Betula nana, osa 164
Paluu Netronovalaan tapahtui ripeään tahtiin. Mihail marssi
väsymättä edellä ja Emily ja Sarnel yrittivät pysytellä perässä. Paluussa kesti
vajaa kaksi päivää, kun Mihail ei juuri suostunut taukoihin ja marssitahti oli
kova.
Kun he pääsivät Netronovalaan, kaikki olivat väsyneitä.
Erityisesti Emily oli lopen uupunut. Tämä näkyi hänessä parhaiten siinä, ettei
hän pysynyt pitämään puunkirousta kunnolla kurissa. Hänen kasvonsa olivatkin
puoleksi tummanvihreät ja hänen kädestään kasvoi oksia. Tämä herätti
Netronovalan väessä pelkoa.
”Mitä siellä tapahtui?” Mihailin äiti kysyi.
”Kamalia asioita. Alyssa on kuollut”, Mihail vastasi.
Mihailin äiti painoi päänsä ja alkoi itkeä.
”Mitä teet seuraavaksi?” Karl kysyi.
”Palaan Earnestiin”, Mihail vastasi.
”Miksi?” Karl kysyi.
”Minun pitää tehdä siellä jotakin”, Mihail vastasi.
”Meidän pitäisi suunnitella Léostan puolustusta”, Karl
sanoi.
”Jätän sen sinun huoleksesi ja jätän Sarnelin ja Narshan
avuksesi. Heillä voi olla jotakin kokemusta asioista”, Mihail sanoi.
”Toivoin, että sinä jäisit auttamaan minua”, Karl sanoi.
”Luulen, että sinä tiedät enemmän sodankäynnistä kuin minä.
Minä tiedän vain taikuudesta ja siitäkin vain rajatusti jäähän ja ilmaan
liittyvästä taikuudesta”, Mihail sanoi.
Karl nyökkäsi.
”Missä tavarani ovat?” Mihail kysyi.
”Tuolla huoneessa, jonka varasit itsellesi”, Karl vastasi.
”Missä Nils on?” Mihail kysyi.
”Hän on avustamassa tilan töissä. Sanoin, että se ei ollut
papille sopivaa työtä, mutta hän sanoi, ettei mikään sopinut papille paremmin”,
Karl vastasi.
”Hae hänet tänne. Otan hänet mukaani”, Mihail sanoi.
Karl nyökkäsi ja lähti etsimään Nilsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti