torstai 29. tammikuuta 2015

Metsän varjo III



Betula nana, osa 168

”Miksi uskoisin sinua?” Emily kysyi.

”Ei sinun tarvitse uskoa minua, viisas tyttö. Sinun tarvitsee vain odottaa ja nähdä, kun Mihailin kohtalo toteutuu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miten Mihailista voi tulla kuningas?” Nev kysyi.

”Sitä minä en aio kertoa teille, viisas lintu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Halusitko siis vain tulla kertomaan minulle, että Mihailista tulee kuningas?” Emily kysyi.

”Halusin tulla varmistamaan, että Mihailista tulee kuningas, viisas tyttö. Kuningas tarvitsee rinnalleen kuningattaren”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mitä minun sitten pitäisi tehdä?” Emily kysyi.

”Se, mitä haluatkin tehdä, viisas tyttö. Sinun pitää vain pysyä Mihailin rinnalla ja tukea häntä hänen toimissaan”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mutta hän tekee jotakin, mitä minä en voi tukea”, Emily sanoi.

”Jos et suostu antamaani tehtävään hyvällä, niin joudun pakottamaan sinut siihen pahalla”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies nousi seisomaan sammaleiselta kiveltä. Mustaan kaapuun pukeutunut mies oli paljon pidempi kuin Emily muisti. Mustaan kaapuun pukeutunut mies oli pelottavampi kuin Emily muisti. Emily ei kyennyt liikkumaan, vaan hän jäi paikoilleen tuijottamaan mustaan kaapuun pukeutunut miestä.

”Hän ei ole yksin”, Nav sanoi.

”Te pienet eläimet ette mahda minulle mitään”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”He eivät ole yksin”, läheisen puun sisältä kuuluva ääni sanoi.

”Mitä?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

Läheisten puiden oksat hyökkäsivät mustaan kaapuun pukeutunutta miestä kohden. Mustaan kaapuun pukeutunut mies väisti oksat helposti, mutta joutui samalla toisten puiden lähelle, joista häntä kohden syöksyi uusia oksia.

Emily tunsi kuinka hänen kehonsa virkosi uudelleen liikkumaan. Samalla hän tunsi muutakin. Puiset jumalat olivat hänen luonaan.

”Muistatko ennustuksemme?” Ääni puun sisältä kysyi.

Emily tunnisti äänen nyt Ukoksi.

”Mihail tulee pitämään minusta aina huolta, mutta joudun valinnan eteen, joka muuttaa maailmaa”, Emily vastasi.

”Hyvä, nyt lähde takaisin Earnestiin”, Ukko sanoi.

”Ei”, Emily sanoi.

Emily vapautti puunkirouksen täyteen voimaansa. Hänen aistinsa virittyivät monta kertaa ihmisaisteja tarkemmiksi. Puunkirous oli nyt vahvempi kuin koskaan. Emily löysi puiden oksia väistelevän kohteensa nopeasti.

torstai 22. tammikuuta 2015

Metsän varjo II



Betula nana, osa 167

”Minä en halua tavata sinua”, Emily sanoi.

”Minä tiedän sen, mutta silti et lähde pois”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”En voi päästä sinua pakoon”, Emily sanoi.

”Se on totta, viisas tyttö”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Mitä haluat minusta?” Emily kysyi.

”Paljonkin, mutta erityisesti haluan sitä, että et asetu vastahankaan yhteisen sankarimme kanssa vaan tuet häntä vasta ja myötämäessä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”En aio hylätä Mihailia, jos sitä tarkoitat”, Emily sanoi.

”Mutta et myöskään halua, että hän tekee sen, mitä on parhaillaan yrittämässä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”En”, Emily sanoi.

”Hänen pitää tehdä se ja sen jälkeen paljon muutakin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Miksi?” Emily kysyi.

”Koska se on hänen kohtalonsa”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Emily tunsi kylmän tunteen kulkevan lävitseen.

”Sanot tuon kuin tietäisit asian oikeasti”, Nev sanoi.

”Minä tiedänkin, viisas lintu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Kuinka voit tietää jonkun toisen kohtalon?” Nav kysyi.

”Minun silmäni näkevät enemmän ja kauemmaksi kuin monen muun”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Tiedätkö oikeasti Mihailin kohtalon?” Emily kysyi.

”Tiedän”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mitä hänestä tulee?” Emily kysyi.

”Hänestä tulee kuningas, jonka eteen toiset kuninkaat polvistuvat”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

torstai 15. tammikuuta 2015

Metsän varjo



Betula nana, osa 166

Emily huokaisi turhautuneena Earnestin läheisessä metsässä. Metsä oli aurinkoinen ja ilma oli raikas sateen vihdoin loputtua. Sade oli loppunut heidän saapumistaan seuraavana päivänä. Nyt toisen yön jälkeen Emily oli lähtenyt tutustumaan lähiseudun metsiin.

Ensimmäisenä iltana Earnestiin palaamisen jälkeen Emily oli järkyttynyt, kun Mihail oli kertonut todellisen syyn paluuseen. Hän halusi herättää sisarensa Alyssan takaisin eloon. Emilyn mielestä oli täysin epätodellista, että Mihail edes ajatteli moista. Puhumattakaan siitä, että yrittäisi tehdä sitä. Hän olikin koko illan yrittänyt puhua Mihailia ympäri, ettei tämä yrittäisi sitä. Mihailin päätä ei kuitenkaan käännetty.

Niinpä sateen loppuessa Mihail ja Nils sulkeutuivat keskenään linnoituksen kolmannen kerroksen huoneisiin, jotka Mihail oli aikaisemmin sinetöinyt. Hän teki sinetteihin ovet, joissa oli taikasalpa, jonka ainoastaan hän itse pystyi aukaisemaan. Emily jäi yksin seuraamaan Hansin, tämän miesten ja taistelussa antautuneiden miesten työtä.

Hans oli pistänyt antautuneet töihin linnoituksen jälleenrakentamiseksi heti sen jälkeen, kun Emily oli Mihailin kanssa lähtenyt käymään Netronovalassa. Nyt töihin osallistuivat myös Netronovalasta tulleet miehet. Muutama mies myös lähti hevoskärryjen kanssa takaisin Netronovalaan lisävarusteita hakemaan.

Seuraavana päivänä Emily ei enää jaksanut seurata linnan rakennustöitä, vaan hän lähti tutkimaan alueen lähimetsiä.

”Tuntuu metsä kenestäkään muusta oudolta?” Emily kysyi.

”Täällä on elotonta”, Nev vastasi.

Nasha sihisi sammaleen seassa.

”Mihin kaikki eläimet ovat menneet ja miksi?” Emily kysyi.

”Luulen, että ne ovat paenneet jotakin paha”, Nev vastasi.

”Taidan tietää, mikä tuo paha on”, Emily sanoi.

Mihailin yritys painoi hänen mieltään. Myös se, että Mihail näyttäytyi vain harvoin tullessaan syömään tai muutamaksi tunniksi nukkumaan, harmitti Emilyä. Hän kuitenkin yritti ymmärtää Mihailin tuskaa, vaikka se oli vaikeaa. Emily kulki alaspäin rinnettä paksujen kuusien välissä ja yritti unohtaa koko asian edes siksi aikaa, kun sai olla rauhassa metsässä.

”Olet viisas tyttö Emily Kajastus, mutta viisaat tytöt eivät leiki tulella”, miesääni sanoi.

Ääni tuli Emilyn takaa ja Emily kääntyi välittömästi ääntä kohden valmiina puolustamaan itseään.

”Sinä!” Emily sanoi.

Emilystä vähän matkan päässä olevalla sammaleisella kivellä istui mustaan kaapuun pukeutunut mies.

”Minä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Mitä teet täällä?” Emily kysyi.

”Tulin tapaamaan sinua”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uuden luomisen syksy



Ja aika pitkälti koko vuosi 2014.

Viime vuonna ja erityisesti viime syksynä kirjoitin uutta ja kehittelin uusia ideoita ehkä enemmän kuin koskaan. Näistä harmillisen vähän on päässyt blogin täytteeksi, kun sisältönä on pitkään ollut pääasiassa jatkokertomus Betula nana.

Osa asioista on hautunut mielessäni jo pitkään ja osa hautuu siellä edelleen. Jotkut asiat ovat kuitenkin edenneet ihan oikeasti. Yksi näistä edenneistä projekteista on tämänhetkinen kirjaprojektini, joka kulkee projektinimellä Jenny. Sain Jennyn ensimmäisen kirjoituskierroksen päätökseen loka-marraskuunvaihteessa. Sen jälkeen pidin projektista kuuden viikon tauon ja joulukuun puolivälissä palasin sorvin ääreen. Toinen kirjoituskierros on sen jälkeen edennyt kohtalaisesti. Uusi työskentelytapa on osoittautunut ennakoimaani isompitöiseksi, mutta se toivon mukaan palkitaan lopussa.

Kuuden viikon tauko kirjan kirjoittamisesta tuntui aluksi pitkältä, mutta kului sitten hyvin nopeasti. Paluu kirjoittamisen pariin tapahtui sitten lopulta yllätyksenä, vaikka asiaa oli malttamattomana odottanut.

Syy kuuden viikon taukooni oli se, että tekstin näkee tuoreemmin silmin, kun sen saa kunnolla pois mielestään. Neuvon juuri kuuden viikon mittaisesta ajanjaksosta löysin Stephen Kingin kirjasta On Writing: A Memoir of the Craft (suomennettu nimillä Kirjoittamisesta: muistelma leipätyöstä ja Kirjoittamisesta: muistelmia leipätyöstä). Kyseinen teos on muuten yksi parhaita kirjoja kirjoittamista varten, jopa Mika Waltarin kirjaa Aiotko kirjailijaksi? parempi.

Tuon kuuden viikon tauon aikana en jättänyt kirjoittamista kokonaan, mutta kevensin hieman sen tuomaa kuormaa. Kirjoitin tietysti jo mainittua jatkokertomustani, mutta aloitin myös kaksi väliprojektia. Ensimmäinen väliprojektini, joka kyllä jäi kesken, on viime kesänä keksimääni ideaan perustuva projekti, jolle annoin nimeksi Lehmus. Toisen projektin idean keksin taukoni aikana ja tätä ideaa työstin myös pidemmälle. Toinen projekti sai nimekseen Neutroni. Kirjoitan näistä projekteista hieman enemmän toisella kertaa.

Viime vuoden aikana hitaasti, mutta sitkeästi, teki paluun myös yksi vanha harrastukseni, joka on ollut hieman unohduksissa, vaikka onkin ajoittain aina meinannut pulpahtaa pinnalle. Tämä harrastus on miniatyyripelit ja pienoismallit. Olen todella pitkästä aikaa saanut joitakin tämän harrastuksen projekteja valmiiksi ja niinpä myös aloittanut uusia. Erityinen lähtölaukaus harrastuksen renessanssille oli isälleni rakentama joululahja. Olen myös tehnyt pitkästä, pitkästä aikaa uusia miniatyyrihankintoja. Kohteena ovat erityisesti Lord of the Rings Strategy Battle Game -nimisen miniatyyripelin figuurit. Nimensä mukaisesti peli sijoittuu Tolkienin fantasiamaailmaan. Olen myös onnistuneesti laittanut hyvän kiertämään, kun tyttöystäväni innostui kokeilemaan peliä.

Mainittu isäni joululahja. Leijona on uudelleen maalattu lelufiguuri, muu on kokonaan itse tehtyä. Saa nähdä mihinkä sitä seuraavaksi intoutuu.

Paljon muutakin on viime syksyn ja vuoden aikana mielessä pyörinyt. Näistä ajatuksista myös ehkä enemmän sitten, kun ne alkavat päästä jonkinlaiseen toteutukseen eivätkä vain pyöri ajatuksina mielessä. Sen verran ehkä uskaltaa sanoa, että kaikki on vasta alussa.

torstai 8. tammikuuta 2015

Sateinen matka



Betula nana, osa 165

Mihailin käskystä lähtö Earnestiin tapahtui jo seuraavana päivänä. Mihail otti mukaansa Nilsin ja osaston miehiä. Emily ei suostunut jäämään Netronovalaan, joten hänkin lähti lemmikkiensä kanssa mukaan. Matka Earnestiin kesti huomattavasti aiempaa kauemmin, sillä heillä oli useita hevosten vetämiä kärryjä varusteita mukanaan.

”Miksi me tarvitsemme nämä kaikki varusteet?” Emily kysyi.

”Koska luulen, että tulemme olemaan pitkään Earnestissa. Lisäksi meidän on hyvä varustaa paikkaa”, Mihail vastasi.

”Mutta koko linnoitushan on lähes raunioina”, Emily sanoi.

”Se uudelleen rakennetaan”, Mihail sanoi.

”Miksi me edes menemme sinne takaisin?” Emily kysyi.

”Minun pitää tehdä siellä jotakin”, Mihail vastasi.

Mihail kantoi itse laukkua, jonka sisällä oli kirja, jonka hän oli saanut mustaan kaapuun pukeutuneelta mieheltä. Emilylle hän ei suostunut kertomaan syytä Earnestiin paluuseen. Nils kuitenkin arvasi mitä Mihail suunnitteli.

”Oletko varma siitä, mitä suunnittelet tekeväsi?” Nils kysyi.

”Et sinä tiedä, mitä minä suunnittelen”, Mihail vastasi.

”Minulla on arvaukseni”, Nils sanoi.

”Sitten tiedät, etten voi olla varma siitä”, Mihail sanoi.

Nils nyökkäsi. Kaksikko ei puhunut asiasta sen tarkemmin matkalla.

Matkalaiset olivat synkkiä, näin olivat erityisesti Mihail ja Nils. Heidän synkkyys kuitenkin levisi muihin ja matkan toisena päivänä alkoi myös sataa. Sade piiskasi heitä koko matkan Earnestiin saakka.

Kuormien purku oli hidasta, koska kärryt eivät mahtuneet kulkemaan linnoituksen asti. Kuormat piti purkaa paljon ennen linnoitusta ja lastata hevosten ja miesten kannettaviksi. Hans oli onneksi tehnyt hyvää työtä Earnestissa ja sieltä löytyi lämmin sali ja makuupaikat kaikille tulijoille. Lopulta kaikki varusteet saatiin linnoitukseen asti ja miehet pääsivät lämmittelemään.

Miesten kantaessa varusteita, Mihail meni tarkastamaan, että hänen loitsimansa sinetit olivat vielä ehjiä. Sinetit olivat koskemattomat.

”Tuollako hän on?” Nils kysyi.

”Kyllä, sisareni on siellä”, Mihail vastasi.

”Mitä te oikein aiotte tehdä?” Emily kysyi.

”Aiomme kokeilla jotakin, jota voisi pitää synkkänä ja pahana”, Mihail vastasi.

”Mitä?” Emily kysyi.

Mihail ei vastannut.

”En aio luovuttaa ennen kuin vastaat”, Emily sanoi.

”Et sitten saa tuomita meitä”, Mihail sanoi.

”En tuomitse”, Emily sanoi.

”Aiomme herättää Alyssan takaisin eloon”, Mihail sanoi.