Sininen pyramidi V

Betula nana, osa 300

Mihail seisoi puusta rakennetulla korokkeella, jonka päällä oli kankaasta tehty katto suojaamassa paahtavalta auringonpaisteelta. Koroke oli rakennettu helpottamaan sinisen pyramidin purkutyömaan seuraamista. Tätä työmaata Mihail oli tullut seuraamaan.

Koko pyramidin purkaminen oli lopulta osoittautunut ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Lohikäärmeen jäänteitä olisi tuskin saatu mitenkään muuten ulos pyramidista. Lisäksi pyramidin rakentamiseen käytettyä kiveä saatettiin nyt hyödyntää Netronovalan rakentamiseen. Kaupungin rakennustyömaa oli jatkuva ja myös rakennusmateriaaleja tarvittiin jatkuvasti lisää. Muiden pyramidien purkamiseen Mihail ei ollut antanut vielä lupaa. Hän halusi, että kaikki tutkittaisiin tarkkaan. Joitakin pyramideja olikin jo tutkittu ja havaittu niiden sopivan suuren pyramidin tapaan asumiseen ja sienien viljelyyn. Nämä pyramidit olivat nopeasti täyttyneet kuolleiden elämästä.

Nils Tammi nousi korokkeen portaat ylös ja tuli korokkeelle Mihailin seuraksi.

”Työ näyttää etenevän hyvin”, Nils sanoi.

”Niin”, Mihail sanoi.

Mihail seurasi työmaan etenemistä hiljaisena.

”Onko arvon ruhtinaalla jokin ongelma?” Nils kysyi.

”Tuo pyramidin purkaminen vain tuntuu edelleenkin väärältä”, Mihail vastasi.

”Ei uutta voi rakentaa aina vain vanhan reunalle. Joskus vanha täytyy ensin purkaa, jotta uudelle olisi tilaa”, Nils sanoi.

”Silti tämä tuntuu erilaiselta kuin mikään, mitä olemme aiemmin tehneet”, Mihail sanoi.

”Eikö kuolleestamanaus ole hieman samanlaista?” Nils kysyi.

Mihail tunsi pienen vihlauksen sydämessään ja hänen ajatuksensa kulkivat Emilyn luokse. Emily oli aina ollut vahvasti sitä mieltä, että kuolleestamanaus oli väärin.

”Onhan se tavallaan”, Mihail vastasi.

”Tai niin. Kyllähän osa haluaakin tulla herätetyksi takaisin eloon, mutta suurin osa sitä ei sitä vaihtoehtoa välttämättä itse valitsisi”, Nils sanoi.

”Niin”, Mihail sanoi.

”Silti me kuitenkin kuolleestamanaamme sellaisiakin, jotka eivät haluaisi tulla herätetyksi takaisin eloon”, Nils sanoi.

”Suurempien asioiden takia”, Mihail sanoi.

Neljä suosikkia: syyskuu 2017

Aloitin kuukauden neljästä suosikista bloggaussarjan tämän vuoden elokuussa ja nyt jatkan suosikeistani syyskuulta. Syyskuun 2017 neljä suosikkiani olivat: elokuva Baby Driver, juoksulenkille käyminen, Suomen Pelimuseo sekä korttipeli Star Realms. Lokakuiset suosikit sitten (toivon mukaan hieman tämänkertaista nopeammin) kuun vaihteen jälkeen.

Edgar Wrightin ohjaama elokuva Baby Driver on ryöstö- ja ajoelokuva. Näiden elokuvien faneille elokuvaa voi vahvasti suositella. Samoin voi tehdä myös ohjaaja Edgar Wrightin faneille, vaikka elokuva hieman poikkeaakin ohjaajan aikaisemmista töistä toimintaa painottavan luonteensa vuoksi. Elokuvassa on onnistuttu ottamaan ryöstö- ja ajoelokuvien perinteiset ainekset, sekoitettu niitä ja saatu aikaan uudenlainen ja mielenkiintoinen elokuva. Baby Driver on tänä vuonna näkemistäni elokuvista yksi suosikeistani yhdessä Spider-Man: Homecomingin kanssa.

Syyskuun aikana ryhdyin käymään juoksulenkeillä pitkästä aikaa. Kuntojuokseminen on aina ollut yksi minulle parhaiten sopivista urheilulajeista. Sitä voi tehdä missä vain ja yksin omien mietteiden kanssa. Ainoa ongelma juoksemiseni kanssa on se, että sitä tulee tehtyä liian vähän. Juokseminen on minulle enemmän rituaali kuin vain lenkkeilyä ja se tuntuu hyvin puhdistavalta. Erityisen paljon juokseminen auttaa itselleni stressin keskellä, kun mielen saa tyhjennettyä ja ajatuksen liikkumaan. Juoksemisesta tai kirjoittamisesta (ja aivan erityisesti näistä molemmista) kiinnostuneille suosittelen Haruki Murakamin kirjaa Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.

Pelimuseo syntyi pitkälti alan harrastajien ja ammattilaisten toimesta.

Pidän museoista ja käyn niissä suhteellisen ahkerasti. Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt muistini mukaan ainakin viidessä eri museossa (laskin Vapriikin yhdeksi). Syyskuussa kävin ensimmäisen kerran Tampereella Vapriikissa olevassa Suomen Pelimuseossa. Museo esittelee laajasti suomalaista pelikaanonia, jonka monet teokset kuuluvat jo yleissivistykseen. Pelimuseossa kannattaakin ehdottomasti käydä tutustumassa suomalaisten pelien historiaan. Itse jäin tosin hieman kaipaamaan museolta syvempää kosketusta pelien tekemiseen, kun museon näyttely keskittyy ennemmin esittelemään mahdollisimman paljon erilaisia pelejä ja sitä, miten pelaaminen on vuosien aikana kehittynyt. Ehkä saamme Suomeen joku päivä vielä toisenkin museon, joka pystyy keskittymään peleissä johonkin tiettyyn osa-alueeseen.

Star Realmsin korttien selkämys.

Korttipeli Star Realms on ollut ensikosketuksesta saakka ollut yksi suosikkilautapeleistäni. En siis hankkinut peliä syyskuussa, mutta nostin sen yhdeksi kuukauden suosikeiksi sen vuoksi, että syyskuun aikana peliä tuli pelattua normaaliakin enemmän. Pelinä Star Realms on pakanrakennuspeli, eli siinä saa alussa peruskorteista koostuvan aloituspakan ja pelin kuluessa sen täytteeksi ostetaan uusia kortteja. Tällä pakalla sitten taistellaan toisia pelaajia vastaan ja viimeinen elossa on voittaja. Peliä voi suositella oikeastaan kaikille, joilla on malttia pelin säännöt opetella. Säännöt eivät ole kovinkaan monimutkaiset, kun monet asiat määräytyvät vasta pelattavien korttien mukaan. Kortit ovat englanninkielisiä, joten kielen jonkintasoinen osaaminen on välttämätöntä.

Sininen pyramidi IV

Betula nana, osa 299

Viimeinen kammio oli suuri. Se sisälsi valtavan sarkofagin ja tilaa jäi vielä runsaalle esineistölle. Esineistö lojui huoneen reunoja kiertävällä korokkeella. Mihail näki ruoka-astioita, haarniskan osia, aseita ja huonekaluja.

”Tuon sisällä on lohikäärme?” Mihail kysyi.

”Sen sisällä on lohikäärme”, Nils vastasi.

Sarkofagin kansi oli osittain aukaistu. Kivinen kansi oli liian painava nostettavaksi kammiossa, joten sitä oli vedetty hieman sivuun sarkofagin päältä. Mihail astui aukinaisen kohdan luokse ja katsoi sarkofagin sisään. Soihdun valo loi pitkän lepattavan varjon hänen katseensa tielle.

”Tarvitsemme lisää valoa”, Mihail sanoi.

Nils lähetti alaisensa hakemaan lisää soihtuja. Mihail ja Nils jäivät lohikäärmeen hautakammioon.

”Tämä kansi on varmaan pakko särkeä”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Nils kysyi.

”Jos haluamme lohikäärmeen pois täältä”, Mihail vastasi.

”Luulen, että koko pyramidi pitäisi purkaa”, Nils sanoi.

Mihail nosti kädessään olevaa soihtua ovelle päin. Lohikäärme tuskin mahtuisi muumioitunakaan aukosta ulos.

”Siinä menisi aika kauan aikaa. Liian kauan aikaa”, Mihail sanoi.

Nils katseli heidän ympärillään olevaa kammiota.

”En tiedä miten muuten se voisi onnistua”, Nils sanoi.

”Meidän täytyy keksiä vaihtoehtoja”, Mihail sanoi.

”Samalla voinemme jo aloittaa alustavat valmistelut purkutyöhön. Pyramidista puretulle kivelle olisi kuitenkin suuri tarve Netronovalan rakennustyömailla”, Nils sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Voit aloittaa alustavat valmistelut, mutta haluan vielä pohtia vaihtoehtoja ennen toteutusta”, Mihail sanoi.

”Tietenkin”, Nils sanoi.

Nilsin alaiset toivat lisää soituja ja Mihail ja Nils pääsivät paremmin tutkimaan laajaa kammiota ja sen sisältöä.

Sininen pyramidi III

Betula nana, osa 298

Käytävä kapeni ja päättyi leveään oviaukkoon. Nils astui ensimmäisenä oviaukosta sisään seuraavaan kammioon. Kammiossa oli suhteellisen väljästä aseteltuja suuria ja koristeellisia arkkuja.

”Tämän oletan olevan lähimpien henkivartioiden kammio”, Nils sanoi.

”Arkut ainakin ovat epätavallisen suuria”, Mihail sanoi.

”Myös muumiot niiden sisällä ovat epätavallisen suuria. Arvelen, etteivät ne ole tavallisten ihmisten muumioita”, Nils sanoi.

”Minkä muumioita sitten?” Mihail kysyi.

”Ehkäpä jonkin risteymän. En ole varma”, Nils vastasi.

Mihail alkoi lopullisesti turhautua Nilsin epämääräisyyteen. Mihail pysähtyi.

”Haluan selviä vastauksia. En tuollaisia epämääräisyyksiä”, Mihail sanoi.

Myös Nils pysähtyi ja kääntyi Mihailiin päin.

”Kerron parhaani mukaan. Mutta sinun täytyy ymmärtää, että olemme vasta saaneet tämän pyramidin auki. Emme yksinkertaisesti tiedä, mitä nämä muumiot ovat. Ne näyttävät pääosin ihmisiltä, mutta ovat paljon suurempia ja niillä joitakin petomaisia piirteitä”, Nils sanoi.

Kaksikko katsoi toisiaan silmiin.

”Kerrot kaiken, minkä tiedät?” Mihail kysyi.

”Heti, kun sen vain saan tietooni”, Nils sanoi.

”Voit aloittaa siitä, että kerrot, mikä paikka tämä on”, Mihail sanoi.

Nils nyökkäsi ja hymähti huvittuneena.

”Ajattelin, että haluaisit nähdä sen ensin omin silmin. Olemme melkein siellä. Mutta hyvä on. Minä kerron nyt. Tämä pyramidi on lohikäärmeen viimeinen leposija”, Nils sanoi.

Mihail katsoi Nilsiä epäuskoisena.

”Miksi ihmiset olisivat haudanneet lohikäärmeen pyramidiin?” Mihail kysyi.

”Minä voin vain spekuloida tässä vaiheessa tutkimuksia. Ehkä hän oli ihmisten hallitsija”, Nils vastasi.

”Miksi lohikäärme olisi halunnut olla ihmisten hallitsija?” Mihail kysyi.

”Ehkä joku heistä oli eri mieltä sen päätöksen kanssa, ettei muiden lajien tekemisiin pidä puuttua”, Nils vastasi.

Lisää kysymyksiä pursusi Mihailin mieleen jatkuvasti. Hän ei kuitenkaan uskonut. Hänen oli nähtävä muumio itse.

”Missä se on?” Mihail kysyi.

”Viimeisessä kammiossa, joka on heti seuraavana”, Nils vastasi.

Mihail marssi Nilsin ohi kohti viimeistä kammiota.

Sininen pyramidi II

Betula nana, osa 297

Pyramidin sisällä seinät, katto ja lattia oli kaikki maalattu sinisellä maalilla. Vanha maali oli monesta kohtaa hilseillyt ja karissut lattialle, mutta edelleen oli selvästi nähtävissä, että kaikki pinnat olivat olleet siniset. Lattiaa peitti maalin lisäksi sininen matto, joka oli haalistunut ja haurastunut vuosien aikana. Matto pölisi ja lähes hajosi heidän jalkojen alle. Pöly rätisi Nils Tammin avustajien kantamien soihtujen liekeissä.

”Tämäkin pyramidi on vanha”, Mihail sanoi.

”Luulen, että tämä on paljon vanhempi, kuin mitä monet muut pyramidit ovat. Esimerkiksi suuri pyramidi on tähän verrattuna aika paljon uudempi”, Nils sanoi.

”Miltä ajalta tämä sitten on?” Mihail kysyi.

”Varmaankin jostain Aegyzan valtakunnan alkuajoilta tai jopa varhaisemmalta ajalta”, Nils vastasi.

”Onko tämä siis jonkin varhaisen kuninkaan hauta?” Mihail kysyi.

”Mahdollisesti”, Nils vastasi.

Mihail ihmetteli Nilsin salamyhkäisyyttä, mutta ei alkanut kysymään enempää. Kohta asia varmasti selviäisi.

Käytävä jakautui kolmeen haaraan, joista keskimmäinen alkoi laskeutua alaspäin ja kaksi muuta nousivat ylöspäin.

”Mennään tällä kertaa tuonne alas. Päähautakammio on siellä”, Nils sanoi.

”Mitä muissa suunnissa on?” Mihail kysyi.

”Lisää kaartilaisten hautoja sekä myös upseerien haudat”, Nils vastasi.

”Pääkammioon siis”, Mihail sanoi.

Nils lähti johdattamaan heitä verkkaisesti nousevia portaita ylöspäin. Jonkin aikaa noustuaan käytävä jatkui taas suorana ja käytävän koko kasvoi hieman korkeammaksi ja huomattavasti leveämmäksi.

”Ensin tässä on sivukammioita, joissa on kaartilaisten hautoja”, Nils sanoi.

Mihail näki kummallakin puolella käytävää oviaukon.

”Onko sivukammioita miten monta?” Mihail kysyi.

”Kolme kummallakin puolella. Jokaisen kammion kaartilaiset ovat ilmeisesti erikoistuneet eri aseisiin. Ensimmäisenä tässä ovat pioneerit ja jousiampujat. Seuraavaksi tulevat keihäsmiehet ja jousiratsuväki ja sitten viimeiseksi tulevat varsinainen ratsuväki sekä miekkamiehet”, Nils vastasi.

”Ja käytävän päässä on sitten varsinainen päähautakammio?” Mihail kysyi.

”Kyllä, mutta sinne päästäksemme kuljemme vielä viimeisen kaartilaisten kammion läpi”, Nils vastasi.

He jatkoivat kohti pääkammiota ja kulkivat sivukammioiden oviaukkojen ohitse. Sivukammiot jäivät pimeyden syleilyyn.