Vastahyökkäys keskikaupungilla

Betula nana, osa 484

Emily asettui Mihailin rinnalle luontevasti seuraamaan taistelusuunnitelmien luomista ja myös osallistui niiden tekoon Mihailin sotakabinetissa. Kapteenit Kallas ja Suomas joutuivat hieman totuttelemaan asiaan, erityisesti Suomas, mutta hyväksyivät lopulta tilanteen. Mihail ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että Emily oli myös suunnittelemassa kaupungin puolustusta. Päinvastoin, Emily toi juuri niitä Mihailin kaipaamia uusia ideoita.

Päivää Emilyn saapumisen jälkeen pidetyn sotakabinetin kokouksen päätteeksi kapteeni Suomas halusi keskustella Mihailin kanssa kahden.

”Jos vain mahdollista, arvon ruhtinas”, Solkar sanoi.

Mihail olisi mieluummin keskustelut muiden kuullen, mutta suostui kapteenin Suomaksen pyyntöön.

”Hyvä on”, Mihail sanoi.

Suomas odotti, että muut poistuivat, ennen kuin sanoi mitään. Silloinkin Mihail aloitti ensin.

”Lähtökohtaisesti haluaisin käydä keskustelut kaikkien kuullen”, Mihail sanoi.

”Koin, että aiheeni on sellainen, että siitä on parempi keskustella kahden. En halua loukata ketään”, Solkar sanoi.

Mihail katsoi Suomasta.

”Ehkä sitten olisi parempi olla puhumatta”, Mihail sanoi.

Mihail näki, että Suomas epäröi. Hän kuitenkin tiesi, että oli parempi antaa kapteenin puhua. Se, ettei uskallettu puhua kitkaa aiheuttavista asioista, oli asia, joka sai suurimmatkin valtakunnat romahtamaan.

”Haluaisin keskustella ruhtinattaren asemasta”, Solkar sanoi.

”Mitä siitä?” Mihail kysyi.

Suomas epäröi uudelleen.

”Sanon nyt suoraan, arvon ruhtinas”, Solkar sanoi.

”Sano vain, mitä haluat sanoa”, Mihail sanoi.

”Minusta ei ole sopivaa, että ruhtinatar on mukana sotakabinetissa”, Solkar sanoi.

Mihail oli arvannut, mitä Suomas halusi sanoa. Silti hän oli pettynyt siitä, mitä tämä sanoi.

”Miksi se ei ole sinusta sopiva?” Mihail kysyi.

Suomaksen oli vaikeaa löytää sanoja vastaukseen.

”Hänellä ei ole kokemusta taistelusta”, Solkar vastasi.

Mihail naurahti.

”Jos tietäisit, miten paljon hän saanut ja joutunut kokemaan, et epäilisi hänen kykyjä hetkeäkään. Hän olisi taistellut tiensä läpi keskuslinnan vartijoiden, jos sinä et olisi mennyt häntä vastaan. Emilyllä on myös taistelusta aivan riittävästi kokemusta ollakseen osa sotakabinettia”, Mihail sanoi.

”Mutta…”, Solkar sanoi.

”Totean, että tämä keskustelu on ohitse”, Mihail sanoi.

Mihail nousi karttapöydän äärestä ja kääntyi kohti salin ovea.

”Mutta hän on nainen”, Solkar sanoi.

Mihail käänsi katseensa Suomakseen.

”Monet parhaista sotilaistamme ovat naisia. Yksi heistä on Emily”, Mihail sanoi.

Mihail marssi ulos salista ja jätti kapteeni Suomaksen sinne yksin.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa XIII

Betula nana, osa 483

Mihail huomasi Annan ja Reetan, jotka kärsivällisinä odottivat heidän vierellään. Kun hän tajusi, ettei tuntenut näitä, hän kääntyi Emilyn puoleen.

”Emily, esitteletkö minut uusille ystävillesi”, Mihail sanoi.

Emily nyökkäsi, vaikka ei ollut varma tarvitsiko Mihailia erityisemmin esitellä Annalle ja Reetalle. Hän tarttui Mihialia kädestä ja veti tämän Annan ja Reetan luokse.

”Mihail, tässä ovat Anna ja Reeta. Anna ja Reeta, tässä on mieheni Mihail Netronova”, Emily sanoi.

Mihail teki pienen kumarruksen naisille ja naiset niiasivat Mihailille syvään. Emilyä muodollisuus hieman huvittikin, mutta tiesi molempien osapuolten noudattavan vain totuttua kaavaa.

”Hyvä ruhtinas, rouva on puhunut teistä paljon lyhyen tuttavuutemme aikana”, Reeta sanoi.

”Toivottavasi lähinnä hyvää”, Mihail sanoi.

”Ainakin minulle on muodostunut teistä erittäin hyvä etukäteiskuva”, Reeta sanoi.

”Toivottavasti en ole rikkonut sitä käytökselläni”, Mihail sanoi.

Mihail naurahti ja koitti sillä saada myös palvelijakaksikon rentoutumaan. Hän ei onnistunut aikeessaan. Mihail päätti kääntyi taas Emilyn puoleen.

”Kuinka tapasitte?” Mihail kysyi.

Emily naurahti muistaessaan kuinka he tapasivat Annan.

”Senet kirjaimellisesti törmäsi Annaan ja Anna vei meidät hetkeksi levähtämään vuokrahuoneeseensa, joka on yläkaupungilla. Reeta jakaa saman vuokrahuoneen ja palasi ennen kuin ehdimme lähteä. He ystävällisesti tarjosivat meille välipalaa ja opastuksen tänne keskuslinnalle”, Emily vastasi.

”Olen kiitollinen vaivannäöstänne”, Mihail sanoi.

Anna ja Reeta niiasivat vastaaottaakseen kiitokset.

”Toivon, että vaivannäkönne on myös palkittu asianmukaisesti”, Mihail sanoi.

”Niin voi sanoa kaikin puolin, arvon ruhtinas”, Reeta sanoi.

”Hyvä, hyvä”, Mihail sanoi.

Mihail ei ollut aivan varma, miten olisi jatkanut keskustelua. Emily aisti tämän ja kysyi aivan muuta.

”Onko täällä linnassa korkealla olevaa parveketta tai varustusta, josta näkee hyvin yläkaupungille?” Emily kysyi.

”On täällä, varsinkin päälinnan ylimmärstä tornista näkee hyvin ympäristöön”, Mihail vastasi.

Emily käänsi katseensa Annaan ja Reetaan

”Haluaisitteko nähdä kaupungin yläpuolelta?” Emily kysyi.

Anna ja Reeta nyökkäsivät.

”Veisitkö meidät sinne?” Emily kysyi.

”Voin viedä”, Mihail vastasi.

Mihail lähti johdattamaan heitä kohti keskuslinnan korkeinta tornia, josta Anna ja Reeta pääsisivät näkemään nykyisen kotikaupunkinsa uudesta näkökulmasta.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa XII

Betula nana, osa 482

Emily katsoi käytävän päässä seisovaa Mihailia. Hän halusi odottaa, että Mihailin tuli hänen luokseen. Jos tämä halusi tulla. Itse hän ei lähestyisi miestä.

”Emily”, Mihail sanoi.

Emily ei sanonut mitään. Hän vain jatkoi Mihailin katselua.

Mihail otti varovaisen askeleen eteenpäin. Kun Emily ei näyttänyt regoivan siihen negatiivisesti, tämä astui lisää askelia. Jokainen oli varovainen ja harkittu. Kuin pehmeitä tassun painalluksia tomuiseen maahan korkean ruohon keskellä. Saalistaja oli vain verenhimoisen sijaan hellä ja rakastava.

”Anteeksi, rakas. En voisi olla mistään onnellisempi kuin siitä, että sinä olet täällä”, Mihail sanoi.

Mihail oli päässyt muutaman askeleen päähän Emilystä.

”Ja anteeksi, että minulle kesti näin kauan tajuta se”, Mihail sanoi.

”Saat anteeksi”, Emily sanoi.

Mihail näytti huokaisevan helpotuksesta.

”Mutta en ole mikään hellä kukka, jonka voit vain asettaa lasikuvun alle”, Emily sanoi.

”Tiedän sen. Kiitos, että muistutit siitä. Ja kaikesta muustakin”, Mihail sanoi.

Emily ojensi kätensä Mihailille ja Mihail astui lähemmäksi yltääkseen tarttumaan käteen.

”Emmeköhän me selviä tästäkin”, Emily sanoi.

”Toivon ainakin sitä kovasti”, Mihail sanoi.

”Niin sietääkin”, Emily sanoi.

Emily veti Mihailin suudelmaan ja he halasivat.

Pitkän halauksen päätteeksi he havahtuivat siihen, kun Senet ja Narsha tulivat parvekkeelta käytävään. Senet näytti onnelliselta ja Narsha kiusaantuneelta.

”Mitä teitte parvekkeella?” Mihail kysyi.

Narsha ei osannut vastata. Senet sai ajatuksensa kasaan nopeammin.

”Halusin kysyä Narshalta, että ovatko linnut onnellisempia kuin ihmiset”, Senet vastasi.

Emily naurahti ja hymyili Senetille. Narsha ja Mihail sen sijaan eivät olleet varmoja, miten pitäisi regoida. Mihail päätyi lopulta kääntymään Narshan ja Senetin puoleen.

”Ovatko ne?” Mihail kysyi.

Senet käänsi katseensa Narshaan.

”Sinä kiteytät sen paremmin”, Senet sanoi.

Narsha näytti olevan pulassa kysymyksen äärellä, mutta keksi nopeasti jotakin sanottavaa, jonka saattoi tulkita harkituksi vastaukseksi.

”Ehkä tietystä näkökulmasta ne voivat olla. Heillä ei ole samanlaista yhteiskunnan ja ihmisyyden tuomaa taakkaa kuin ihmisillä”, Narsha sanoi.

”Niin, onhan se niinkin”, Mihail sanoi.

Senet vilkaisi Emilyä ja nämä yrittivät olla nauramatta sen enempää Narshalle ja Mihailille.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa XI

Betula nana, osa 481

Emily kääntyi Annan ja Reetan puoleen. Kaksikko oli hieman kiusaantunut toimettomuuteensa.

”Toivottavasti tämä kaikki ei ole ollut liian dramaattista”, Emily sanoi.

”Aika paljon tässä on ehtinyt tapahtumaan muutamassa tunnissa, rouva”, Reeta sanoi.

Rouva-sanan kuullessaan Emily vilkaisi automaattisesta Reetaan, mutta muisti olla katseellaan armollinen. Lopulta hän käänsi sen enemmän huvittuneeksi.

”Aivan näin jännittävää ei yleensä ole”, Emily sanoi.

”Arki on arkea kaikille, oli se arki millaista tahansa”, Reeta sanoi.

Emily naurahti.

”Niinhän se on”, Emily sanoi.

Emily katseli Annaa ja Reetaa.

”Haluaako rouva kysyä meiltä jotakin?” Reeta kysyi.

”Mietin vain, että onhan teillä kaikki hyvin”, Emily vastasi.

”Oikein mainiosti. Pääsimme tänne linnaan lopulta kuitenkin aika pienellä vaivalla ja saimme hyvää ruokaa”, Reeta sanoi.

”Oletko Anna samaa mieltä?” Emily kysyi.

Anna nyökkäsi.

”Olen vain hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta. Kaikki eri käänteet ovat olleet niin nopeita”, Anna vastasi.

”Ehkä tässä riittääkin useammaksi päiväksi sulateltavaa”, Emily sanoi.

Anna nyökkäili lisää.

”Jos saan kysyi, rouva, mitä asiaa Senetillä oli Narshalle?” Reeta kysyi.

”Ei varmaan mitään”, Emily vastasi.

”Miksi sitten sanoitte niin?” Reeta kysyi.

Emily piti pienen tauon ennen vastaamistaan.

”Senet on rakastunut Narshaan. Toivoin, että voisin antaa heille pienen hetken kahden kesken”, Emily vastasi.

Reeta katsoi Emilyä yllättyneenä.

”En tiedä kehkeytyykö heidän välilleen oikeasti mitään, mutta haluan antaa sille mahdollisuuden”, Emily sanoi.

”Toivokaamme parasta”, Reeta sanoi.

Emily nyökkäsi.

Käytävän päässä olevasta portaikosta kuului raskaita juoksuaskelia, jotka kaikuivat käytävän seinissä. Kolmikko kääntyi portaikkoa kohti. Anna astui vaistomaisesti Emilyn ja Reetan taakse. Portaista esiin syöksyi Mihail, joka pysähtyi paikoilleen nähdessään Emilyn.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa X

Betula nana, osa 480

Emily antoi ilmavirran hyväillä kasvojaan ja viedä ahdistusta mennessään. Se tuntui hyvältä. Raikas tuuli puhdisti ja Emily tunsi olonsa nopeasti paremmaksi.

”Ei hänen olisi tarvinnut olla niin vihainen”, Emily sanoi.

”Mihailinko, rouva?” Senet kysyi.

”Niin”, Emily vastasi.

Emily huokaisi.

”Tiesin, että hän ei olisi tyytyväinen, että minä olen tullut tänne. Ei ainakaan aluksi. Mutta tuntui, että hän oli vain tyrmistynyt ja vihainen. Kuin hän ei olisi kaivannut minua ollenkaan koko sinä aikana, kun olemme olleet erillämme”, Emily sanoi.

Senet vilkaisi Emilyä.

”Hän on varmasti kaivannut teitä, rouva”, Senet sanoi.

Emily kohautti olkiaan.

”Ehkä liiankin paljon, niin se purkautuu noin”, Senet sanoi.

”Ja nyt minun pitää odottaa, että hän tajuaa sen?” Emily kysyi.

”Niin, emme taida voida muutakaan. Uskoisin, että ajan myötä hänen tunnereaktionsa tasoittuu”, Senet vastasi.

Emily hymähti.

”Miehet osaavat olla hitaita tajuamaan asioita”, Emily sanoi.

”Niin he usein ovat”, Senet sanoi.

Emily huomasi, että Senet vilkaisi kohti parvekkeen ovea. Emily tiesi, että Senet vilkaisi kohti Narshaa. Jos Mihail ei aina ymmärtänyt asioita niin nopeasti kuin hän toivoi, niin ei Narsha tehnyt sitä sen nopeampaa.

”Odottakaamme siis”, Emily sanoi.

Emily katseli taivaalle. Pilvet siellä liikkuivat nopeasti. Parvekkeelle osuva tuuli osui myös pilviin. Hän mietti hetken, olisiko miellyttävämpää olla lintu, joka liitelisi poutataivaan alla ilman huolia taivaan alla olevan maan asioista.

”Ovatko linnut onnellisempia kuin ihmiset?” Emily kysyi.

Senet katsoi Emilyä yllättyneenä kysymyksestä.

”En tiedä, rouva. Se on vaikea kysymys”, Senet vastasi.

”Luuletko, että Narsha osaisi vastata siihen?” Emily kysyi.

Senet punastui, kun kuuli nimen, jonka kantajaa oli juuri ajatellut.

”En tiedä”, Senet vastasi.

”Hän on viisas. Ehkä hän tietää”, Emily sanoi.

Tällä verukkeella Emily livahti parvekkeelta käytävään ja sanoi Narshalle, että Senetillä oli tälle asiaa. Hämmentyneen oloinen Narsha meni Senetin luokse parvekkeelle ja Emily jäi käytävään Annan ja Reetan kanssa. Emily ei halunnut puuttua asiaan liikaa, mutta samalla antaa Narshalle ja Senetille edes pientä rohkaisevaa töytäystä oikeaan suuntaan.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa IX

Betula nana, osa 479

Senet sai juostua Emilyn kiinni.

”Rouva, ette saa lähteä yksin”, Senet sanoi.

”Lähden yksin, jos haluan lähteä yksin”, Emily sanoi.

”Se voi olla vaarallista”, Senet sanoi.

Emily kääntyi Senetiä kohti.

”Luuletko, että välitän siitä, että se voi olla vaarallista?” Emily kysyi.

Senet painoi päänsä Emilyn katseen edessä.

”En usko, että välitätte”, Senet vastasi.

Emily tuhahti ja lähti jatkamaan matkaansa.

”Mutta minä välitän”, Senet sanoi.

”Ei sinun tarvitse siitä välittää”, Emily sanoi.

”Ei niin, mutta välitän silti”, Senet sanoi.

Emily pysähtyi.

”Anteeksi, että en pysty olemaan se suuri hahmo, jollaisena minut näet”, Emily sanoi.

Senet käveli Emilyn luokse.

”Olet juuri se, jollaisena sinut näet”, Senet sanoi.

Emily kääntyi Senetiä päin. Senet näki, että kyyneleet virtasivat pitkin Emilyn kasvoja.

”Haluaisin olla”, Emily sanoi.

Sitten hän ei pystynyt sanomaan enää muuta. Itku tuli ja Senet halasi Emilyä.

”Kyllä sinä olet”, Senet sanoi.

Emily olisi halunnut sanoa jotakin, mutta ei kyennyt. Kaikki sai nyt virrata hänestä ulos. Pitkä odotus, paineet jälleennäkemisestä, jännitys matkasta ja sen määränpäästä odottavasta. Sekä Mihailin tapaamisen tuoma helpotus ja järkytys.

Senet päästi Emilyn halauksestaan vasta, kun kyynelten virta oli loppunut. Samalla hän huomasi, että Anna, Reeta ja Narsha olivat myös tulleet salista heidän perässään. Senet jätti heidät huomiotta. Vain Emilyllä oli merkitystä.

”Rouva, haluaisitteko raitista ilmaa?” Senet kysyi.

Emily nyökkäsi vastaukseksi.

”Lähdetään etsimään”, Senet sanoi.

Senet johdatti heidät kohti ylempiä kerroksia. Sieltä he löysivät pienen parvekkeen, jossa pääsivät rauhassa hengähtämään. Anna, Reeta ja Narsha jäivät käytävään jättäen Emilyn ja Senetin kahden.

”Kiitos”, Emily sanoi.

”Mitä vain vuoksenne, rouva”, Senet sanoi.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa VIII

Betula nana, osa 478

Lopulta Emily ja Mihail irtottautuivat toisistaan.

”Mitä teet täällä?” Mihail kysyi.

”Tulin sinun avuksesi”, Emily vastasi.

Mihail ei ensin tiennyt mitä olisi sanonut. Sitten hän muuttui vihaiseksi.

”Minä käskin sinua jäämää Netronovalaan”, Mihail sanoi.

”Tiedän, että teit niin. Mutta minä tiesin, että tulet tarvitsemaan apuani”, Emily sanoi.

”En tarvitse sinun apuasi. Tarvitsen sen, että olet turvassa”, Mihail sanoi.

Mihail käänsi katseensa Narshaan ja Sarneliin.

”Teidän piti pitää hänet turvassa”, Mihail sanoi.

Mihal astui Emilyn ohitse Narshaa ja Sarnelia kohden, mutta Emily tarttui Mihailin käteen.

”Rakas, älä käännä minulle selkääsi”, Emily sanoi.

”Miksi sitten tulit tänne?” Mihail kysyi.

”Sanoin sen jo”, Emily vastasi.

”Olisit ollut turvassa Netronovalassa”, Mihail sanoi.

”Voin tehdä paljon muutakin kuin vain istua maailman toisella puolella tekemättä mitään. Voin auttaa sinua täällä”, Emily sanoi.

”Annoin sinulle tärkeä tehtävän johtaa ihmisiä siellä ja jätit sen”, Mihail sanoi.

Emily tuijotti Mihailia, jonka suuttumus ei näyttänyt laantuvan.

”Jos aiot olla minulle vain vihainen, niin lähden etsimään paikkaa, jossa voin olla avuksi kaupungin puolustamisessa”, Emily sanoi.

Mihail ei sanonut mitään, joten Emily kääntyi ja käveli ulos salista. Hetken epäröinnin jälkeen Senet juoksi Emilyn perään.

”Rouva, odottakaa”, Senet sanoi.

Anna ja Reeta eivät osanneet tehdä muutakaan, joten he seurasivat Senetin esimerkkiä. Samoin teki myös Narsha. Sarnel sen sijaan jäin saliin Suomaksen kanssa.

Mihail ei halunnut edes katsoa Emilyn perään. Sen sijaan hän käveli Sarnelin luokse.

”Miksi toit hänet tänne?” Mihail kysyi.

”Hän pyysi minua tekemään niin”, Sarnel vastasi.

”Miksi tottelit?” Mihail kysyi.

”Koska tiesin, että hän yrittäisi sitä muuten ilman minua ja minun lentävää mattoani. Ja se vasta vaarallista olisi ollutkin”, Sarnel vastasi.

Mihail halusi väittää vastaan, mutta tiesi Sarnelin olevan oikeassa.

”Sinun olisi pitänyt estää häntä”, Mihail sanoi.

”Miten?” Sarnel kysyi.

Mihail ei osannut vastata.