Näytetään tekstit, joissa on tunniste animaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste animaatio. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. tammikuuta 2018

Nyt luettavana: Stop Motion: Craft Skills for Model Animation



Lainasin kirjastosta jälleen luettavakseni tietokirjan animaatiosta. Tällä kertaa kirja ei kuitenkaan kerro animaation historiasta vaan on oppikirja animaation tekoon ja nimenomaan stop motion nukkeanimaation tekoon. Susannah Shawn kirjoittama Stop Motion: Craft Skills for Model Animation opastaa perusteista lähtien nukkeanimaation tekoon.

Kirja tosiaan lähtee melko lailla perusteista liikkeelle. Alussa se käsittelee laitteistoa, joita animaation teossa tarvitaan (ja joilta osin kirjan kyseinen toinen versio on jo hieman vanhentunut, kirjasta on ilmestynyt myös kolmas versio), ja yleisesti animaation perusperiaatteita ja -työtapoja. Itselleni tuo jälkimmäinen osio tuli hyvänä kertauksena, kun oma osaaminen animaatiosta on vielä opettelun puolella. Kerrotut asiat ovat kuitenkin jo sinällään tuttuja muualta.

Kirjan kansi.

Perusteista lähtevän alun jälkeen kirja keskittyy kertomaan nukkeanimaation eri työvaiheita lähtien nukkejen ja lavasteiden rakentamisesta sekä animaation kuvaamisesta. Itse aavistuksen yllätyin kuinka arvokkaita ja kestäviä nukkeanimaation nuket ovat, joiden rakentamista kirja esittelee varsin yksityiskohtaisesti. Toisaalta, kun alkaa laskea, montako kuvaa lyhyessäkin animaatiossa on, huomaa nopeasti, että nukkejen on pakko olla todella kestäviä, jotta nuo kaikki kuvat saadaan otettua.

Kokonaisuutena Susannah Shawn kirja Stop Motion: Craft Skills for Model Animation on kattava oppikirja nukkeanimaation pariin pyrkivälle. Kirjan lopussa on jopa luku yksinomaan siitä, miten stop motion -animaation voi työllistyä. Vaikka esimerkit ovat pääosin brittiläisiä tai yhdysvaltalaisia, on kirjasta varmasti hyötyä myös suomalaiselle animaatiosta kiinnostuneelle lukijalle.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Mikä animaatiossa kiehtoo?



Kerroin jo tekstissäni Nyt luettavana: 100 vuotta suomalaista animaatiota, että olen ollut pitkään kiinnostunut animaatiosta ja sen teosta. Nyt olen lukemassa toista kirjaa, joka kertoo nimenomaan animaation teosta (ja josta kirjoitan myöhemmin oman tekstin), joten ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta hieman myös näin erikseen.

Animaation avulla kerrotaan hyvin monenlaisia tarinoita ja eri animaatioissa käytetään hyvin monenlaisia animaatiotekniikoita. Erilaisista animaatiotyyleistä itse pidän erityisesti perinteisestä piirrosanimaatiosta ja stop motion -animaatiosta. Ensimmäisessä kiinnostukseni kohteena ovat sekä länsimainen, että japanilainen animaatio. Näistä mainittakoon Studio Ghiblin elokuvat sekä tietysti Disneyn piirroselokuvat, joista omia suosikkejani ovat renessanssiajan ja sen jälkeiset piirrosanimaatiot. Stop motion -animaatiossa nukkeanimaatio ja pala-animaatio ovat suosikkejani. Näissä pidän erityisesti Painajainen ennen joulua, Corpse Bride ja Coraline -elokuvista.

Vaikka nämä mainitut on suosikkejani, niin pidän myös muunlaisista animaatioista. Esimerkiksi kaikki näkemäni Pixarin elokuvat ovat olleet todella hyviä. Jotenkin minua kuitenkin kiehtoo eniten juuri nämä eri tekniikoilla käsin tehdyt animaatioelokuvat.

Mikä nimenomaan animaatiossa sitten niin paljon kiehtoo?

Se on hyvä kysymys. Eihän näyttelijöillä toteutettu elokuva ole kerronnallisesti sen huonompi kuin animaatiokaan. Niissä vain korostuvat eri asiat.

Ehkä sieltä löytyykin se syy, jonka vuoksi animaatio on niin kiinnostava. Animaatiossa kaikki ruudulla näkyvä on sinne varta vasten laitettua. Toki näin voi tehdä myös normaalissa elokuvassa, mutta animaatiossa tämä tulee pakotetusti, kun kaikki ruudulla näkyvä pitää sinne erikseen laittaa. Normaalissa elokuvassa kuva on loputtoman kylläinen erilaisista yksityiskohdista, joista vain harva voi olla elokuvan tekijöiden kuvaan valitsema.

Myös erilaiset tekniikat, joita elokuvien luomiseen tarvitaan, ovat hyvin mielenkiintoisia. Erityisesti stop motion -animaatiossa kiehtovat käsityötekniikat, joilla hahmot ja lavasteet on luotu. Erityisesti tämä ominaisuus korostuu nukkeanimaatiossa. Tästä syntyy hyvin omaperäinen kädenjälki, jota on vaikea jäljitellä vaikkapa tietokoneanimaatiossa. Sama koskee myös perinteistä piirrosanimaatiota, jolla on omanlainen olemuksensa.

Nämä kaksi edellä mainittua asiaa luovat animaatiolle omanlaisen näkemyksen kertoa tarinoita. Ja tarinankerrontahan on se kaikkein tärkein asia. Yhteistä kaikille elokuville, valitusta toteutustekniikasta riippumatta, on se, että ne pystyvät kertomaan koskettavia tarinoita. Tarinan sijaan elokuvan tekemiseen voi olla muitakin motivaatioita, mutta ainakin itselleni tarinat ovat se tärkein syy katsoa, ja kenties joskus tehdä, elokuvia.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Nyt luettavana: 100 vuotta suomalaista animaatiota



Olen ollut pitkään kiinnostunut animaatiosta ja sen teosta, joten kun Tuula Leinosen kirjoittama 100 vuotta suomalaista animaatiota tuli sattumalta vastaan, oli se pakko päästä lukemaan. Kirja on suomalaisen animaation historian perusteos, jollaista ei ilmeisesti ole ennen tätä kirjaa kirjoitettu. Järkälemäinen teos käykin suomalaisen animaation historian hyvin perusteellisesti läpi.


Teos käy asioita läpi vaihtelevasti joko tekijöiden, animaatiotyylien, yritysten tai teosten kautta. Koska pienessä maassa piirit ovat pienet, pomppivat samat nimet eripuolilla kirjaa eri yhteyksissä. Erityisen hyvää kirjassa on runsas kuvitus, joka näyttää laajan kirjon esimerkkejä suomalaisesta animaatiosta ja keventää kirjan muuten tiiviydessään raskasta sisältöä.

Välillä kirjan lukeminen on ollut puuduttavaa sen sisältämän tietomäärän vuoksi. Asiat käydään läpi tiiviisti ja henkilöiden ja animaatioiden nimet sekä vuodet vilisevät tekstissä. Mutta tarkka historiateoshan tämä on ja sellaisena kyllä mainio ja hakuteoksena kirja toimii varmasti todella hyvin. Animaatiosta yleisesti kiinnostuneelle lukijalle kirja on kuitenkin varsin massiivinen ja vaatii aika paljon sulattelua. Kirjan todennäköisempänä käyttötarkoituksena pitäisinkin animaation historian kurssin kirjana tai tutkimuksen taustamateriaalina.

Kirjan vahvuuksia on sen runsas kuvitus.

Jos siis haluat lukea tarkasti nimenomaan suomalaisen animaation historiasta, niin tähän kirjaan kannattaa tarttua. Jos sinua sen sijaan kiinnostaa enemmän itse animaation tekeminen, kannattaa tähän kirjaan suhtautua varauksella. Eri animaatiotekniikoista kyllä puhutaan, mutta niitä ei varsinaisesti käydä läpi.