Kaatuva petäjä

Nyt oli mustaan kaapuun pukeutuneen miehen vuoro perääntyä. Vihtori tuskin olisi voinut parhaassakaan tapauksessa häneen suurta vahinkoa tehdä, mutta mies ei halunnut ottaa riskejä. Hänellä oli liikaa pelissä riskienottoon. Kaiken piti kulkea varman päälle, tasaisesti kuin Aenos-joki Suuressa jokilaaksossa.

Mutta kuten kaikissa ihmisen toimissa, niin oli myös Vihtori Honkasaaren hyökkäyksessä aukko. Aukko ei ollut suuri, eikä sitä mustaan kaapuun pukeutunutta miestä paljoa huonompi tai kärsimättömämpi taistelija olisi sitä edes huomannut. Aukko oli kuitenkin kyllin suuri mustaan kaapuun pukeutuneelle miehelle.

Vihtori jatkoi hyökkäystään ja mustaan kaapuun pukeutunut mies käytti aukon hyväkseen. Pian Vihtori oli saanut useita viiltohaavoja ympäri kehoaan, hän huohotti kovaäänisesti ja aukko hänen taistelutyylissään oli kasvanut moninkertaiseksi. Viimeisetkin palatsin vartijat makasivat kuolleina palaneen kuopan reunalla. Heidän verensä virtasi kuopan pohjalle.

”Perun sanani. Olet loistava taistelija, Honkasaari. Aivan kuin isäsi. Se ei kuitenkaan isääsi pelastanut, eikä pelasta sinuakaan”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi Vihtorille taistelun jatkuessa.

Vihtori väsyi väsymistään ja mustaan kaapuun pukeutunut mies lisäsi painetta. Pian mies paiskasi Vihtori miekan päin sisäpihan kauimmaisen talon seinää. Miekka upposi betoniin ja jäi paikoilleen törröttämään. Samaan aikaan mustaan kaapuun pukeutunut mies nosti Vihtorin ilmaan kaulasta kuristamalla. Vihtori yritti rimpuilla, mutta hänen voimansa olivat vähissä.

”Niin nuori ja täynnä elämänintoa, lähes sääliksi käy”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi henkihieverissä rimpuilevalle Vihtorille.

”Sääli tätä!” Mihail huusi mustaan kaapuun pukeutuneelle miehelle, joka oli unohtanut hänet kokonaan.

Mihail seisoi demonin laatikon vieressä ja hän oli juuri saanut läpäistyä sulkuloitsun ja sinetöintiloitsun viimeiset kiemurat. Loitsut raukesivat voimakkaasti humahtaen ja samassa demoni purkautui laatikosta räjähdyksen saattelemana. Räjähdys nostatti pölypilven, joka täytti koko sisäpihan.

100.

Muutamia edellisiä kirjoituksia julkaistaessa olen huomannut, että blogikirjoitusten lukumäärä on uhkaavasti lähestymässä sataa. Tämä teksti on blogin sadas kirjoitus. Ensimmäisen kirjoituksen julkaisin 6.8.2011, joten reilun kuukauden kuluttua pääsen kirjoittamaan ensimmäisestä bloggaamisvuodestani. Tässä tekstissä pohdin hieman sitä, mitä noiden sadan tekstin sisällössä on ollut. 6.8. pohdin sitten enemmän sitä onko jotain kehitystä tai muutosta kirjoittamisessani tapahtunut.

Nyt kirjoituksia on siis tasan sata kappaletta (kun tämä teksti lasketaan mukaan). Näistä teksteistä 38 on ollut Betula nana -jatkokertomusta, kahdeksan on ollut runoja ja kolme on ollut novelleja. Puolet teksteistä on siis ollut kaunokirjallista tavaraa, ja toinen puolikas enemmän ja vähemmän asiapainotteista tekstiä. Muita paljon käyttämiäni tunnisteita teksteille ovat oma elämä (17 kertaa), kirjoittaminen (11 kertaa) ja politiikka (8 kertaa). Sadasta tekstistä 50 kirjoitin viime vuonna ja loput 50 tänä vuonna, viime syksynä kirjoitustahti on siis ollut aavistuksen verran kovempi kuin tänä keväänä.

Edellisestä kappaleesta paistaa esiin blogini suuri ongelma. Tekstit ovat jakautuneet kahteen hyvin erilaiseen osaan. Nämä kaksi osaa ovat taas sisäisesti jakautuneet pienempiin osiin, jotka eivät ole yhtään sen samankaltaisempia keskenään. Tämä kertoo ehkä myös minusta itsestäni, sillä en malta olla kirjoittamatta asioista, jotka mielestäni ovat mielenkiintoisia. Toisaalta haluan kertoa myös tarinoita. Puolet ja puolet on siis ehkä hyvä suhde, ainakin itselleni. Tietenkin kirjoita paljon enemmän kuin mitä julkaisen blogissa, suurin osa blogiin tulemattomasta tekstistä on proosamuotoista eli käytännössä romaanikäsikirjoitusta.

Vaikka tarkoitus ei olekaan kirjoittaa mahdollisimman paljon tekstejä, niin tasalukeman saavuttaminen on aina mukavaa. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaa lukemaa ja uusia tekstejä kohden.

Suuri laulu

Usva nousee järven rannasta

Muodostaa pilviä ja virtauksia

Usva saa järven näyttämään vastasyntyneeltä

Kuin aika olisi vasta alkanut

Ensimmäinen luomislaulu vasta laulettu

Suuri taikuus nostaa päätään

Taikuus, jota ihminen ei ymmärrä

Kaunis on sen laulu

Laulu, joka kantaa maailman alusta loppuun

Tuo laulu, laulujen joukossa suurin

Kaikesta kauneudestaan huolimatta

Sisältää epäsointuja ja tyylirikkoja

Tämä siksi, että laulu olisi täydellinen

Ja täydellinen tuo laulu on

Virtaviivainen kuin kala rantavedessä

Tarkoituksenmukainen kuin lokin lento

Kaunis kuin tunturi yöttömän yön paisteessa

Sillä kaikki tuo on osa laulua

Kaikki maaemon kyljestä kylkeen

23.6.2012

Honkasaaren raivo

Betula nana, osa 38

Mihail ei enää nähnyt mitään muuta mahdollisuutta kuin vapauttaa demoni ja niinpä hän ryntäsi kohti laatikkoa. Jostain korkealta taivaalta hänen eteensä kuitenkin pudottautui mies selkä Mihailiin päin.

”Ei Mihail! Sitä hän juuri haluaakin”, mies sanoi ja Mihail tunnisti miehen rehtorin viidenneksi lähetiksi, Vihtori Honkasaareksi.

Samalla heidän ympärilleen sisäpihalle ilmestyi joukko palatsin vartijoita, jotka vetivät miekkansa esiin. Samoin teki myös Vihtori. Mihail vetäytyi kauemmaksi.

”En tiedä mikä on aikomuksesi, mutta tarjoa matkaasi pienen mutkan”, Vihtori sanoi mustaan kaapuun pukeutuneelle miehelle ja hyökkäsi tätä kohti.

”Se mutka ei ole nimismiehen kiharaa kummempi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi ja torjui Vihtorin hyökkäyksen.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies joutuu keskeyttämään loitsimisensa ja keskittymään taisteluun. Mies loitsi käteensä mustasta teräksestä taotun miekan ja ryhtyi raivoisaan kamppailuun.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies osoitti nopeasti olevansa myös loistava miekkailija. Vaikka palatsin vartijat auttoivat Vihtoria, niin hän oli silti jäämässä nopeasti alakynteen. Kuolleita palatsin vartijoita alkoi lojua siellä täällä ja pian heitä oli vain muutama elossa.

”Ei Honkasaaren pojasta ja perillisestä löydy samalla tavalla puhtia kuin isästään. Taidat olla liian kaukana kotoa”, mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi, kun miekkailussa on tullut lyhyt tauko.

”Mitä sinä tiedät isästäni?” Vihtori ihmetteli.

”Tiedän esimerkiksi sen kuinka hän anoi armoa ennen kuin surmasin hänet”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Isäni oli kunnian mies.”

”Niin. Isäsi oli kunnian mies. Siksi hänen täytyikin kuolla. Hänen kunniakkuus ei kuitenkin estänyt häntä viimehetkellään anelemasta.”

Vihtori hiljeni.

”Sanoit minua myös perilliseksi. Siinä suhteessa olet väärässä. Vanhempi veljeni on Honkasaaren perillinen”, Vihtori sanoi.

”Kuten sanoin, olet kaukana kotoa. Uutisilla kestää kauan kantautua tänne”, Mustaan kaapuun pukeutunut mies totesi.

Vihtori huokaisi syvään, kuin yrittäen imeä kaiken ilman ympäriltään, ja sulki silmänsä pienen hetken keskittymisen ajaksi. Sitten hänen silmänsä avautuivat rävähtäen ja nyt niissä leiskui tulenpalava liekki.

”Pohjoisen lieska, turva ja turmio!” Vihtori huusi lyhyen loitsun ja tulimyrsky ympäröi hänet ja hänen miekkansa samalla, kun hän hyökkäsi täydellä raivollaan kohti mustaan kaapuun pukeutunutta miestä.

Mies mustassa kaavussa III

Betula nana, osa 37

Myös Tomas osasi toimia nopeasti ja pian mustaan kaapuun pukeutunutta miestä kohden lensi useita suuria tulipalloja. Mies kuitenkin hajotti tulipallotkin hitaalla kädenliikkeellä.

Samaan aikaan Victoria otti taskustaan pienen, noin peukalon kokoisen, teräväkärkisen saviruukun ja avasi sen. Sitten hän puhalsi ruukusta nousevaan vihreään savuun. Savusta muodostui ensin pussi, joka muuttui suureksi käärmeeksi. Käärme hyökkäsi kohti mustaan kaapuun pukeutunutta miestä. Mies kuitenkin surmasi käärmeen nopealla kädensivalluksella, joka leikkasi käärmeen kurkun auki monen metrin päästä.

Kun Victorian myrkkykäärme sätki viimeisiä henkosiaan ennen muuttumistaan takaisin savuksi, Mihail oli saanut jäävaarnaloitsunsa valmiiksi. Valtavat jäävaarnat ampaisivat valtavalla nopeudella kohti mustaan kaapuun pukeutunutta miestä. Tämä kuitenkin loi ympärilleen suojakentän yksinkertaisesti sormiaan napsauttamalla ja jäävaarnat muuttuivat suojakenttään osuessaan jääpölyksi, joka levisi sisäpihalle.

”Noh. Joko olette käyttäneet kaiken osaamisenne?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies ihmetteli, kun kolmikko oli lopettanut uusien hyökkäysten valmistelun. Kukaan ei vastannut.

”Niin. Ehkä olettekin fiksumpia kuin uskoin nykyajan yliopistonuorten olevan tai olette poikkeusyksilöitä. Huomasitte ehkä, että mikään hyökkäys, mitä te kykenette tekemään, ei kykene vahingoittamaan minua. Teidän yrityksenne oli kuitenkin varsin mainio, kun teidän ikänne ottaa huomioon”, mustaan kaapuun pukeutunut mies jatkoi.

Mies piti tauon. Samalla hetkellä Mihailin mieleen tuli ajatus siitä, että hänellä voisi olla keino hyökätä tätä salaperäistä miestä vastaan. Mihail käänsi katseensa pieneksi hetkeksi laatikkoon, joka sisällä demoni oli.

”Niin. Se kenties voisi auttaa teitä tässä tilanteessa”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi kuin olisi tiennyt mitä Mihail ajatteli.

”En kuitenkaan anna teille aikaa pohtia asiaa. En siksi, että olisin ilkeä, vaan siksi, ettei minulla ole aikaa hukattavaksi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies lisäsi ja ryhtyi loitsimaan.

Kaikki tiesivät loitsun heti niin voimalliseksi, että se pystyisi vähintäänkin surmaamaan heidät kaikki, mutta mahdollisesti samalla myös tuhoamaan koko korttelin ja muutaman lähikorttelin, silmänräpäyksessä. Koko lähitienoo muuttuisi hetkessä tuhon kentäksi ja mahdollisesti koko vanhan kampuksen alue oli vaarassa.