torstai 20. kesäkuuta 2024

Kaivoskaupunki pelinappulana III

Betula nana, osa 404

Tuuli nousi muuria vasten ylös ja sekoitti Mihailin hiuksia ja sain hänen vaatteensa hulmuamaan. Keihääseen kiinnitetty Netronovalan viiri hulmusi tuulessa hänen vierellään. Mihail katseli viiriä ja muisteli niitä kaikkia vaiheita, jotka olivat saattaneet hänet tähän pisteeseen. Lapsuutta ja nuoruutta mantereen toisella laidalla, opintoja Vihersalossa, pitkää matkaa pohjoisen kautta takaisin kotiin, matkalla löydettyjä uusia ystäviä ja toisaalta näiden kohtaloita, matkaa Aegyzaan ja siellä tapahtunutta uutta alkua. Sekä sitä, miten Suuri keisarikunta petti heidät kaikki, kun Mihail ja netronovalalaiset tarjosivat rauhaa ja kauppaa.

Kaikki nämä ajatukset saivat yhdessä Mihailin veren kiehahtamaan. Tämä sai hänet tuntemaan olevansa täynnä voimaa. Voimaa, jolla muuttaa maailman suuntaa.

”Olemme perääntyneet maailman ääriin, jotta saisimme uuden mahdollisuuden. Ja silti meitä jahdataan kuin koiria”, Mihail sanoi.

Mihail sulki silmänsä ja kokosi ajatuksensa.

”Perääntyminen loppuu tähän pisteeseen”, Mihail sanoi.

Mihail avasi silmänsä ja katsoi muurin reunan yli Gyllenlaesiin. Siellä hänen katseensa kohdistui Imperiumin joukkoihin.

”Teistä saammekin hyvät eliittijoukot, jolla voimme taistella Suuren keisarikunna armeijaa vastaan kaupungin kujilla”, Mihail sanoi.

Mihail ryhtyi loitsimaan jäävaarnoja, jotka kohdistaisi kohti muurin edessä olevia sotilaita, jotka valmistelivat seuraavaa hyökkäysyritystä. Loitsiva velho kuitenkin huomattiin nopeasti ja asiaan tartuttiin nopeasti, jotta loitsiminen voitiin estää.

Ensimmäinen nuoli meni ohitse, mutta toinen olisi jo osunut. Mihail joutui keskeyttämään jäävaarnaloitsun ja loitsimaan sen sijasta eteensä jääkilven.

”Pelkät nuolet eivät minuun riitä”, Mihail sanoi.

Mihail aloittu uudestaan jäävaarnojen loitsimisen jääkilven suojissa. Kun loitsu oli valmis, Mihail päästi jäävaarnat matkaan kohti sotilaita.

Muutama ensimmäinen vaarna osui kohteeseensa, mutta suurin osa kohtasi tulipallon, joka sulatti jäiset vaarnat ennen kuin nämä osuivat sotilaisiin. Mihail jäi hetkeksi ihmettelemään tapahtumatta, mutta sitten hän havahtui tulipalloon, joka lähestyi hänen jääkilpeään. Hän kuitenkin ehti vahvistaa jääkilpeä niin paljon, että tulipallo kilpistyi siihen.

”Imperiumilla on oma velho”, Mihail sanoi.

Mihail paikallisti Imperiumin velhon nopeasti. Tämä oli piilossa suojarakenteen takana, mutta toiselta velholta oli vaikea pysyä piilossa.

”Mitä ajattelet tästä?” Mihail kysyi.

Mihail taikoi uuden jääkilven suojakseen ja sitten uuden sarjan jäävaarnoja. Nyt hän osoitti jäävaarnat kuitenkin sotilaiden sijaan kohti velhoa.

Imperiumin velho vastasi jäävaarnoihin taas tulipallolla, joka sulatti vaarnat. Mihail kuitenkin lähetti perään heti toisen aallon jäävaarnoja, joita velho ei ehtinyt näkemään tulipallon aiheuttaman savun lävitse. Velho sai itseensä kohdistuneet jää vaarnat torjuttua, mutta joutui samalla tulemaan ulos piilostaan. Velhon ympärillä olleet sotilaat eivät puolestaan olleet yhtä onnekkaita.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Kaivoskaupunki pelinappulana II

Betula nana, osa 403

Seuraavana päivänä Mihail oli saapunut kapteeni Kallaksen kanssa Gyllenburhin pohjoismuurille. Taistelu siellä sujui huonommin kuin edellisenä päivänä. Mihail näki, että vaikka muuri oli saatu edelleen pidettyä netronovalan joukkojen hallussa, niin se ei pysysi kauaa. Jos murtoa ei tapahtuisi tänään, niin se tapahtuisi huomenna.

”Onko tämä varmasti välttämätöntä?” Venir kysyi.

”Näet sen itsekin”, Mihail vastasi.

Kallas katseli heidän ympärillään olevia joukkoja. Ne olivat väsyneitä taistelun aina vain jatkuessa ja huonosti valmistautuneita uudenlaisen vihollisen ilmestymiseen. Kallaksella ei ollut mitään, millä hän olisi voinut perustella muutakaan.

”Olet varmasti oikeassa, mutta minulla on paha aavistus tästä”, Venir sanoi.

”Jos jotakin pahaa on tapahtuakseen, niin näemme sen kohta”, Mihail sanoi.

Mihail lähti nousemaan portaita ylös muurille. Taistelussa oli kevyempi vaihe, mutta satunnaisia nuolia lenteli silti. Mihail pysähtyi portailla istuvan väsyneen sotilaan luokse.

”Kuinka taistelumme sujuu?” Mihail kysyi.

Sotilas ei ensin huomannut, että Mihail oli tarkoittanut kysymyksen hänelle.

”Sotilas, kysyin sinulta, kuinka taistelumme sujuu?” Mihail kysyi.

Lopulta sotilas kuuli kysymyksen ja tämä kääntyi katsomaan Mihailia. Päätään pudistellen ja tietämättä mitä sanoa.

”Haluan vain pois täältä. Haluan vain takaisin kotiin. Haluan vain takaisin perheeni luokse”, sotilas vastasi.

Mihail polvistui sotilaan vierelle ja otti tämän halauksen.

”Sinä pääset kotiin perheesi luokse. Me kaikki pääsemme. Minä lupaan sen”, Mihail sanoi.

Sotilas murtui kyyneliin, kun Mihail lähti jatkamaan portaita ylös kohti muurin huippua. Kapteeni Kallas juoksi ruhtinaan perään.

”Tiedän, että he kaipaavat myös moraalisti apua, mutta ei kannata antaa liian suuria lupauksia. Ne voivat kostautua myöhemmin, jos lupauksia ei pysty täyttämään”, Venir sanoi.

”Tämän lupauksen minä aion pitää, joten en näe sitä ongelmallisena”, Mihail sanoi.

Kallas tarttui Mihailin käteen.

”Kaikella kunnioituksella, arvon ruhtinas, mutta sitä ei voi tietää”, Venir sanoi.

Katse, jonka Mihail loi Kallakseen sai tämän perääntymään.

”Olen päättänyt, että vien meidät kaikki täältä kotiin, niin aion sen myös tehdä. Sitä et estä sinä, Suuren keisarikunnan armeija tai Imperiumin armeija”, Mihail sanoi.

Kapteeni Kallas jäi pelästyneenä seisomaan portaisiin, kun Mihail nousi ylös muurin huipulle. Kallas pohti pitäisikö hänen seurata Mihailia vai kääntyä pois ja lähteä tekemään jotakin muuta. Mihail kyllä pärjäisi omillaan ja hän ei halunnut tämän seuraavaan siirtoo osallistua. Lopulta Kallas kääntyi, palasi portaat alas ja lähti takaisin kohti yläkaupunkia.

torstai 6. kesäkuuta 2024

Kaivoskaupunki pelinappulana

Betula nana, osa 402

Kun Suuren keisarikunnan armeijan pohjoinen sivusta romahti Gyllenlaesissa, oli Suuren keisarikunnan armeijan kenraalien pakko siirtää armeijansa painopistettä takaisin Gyllenlaesin taisteluun. Niinpä ne joukot ja varusteet, jotka olivat valmistautumassa hyökkäykseen kohti Gyllenburhin alakaupunkia, siirrettiin vakauttamaan taistelu Gyllenlaesissa. Painopisteen muutos ei kuitenkaan tapahtunut riittävän nopeasti ja Imperiumin joukot saivat painettua Suuren keisarikunnan armeijan pois koko Gyllenlaesin pohjoiselta osalta.

Tämä paitsi muutti taistelun tasapainon Gyllenlaesissa, mutta myös päästi Imperiumin armeijan kosketuksiin Gyllenburhin kanssa. Näin myös Imperiumin armeijalle tarjoutui mahdollisuus lähteä hyökkäämään kohti kaupunkia ja erityisesti yläkaupunkia, joka oli vasten kaupungin pohjoislaitaa. Tämä tarkoitti sitä, että netronovalalaisten eteen ilmaantui uusi vihollinen, joka taisteli täysin eri tavalla kuin Suuren keisarikunnan armeija ja omasti täysin erilaisen varustuksen.

Siinä missä Suuren keisarikunnan armeija luotti suureen joukkoon keskenkertaisesti varustettuun ja koulutettuun jalkaväkeä, olivat Imperiumin armeija tiiviit joukko-osastot erittäin hyvin varustettuja sekä kurinalaisesti toimivia. Määrän sijasta oli panostettu laatuun ja se myös näkyi. Tasaväkisessä taistelussa vain Suuren keisarikunnan armeijan eliittijoukot pärjäsivät Imperiumin armeijan joukoille. Muuten Suuren keisarikunnan armeijan oli pakko hyödyntää miesylivoimaansa ja pyrkiä piirittämään Imperiumin armeijan joukot. Tämäkään ei aina auttanut eikä ollut aina mahdollista.

Nyt Imperiumin armeijan joukot toivat haasteensa netronovalalaisten eteen. Taistelu Suuren keisarikunnan joukkoja vastaan oli ollut paljon helpompi, vaikka näiden ylivoima oli murskaava. Imperiumin joukot puolestaan tulivat hitaasti harkiten läpi aivankohdista ja pyrkivät saamaan aikaan murtoja. Netronovalalaiset taas eivät pystyneet paikkaamaan heikompaa varustusta ja koulutusta ylivoimalla.

Mihail oli seuraamassa tilannetta Gyllenburhin yläkaupungissa keskuslinnan pohjoisella muurilla. Sieltä pystyi jokseenkin näkemään, mitä kaupunkin ulkomuurilla tapahtui sekä seuraamaan suurempia liikkeitä Gyllenlaesissa.

”Vieläkö olemme saaneet pidettyä ulkomuurin hallussamme?” Venir kysyi.

Mihail käännähti kuulessa kysymyksen. Kapteeni oli päässyt hänen luokseen ilman, että Mihail oli sitä huomannut.

”Vielä”, Mihail vastasi.

Taistelujen tilanteen radikaalissa muutoksessa oli se etu, että netronovalalaiset ja alakaupunkilaiset saivat aikaan liikettä Suuren keisarikunnan armeijan joukoissa myös Gyllenburhin sisällä. He saivatkin painettua Suuren keisarikunnan armeijan joukot pois yläkaupungin portin edustalta ja otettua haltuunsa reitin yläkaupungin portilta alakaupunkiin. Samalla netronovalalaiset pystyivät ottamaan haltiinsa yläkaupungin ja Gyllenlaesin välisen kaupungin ulkomuurin.

Keskikaupunki ei varsinaisesti ulottunut kaipealle kaistaleelle, joka jäi yläkaupungin ja kaupunginmuurin väliin kaupungin pohjoislaidalla. Alue koostui pääasiassa kaupungin puolustusjoukkojen parakeista ja harjoituskentistä.

Nyt alueen hallinnasta kilpailivat Imperiumin armeijan joukot, jotka hyökkäsivät kohti kaupungin pohjoista muuria.

”Luuletko, että he ymmärtävät, että emme ole Suuren keisarikunnan puolella?” Venir kysyi.

”En osaa sanoa. Voi olla, etteivät he vielä ole hahmottaneet sitä”, Mihail vastasi.

Kallas nyökkäsi.

”Joka tapauksessa heidän hyökkäyksensä on muuttumassa nopeasti ongelmaksi. He ovat niin hyvin koulutettuja ja varustettuja. Jos sama joukko Suuren keisarikunnan armeijan joukkoja hyökkäisi muuria kohti, niin saisimme heidän kyllä torjuttua”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi ja huokaisi.

”Pelkään, että minun on tehtävä asialle jotakin”, Mihail sanoi.

”Riittävätkö voimaisi varmasti siihen?” Venir kysyi.

”On riitettävä”, Mihail vastasi.

torstai 30. toukokuuta 2024

Ruhtinas ja vanha mies VII

Betula nana, osa 401

Mihaililla meni hetki tottua ulkoilman valon määrään sekä äänimaailmaan. Mihail oli kyllä huomannut, että talossa sisällä oli hämärää, jopa pimeää, mutta hän ei ollut huomannut hiljaisuutta. Ulos palatessa myös kaupungin äänimaailma palasi hänen luokseen ja siihen täytyi jälleen totuttautua.

Ulkona Mihailin odottivat kapteenit ja muutama sotilas. Sotilaat näyttivät läheteiltä ja kapteenit lukivat viestikääröjä. Mihail ei heti lähtenyt kävelemään kohti kapteeneja, mutta kun nämä huomasivat hänen tulleen ulos, oli hänen pakko suunnata heidän luokseen.

”Onko jostakin tullut jotakin uutta tieto?” Mihail kysyi.

”Ei mitään normaalista poikkeavaa. Samoja tietoja Suuren keisarikunnan armeijan liikkeistä kuin mitä olemme kuulleet ja nähneet viimeisten päivien aikana”, Solkar vastasi.

”Lisää joukkoja on suunnattu kohti alakaupunkia?” Mihail kysyi.

”Niin. Ja lisää muuta hyökkäysmateriaaliaa on koottu muurien ulkopuolelle. Uusia katapultteja ja jopa piiritystorni on rakennettu”, Solkar vastasi.

”He eivät aio jättää mitään sattuman varaan”, Mihail sanoi.

”Suuren keisarikunnan armeijan kenraaleilla on halu ja tarve saada aikaan voittoja. Pääkaupungissa tuskin jaksetaan loputtomasti odottaa sitä, että he saavat kaupungin valloitettua takaisin”, Venir sanoi.

Mihail ja Suomas nyökkäsivät.

”Jos se meistä riippuu, niin kaupunki jää heiltä kokonaan valloittamatta”, Mihail sanoi.

Kapteenit nyökkäsivät, mutta eivät jatkaneet keskustelua.

”Miten tapaamisesi Burhleon kanssa meni?” Venir kysyi.

Mihailin piti hetki miettiä vastaustaan. Tapaamisen olisi voinut tiivistää monella tavalla.

”Luulen, että ihan hyvin”, Mihail vastasi.

Kapteenit näyttivät tyytyväisiltä.

”Sovimme siitä, että he voivat vetäytyä yläkaupunkiin, jos siihen on tarve. Tähän liittyen myös sovimme, että valloitamme takaisin yläkaupungin portin edustan ja reitin siltä alakaupunkiin, jotta vetäytyminen on mahdollinen”, Mihail sanoi.

”Se ei tule olemaan helppoa niillä resursseilla, joita meillä on käytettävissämme”, Solkar sanoi.

”Ei varmastikaan, mutta se on välttämätöntä, jos haluamme, että vetäytyminen yläkaupunkiin on mahdollista”, Venir sanoi.

”Näin mekin pohdimme”, Mihail sanoi.

”Ette varmaan ehtineet tässä ajassa puhua tarkemmista yksityiskohdista?” Venir kysyi.

”Emme ja pidimme muutenkin parempana, että hyödynnämme siitä taitavia alaisiamme”, Mihail vastasi.

Kapteenit häkeltyivät eivätkä osanneet vastata kehuun.

”Keskustellaan suunnitelmista tarkemmin myöhemmin. Nyt tarvitsen jotakin syötävää”, Mihail sanoi.

Kaikkiin suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos.

Ennen kuin Suuren keisarikunnan armeija ehti aloittaa hyökkäyksensä alakaupunkiin tapahtui käänne Gyllenlaesissa käytävässä taistelussa. Imperiumin armeija sai aikaan murron Suuren keisarikunnan armeijan rivistössä, mikä sai aikaan romahduksen vuorten puoleisella sivustalla.

torstai 23. toukokuuta 2024

Ruhtinas ja vanha mies VI

Betula nana, osa 400

Burhleo nousi ylös ja hän tuli Mihailin luokse.

”En ole tehnyt tätä kenellekään vähään ainaa, mutta saatan sinut ulos”, Martin sanoi.

”Tuletko katsomaan yläkaupunkia kanssani?” Mihail kysyi.

Burhleo pysähtyi.

”Tai ehkä en tule aivan ulos saakka. Haluan, että kun näen yläkaupungin seuraavan kerran, niin se on silloin, kun palaan sitä hallitsemaan”, Martin vastasi.

”Toivon mukaan se hetki koittaa pian”, Mihail sanoi.

”Toiveemme ovat yhteneväiset”, Martin sanoi.

Burhleo ohjasi Mihailin ulos salista ja talon aulaan.

”Ehkä toisella kerralla voimme myös tutustua taloon paremmin”, Mihail sanoi.

”Toivotaan, että sellaiseenkin tarjoutuu tilaisuus. Toivon myös, että ehdin myös kunnostuttamaan talon ennen kuin aika minusta jättää tässä maailmassa. Haluaisin nähdä sen elinaikanani uudestaan siinä loistossa, jossa talo oli lapsuudessani”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi. Hän pohti omaa lapsuuden kotiaan, jonne hänellä ei ollut paluuta.

”Lapsuuden koti on arvokas asia, josta kannattaa pitää kiinni, jos vain mahdollista. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, syystä tai toisesta”, Mihail sanoi.

Burhleo vilkaisi Mihailia.

”Osuuko arvaukseni lähelle, jos se on, että olet yksi heistä, joille ei ole paluuta lapsuuden kotiin?” Martin kysyi.

Mihail hymyili.

”Se osuu täsmälleen oikeaan”, Mihail sanoi.

”Haluatko kertoa enemmän?” Martin kysyi.

”Ehkä se on tarina jollekin paremmalle ajalle, koska siinä on paljon kerrottavaa. Olen kuitenkin kotoisin kaukaa Suuren keisarikunnan itärannikolta, joka ei alun perin tai vapaaehtoisesti ole halunnut liittyä Suureen keisarikuntaan. Sekin voi vaikuttaa asenteeseeni Suurta keisarikuntaa kohtaan, että siinä maailmassa, jossa kasvoin, Suurin keisarikunta oli aina se, joka oli tyhonnut ja riistänyt”, Mihail vastasi.

Burhleo nyökkäsi.

”Toivokaamme, että tällekin löytyy vielä sopiva hetki”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Sitä ennen meidän täytyy torjua Suuren keisarikunnan armeijan aikeet alakaupungin valtaamisesta”, Mihail sanoi.

”Niin, sen hyökkäyksen torjuminen, tai minkä tahansa muun heidän hyökkäyksensä torjuminen, on ensisijainen tehtävämme”, Martin sanoi.

Mihail ja Burhleo hyvästelivät ja Mihail jätti Burhleon varjoihin sukunsa talon aulaan.

Ulos kävellessään Mihail hidasti askeliaan. Hän halusi nauttia tästä lyhyestä hiljaisuuden hetkestä mahdollisimman pitkään. Rauhallisesta hetkestä, jolloin hän oli yksin. Mihail keskittyi tuntemaan kaiken ympärillään. Hän halusi pidentää jokaisen askeleen päivän mittaiseksi. Tuntea jokaisen värähdyksen, joka kulki hänen lävitseen. Jokaisen ilman hiukkasen, jonka hän kohtasi. Äänet hidastuivat ja muuttuivat huminaksi, josta oli mahdotonta saada selvää.

Mutta rauhaa saattoi kestää vain häivähtävän hetken. Mihail astui ulos valoon ja maailma palasi hänen luokseen.

torstai 16. toukokuuta 2024

Ruhtinas ja vanha mies V

Betula nana, osa 399

Mihail ajatteli jo kääntyvänsä pois lähteäkseen, mutta Burhleo ehti vielä jatkaa uudella kysymyksellä.

”Ihmettelitkö muuten miksi tämä talo on autiona?” Martin kysyi.

Mihail pysähtyi ja nyökkäsi.

”On myönnettävä, että pohdin sitä hyvän tovin ennen taloon sisälle astumista. Onhan se erikoista, että näin halutulla paikalla talo voi pysyä autiona”, Mihail vastasi.

”Sille on hyvä syy, että talo on pysynyt autiona, vaikka muuten yläkaupunki onkin niin haluttu asuinsija. Mikä tahansa muu talo olisi varmasti löytänyt uudet asukkaat nopeasti, mutta tämä ei”, Martin sanoi.

Burhleo huokaisi.

”Tämä on sukuni talo ja periaatteessa minun omistuksessani. Siksi kukaan ei uskalla ottaa sitä haltuunsa. Puhutaan, että paikka on kirottu”, Martin sanoi.

”Kuka niin sanoo?” Mihail kysyi.

Burhleo kohautti olkiaan.

”Ketkä nyt tuollaisista kirouksista puhuvatkaan. Kateelliset, pahansuovat ja pesijäeukot. Mutta en minä sellaiseen usko, vaan näen, että joskus jollakin suvulla menee paremmin ja joskus hieman huonommin. Kyseessä on normaali kiertokulku”, Martin vastasi.

”Haluat kuitenkin palata valtaan”, Mihail sanoi.

”Tietysti, koska näen sen parhaana vaihtoehtona tälle kaupungille ja sen asukkaille. Haluan, että he kaikki pääsevät kukoistamaan. Se on aivan päinvastaista kuin mitä nämä minun jälkeeni vallassa olleet ovat tehneet. He vain järjestävät juhliaan ja antavat kaupungin rapistua ympärillään”, Martin sanoi.

”Kai he jotakin hyvääkin ovat saaneet aikaan?” Mihail kysyi.

Martin naurahti.

”Yritätkö saada minut sanomaan heistä jotakin hyvää?” Martin kysyi.

”Haluan vain vain sanoa, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Vaikka ihmiset olisivat kuinka pahoja tahansa, niin heistä löytyy aina jotakin hyvää. Samoin parhaimmistakin ihmisistä löytyy aina jotakin heikkouksia tai pahuuttakin”, Mihail vastasi.

Burhleo hymähti.

”Sinun pitäisi olla meistä kahdesta se, joka puhuu arvoituksilla”, Martin sanoi.

”Ehkä se on se tulevaisuus, joka minua odottaa. Mutta ennen sitä minun täytyy kasvattaa pitkä hiukset ja parta ja antaa niiden harmaantua”, Mihail sanoi.

Burhleo nauroi.

”On myönnettävä, että minä pidän sinusta. Ja sanon tämän hyvin harvoista ihmisistä ja vielä harvemmista ensimmäisellä tapaamisella”, Martin sanoi.

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Ruhtinas ja vanha mies IV

Betula nana, osa 398

Burhleo asteli takan luota nojatuolin luokse ja istuutui pohtimaan.

”Toivottavasti en tuottanut teille liian suurta pettymystä”, Mihail sanoi.

Burhleo naurahti.

”Niin, kyllähän minä toivoin enemmän ja konkreettisempaa apua Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan”, Martin vastasi.

”Me kaikki taidamme toivoa parempaa kuin mitä maailma välillä kykenee meille antamaan. Sitä pohdimme erityisesti tällä hetkellä, kun olemme tämän kurimuksen keskellä”, Mihail sanoi.

Burhleo nyökkäsi.

”Ymmärrän kyllä hyvin, että mahdollisuutenne siihen ovat rajalliset. Jos tuotte liikaa joukkoja avuksemme, niin Suuren keisarikunnan armeija pääsee hyökkäämään helposti yläkaupunkiin”, Martin sanoi.

”Se on varmaan tilanne, jota me molemmat viimeiseksi haluamme”, Mihail sanoi.

”Näin se on. Mieluummin näen kaupungin raunioina kuin niiden samojen miesten hallussa, jotka minut syöksivät pois kaupungin johdosta”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi. Burhleon ajatus kuulosti kylmältä ja radikaalilta. Mihail aavisti, että vanha mies ei arvostanut alaisiaan samalla tavalla kuin hän itse omiaan. Toisaalta Burhleo oli entinen aatelinen, joka oli edes jotenkin oppinut kunnioittamaan ja elämään köyhäillistön kanssa. Gyllenburhin vanhat johtajat tai Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit näkivät köyhimmän kansanosan vain työvoimana, joka oli aina korvattavissa uudella, jso nämä kaatuivat taakan alla.

”Ja kumpikaan meistä tuskin haluaa nähdä kaupunkia raunioinakaan”, Mihail sanoi.

Burhleo nyökkäsi.

”Toivoisin, että Gyllenburh voisi taas kukoistaa. Meillä on niin paljon potentiaalia tulla tunnetuksi siitä kauneudesta, jota olemme tänne rakentaneet. Valitettavasti meidät tunnetaan vai kaivoksistamme ja niiden ankeudesta”, Martin sanoi.

”Kaivosten varaan kaupunki on rakentunut, joten ei niitäkään kannata unohtaa”, Mihail sanoi.

”Sekin on totta. Silla vauraudella kaikki kauneus on saatu aikaan. Ei tällä paikalla ole ollut muuta kuin pahainen kylä vuorten varjossa ennen kuin ensimmäinen kaivos avattiin. Sen jälkeen kehitys oli sitten nopeaa ja lopulta olemme nousseet valtakunnan vuoriteollisuuden yhdeksi tärkeimmäksi kohteeksi”, Martin sanoi.

”Toisaalta se merkitys tuo myös epämiellyttävää huomiota. Minkä Suuren keisarikunnan armeija on nyt läsnäolollaan osoittanut”, Mihail sanoi.

”Näin sen voi myös ajatella. Kukaan ei välitä meistä niin kauan kuin härkien vetämät metallilastit virtavat kohti pääkaupunkia. Jos virta loppuun, niin armeija lähetetään laittamaan asia kuntoon. Hyvällä tai pahalla”, Martin sanoi.

”Moni muu rajakaupunki olisi myös varmaan saanut olla rauhassa, vaikka olisimme marssineet niihin”, Mihail sanoi.

Burhleo nyökkäsi.

”Vaikka Suuren keisarikunnan armeijalla on kova vimma teidän peräänne, niin todennäköisesti reaktio olisi ollut paljon haaleampi, jos olisitte valloittaneet minkä tahansa muun kaupungin Gyllenburhin ja Aegyzan välillä”, Martin sanoi.

Mihail epäili, että Suuren keisarikunnan tuhoamisvimma olisi ollut niin voimakas, että Suuren keisarikunnan armeija olisi jahdannut netronovalalaisia minne tahansa. Hän antoi vanhan miehen kuitenkin pitää mielipiteensä.

”Olemmeko keskustelleet kaikesta siitä, mistä halusit keskustella kanssani, ja tarvitsemmeko alaistemme apua yksityiskohtien kanssa?” Mihail kysyi.

”Ehkä on parempi päästää alaisemme keskustelemaan yksityiskohdista. Minulla on loistavia alaisia ja tiedän myös sinulla sellaisia olevan, joten jätän työn mielelläni heille”, Martin sanoi.

Mihail nyökkäsi hyväksyvästi.