Betula nana, osa 434
Mihail pisti jääpiikin vielä kerran kuolleestamanatun velhon kylkeen ja jätti jääpiikin siihen. Hän kääntyi pois kuolleestamanatun velhon luota ja käveli ympäri huonetta saadakseen ajatuksensa liikkeelle. Kun hän palasi kuolleestamanatun velhon luokse, Mihail huomasi ettei tämä enää seurannut hänen liikkumistaan. Kuolleestamanattu velho oli tajuntansa rajamailla.
”Et ole näin heikko”, Mihail sanoi.
Mihail läpsäytti kuolleestamanattua velhoa otsalle herätelläkseen tätä. Läpsäytys auttoi hetkeksi, mutta hetken päästä kuolleestamanattu velho oli taas tajuntansa rajalla.
Ovelta taas kuuluva jyskytys keskeytti Mihailin ajatukset. Umpeen jäädytetyn oven vaimentama mumina oli vaativa. Mihail vahvisti oven takana olevaa jääkerrosta. Hän ei halunnut lisää häiriöitä.
Kuolleestamanatun velhon suhteen Mihailin täytyi keksiä jotakin uutta.
”Joko olet valmis yrittämään uudestaan?” Mihail kysyi.
Mihail poisti jääpalan kuolleestamanatun velhon suun edestä. Tämä hengitti helpottuneena.
”Kysyin, oletko valmis yrittämään uudestaan”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho ei antanut Mihailille hänen kaipaamaansa vastausta.
”Vai haluatko, että murran mielesi lopullisesti?” Mihail kysyi.
Vaatimusta vastauksen saamiseen Mihail tehosti kiskaisemalla jääpiikin irti kuolleestamanatun velhon kyljestä. Tämä parahti kivusta. Mihail jäi odottamaan vastaustaan.
”En ymmärrä, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.
”Mitä et ymmärrä?” Mihail kysyi.
”Sitä, miksi kiusaatte minua näin. Alaisenne pitävät teitä niin suuressa arvossa ja En ole tehnyt mitään teitä vastaan ja kidutatte minua kuin pahinta vihollisen vakoojaa”, Lucius vastasi.
Mihail painoi päänsä. Hän tiesi, että normaalisti hän ei kohdellut uusia kuolleestamanattuja samalla tavalla. Kuolleestamanattu velho ei kuitenkaan ollut normaali tapaus. Hän oli uskonut, että normaali kuolleestamanaus olisi riittänyt. Mutta nyt näytti siltä, että hänen täytyi murtaa velhon mieli lopullisesti, jotta pystyi hallitsemaan tätä ja tämän kykyjä.
”Alaisenne puhuvat sinusta niin kauniisti. Kuin olisitte jumala, joka on heidän pelastajansa”, Lucius sanoi.
Mihail jäi kuuntelemaan kuolleestamanatun velhon puhetta. Jokin äänessä oli muuttunut.
”Saatoin vain huokaista helpotuksesta, kun sinä lähetit heidät muualle täältä. En olisi jaksanut kuunnella sitä yhtään pidempään”, Lucius sanoi.
Mihailin silmät laajenivat. Hän ymmärsi, että kuolleestamanattu velho oli valehdellut koko ajan. Hän oli vetänyt roolia uskollisena kuolleestamanattuna kuin kiertelevän teatteriseurueen tähti. Ja he kaikki olivat ottaneet sen täydestä. Myös hän itse.
”Jos puhut Tammen seuraajista, niin he eivät ole minun alaisiani. He ovat Tammen alaisia”, Mihail sanoi.
Mihail nosti katseensa ylös paljastaakseen kuolleestamanatulle velholle tämän paljastuneen.
Se oli myöhäistä.
torstai 23. tammikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho IX
torstai 16. tammikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho VIII
Betula nana, osa 433
Ovelta kuului kolmannen kerran koputusta, joka oli jo kovaa jyskytystä. Perään kuului kyselyjä siitä, oliko kaikki kunnossa.
”Jos tämä ei riitä, niin tarvitse lisää motivaatiota taikavoimiesi etsimiseen”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho sanoi itkuaan keskeytymään sen verran, että sai vilkaistua Mihailia, jonka katse oli julma.
”Arvon ruhtinas, minä pyydän”, Lucius sanoi.
Itkun uuvuttama kuolleestamanattu velho joutui vetämään välillä henkeä.
”En minä osaa mitään taikoja”, Lucius sanoi.
”Lopeta tuo”, Mihail sanoi.
Mihail taikoi uuden jääkimpaleen, joka kiinnitti kuolleestamanatun velhon keskivartalon seinään.
”Mitä pidempään vastustelet, sitä enemmän joudut kärsimään”, Mihail sanoi.
Mihail loitsi jäästä itselleen lähes miekan mittaisen piikin ja otti sen käteensä.
”Ja minä myös tarkoitan sitä”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho yritti rimpuilla irti, mutta tämä oli niin tiukasti kiinni, että se oli turhaa. Seuraavaksi tulisi avunhuudot, mutta Mihail esti sen taikomalla kääkimpaleen, joka peitti kuolleestamanatun velhon suun ja kiinnitti tämän pään seinään.
”Yhäkö olet sitä mieltä, ettei sinulla ole taikavoimia?” Mihail kysyi.
Kuolleestamanattu velho ei pystynyt enää vastaamaan, mutta mitään muutakaan ei tapahtunut.
”Oletan, että tuo tarkoittaa sitä, että vastustat edelleen”, Mihail sanoi.
Mihail astui kuolleestamanatun velhon luokse. Hän näki, että tämän silmakulmassa oli kyynel, joka valahti alas ja jäätyi poskelle osuessaan Mihailin loitsiman jään reunaan.
”Tämä tulee sattumaan”, Mihail sanoi.
Mihal käänsi kädessään olevan jääpiikin kohti kuolleestamanatun velhon kylkeä ja työnsi sen läpi tämän palaneesta ihosta. Kuolleestamanattu velho päästi mykistetyn kivunhuudon.
”Minun ei edes tarvitse pelätä sinun tappamistasi, koska voin vain manata sinut uudelleen eloon ja jatkaa”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanatun velhon silmät kimpuilivat pelosta sekaisena.
”Sinun kanssasi taisteleminen oli varsin epämiellyttävää, koska olit eläessäsikin niin jääräpäinen, joten aion nauttia tästä mahdollisimman paljon”, Mihail sanoi.
Mihail veti jääpiikin irti kuolleestamanatusta velhosta ja pisti sen uuteen kohtaan ja hieman syvemmälle. Kuolleestamanattu velho päästi taas mykistetyn kivunhuudon. Mihail veti jääpiikin uudestaan ulos ja pisti uudestaan. Hän pisti uudestaan. Ja uudestaan.
Muutaman kymmenen piston jälkeen Mihail totesi, että jääpiikillä pisteleminen oli lopulta aika tylsää ja kuolleestamanatun velhon reaktiot kipuun alkoivat pikkuhiljaa vaimentua. Tämä oli turtumassa siihen kipuun, jota hän pistelemällä kykeni aiheuttamaan. Mihailin täytyi keksiä jotakin muuta, jolla saada kuolleestamanattu velho kallistumaan taikavoimiensa äärelle. Jos tämä ei niitä itse vielä tuntenut, niin kyllä niiden jossakin tämän sisällä piti olla. Mihail oli siitä varma.
perjantai 10. tammikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho VII
Betula nana, osa 432
Mihailin avustaja pyyhki sulkakynän puhtaaksi ja sulki mustepullon. Sitten hän keräsi kaikki paperit ja muut tarvikkeet takaisin kansioon, josta ne oli ottanut. Juuri kirjoittamansa paperin hän jätti sen ulkopuolelle, jotta muste ei sotkeentuisi ennen kuivumistaan.
”Noniin, valmista”, avustaja sanoi.
Avustaja nousi ja käveli tavaroinensa vaitonaisena ulos. Ovea sulkiessä tämä vielä vilkaisi Mihailiin, joka ei antanut merkkiä siitä että, olisi muuttanut mieltään. Ovi sulkeutui ja nukkumasalin hiljaisuus muuttui yhä painostavammaksi.
Lopulta hiljaisuuden rikkoi Mihailin liikahdus. Hän nousi seisomaan.
”Sanotte, ettei teillä ole tietoa taikavoimistanne”, Mihail sanoi.
”Kyllä, arvon ruhtinas. Toivoisin, että myös uskoisitte minua”, Lucius sanoi.
”Pahoittelen, mutta aion testata teitä”, Mihal sanoi.
Mihail loitsi pienen loitsun, joka jäädytti makuusalin oven kiinni. Sitä ei saisi kukaan auki ilman muurinmurtajaa.
”Eikä kukaan pääse meitä häiritsemään”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho nousi pelästyneenä seisomaan ja veätytyi kohti makuusalin seinää. Perääntymismatkaa ei ollut kahdenkaan askeleen vertaa.
”Arvon ruhtinas, minä pyydän”, Lucius sanoi.
”Älkää pyytäkö, vaan kertokaa totuus”, Mihail sanoi.
Mihail loitsi pienen jääkimpaleen, joka jäädytti kuolleestamanatun velhon käden makuusalin seinään kiinni.
”Minä kerron totuutta koko ajan”, Lucius sanoi.
Kuolleestamanattu velho yritti irrottaa seinään kiinni jäätynyttä kättään, mutta pelkillä käsivoimilla se ei onnistunut. Samalla Mihail Loitsi uuden jääkimpaleen, jolla kiinnitti kuolleestamanatun velhon toisen jalan myös seinään.
”Älkää, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.
Heidän puheensa oli alkanut muuttumaan kohti huutoa ja äänet olivat kantautuneet myös käytävään. Mihail ei välittänyt koputuksesta tai huhuilusta, vaan loitsi taas yhden jääkimpaleen, jolla kiinnitti kuolleestamanatun velhon toisen käden seinään. Perään hän loitsi neljännen, jolla kiinnitti myös tämän toisen jalan paikoilleen lattiaan.
”Ei, päästä minut”, Lucius sanoi.
Oveen koputettiin taas, nyt kovempaa.
”Pääset irti itsekin, kun vapautat taikavoimasi”, Mihail sanoi.
”Ei minulla ole sellaisia”, Lucius sanoi.
Mihail pudisti päätään.
”Kyllä sinulla on, minä tiedän sen”, Mihail sanoi.
”Mutta kun ei ole”, Lucius sanoi.
Kuolleestamanattu velho alkoi itkeä.
torstai 2. tammikuuta 2025
Kuolleestamanattu velho VI
Betula nana, osa 431
Mihail tarkkaili kuolleestamanatun velhon reaktiota, joka jäi näkymättä.
”Olkoon siis niin, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.
”Jos se ei herätä sinussa mitään vastustusta?” Mihail kysyi.
Kuolleestamanattu velho muuttui varovaisemmaksi.
”Yritättekö saada minusta jonkinlaisen reaktion irti, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
Kysymyksestä Mihail tiesi puskeneensa liian pitkälle. Nyt hän tuskin saisi kuolleestamanatusta velhosta irti suurempaa reaktiota, sillä tämä osasi olla varovainen. Jos mitään vaaraa ylipäätään oli olemassa.
”Pahoittelut, halusin testata sinua”, Mihail vastasi.
”Se on ymmärrettävää, arvon ruhtinas. Olen ymmärtänyt alaistesi puheista, että olin ennen kuolemaani voimallinen velho”, Lucius sanoi.
Mihail pysähtyi kuolleestamanatun velhon lauseen äärelle. Tämä ei ollut vielä testannut taikavoimiaan kuolleestamanauksen jälkeen.
”Toivon, että olisitte voimallinen velho vielä kuolemannekin jälkeen”, Mihail sanoi.
”Arvon ruhtinas odottaa minulta liikoja”, Lucius sanoi.
”En odota, tiedän”, Mihail sanoi.
Kuolleestamanattu velho levitteli käsiään.
”Mutta minun kai pitäisi tietää, jos minulla olisi taikavoimia”, Lucius sanoi.
Mihail ei ollut täysin varma oliko kuolleestamanatun velhon reaktiot aitoja vai halusiko tämä peitellä taikavoimiaan, koska tiesi mihin niillä kykeni.
”Ehkä tiedätkin”, Mihail sanoi.
”Ja valehtelisin teille, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.
Mihail ei vastannut. Sen sijaan hän hän kääntyi avustajansa puoleen.
”Voitte jättää meidät kahden kesken”, Mihail sanoi.
Avustaja vaikutti yllättyneeltä ja myös hieman järkyttyneeltä.
”Oletteko varma, arvon ruhtinas?” Avustaja kysyi.
”Olen”, Mihail vastasi.
”Tietysti, arvon ruhtinas”, avustaja sanoi.
Avustaja ei ollut aivan varma mitä tekisi seuraavaksi.
”Voinko kirjoittaa keskustelun loppuun ja poistua sitten?” Avustaja kysyi.
”Voitte. Ottakaa muistiinpanot ja kirjoitusvälineet mukaanne”, Mihail vastasi.
Avustaja nyökkäsi ja ryhtyi kirjoittamaan. Vain sulkakynän raapustus rikkoi hiljaisuuden, joka oli asettunut nukkumasaliin. Kuolleestamanattu velho vältteli Mihailin katsetta ja oli varuillaan. Mihail puolestaan odotti hetkeä, jolloin voisi toimia rauhassa.
torstai 26. joulukuuta 2024
Kuolleestamanattu velho V
Betula nana, osa 430
Mihail katseli kuolleestamanattua velhoa tarkkaan ja tutki tästä jokaisen yksityiskohdan. Velho puolestaan vastasi Mihailin tutkiskeluun uteliaalla katseella. Lopulta tämä kyllästyi Mihailin tutkivaan katseeseen.
”Arvon ruhtinas, jos saan kysyä, niin tehän halusitten kysyä minulta jotakin?” Kuolleestamanattu velho kysyi.
”Kyllä, minulla on muutama asia, joita haluan kysyä. Ja sitten ihan vain muuten keskustella kanssasi”, Mihail vastasi.
Velho katsoi Mihailia odottavasti.
”Halusin vain ensin katsella tarkemmin, miltä näytät. Toivottavasti se ei häiritse sinua”, Mihail sanoi.
”Enemmän odottaisin, että minun katselemiseni häiritsisi teitä, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho sanoi.
Mihail hymähti huvittuneena.
”Oliko se itseinhoa vai itseironiaa?” Mihail kysyi.
”Arvon ruhtinas voi tulkita asian haluamallaan tavalla”, kuolleestamanattu velho vastasi.
”Taidat olla yhtä kuiva huumorintajultasi nyt kuoleman jälkeen kuin ennen kuolemaasi”, Mihail sanoi.
Mihail yritti kaivaa kuolleestamanatusta velhosta jotakin reaktiota. Vaikka Mihaili oletti, että Tammen seuraajat olivat käyneet velhon kanssa läpi sen tosiseikan, että tämä oli kuollut ja nyt kuolleestamanattu takaisin, niin hän uskoi kuolemaan edeltävään elämään viittaamisen herättävän jonkinlaisen reaktion. Mihail joutui pettymään.
”Siihen minä en osaa vastata. Valitettavasti käsitys omasta luonteestani ennen kuolemaani on yksi niitä asioita, jotka ovat kadonneet mielestäni”, kuolleestamanattu velho sanoi.
Mihail nyökkäsi. Hänen suupielensä nousi kevyesti hymyyn. Mihail jäi hetkeksi pohtimaan yrittäisikö vielä provosoida kuolleestamanatusta velhosta jonkinlaista reaktiota vai jatkaisiko niihin kysymyksiin, joita hän halusi velholta esittää. Hän päätti jatkaa kysymyksiin.
”Ehkä sitten voimme siirtyä niihin kysymyksiini”, Mihail sanoi.
”Kiitos, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho sanoi.
”Mikä on nimesi?” Mihail kysyi.
”Minä olin Lucius Ignis, purppuraneuvoston täysivaltainen jäsen. Purppuraneuvosto on se toimielin, joka johtaa Tiberiusta ja sen alaisia alueita. Uskon teidän puhuvam Imperiumista. Nyt minä voin olla minkä niminen vain johtajani minun haluaa olevan”, kuolleestamanattu velho vastasi.
”Ja kuka johtasi on?” Mihail kysyi.
”Te olette, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho vastasi.
Mihail oli tyytyväinen. Kuolleestamanaus oli onnistunut. Jotakin outoa kuolleestamanatussa velhossa kuitenkin oli. Sen vuoksi hän halusi jatkaa kuolleestamanatun velhon kanssa keskustelua.
”Voit käyttää nimeä Lucius Ignis myös jatkossa, jos se sinulle sopii”, Mihail sanoi.
”Jos se on tahtonne, arvon ruhtinas, niin se sopii minulle”, kuolleestamanattu velho sanoi.
Jokin kertoi Mihailille, ettei kuolleestamanattu velho ollut tyytyväinen siihen, että hän ei antanut tälle uutta nimeä. Mitään merkkiä kuolleestamanattu velho ei siitä antanut, mutta Mihaililla oli epämääräinen aavistus, etiäinen. Hän päätti pelata kortin loppuun ja katsoa miten kuolleestamanattu velho reagoisi asiaan nyt tai myöhemmin.
”Olet siis Lucius Ignis”, Mihail sanoi.
torstai 19. joulukuuta 2024
Kuolleestamanattu velho IV
Betula nana, osa 429
Tammen seuraaja käveli oikean makuusalin luokse ja avasi oven Mihailille. Sisällä makuusalissa olivat kuolleestamanatun velhon lisäksi kaksi Tammen seuraajaa. Näillä oli ilmeisesti meneillään kuolleestamanatun velhon vahtivuoro.
”Täällähän te olette”, Mihail sanoi.
Rentoutuneen oloisina huoneessa oleskelleet Tammen seuraajat vakavoituivat heti ja ryntäsivät seisaalleen.
”Arvon ruhtinas”, esimmäinen Tammen seuraaja sanoi.
”Pahoittelut, ettemme tulleet teitä vastaan, arvon ruhtinas”, toinen Tammen seuraaja sanoi.
Mihail meni reaktioista hiemna hämilleen.
”En ilmoittanut etukäteen tulostani, joten ei tarvitse pahoitella”, Mihail sanoi.
Tammen seuraajien oli silti vaikea rentoutua. Näistä sen enempää välittämättä Mihail käänsi huomionsa kuollestamanattuun velhoon, joka edelleen istui tuolilla seuraamassa tilannetta.
”Tervehdys”, Mihail sanoi.
”Tervehdys, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho sanoi.
”Mikä on vointinne?” Mihail kysyi.
”Hieman vielä heikko, mutta paranemaan päin”, kuolleestamanattu velho vastasi.
Velhon runneltua ruumista katsellessa heikon olon tuntemus ei yllättänyt. Enemmän yllätti se, että velho istui niinkin rennosti eikä maannut vuoteessa kuolemassa.
”Jaksatte siis keskustella ja vastailla muutamaan kysymykseen?” Mihail kysyi.
Velho nyökkäsi.
”Hyvin, arvon ruhtinas”, kuolleestamanattu velho vastasi.
”Hyvä”, Mihail sanoi.
Mihail kääntyi taas Tammen seuraajien puoleen.
”Mikäli sopii, niin voisin jututtaa häntä yksin”, Mihail sanoi.
”Tietenkin, arvon ruhtinas”, ensimmäinen Tammen seuraaja sanoi.
”Tarvitsetteko kirjuria kirjaamaan keskustelun ylös?” Toinen Tammen seuraaja kysyi.
”Avustajani voi hoitaa sen”, Mihail vastasi.
Tammen seuraajat olivat vastahakoisen oloisia, mutta poistuivat lopulta makuusalista.
”Suljenko oven?” Mihailin avustaja kysyi.
”Sulje vain. Helpompi, jos vain me olemme kuulemassa”, Mihail vastasi.
Mihailin avustaja nyökkäsi ja sulki makuusalin oven. Oven taakse jäivät niin Tammen seuraajat kuin Mihailin henkivartijatkin.
”Nyt kun olemme saaneet rauhan, niin voimme aloittaa”, Mihail sanoi.
Mihail nosti tuolin kuolleestamanatun velhon eteen ja istuutui sille. Mihailin avustaja puolestaan istuutui makuusalin kirjoituspöydän ääreen ja otti kirjoitusvälineensä esiin.
torstai 12. joulukuuta 2024
Kuolleestamanattu velho III
Betula nana, osa 428
Seuraavana aamuna Mihail palasi seurueineen manauspaikalle heti ensimmäisenä aamiaisensa jälkeen. Sieltä hän löysi vain yhden Tammen seuraajan siivoamasta manauksesta jääneitä jälkiä.
”Missä Imperiumin velho on?” Mihail kysyi.
”Arvon ruhtinas, veimme hänet hänelle valmisteltuun nukkumasaliin ja vahdimme häntä siellä läpi yön. Kuolleestamanatun tajunnan tila ja toimintakyky ovat parantuneet huimasti eiliseen nähden”, Tammen seuraaja vastasi.
Mihail nyökkäsi, vaikka oli hieman hämmentyn saamastaan vastauksesta.
”Se on hyvä kuulla, että edistystä on tapahtunut. Odotin kuitenkin, että pidätte hänet täällä”, Mihail sanoi.
Mihail vilkaisi vieressään olevaan avustajaansa päin.
”Minä oletin samaa, arvon ruhtinas”, avustaja sanoi.
”Pahoittelen minun ja toverieni puolesta sitä, että olemme toimineet omavaltaisesti tässä asiassa. Ajattelimme, että on helpompi pitää hänet pienemmässä tilassa kuin täällä”, Tammen seuraaja sanoi.
Korostaakseen salin koko Tammen seuraaja levitti käsiään ja antoi katseensa kulkea salin ympäri. Mihail nyökkäsi hyväksyvästi. Ei hän oikein muutakaan voinut, vaikka Tammen seuraajat eivät olleet toimineet hänen odottamallaan tavalla. Eivät nämä olleet tehneet mitään varsinaisesti väärin, luultavasti päinvaistoin heidän päätöksensä oli edistänyt kuolleestamanatun velhon sopeutumista uuteen kuoleman jälkeiseen elämäänsä.
”Onko hän edelleen tuolla makuusalissa?” Mihail kysyi,
”Uskoakseni, arvon ruhtinas”, Tammen seuraaja vastasi.
”Viekää minut sinne”, Mihail sanoi.
Tammen seuraaja nyökkäsi ja lähti johdattamaan Mihailia ja tämän seuruetta koti nukkumasaleja.
Matkalla Mihail pyysi Tammen seuraajaa kertomaan kaiken mitä oli itse ehtinyt nähdä velhon edistymisestä.
”En tiedä paljoakaan, mitä kaikkea edistystä on tapahtunut, koska minun ainoa vahtivuoroni oli melko pian sen jälkeen kun te lähditte, arvon ruhtinas”, Tammen seuraaja sanoi.
”Kerro vain, mitä siihen mennessä ehti tapahtua”, Mihail sanoi.
”Kun te lähditte, niin velho pysyi vain tuettuna pystyssä. Mutta tämä parantui nopeasti. Kun vuoroni loppui, niin hän pääsi jo nousemaan omin voimin tuolilta ja kävelemään lyhyen kierroksen huoneen ympäri takaisin tuolille”, Tammen seuraaja sanoi.
”Entä puhe?” Mihail kysyi.
”Puheen kanssa oli hitaampaa kehitystä. Alkuun kuului vain samoja korahdyksia, joita sinäkin eilen todistit. Pikkuhiljaa niistä alkoi muodostua ymmärrettävämpiä ja vuoroni lopussa alkoi olla jo tunnistettavia äänteitä”, Tammen seuraaja vastasi.
Mihail olisi toivonut enemmän.
”Entä mitä luulet, missä mennään tällä hetkellä?” Mihail kysyi.
Tammen seuraaja kohautti olkiaan.
”Arvon ruhtinas, en tosiaankaan osaa sanoa”, Tammen seuraaja vastasi.
”Mutta mikä on paras arvauksesi?” Mihail kysyi.
”Ehkä liikkuminen on edennyt edelleenkin hyvin ja siinä hän on varmaan jo saavuttanut normaalin tason. Puheenkin uskoisin olevan jo ihan kohtalaisella tasolla, mutta siinä tietysti on epävarmuutensa”, Tammen seuraaja vastasi.
”Noh, kohta sen näemme”, Mihail sanoi.