torstai 13. helmikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho XII

Betula nana, osa 437

Mihail oli saanut uudet vaatteet, jotka sopivat paremmin taisteluun kuin lähes kokonaan palanut arkikaapu, johon hän oli aikaisemmin pukeutunut. Myös kuolleestamanattu velho Lucius Ignis oli saanut kaavun, joka osoitti nyt tämän olevan osa Netronovalan armeijaa.

”Pidätkö uudesta asustasi?” Mihail kysyi.

”Kyllä, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.

He olivat kävelemässä kohti kaupungin pohjoista muuria. Seuranaan heillä oli Mihailin henkivartijoiden lisäksi joukko Tammen seuraajia, jotka halusivat nähdä kuolleestamanatun velhon taikavoimien laadun ja voimakkuuden omin silmin.

”Tiedätkö, mihin me olemme menossa?” Mihail kysyi.

Ignis katseli ympärilleen.

”Kaupunki ei ole vielä tuttu minulle. En usko käyneeni muurien sisäpuolella ennen kuolemaani, mutta uskosin, etten muistaisi siitä silti mitään, vaikka olisin käynyt”, Lucius vastasi.

”Tietääkseni et ole käynyt kaupungissa ennen kuin manasin sotilaita kantamaan sinut tänne”, Mihail sanoi.

”Mitä sotilaita?” Lucius kysyi.

”Taistelun aikana kuolleita vain”, Mihail vastasi.

Ignis ei esittänyt jatkokysymystä. Mihail arveli, että tämä tiesi hänen tarkoittavan Imperiumin armeija sotilaita. Ignis oli saattanut näitä nähdäkin harjoittelemassa keskuslinnan linnanpihalla, kun he olivat lähteneet. Riippuen siitä, mitä heillä kohta oli vastassa, kuolleestamanattuja Imperiumin sotilaita saattaisi olla vielä lisää.

”Olemme menossa kohti kaupungin pohjoista muuria. Yläkaupunki ja kaupungin ulkomuuri ovat siellä lähes kiinni toisissaan. Se on myös ainoa paikka, jossa kaupungin ulkomuuri on vielä hallussamme”, Mihail sanoi.

”Mitä tulemme tekemään muurilla, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.

”Se riippuu siitä, ketä meillä on vastassamme muurin toisella puolella”, Mihail vastasi.

Ignis nyökkäsi.

”Pääosaa muurin ulkopuolella olevaa Gyllenlaesia pitää hallussaan Suuren keisarikunnan armeija. Kaupungin pohjoispuolella Imperiumin armeija on kuitenkin työntänyt Suuren keisarikunnan armeijan pois ja pitävät siivua tasangosta hallussaan”, Mihail sanoi.

”Aiotteko testata minua vielä lisää, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.

Mihail hymähti. Hän tiesi, että Ignis oli hänen hallinnassaan. Silti hän halusi olla siitä varma.

”Aion”, Mihail vastasi.

Ignis nyökkäsi.

”Se on ymmärrettävää”, Lucius sanoi.

”Mitä aiot tehdä, kun pääsemme muurille?” Mihail kysyi.

”Teen mitä ikinä te määräättekään, arvon ruhtinas”, Lucius vastasi.

torstai 6. helmikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho XI

Betula nana, osa 436

Kuolleestamanattu velho ei heti käsittänyt mitä oli sanonut.

”Niin minä arvelinkin”, Mihail sanoi.

Mihail antoi jääkilpien sulaa pois. Samalla hän huomasi oviaukosta makuusaliin sisään tulevat henkivartijansa. Hän pysäytti heidät yhdellä kädenliikkeellä ja ohjasi pysymään erossa tapahtumista. Henkivartijat jäivät vastahakoisina seisomaan oven puoleiselle seinustalle.

”Mutta… Mitä… Ei…”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanatulla velholla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

”En minä niin ajatellut”, Lucius sanoi.

”Ei kannata valehdella itselleen”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho nosti katseensa Mihailiin.

”Mitä olet tehnyt minulle?” Lucius kysyi.

”Olen päästänyt sinut vapaaksi omasta itsestäsi”, Mihail sanoi.

”Minä en koskaan alistu sinun tahtoosi”, Lucius sanoi.

”Olet jo niin tehnyt”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho oli pienen hetken ajan hyökkäämässä kohti Mihailia, mutta pysähtyikin paikoilleen. Hetken ajan tämä ei tiennyt missä oli. Sitten kuolleestamanattu velho kääntyi kohti Mihailia.

”Joko olet valmis?” Mihail kysyi.

Kuolleestamanattu velho käveli Mihailin eteen ja polvistui tämän eteen.

”Mitä arvon ruhtinas haluaa minun tekevän?” Lucius kysyi.

”Haluan, että lähdet puolestani taisteluun”, Mihail vastasi.

”Kyllä, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.

Mihail kääntyi henkivartijoihinsa päin.

”Hakekaan Tammen seuraajat. Lucius Ignis tarvitsee uudet vaatteet”, Mihail sanoi.

Yksi Mihailin henkivartijoista nyökkäsi ja lähti hakemaan Tammen seuraajia.

”Hakekaa myös minulle uudet vaatteet. Nämä ovat riekaleina ja tarvitsen jotakin taisteluun sopivaa”, Mihail sanoi.

Mihail nosti käsillään vaatteidensa riekaleita. Henkivartijat nyökkäsivät ja yksi heistä lähti hakemaan vaatteita. Myös Mihailin avustaja uskaltautui katsomaan oviaukosta sisään, kun taistelun äänet olivat loppuneet.

”Ja hankkikaa tänne joku, joka osaa korjata tämän seinän. Sekä uusia kalusteita”, Mihail sanoi.

Mihail osoitti kädenliikkeellään takanaan olevaa nukkumasalia, joka oli tuhoutunut täysin.

torstai 30. tammikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho X

Betula nana, osa 435

Kuolleestamanattu velho oli sulattanut itseään pitelevät jääpalat pois Mihalin painettua päänsä ja loitsinut sitten tulipallon, jonka paiskasi päin Mihailia, kun hän nosti katseensa ylös. Mihailin hengen pelasti ainoastaan se asia, että kuolleestamanattu velho oli vasta käynyt läpi kuolleestamanauksen eikä ollut vielä palautunut siitä. Vaikka kuolleestamanatun velhon loitsima tulipallo ei ollut vielä riittävän voimakas suoraan tappamaan Mihailia, oli siinä silti paljon voimaa.

Tulipallon voima paiskasi Mihailin päin vastakkaista seinää ja sen läpi. Onnekseen viereisen makuusalin asukas ei ollut huoneessaan paikalla, kun tuli poltti kaiken sen sisällä. Makuusalin ovi paiskautui paineen voimasta päin käytävän toista seinää ja hajosi puusäleeksi.

Mihail haukkoi kuumaa ilmaa ympärillään. Happi oli vähissä palon jäljiltä. Kuullessaan lästyvät kuolleestamanatun velhon askeleet savun läpi Mihail pakottautui seisaalleen ja loitsi ympärilleen jääkilven.

Kuolleestamanattu velho hymähti huvittuneena, kun näki pölyn läpi Mihailin loitsimat jääkilvet.

”Pahoittelut teille, arvon ruhtinas. En jaksanut enää näytellä”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanatun velhon ääni oli ivan kyllästämä.

”Tiesin, että et ollut menettänyt voimiasi kuolleestamanauksessa. Ei kukaan menetä tuollaisia voimia ilman, että tarkoitan sitä”, Mihail sanoi.

”Mutta melkein uskoit minua. Jos olisin jaksanut näytellä vähän pidempään uskollista pientä alaistasi, niin olisin voinut tehdä mitä tahansa”, Lucius sanoi.

Mihail ei halunnut myöntää asiaa.

”Melkein tapoin sinut uudelleen”, Mihail sanoi.

”Se olisikin parempi kohtalo kuin olla sinun orjanasi”, Lucius sanoi.

”Mutta sinähän olet jo minun orjani. Halusit sitä tai et”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho nauroi.

”Oletko seonnut tärähdyksestä?” Lucius kysyi.

”Oletko aivan varma, että olet se, joka on kontrollissa?” Mihail kysyi.

Kuolleestamanattu velho ei vastannut. Tämä vain pyöritteli päätään.

”Oletko aivan varma, että olet oma itsesi?” Mihail kysyi.

”Mitä oikein selität?” Lucius kysyi.

Mihail hymähti huvittuneena.

”Kuka sinä olet ja ketä palvelet?” Mihail kysyi.

”Joko sen unohdit? Niinkä pahasti löit pääsi?” Lucius kysyi.

”Vastaa kysymykseeni”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho heilautti turhautuneena käsiään.

”Kuten varmasti hyvin muistat, minä olen Lucius Ignis”, Lucius sanoi.

”Ja ketä palvelet?” Mihail kysyi.

”Eikö se ole itsestäänselvää?” Lucius kysyi.

”Sano itsestäänselvyyskin ääneen, pyydän”, Mihail vastasi.

Kuolleestamanattu velho tuhahti.

”Tietysti palvelen Mihail Netronovaa, kuolleiden kuningasta”, Lucius sanoi.

torstai 23. tammikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho IX

Betula nana, osa 434

Mihail pisti jääpiikin vielä kerran kuolleestamanatun velhon kylkeen ja jätti jääpiikin siihen. Hän kääntyi pois kuolleestamanatun velhon luota ja käveli ympäri huonetta saadakseen ajatuksensa liikkeelle. Kun hän palasi kuolleestamanatun velhon luokse, Mihail huomasi ettei tämä enää seurannut hänen liikkumistaan. Kuolleestamanattu velho oli tajuntansa rajamailla.

”Et ole näin heikko”, Mihail sanoi.

Mihail läpsäytti kuolleestamanattua velhoa otsalle herätelläkseen tätä. Läpsäytys auttoi hetkeksi, mutta hetken päästä kuolleestamanattu velho oli taas tajuntansa rajalla.

Ovelta taas kuuluva jyskytys keskeytti Mihailin ajatukset. Umpeen jäädytetyn oven vaimentama mumina oli vaativa. Mihail vahvisti oven takana olevaa jääkerrosta. Hän ei halunnut lisää häiriöitä.

Kuolleestamanatun velhon suhteen Mihailin täytyi keksiä jotakin uutta.

”Joko olet valmis yrittämään uudestaan?” Mihail kysyi.

Mihail poisti jääpalan kuolleestamanatun velhon suun edestä. Tämä hengitti helpottuneena.

”Kysyin, oletko valmis yrittämään uudestaan”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho ei antanut Mihailille hänen kaipaamaansa vastausta.

”Vai haluatko, että murran mielesi lopullisesti?” Mihail kysyi.

Vaatimusta vastauksen saamiseen Mihail tehosti kiskaisemalla jääpiikin irti kuolleestamanatun velhon kyljestä. Tämä parahti kivusta. Mihail jäi odottamaan vastaustaan.

”En ymmärrä, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.

”Mitä et ymmärrä?” Mihail kysyi.

”Sitä, miksi kiusaatte minua näin. Alaisenne pitävät teitä niin suuressa arvossa ja  En ole tehnyt mitään teitä vastaan ja kidutatte minua kuin pahinta vihollisen vakoojaa”, Lucius vastasi.

Mihail painoi päänsä. Hän tiesi, että normaalisti hän ei kohdellut uusia kuolleestamanattuja samalla tavalla. Kuolleestamanattu velho ei kuitenkaan ollut normaali tapaus. Hän oli uskonut, että normaali kuolleestamanaus olisi riittänyt. Mutta nyt näytti siltä, että hänen täytyi murtaa velhon mieli lopullisesti, jotta pystyi hallitsemaan tätä ja tämän kykyjä.

”Alaisenne puhuvat sinusta niin kauniisti. Kuin olisitte jumala, joka on heidän pelastajansa”, Lucius sanoi.

Mihail jäi kuuntelemaan kuolleestamanatun velhon puhetta. Jokin äänessä oli muuttunut.

”Saatoin vain huokaista helpotuksesta, kun sinä lähetit heidät muualle täältä. En olisi jaksanut kuunnella sitä yhtään pidempään”, Lucius sanoi.

Mihailin silmät laajenivat. Hän ymmärsi, että kuolleestamanattu velho oli valehdellut koko ajan. Hän oli vetänyt roolia uskollisena kuolleestamanattuna kuin kiertelevän teatteriseurueen tähti. Ja he kaikki olivat ottaneet sen täydestä. Myös hän itse.

”Jos puhut Tammen seuraajista, niin he eivät ole minun alaisiani. He ovat Tammen alaisia”, Mihail sanoi.

Mihail nosti katseensa ylös paljastaakseen kuolleestamanatulle velholle tämän paljastuneen.

Se oli myöhäistä.

torstai 16. tammikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho VIII

Betula nana, osa 433

Ovelta kuului kolmannen kerran koputusta, joka oli jo kovaa jyskytystä. Perään kuului kyselyjä siitä, oliko kaikki kunnossa.

”Jos tämä ei riitä, niin tarvitse lisää motivaatiota taikavoimiesi etsimiseen”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho sanoi itkuaan keskeytymään sen verran, että sai vilkaistua Mihailia, jonka katse oli julma.

”Arvon ruhtinas, minä pyydän”, Lucius sanoi.

Itkun uuvuttama kuolleestamanattu velho joutui vetämään välillä henkeä.

”En minä osaa mitään taikoja”, Lucius sanoi.

”Lopeta tuo”, Mihail sanoi.

Mihail taikoi uuden jääkimpaleen, joka kiinnitti kuolleestamanatun velhon keskivartalon seinään.

”Mitä pidempään vastustelet, sitä enemmän joudut kärsimään”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi jäästä itselleen lähes miekan mittaisen piikin ja otti sen käteensä.

”Ja minä myös tarkoitan sitä”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho yritti rimpuilla irti, mutta tämä oli niin tiukasti kiinni, että se oli turhaa. Seuraavaksi tulisi avunhuudot, mutta Mihail esti sen taikomalla kääkimpaleen, joka peitti kuolleestamanatun velhon suun ja kiinnitti tämän pään seinään.

”Yhäkö olet sitä mieltä, ettei sinulla ole taikavoimia?” Mihail kysyi.

Kuolleestamanattu velho ei pystynyt enää vastaamaan, mutta mitään muutakaan ei tapahtunut.

”Oletan, että tuo tarkoittaa sitä, että vastustat edelleen”, Mihail sanoi.

Mihail astui kuolleestamanatun velhon luokse. Hän näki, että tämän silmakulmassa oli kyynel, joka valahti alas ja jäätyi poskelle osuessaan Mihailin loitsiman jään reunaan.

”Tämä tulee sattumaan”, Mihail sanoi.

Mihal käänsi kädessään olevan jääpiikin kohti kuolleestamanatun velhon kylkeä ja työnsi sen läpi tämän palaneesta ihosta. Kuolleestamanattu velho päästi mykistetyn kivunhuudon.

”Minun ei edes tarvitse pelätä sinun tappamistasi, koska voin vain manata sinut uudelleen eloon ja jatkaa”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanatun velhon silmät kimpuilivat pelosta sekaisena.

”Sinun kanssasi taisteleminen oli varsin epämiellyttävää, koska olit eläessäsikin niin jääräpäinen, joten aion nauttia tästä mahdollisimman paljon”, Mihail sanoi.

Mihail veti jääpiikin irti kuolleestamanatusta velhosta ja pisti sen uuteen kohtaan ja hieman syvemmälle. Kuolleestamanattu velho päästi taas mykistetyn kivunhuudon. Mihail veti jääpiikin uudestaan ulos ja pisti uudestaan. Hän pisti uudestaan. Ja uudestaan.

Muutaman kymmenen piston jälkeen Mihail totesi, että jääpiikillä pisteleminen oli lopulta aika tylsää ja kuolleestamanatun velhon reaktiot kipuun alkoivat pikkuhiljaa vaimentua. Tämä oli turtumassa siihen kipuun, jota hän pistelemällä kykeni aiheuttamaan. Mihailin täytyi keksiä jotakin muuta, jolla saada kuolleestamanattu velho kallistumaan taikavoimiensa äärelle. Jos tämä ei niitä itse vielä tuntenut, niin kyllä niiden jossakin tämän sisällä piti olla. Mihail oli siitä varma.

perjantai 10. tammikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho VII

Betula nana, osa 432

Mihailin avustaja pyyhki sulkakynän puhtaaksi ja sulki mustepullon. Sitten hän keräsi kaikki paperit ja muut tarvikkeet takaisin kansioon, josta ne oli ottanut. Juuri kirjoittamansa paperin hän jätti sen ulkopuolelle, jotta muste ei sotkeentuisi ennen kuivumistaan.

”Noniin, valmista”, avustaja sanoi.

Avustaja nousi ja käveli tavaroinensa vaitonaisena ulos. Ovea sulkiessä tämä vielä vilkaisi Mihailiin, joka ei antanut merkkiä siitä että, olisi muuttanut mieltään. Ovi sulkeutui ja nukkumasalin hiljaisuus muuttui yhä painostavammaksi.

Lopulta hiljaisuuden rikkoi Mihailin liikahdus. Hän nousi seisomaan.

”Sanotte, ettei teillä ole tietoa taikavoimistanne”, Mihail sanoi.

”Kyllä, arvon ruhtinas. Toivoisin, että myös uskoisitte minua”, Lucius sanoi.

”Pahoittelen, mutta aion testata teitä”, Mihal sanoi.

Mihail loitsi pienen loitsun, joka jäädytti makuusalin oven kiinni. Sitä ei saisi kukaan auki ilman muurinmurtajaa.

”Eikä kukaan pääse meitä häiritsemään”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho nousi pelästyneenä seisomaan ja veätytyi kohti makuusalin seinää. Perääntymismatkaa ei ollut kahdenkaan askeleen vertaa.

”Arvon ruhtinas, minä pyydän”, Lucius sanoi.

”Älkää pyytäkö, vaan kertokaa totuus”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi pienen jääkimpaleen, joka jäädytti kuolleestamanatun velhon käden makuusalin seinään kiinni.

”Minä kerron totuutta koko ajan”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanattu velho yritti irrottaa seinään kiinni jäätynyttä kättään, mutta pelkillä käsivoimilla se ei onnistunut. Samalla Mihail Loitsi uuden jääkimpaleen, jolla kiinnitti kuolleestamanatun velhon toisen jalan myös seinään.

”Älkää, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.

Heidän puheensa oli alkanut muuttumaan kohti huutoa ja äänet olivat kantautuneet myös käytävään. Mihail ei välittänyt koputuksesta tai huhuilusta, vaan loitsi taas yhden jääkimpaleen, jolla kiinnitti kuolleestamanatun velhon toisen käden seinään. Perään hän loitsi neljännen, jolla kiinnitti myös tämän toisen jalan paikoilleen lattiaan.

”Ei, päästä minut”, Lucius sanoi.

Oveen koputettiin taas, nyt kovempaa.

”Pääset irti itsekin, kun vapautat taikavoimasi”, Mihail sanoi.

”Ei minulla ole sellaisia”, Lucius sanoi.

Mihail pudisti päätään.

”Kyllä sinulla on, minä tiedän sen”, Mihail sanoi.

”Mutta kun ei ole”, Lucius sanoi.

Kuolleestamanattu velho alkoi itkeä.

torstai 2. tammikuuta 2025

Kuolleestamanattu velho VI

Betula nana, osa 431

Mihail tarkkaili kuolleestamanatun velhon reaktiota, joka jäi näkymättä.

”Olkoon siis niin, arvon ruhtinas”, Lucius sanoi.

”Jos se ei herätä sinussa mitään vastustusta?” Mihail kysyi.

Kuolleestamanattu velho muuttui varovaisemmaksi.

”Yritättekö saada minusta jonkinlaisen reaktion irti, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.

Kysymyksestä Mihail tiesi puskeneensa liian pitkälle. Nyt hän tuskin saisi kuolleestamanatusta velhosta irti suurempaa reaktiota, sillä tämä osasi olla varovainen. Jos mitään vaaraa ylipäätään oli olemassa.

”Pahoittelut, halusin testata sinua”, Mihail vastasi.

”Se on ymmärrettävää, arvon ruhtinas. Olen ymmärtänyt alaistesi puheista, että olin ennen kuolemaani voimallinen velho”, Lucius sanoi.

Mihail pysähtyi kuolleestamanatun velhon lauseen äärelle. Tämä ei ollut vielä testannut taikavoimiaan kuolleestamanauksen jälkeen.

”Toivon, että olisitte voimallinen velho vielä kuolemannekin jälkeen”, Mihail sanoi.

”Arvon ruhtinas odottaa minulta liikoja”, Lucius sanoi.

”En odota, tiedän”, Mihail sanoi.

Kuolleestamanattu velho levitteli käsiään.

”Mutta minun kai pitäisi tietää, jos minulla olisi taikavoimia”, Lucius sanoi.

Mihail ei ollut täysin varma oliko kuolleestamanatun velhon reaktiot aitoja vai halusiko tämä peitellä taikavoimiaan, koska tiesi mihin niillä kykeni.

”Ehkä tiedätkin”, Mihail sanoi.

”Ja valehtelisin teille, arvon ruhtinas?” Lucius kysyi.

Mihail ei vastannut. Sen sijaan hän hän kääntyi avustajansa puoleen.

”Voitte jättää meidät kahden kesken”, Mihail sanoi.

Avustaja vaikutti yllättyneeltä ja myös hieman järkyttyneeltä.

”Oletteko varma, arvon ruhtinas?” Avustaja kysyi.

”Olen”, Mihail vastasi.

”Tietysti, arvon ruhtinas”, avustaja sanoi.

Avustaja ei ollut aivan varma mitä tekisi seuraavaksi.

”Voinko kirjoittaa keskustelun loppuun ja poistua sitten?” Avustaja kysyi.

”Voitte. Ottakaa muistiinpanot ja kirjoitusvälineet mukaanne”, Mihail vastasi.

Avustaja nyökkäsi ja ryhtyi kirjoittamaan. Vain sulkakynän raapustus rikkoi hiljaisuuden, joka oli asettunut nukkumasaliin. Kuolleestamanattu velho vältteli Mihailin katsetta ja oli varuillaan. Mihail puolestaan odotti hetkeä, jolloin voisi toimia rauhassa.