jo olemassa olevat ongelmat ja tehdyt virheet esille.

Euroopan tulevaisuus on kaksijakoinen. Pahimmasta on ehdottomasti päästy ylös. Oikeastihan Euroopalla ei mennyt kovin huonosti missään vaiheessa. Suurin osa kriisistä oli vain markkinoiden pelkoa täydellisestä romahduksesta. Tuota romahdusta ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut. Nyt pahimmatkin kriisimaat alkavat olla teknisesti paremmassa kunnossa kuin ennen kriisiä, mukaan lukien Kreikka. Totuus on se, että jos unohdetaan velkojenhoitokulut, Kreikka on vaihtotaseeltaan ylijäämäinen maa.

Kaikilla kolikoilla on kuitenkin kaksi puolta, niin myös Euroopan unionilla. Euroopan unionin maat voi jakaa kolmeen joukkioon. Ensimmäinen joukkio on se, joka selvisi kriisistä vähin vaurioin ja on suunnistamassa pikkuhiljaa kohti kasvua. Toinen joukkio on kriisimaiden muodostama, nekin ovat pikkuhiljaa kääntymässä talouskasvun tietä kohden tai osa on jo hyvässä kasvussa. Kolmas joukkio on näitä kahta edellä mainittua huolestuttavampi. Kolmannen joukkion maat selvisivät kriisin ensivaiheesta hyvin pienin vaurioin, jopa keskimääräistä euromaata paremmin. Nyt nämä maat ovat kuitenkin suurien ongelmien edessä, kun julkinen sektori on paisunut aivan liian suureksi. Tämä joukkio koostuu Italiasta, Ranskasta ja Suomesta. Viimeksi mainitun joukon ongelmista Rehn mainitsi vastaillessaan yleisökysymyksiin.

Italia on ollut otsikoissa ongelmiensa takia jo aikaisemmin ja nyt Ranska on seurannut perässä. Suomen tilanne ei vielä ole yhtä paha kuin kahden muun maan, mutta suunnanmuutos olisi tapahduttava nopeasti. Mikäli muutosta ei saada aikaan tällä vaalikaudella, on Suomella edessä paljon ongelmia. Niitä ongelmia tullaan muistelemaan vielä pidempään kuin 1990-luvun lamaa.

Mitä Suomen sitten pitäisi tehdä? Ei ainakaan kiristää verotusta. Se tie on kuljettu hyvin pitkälle loppuun ja monet jo tehdyt veronkiristykset ovat supistaneet verokertymään kasvattamisen sijasta. Nyt on edessä se, mitä kukaan ei haluaisi tehdä. Jo saavutetuista eduista on karsittava. Julkista sektoria on leikattava ja sitä on leikattava kolmen miljardin euron arvosta vuositasolla. Leikkaukset on kuitenkin kohdistettava tarkoin. Tulevasta kasvua ei kannata leikata liikaa. Sieltä leikkaamalla kaikkien muiden (jo tehtyjenkin) sopeutustoimien vaikutus häviää tuuleen niin kuin se kuuluisa tuhka.

Oppia taloudesta taiteeseen

Jo kauan sitten päätin, että jos joskus satun perustamaan itselleni blogin, niin ensimmäisten juttujen joukossa kirjoitan nerosta nimeltä Seth Godin. Täältä siis pesee.

Ensikosketuksen Seth Godiniin sain Kimmo Svinhufvudin blogissa Kokonaisvaltainen kirjoittaminen blogauksessaan ”Tavoitteena ei ole olla luova vaan saada aikaiseksi”. Blogauksen aiheena on Seth Godinin luennosta kuvattu video ”Quieting the Lizard Brain”. Nykyään seuraan aktiivisesti Godinin omaa blogia.

Äkkiseltään voisi luulla, että Godinin luento olisi hyvinkin kaukana kirjoittamisesta puhuttamattakaan muunlaisesta taiteesta. Godinhan tunnetaan talousalanluennoitsijana ja hän on kirjoittanut paljon yrityskirjallisuutta. Harrastelijalle näin ehkä onkin.

Mikäli kuitenkin tienaa, tai haluaa tienata luovalla työllään, on Godinin luento kuitenkin hyvinkin opettavainen, sillä se puhuu juuri niistä ongelmakohdista, mitä luovassa työskentelyssä on. Luento on suunnattu pääasiassa sovelluskehittämisalan luoville ihmisille, mutta siitä saa paljon irti muunkinlaisen luovuuden edustaja. Kun pystyy sisäistämään asioita talousalanluennoitsijalta ja parantamaan niillä omaa osaamistaan voi todeta olevansa vahvoilla. Ei kannata kaihtaa neuvoja vaikka ne tulisivat aivan muun kuin oman alan osaajalta. Tärkeämpää on löytää itselle sopiva resepti.

Puheenvuorossaan Godin sanoo, että se, mitä luovan alan ammattilainen tekee työkseen, ei ole olla luova, sillä kaikki ihmiset ovat luovia. Luovan alan ammattilaiset toimittavat työkseen (näin itse suomentaisin ship-verbin kyseisessä yhteydessä). Se, että kykenet toimittamaan aikataulussa ja budjetissa samanaikaisesti, takaa työpaikan. Saat tehdä saman uudestaan niin kauan kunnes joko aikataulusi ylittyy, budjettisi ylittyy tai pahimmassa tapauksessa molemmat ylittyvät ja siinä vaiheessa yhtiösi pohtii varmasti jo yt-neuvotteluja.

Kuinka sitten soveltaa tällaisia ajatuksia vapaaseen luovaan työhön, erityisesti siinä tapauksessa jos on harrastaja? Asian voi ajatella näin. Taiteen korkeatasoisuus ei ole tavoiteltava asia itsessään, koska se johtaa itsekritiikkiin, joka taas johtaa siihen, ettet saa mitään aikaiseksi. Parempi siis tehdä omatasoista luovuutta, kunhan saa tehtyä. Tekemällä taas omat luovat taidot kehittyvät ja sitä kautta tehty työ saavuttaa sen alun perin tavoitellun tason.

Tässä vielä mainitsemani video upotettuna, suosittelen ehdottomasti katsomaan.

Seth Godin: Quieting the Lizard Brain.

Alf Rehn ja hullut innovaatiot

Alf Rehn, professori, kirjoittaja ja puhuja, kävi luennoimassa Rautalammin kirjastossa aiheenaan Uutta Savoa etsimässä – mahdollistaminen, markkinointi ja Rautalammin monet tulevaisuudet. Luento oli osa viikonlopun mittaisia Amerikan päiviä.

Alun perin menin luennolle vain siitä syystä, että pienellä kotipaikallani on tällaisia tapahtumia varsin harvoin. Tämä oli ensimmäinen luento, missä olen koskaan käynyt Rautalammilla ja toivon vilpittömästi, että tulevaisuudessa vastaava nähtäisiin useammin. Vaikka tästä syystä olinkin hieman ennakkoluuloinen luentoa kohtaan, niin se osoittautui kuitenkin varsin mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Voin vain toivoa, että kotikuntani ottaisi Rehnin luennosta oikeasti opikseen. Olihan paikalla itse kunnanjohtajakin.

Alf Rehn on tehnyt paljon yhteistyötä hyvin erilaisten ryhmien kanssa niin suuryrityksistä pieniin kuntiin. Nyt hän puhui erityisesti kuntien kanssa toimimisesta, sillä teemana oli juuri Savon ja Rautalammin tulevaisuus, mutta kertoi yhtenä esimerkkinä myös suuryrityksen toiminnasta. Lisäksi hän kertoi esimerkkejä siitä, kuinka juuri ne hulluimmat ja typerimmiltä kuulostavat ideat ovatkin yleensä niin suuria innovaatioita, joita nykymaailma meiltä vaatii. Yleensä emme näe näitä helppoja innovaatioita sen takia, että me suojelemme itseämme ja omaa osaamistamme kieltämällä nämä uudet ideat.

Tämä uusien ja monesti hullujenkin ideoiden kieltäminen on se syy miksi emme kykene uudistumaan emmekä kykene pysymään tarpeeksi kilpailukykyisinä. Uusille innovaatioille pitää siis antaa tarpeeksi hyvä alusta kasvaa, niin ne hyvät ja toimivat ideat pääsevät kukoistamaan. Rehn puhuikin juuri tästä. Hänen mielestään nykypäivänä ei kannata kysyä ”Mikä maa, mikä valuutta?” koska paikalla ja valuutalla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin aikaisemmin. Hänen mielestään oikeanlainen infrastruktuuri on tärkeässä ja olennaisessa asemassa, jotta voidaan luoda uuden tyyppistä toimintaa.

Yksi asia, jota Rehn painotti, oli erilaistuminen. Erityisesti hän mainitsi Suomen kunnat, jotka harjoittavat kaikkialla kaikille samaa -politiikkaa. Hänen mukaansa tämä politiikka ei yksinkertaisesti vain toimi nykypäivänä, vaan kuntien pitäisi löytää omat erityispiirteensä ja eriytyä. Erityisesti hän kritisoi kuntien mainontaa, jonka saattaa tiivistää yhteen lauseeseen: ”Meidän kunta on hyvä paikka elää.” Tämä on huono mainoslause siksi, että sitä käyttävät kaikki kunnat. Rehn totesikin, että: Jos me kaikki yritämme samaa, niin me epäonnistumme.

Sanotaan usein, että suuret ikäluokat rakensivat Suomen sellaiseksi jona sen nykypäivänä tunnemme. Tämä on varmasti totta, mutta he loivat teollistuneen Suomen. Tämä ei kuitenkaan enää nykypäivänä riitä. Uusia innovaatioita ja niiden hyödyntämistä tarvitaan nyt Suomessa enemmän kuin koskaan, sillä se on se työkalu jonka avulla kykenemme pysymään kilpailukykyisinä nykyisessä globaalissa taloudessa.

Tulevaisuus kuuluu niille, jotka rakentavat sitä.