torstai 25. heinäkuuta 2019

Kolmen leirin taistelu III


Betula pubescens, osa 71

Aluksi Edkar ja henkivartijakaksikko kävelivät eteenpäin lähemmäksi leiriä, mutta pian heidän oli jo ryömittävä eteenpäin pysyäkseen piilossa mahdollisilta katseilta. Yhtään leirissä olevaa vartijaa he eivät tosin nähneet, eivät edes torneissa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei leirissä ollut vartijoita.

Suuren keisarikunnan armeijan keskimmäinen leiri oli pystytetty laakealle kukkulalle, joka päältä oli raivattu kaikki puut ja pensaat. Puita oli kaadettu myös leirin ympäriltä, mutta niitä oli ilmeisesti käytetty lähinnä telttojen rakentamiseen ja nuotioiden ylläpitoon. Mitään varsinaisia puolustusrakenteita leirissä ei vartiotornien lisäksi juuri ollut. Kiviä oli kannettu jonkin verran vartiotornien tueksi, mutta enemmän niitä oli käytetty telttojen pystytykseen. Varsinainen leiri oli merkitty kepeistä ja narusta tehdyllä aidalla, jonka sisälle teltat oli pystytetty. Kevytrakenteisten porttien molemmin puolin oli muutaman metrin verran matalaa paaluaitaa.

Kolmikon onnistui päästä leiriä lähimpänä olevan isomman puskan luokse ilman, että heitä huomattiin. Tässä vaiheessa henkivartijat esittivät huolensa, että leiriä ei kannattaisi enää lähestyä ja huomaamaton poistuminenkin voisi olla jo hankalaa.

”En näe täältä sitä, mitä haluan nähdä, joten jatkan vielä eteenpäin”, Edkar sanoi.

”Mutta herra kenraali, meidät huomataan”, toinen henkivartijoista sanoi.

Edkar mietti pienen hetken.

”Se on totta. Odottakaa te kaksi tässä. Palaan pian”, Edkar sanoi.

Edkar ei jäänyt odottamaan henkivartijoidensa mutinoita vaan jatkoi loivaa rinnettä eteenpäin kohti leiriä. Hän pääsi pian leiriä ympäröivän aidan juurelle. Muutaman metrin päässä aidasta oli ensimmäinen teltta ja sen vieressä teline aseille. Teline oli täynnä aseita, mutta niiden käyttäjiä ei näkynyt.

Aikansa odotettuaan ja ympäristöä kuunnellen Edkar hivuttautui aidan alitse ja nousi varovaisesti seisomaan. Leiri oli hieman pienempi kuin mitä hän oli odottanut, mutta kuitenkin varmasti kohtuullisen suuren osaston majoittava. Leirin puoli, jolla Edkar oli, oli melko tyhjä. Enemmän sotilaita ja muuta väkeä näkyi vasta aivan leirin toisella puolella. Nämä olivat ilmeisesti katselemassa taistelua.

Edkar päätti, että paras ratkaisu olisi hyökätä katselijoiden selustaan. Se saattaisi laukaista pakokauhun alhaalla olevissa Suuren keisarikunnan joukoissa. Samalla se oli omiaan nostamaan hänen omien joukkojen taistelutahtoa.

Paluumatka osaston luokse sujui nopeammin kuin tulomatka. Vaikka he varoivat näkymistä ylös leiriin, olivat he myös suhteellisen levollisin mielin siitä, että lähes koko leiri oli seuraamassa taistelua leirin vastakkaisella laidalla.

Nekau Kafenpoika oli selvästi helpottunut nähdessään kenraali Netronovan palaavan.

”Herra kenraali, hyvä nähdä teitä”, Nekau sanoi.

”Myös teitä”, Edkar sanoi.

”Saitko tarvitsemasi tiedot?” Nekau kysyi.

”Kyllä. Samalla myös päätin, että meidän kannattaa hyökätä suoraan leirin läpi. Pääsemme yllättämään vihollisemme täysin”, Edkar sanoi.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kolmen leirin taistelu II


Betula pubescens, osa 70

Kun osastojen kulkureiteistä ja toimintasuunnitelmista oli päätetty, lähti kapteeni Cranfot osastoineen suuntaamaan kohti etelää. Edkar puolestaan suuntasi oman osastonsa kanssa kohti taistelua.

Jo kohti taistelua suuntaaminen sai sotilaat jännittymään. Erityistä huolta aiheutti epäselvä tilanne. Edes Edkar ei tiennyt tarkalleen mikä leirien välissä olevan osaston tilanne oli tai miten paljon vihollisia ylipäätään oli. Siksi he liikkuivat varovaisesti kasvillisuuden suojissa kohti Suuren keisarikunnan armeijan leiriä, he halusivat pysyä piilossa viholliselta mahdollisimman pitkään.

Lopulta leirin kulma tuli esiin. Edkar ei jälleen osannut muuta kuin hämmästellä leirin heikkoa linnoitustyötä. Se suorastaan kutsui hyökkäämään kimppuunsa ja polttamaan loputkin maan tasalle. Mutta Edkar halusi olla varovainen ja hän määräsi osastonsa kiertämään leiriä sen eteläpuolelta.

Taistelun melske alkoi jo etäisesti kuulua, erityisesti Suuren keisarikunnan armeijan komennot ja torvet kuuluivat. Netronovalaisia merkkiääniä tai komentoja he eivät kuulleet. Tämä sai monet sotilaat huolestumaan, mutta toiset muistuttivat heidän olevan vielä kaukana. Äänet kuuluisivat, kun he ehtisivät lähemmäksi.

Hitaasti he etenivät lähemmäksi, koko ajan käyden varovaisemmiksi. Kukaan ei halunnut olla se, joka ensimmäisenä huomattaisiin leiristä.

Edkar katseli leiriä puun oksien lomasta. Hän seisoi puun varjossa lähellä sen runkoa, jotta hänen huomaamisensa leiristä olisi mahdollisimman vaikeaa. Puita ja puskia oli kuitenkin niin paljon, ettei häntä olisi huomattu, vaikka hän olisi seisonut puun edessä. Osasto piti taukoa.

Välillä Edkar käänsi katseensa leirin sivuun ja ohitse siitä tutkien suuntaan, johon he olivat menossa. Matka oli tuskallisen pitkä. Lopulta hän huokaisi ja kääntyi puun takana kivellä istuvan aliupseerinsa puoleen. Hyvän kirjoitustaidon ja laskutaidon omaavan nuoren aliupseerin nimi oli Nekau Kafenpoika.

”Joko ehdit laskea kuinka kauan meillä vielä kestää ehtiä taistelupaikalle?” Edkar kysyi.

”En aivan, herra kenraali”, Nekau vastasi.

Edkar oli kärsimätön.

”Aika on joka tapauksessa liian pitkä”, Edkar sanoi.

Edkar kääntyi takaisin kohti leiriä.

”Haluan tarkempaa tietoa leiristä”, Edkar sanoi.

”Herra kenraali, pelkään sen olevan mahdotonta. Tiedustelijat eivät uskalla paljastumisen mennä lähemmäksi leiriä”, Nekau sanoi.

”Siksi lähdenkin itse”, Edkar sanoi.

Edkar kääntyi ja käveli syvemmälle metsään. Siellä odottivat hänen henkivartijansa ja lähettinsä. Aliupseeri hypähti hänen peräänsä unohtaen sylissään olleet kirjoitusvälineet ja kääröt.

”Herra kenraali, ette voi lähteä yksin vihollisen leirin tuntumaan”, Nekau sanoi.

”En menekään yksin”, Edkar sanoi.

Edkar määräsi mukaansa kaksi henkivartijaa ja suuntasi sitten kohti leiriä. Vielä ennen lähtöään hän kääntyi aliupseerinsa puoleen.

”Odottakaa täällä siihen saakka, että palaan. Minulla ei mene kauaa”, Edkar sanoi.

”Selvä, herra kenraali”, Nekau sanoi.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kolmen leirin taistelu

Betula pubescens, osa 69

Suoraan etelään suuntaavan kapteeni Cranfotin johtaman osaston reitti suunniteltiin niin, että metsät ja maastonmuodot tarjoaisivat osastolle jatkossakin mahdollisimman paljon suojaa. Sopiva reitti löytyi suhteellisen helposti, mutta joukon tuli edetä varovaisesti, sillä heidän hallussaan olevat kartat eivät täysin pitäneet paikkaansa.

Kun kapteeni Cranfotin johtamalle osastolle oli tarjolla yksi reitti, oli Edkarin johtaman taisteluosaston reitille sen sijaan useampi vaihtoehto. Keskimmäisen leirin saattoi kiertää kummaltakin puolelta ja kummallakin puolelta oli vaihtoehtoisia reittejä. Lyhin ja samalla uhkarohkein reitti kulki taas suoraan leirin läpi. Koska leiri oli linnoitettu niin huonosti, saattoi sen läpi hyökkääminen olla myös ylipäätään mahdollista ja ehkä myös järkevää. Se olisi myös erittäin yllättävää. Edkar ei kuitenkaan tiennyt kuinka paljon leirin sisällä vielä oli joukkoja. Jos niitä olisi liikaa, typistyisi hyökkäys hyvin nopeasti.

“Tavoitteena on kuitenkin tarjota taistelussa olevalle osastolle mahdollisimman paljon apua”, Edkar sanoi.

“Mutta, herra kenraali, leiri voi myös olla kuolemanloukku. Silloin he eivät saa apua ollenkaan”, Tom sanoi.

“Niin, se on mahdollista”, Edkar sanoi.

Edkar hiljentyi miettimään asiaa. Päätös oli mahdollista tehdä siinä vaiheessa, kun he näkisivät leirin, mutta jokin suunnitelma oli hyvä olla jo valmiiksi. Hän tarvitsi lisää tietoa leiristä ja sen sisällä olevien sotilaiden määrästä.

“Mitä tiedustelijat sanoivat keskimmäisen leirin joukkojen määrästä?” Edkar kysyi.

“Ei kukaan sanonut mitään kauhean tarkkaa, koska varovaisuuttaan kukaan tiedustelijoista ei ollut uskaltanut kovinkaan lähelle leiriä. Etäämmältä nähtynä leirin sisällä oli liikettä ja he olivat lähettäneet joukkoja kohti taistelua”, Tom vastasi.

“Täytyy siis itse käydä katsomassa siinä vaiheessa, kun olen lähempänä”, Edkar sanoi.

“Niin, herra kenraali”, Tom sanoi.

“Mutta täysin ilman suunnitelmaa emme voi lähteä liikkeelle”, Edkar sanoi.

“Se olisi suotavaa, herra kenraali. Sekä sinun itsesi että meidän muiden kannalta”, Tom sanoi.

Edkar nyökkäsi kapteenilleen, jonka seikkailunhalu oli kadonnut taistelun alla. Toisaalta tämä saattoi myös olla oikeassa. Varovaisuus olisi hyvästä.

“Paras reitti saattaa kuitenkin olla keskimmäisen leirin eteläpuolelta kulkien lähellä leiriä, mutta kuitenkin poissa näkyvistä”, Edkar sanoi


torstai 4. heinäkuuta 2019

Kolmen leiriä VII

Betula pubescens, osa 68

Kapteeni Cranfot lähetti lisää tiedustelijoita hankkimaan lisätietoa mahdollisesta taistelusta sekä toisen osaston tilanteesta sekä Suuren keisarikunnan armeijan joukkojen määrästä. Edkar puolestaan määritti jakolinjat, joiden mukaan osasto jaettiin vielä kahteen pienempään joukkoon. Ensimmäinen joukko sisälsi kaikki tukijoukot sekä näiden turvaksi pieni joukko sotilaita. Toinen joukko puolestaan sisälsi kaikki loput sotilaat ja tämän joukon oli tarvittaessa määrä lähteä taisteluun joutuneen osaston avuksi. Näiden toimien jälkeen odotettiin uusia raportteja tiedustelijoilta.

”Toivottavasti tiedustelijoilla on hyviä uutisia, herra kenraali”, Miranda sanoi.

”Ei pidä odottaa liikoja”, Edkar sanoi.

”Herra kenraali, te odotatte aina huonointa mahdollista lopputulosta”, Miranda sanoi

Edkar hymähti.

”En kai aina”, Edkar sanoi.

”Ette ehkä aina, herra kenraali, mutta ainakin minun mielestäni aika usein”, Miranda sanoi.

Edkar halusi ajatella, että hän varautui asioihin. Varsinkin hyvin todennäköisesti tapahtuviin asioihin.

”Katsotaan nyt, mitä sieltä tulee. Olemme ainakin valmistautuneet kaikkiin vaihtoehtoihin”, Edkar sanoi.

Lähetit eivät tuoneet hyviä uutisia. Sen sijaan he kertoivat piiritetyn osaston tilanteen olevan vaikea ja vihollisia ympärillä varsin paljon. Apu olisi melko varmasti välttämätöntä, jotta osaston tuhoutuminen voitaisiin välttää.

”Mitä siis teemme, herra kenraali?” Tom kysyi.

”Toista osastoa täytyy auttaa, se on selvää. Meidän täytyy vain ensin miettiä taktiikka, joka on mahdollisimman tehokas vihollista vastaan. Samaan aikaan suoraan kohti etelään jatkavan joukon reitti täytyy suunnitella niin, että se ei joudu tekemisiin vihollisen kanssa”, Edkar vastasi.

”Entä kuka johtaa taisteluun lähtevää osastoa, herra kenraali?” Tom kysyi.

”Minä, tietenkin”, Edkar vastasi.

Kapteeni Cranfot ja Miranda olivat odottaneet tätä, mutta kumpikin näytti silti yllättyvän ja kauhistuvan.

”Mutta herra kenraali, joudutte suureen vaaraan”, Tom sanoi.

”Niin joutuisit sinäkin enkä voi sallia sitä. Ehdit varmasti kohtaamaan vaaroja myöhemminkin”, Edkar sanoi.

”Harkitkaa vielä, herra kenraali. Kapteeni Cranfot on myös taitava johtamaan joukkoja taistelussa”, Miranda sanoi.

”Kiitoksia huolehtimisesta, mutta olen päätökseni tehnyt. Tarvitsen teitä johtamaan tukijoukkomme pois taisteluista. Tarvitsemme niitä, jos selviämme leirien luota pois”, Edkar sanoi.

Edkar piti päänsä ja oli päätöksensä tehnyt. Osasto jaettiin kahteen osaan ja valmistautuminen taisteluun ja liikkeellelähtöön alkoi.