Taistelu Aegyzasta alkaa II

Betula nana, osa 255

Sarnel lähti tiedustelijan ja muutaman sotilaan kanssa tiedustelulennolle. Mihail toivoi, että Sarnel palaisi pian ja tämä lupasi tehdä parhaansa. Muut alkoivat tarkastella vielä monesta kohtaa keskeneräistä linnoituskaupunkia hyökkääjän näkökulmasta.

”Luulen, että he pyrkivät hyökkäämään sisämaan suunnasta”, Setenh sanoi.

”Voimme ainakin pakottaa heidät siihen. Joella meillä on ylivoima”, Hans sanoi.

”Entä nekropoli?” Mihail kysyi.

”En voi tietysti täysin varma olla, mutta uskoisin, että aternilaiset kunnioittavat hautojen rauhaa ja pysyvät poissa nekropolista. Ei heillä pitäisi olla mitään tarvetta sinne menoon, kun he mahtuvat piirittämään kaupungin ilmankin”, Setenh vastasi.

”Se on aivan totta ja myös ongelmallista. Jos siis tarvitsemme nekropolia niin meillä pitää olla sinne jokin pääsytie”, Mihail sanoi.

”Eikö sen pitänyt olla viimeinen oljenkorsi?” Emily kysyi.

”Niinhän se onkin”, Mihail vastasi.

”Viimeisestä oljenkorresta ei kuitenkaan ole mitään apua, jos apua ei pääse perille saakka. Minä en myöskään kykene yksin manaamaan kuolleesta kuin pienen joukon. Tarvitsemme Mihailia, jos haluamme saada taisteluun vaikuttavia määriä kuolleita avuksi”, Nils sanoi.

”Jos taistelussa alkaa näyttää siltä, että kuolleiden apua tarvitaan, niin manaus tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Jos vihollisjoukkojen määrä Sarnelin mielestä näyttää siltä, että emme pärjää pelkillä elävillä, kuolleestamanaus kannattaa aloittaa saman tien”, Edkar sanoi.

”Sen saa aloittaa vasta sitten, kun mikään muu ei enää auta”, Emily sanoi.

”Niin, mutta riittävän ajoissa”, Nils sanoi.

Emily ei näyttänyt tyytyväiseltä.

”Teemme päätöksiä vasta sitten, kun meillä on tarkempia tietoja”, Mihail sanoi.

Emily tuhahti ja marssi ulos salista. Muut läsnäolijat tyytyivät nyökkäilemään.

Tarkempia tietoja saatiin myöhään saman päivän iltana, kun Sarnel palasi tiedustelulennolta. Tällä ei ollut tarjota hyviä uutisia. Aternilaisia oli odotettua enemmän ja joukot saavuttaisivat kaupungin odotettua nopeammin. Aikaa oli jäljellä vain muutama päivä.

”Mitä teemme?” Edkar kysyi.

”Valmistaudumme kaikilla mahdollisilla tavoilla”, Mihail vastasi.

”Riittääkö se?” Karl kysyi.

Mihail käänsi katseensa Sarneliin.

”Luuletko, että voimamme riittävät?” Mihail kysyi.

”Jos tämä linnoitus olisi täydellisen valmis, niin ehkä sitten voisi riittää. Nykyisellään olemme liian haavoittuvia”, Sarnel vastasi.

Mihail nyökkäsi. Hän katsoi ensin Emily, joka pyöritti päätään. Sitten Mihail käänsi katseensa Nilsiin ja Edkariin.

”Aloittakaa kuolleestamanauksen viimeiset valmistelut”, Mihail sanoi.

Taistelu Aegyzasta alkaa

Betula nana, osa 254

Lopulta se päivä koitti, jolloin kiireinen tiedostelija tuli kertomaan lähestyvistä aternilaisista joukoista. Mihail oli koonnut kaikki neuvonantajansa kuuntelemaan uutisia.

”Aternilaiset etenevät hitaasti, mutta he saavuttavat kaupungin viikon sisään”, tiedustelija sanoi.

Setenh löi pöytää nyrkillään.

”Emme ole vielä valmiita”, Setenh sanoi.

”Emme ole valmiita piiritykseen”, Karl sanoi.

”Kuinka paljon aternilaisia on?” Hans kysyi.

”Paljon. Emme ehtineet vielä näkemään tarkemmin”, tiedustelija vastasi.

”Tarvitsemme tarkan määrän, jotta osaamme valmistautua”, Hans sanoi.

”Ei sillä ole väliä kuinka paljon heitä on, olemme varmasti valmistautuneet jo niin hyvin kuin vain pystymme. Pelkään, että se ei riitä lähellekään”, Setenh sanoi.

”Tarkemmat tiedot auttavat silti”, Hans sanoi.

”Mistä saamme tarkempia tietoja?” Narsha kysyi.

Katseet olivat kääntyilleet jo aiemmin Mihailin suuntaan, mutta nyt viimeisetkin silmäparit suuntasivat häneen päin. Mihail istui suurella tuolilla, joka oli korokkeella vähän matkan päässä karttapöydästä. Mihail nousi tuolistaan ja astui karttapöydän luokse.

”Sarnel, ota lentävä mattosi ja valitse muutama hyvä sotilas mukaasi tiedustelulennolle. Muista olla varovainen”, Mihail sanoi.

”Eikö minua tarvita täällä?” Sarnel kysyi.

”Enemmän tarvitsemme lisätietoja vihollisjoukkojen määrästä”, Mihail sanoi.

Mihailin katse oli tiukka. Jopa Sarnel väisti Mihailin katsetta.

”Näin tapahtuu, ruhtinas”, Sarnel sanoi.

”Hyvä”, Mihail sanoi.

Mihail käänsi katseensa karttaan.

”Meidän täytyy nopeasti löytää heikoimmat kohtamme ja paikata ne niin hyvin kuin pystymme. Emme ole valmiita, mutta eivät hekään tiedä mitä odottaa”, Mihail sanoi.

Rakennustöitä nekropolin varjossa III

Betula nana, osa 253

Aika kului hitaasti työmaiden edetessä.  Kun kaikille oli rakennettu riittävästi asumuksia, alkoi todelliset linnoitustyöt päästä vauhtiin. Mihailin taikavoimien avulla linnoituskiveä saatiin kaivettua maan uumenista. Sekin alkoi kuitenkin käydä jatkuvasti vaikeammaksi, kun kaivanto syveni ja sen laajentaminen oli työlästä. Kun olot kaivannon pohjalla alkoivat käydä liian vaikeiksi ihmisille, loitsi Mihail jääjättejä tekemään osan töistä.

Kaupungin keskelle rakennettiin kivestä suuri keskuslinna, joka rakennettiin korkeammaksi ja vahvemmaksi kuin mitä kaupunkia ympäröivä muuri oli. Tavallaan tästä tuli Mihailille huono omatunto. Keskuslinna oli kuitenkin niin suuri, että kaikki kaupunkiin nyt tulleet asukkaat mahtuivat olemaan sen sisällä hyvin, jos tarve vaatisi. Keskuslinnan oli tarkoitus toimia sekä Mihailin päämajana ja asumuksena, että koko kaupungin viimeisenä puolustuslinjana.

Keskuslinnan viereen kaivettiin kanava, joka halkaisi kaupungin ja toimi samalla sen pääväylänä. Toinen kanava tuli keskuslinnan toiselle sivulle pääkanavan sivuhaaraksi. Kanavia rakennettiin muutenkin useita kaupunkiin toimimaan helppona reitistönä kaupungin sisällä liikkumiseen.

Kaupungin lisäksi suuri urakka oli joen osittainen patoaminen ylävirran puolelta. Siihen kului kiveä miltei saman verran kuin kaupungin rakentamiseen. Virran osittainen patoaminen kuitenkin onnistui Mihailin arvailuja paremmin ja yläjuoksun puolella joki alkoi levitä kapeaksi järveksi.

Lopulta kaikki tarvittava kiviaines oli saatu louhittua ja kaivanto saatettiin jättää alkuperäiseen tarkoitukseensa järveksi. Kaivantoa täytettiin kaivamalla kanavaa siitä kolmeen suuntaan. Yksi kanavista kulki kohti nekropolia, toinen suoraan kohti Rovosta ja kolmas kiersi laajan kaaren kaupungin ympäri ja päättyi sekin lopulta Rovokseen pitkällä alavirran puolella. Kaupunki jäi näin kokonaisuudessaan saarelle.

Kaiken rakennustyön keskellä kaupungin muurien sisällä ja ulkopuolellakin aloitettiin viljelystyöt, jotta kaupunkilaiset saataisiin ruokittua. Maa ei ollut hedelmällisimmästä päästä, mutta satoa alkoi pikkuhiljaa tulla. Se oli tärkeää, sillä muuten kaupungin asukkaat olivat merellä käyvien kalastajien varassa.

Ajankulussa oli kuitenkin varjopuolensa. Mahdollinen hyökkäys Aternista oli joka päivä lähempänä. Mihailin ja Setenhin lähettämät vakoojat kertoivat, että kaupunki valmistautui kiihtyvällä tahdilla sotaan. Myös aternilaisten tiedustelijoita oli havaittu koko ajan enemmän lähimailla.

Pahimman odotus olisi pian ohitse.