torstai 21. maaliskuuta 2024

Gyllenburhin taistelu IX

Betula nana, osa 391

Mihailin, Kallaksen ja Suomaksen suunnitelma alakaupunkilaisten auttamiseksi nojasi erityisesti siihen, että hyökkäyksen sattuessa netronovalalaiset lähtisivät omaan hyökkäykseen, joka pakottaisi Suuren keisarikunnan armeijan valitsemaan jatkaako se hyökkäystä vai puolustaako se keskikaupunkia. Suunnitelman heikkous oli se, että Suuren keisarikunnan armeijalla saattoi hyvin riittää voimavaroja sekä hyökätä alakaupunkiin että puolustaa keskikaupunkia. Tämä oli kuitenkin paras vaihtoehto, johon he olivat päätyneet.

”Ei tämä paljoa tarjoa lohtua tai apua alakaupunkilaisille”, Mihail sanoi.

”Mutta emme oikein voi suoraan lähteä puolustamaan alakaupunkia vaarantamatta samalla myös yläkaupunkia”, Solkar sanoi.

Kallas katseli hiljaisena kaupunkin karttaa.

”Onko sinulla jotakin mielessä?” Mihail kysyi.

”Ehkä voimme tehdä muutakin”, Venir vastasi.

”Mitä muuta voisimme tehdä?” Mihail kysyi.

”Emme ehkä paljoa, mutta voimme ainakin tarjojata alakaupunkilaisille vetäytymisreitin, jos Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys käy ylivoimaiseksi”, Venir vastasi.

”Mitä tarkoitat?” Solkar kysyi.

”Voisimme ottaa heidät yläkaupunkiin, jos tilanne käy pahaksi”, Venir vastasi.

Mihail ja Suomas kääntyivät katsomaan karttaa.

”Mahdummeko kaikki yläkaupunkiin?” Solkar kysyi.

”Emme pitkäksi aikaa”, Venir vastasi.

”Taistelun päätteeksi tila ei välttämättä ole ongelma. Ruoka kuitenkin tulee ongelmaksi, vaikka yläkaupungin muurien suojiin selviytyjiä ei olisi paljoakaan. Ruokavarastot käyvät jo nyt liian pieniksi”, Mihail sanoi.

Kapteenit nyökkäsivät.

”Ehkä mahdollinen pakopaikka voisi tarjota toivoa, ettei taisteluun tarvitse jäädä yksi katkeraan loppuun saakka”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Sitä se voisi jonkin verran antaa”, Mihail sanoi.

He jatkoivat keskustelua vielä yksityiskohdilla Kallaksen ehdotuksesta. Suunnitelma kuulosti järkevältä ja kirjasivat sen ylös. Ongelmaksi he totesivat, että voisi olla hankalaa viestiä asiaa alakaupunkilaisille.

”Minun olisi hyvä tavata heidän johtajansa kanssa. Tästäkin asiasta, mutta muutenkin”, Mihail sanoi.

Kapteenit vilkaisivat toisiaan.

”Martin Burhleo ei vättämättä ole helpoin mies tavoittaa”, Venir sanoi.

”Eikö hänelle voi lähettää viestiä ja sopia tapaamista?” Mihail kysyi.

”Voi tietysti, mutta en usko, että hän ei välttämättä vastaisi siihen”, Venir vastasi.

Mihail katseli kapteeneitaan ihmetellen.

”Sanotaanko näin, että hän on jokseenkin omaehtoinen”, Solkar sanoi.

”Luultavasti hän tulee tapaamaan sinua itse, sitten jos ja kun hän haluaa niin tehdä”, Venir sanoi.

”Aivan. Odotan siis sitä hetkeä”, Mihail sanoi.
 

torstai 14. maaliskuuta 2024

Gyllenburhin taistelu VIII

Betula nana, osa 390

Taistelun seesteisempää vaihetta kesti vain sen aikaa kuin se oli mahdollista. Pienen rauhoittumisen ja uuden tilanteen hakemisen jälkeen taistelu lähti kiihtymään. Suuren keisarikunnan armeijalla oli enemmän syytä aloitteellisuuteen, joten se otti aloitteellisen roolin. Suuren keisarikunnan armeijan joukot kokeilivat hyökkäyksiä eri kohdista yläkaupungin muuria, mutta kaikki yritykset torjuttiin. Kahdessa tapauksessa hyökkäävä joukko oli niin suuri, että Mihail näki järkeväksi puuttua tilanteeseen. Näin Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys vahvistikin Netronovalan armeijan voimaa, kun Mihail kuolleestamanasi suuren joukon Suuren keisarikunnan kaatuneita sotilaita.

Tilanne alakaupungin ja Suuren keisarikunnan armeijan välillä kävi myös yhä jännittyneemmäksi. Suuren keisarikunnan armeija vaati yhä tiukemmin, että heidän joukkonsa tulisi päästää alakaupungin alueelle. Alakaupunkilaiset kuitenkin kieltäytyivät tästä. Tämä johti pieniin kahakoihin yhtä tihentyvällä aikavälillä. Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys alakaupunkiin alkoi näyttää väistämättömältä.

Mihail, Kallas ja Suomas katselivat Gyllenburhin karttaa keskuslinnan pääsalissa.

”Mitä teemme, jos Suuren keisarikunnan armeija hyökkää alakaupunkiin?” Solkar kysyi.

”Se olisi meidänkin kannalta huono asia”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Sen perusteella, mitä olette kertoneet, olemme alakaupunkilaisille palveluksen velkaa, joten auttamatta jättäminen olisi ikävä temppu. Suuren keisarikunnan hyökkäys näyttää myös väistämättömältä, joten meidän kannattaa tehdä valmiiksi suunnitelmaa sen varalle”, Mihail sanoi.

”Tai meillä olisi pitänyt sellainen jo olla”, Solkar sanoi.

”Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys alakaupunkiin näytti kuitenkin epätodennäköiseltä, koska alakaupungin asukkaat ovat Suuren keisarikunnan kansalaisia. Niinpä olemme keskittyneet kiireellisempiin asioihin”, Venir sanoi.

”Niin tehdessänne olette toimineet varmasti sen hetken parhaan tiedon perusteella. Äkää kuitenkaan antako menneiden päätösten sumentaa tämän hetken päätösten tekemistä. Tehdään siis suunnitelma sen perusteella, mitä tiedämme nyt”, Mihail sanoi.

Kallas ja Suomas nyökkäsivät.

”Mitkä on keskeisimmät alakaupungin heikkoudet hyökkäystä vastaan?” Mihail kysyi.

Suomas siirtyi pöydän sivulle, joka oli lähimpänä alakaupunkia, jotta ylsi osoittamaan paikkoja kartalla.

”Suurin heikkous on se, että alakaupungin muuri on selvästi muita kaupungin osia heikompi. Se on matalampi ja kapeampi ja siinä on vähemmän torneja”, Solkar vastasi.

Suomas seurasi kädellään karttaan piirrettyä alakaupungin muuria.

”Keskikaupunkia vastaavia puolustusrakennelmia on lähinnä porttien luona”, Solkar sanoi.

Suomaksen käsi osoitti kahta porttia, joista toinen oli alakaupungin pääkadun päässä ja toinen oli sivussa katuverkosta.

”Suurempi portti on alakaupungin pääkadun päässä ja se on hyvin linnoitettu. Toinen portti taas on sivussa ja hankalasti kuljettavissa ja meille on jäänyt hieman epäselväksi kuinka paljon porttia on edes käytetty. Aluksi emme tainneet edes huomata, että kohdassa on porttia ollenkaan, koska kaupunin ulkopuolella sen luokse ei vie kunnollista tietä”, Solkar sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Mitkä sitten ovat suurimmat vahvuudet?” Mihail kysyi.

”Alakaupunkilaisia on paljon ja he haluavat suojella kotejaa. Lisäksi Suuren keisarikunnan armeijan sotilailla ei välttämättä oli suurta intoa lähteä hyökkäämään keisarikunnan omia kansalaisia kohtaan. Ei varsinkaan sellaisilla, jotka ovat itse kasvaneet vastaavissa oloissa muissa Suuren keisarikunnan kaupungeissa. Jalkaväen joukossa heitä on paljon. Upseeristo puolestaan ei välitä alakaupunkilaisista, koska he eivät ole välittäneet köyhistä omissakaan kaupungeissaan”, Venir vastasi.

”Ei siis mitään uutta taivaankaaren alla”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.

torstai 7. maaliskuuta 2024

Gyllenburhin taistelu VII

Betula nana, osa 389

Kallas jäi pohtimaan asiaa.

”On hankalaa miettiä… Tai ei mitään”, Venir sanoi.

”Sano vain, kun aloitit”, Mihail sanoi.

”Tuntuu vain hassulta vaivata teitä, arvon ruhtinas, tällaisilla ajatuksilla”, Venir sanoi.

”Ajatuksesi tuskin ovat sen erikoisempia kuin omanikaan, joten kerro vain, mitä ajattelet”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Pohdin vain sitä, että olemme tässä kaikki samassa verkossa, jossa vaikutamme toisiimme”, Venir sanoi.

Kallas piti tauon.

”Tai on hankalaa miettiä, että osa tuossa verkossa on vihollisia keskenään, vaikka kaikki olemme vain tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat elää rauhallista elämää. Iso osa on tietysti neutraaleja ja haluaa vain selvitä huomiseen”, Venir sanoi.

”Niin, tuossa on monta suurta kysymystä samassa kasassa. Miksi taistelemme? Miksi olemme eri puolilla, jos kumpikin puoli yrittää saavuttaa samaa asiaa? Mistä kaikki ennakkoluulomme kumpuavat? Minäkin pohdin näitä asioita. Luulen, että me kaikki pohdimme näitä asioita”, Mihail sanoi.

”Oletko sinäkin pohtinut?” Venir kysyi.

Mihail nyökkäsi.

”Kyllä, useita kertoja”, Mihail vastasi.

”Oletko päätynyt johonkin lopputulokseen?” Venir kysyi.

”Olen. Monenlaisiin erilaisiin lopputuloksiin eri aikoina. Mutta mitään lopullista vastausta noihin kysymyksiin tuskin on olemassakaan”, Mihail vastasi.

Kallas näytti pettyneeltä.

”Mitä voimme sitten tehdä?” Venir kysyi.

”En taida pystyä siihenkään tarjoamaan mitään kovinkaan hyvää vastausta”, Mihail vastasi.

Mihail jäi miettimään.

”Voimme tehdä parhaamme, että selvitämme tilannetta ja pyrimme samalla siihen, että mahdollisimman harva joutuu kärsimään”, Mihail sanoi.

Kallas naurahti.

”Oliko vastaukseni niin huono?” Mihail kysyi.

”Ei se ainakaan ollut mitenkään tyydyttävä”, Venir vastasi.

”Liian helppoja ja yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin kannattaa varoa. Sekä antamasta että kuuntelemasta”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Sellaisia on vain valitettavan helppo kuunnella”, Venir sanoi.

Mihail ja Kallas keskustelivat vielä hetken aikaa muurilla kaupungin valoja katsellen ja palasivat linnan pääsaliin. Saliin oli tuotu uusi pöytä, jolle oli katettu ateria.

”Ajattelin, että meidän olisi hyvä syödä”, Suoma sanoi.

”Hyvin ajateltu”, Mihail sanoi.

He istuutuivat ja ryhtyivät aterioimaan. Syödessään he eivät keskustelleet taistelusta sanallakaan. Sen sijaan Kallas ja Suomas halusivat kuulla kuulumisia Aegyzasta ja miten Netronovalan rakennustyöt olivat edenneet heidän poissa ollessa.

torstai 29. helmikuuta 2024

Gyllenburhin taistelu VI

Betula nana, osa 388

Koska selvää seuraavaa askelta ei ollut, Mihail ja kapteenit ryhtyivät kokoamaan kokonaiskuvaa tilanteesta kartalle. He arvioivat kunkin osapuolen joukkojen koon ja sijainnin kartalle. Kartta lähes peittyi muistilappujen alle. Kirjuri kirjoitti heidän huomioitaan ylös niin paljon kuin vain ehti. Päivä ehti kääntyä illaksi ennen kuin he ehtivät koota kaikki haluamansa asiat.

Mihail nousi ylös ja venytteli.

”Taidan tarvita hieman jaloittelua”, Mihail sanoi.

Myös Kallas nousi ylös.

”Se voisi tehdä hyvää meille kaikille”, Venir sanoi.

Suomas jäi istumaan pöydän ääreen.

”Käykää vaikka muurilla katselemassa, millaiselta kaupunki näyttää illalla. Minä jään tähän ja pohdin vielä, olemmeko unohtaneet jotakin”, Solkar sanoi.

”Älä uuvuta itseäsi, vaan muista pitää taukoa. Jatkamme tämän parissa vielä huomenna ja luultavasti jokaisena päivänä, kunnes taistelu on käyty loppuu”, Mihail sanoi.

”En, arvon ruhtinas”, Solkar sanoi.

Mihail ja Kallas lähtivät salista ja kiipesivät keskuslinnan korkeimmalle muurille. Hämärtyvä kaupunki avautui heidän ympärillään.

”Niin paljon ihmisiä, joihin tämä kaikki vaikuttaa”, Mihail sanoi.

Kallas ihmetteli Mihailin ajatusta.

”Kuinka niin, arvon ruhtinas?” Venir kysyi.

Mihail hymyili.

”Näetkö nuo kaikki valot?” Mihail kysyi.

Kallas katsoi kaupunkia ja sen ympärillä olevaa tasankoa. Kaikkialla näkyi talojen, soihtujen tai nuotioiden valoja.

”Näen, ruhtinas”, Venir vastasi.

”Jokainen valo tarkoittaa perhettä tai ryhmää sotilaita”, Mihail sanoi.

Kallas ymmärsi, mitä Mihail tarkoitti.

”Valtava määrä ihmisiä”, Venir sanoi.

”Ja me teemme päätöksiä, mitä heille tapahtuu”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Tai emme me yksin. Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit tekevät myös päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin. Samoin Imperiumin armeijan kenraalit. Ja toisaalta jokaisen yksittäisen ihmisen tekemät päätökset vaikuttavat meihin kaikkiin”, Mihail sanoi.

”Valoista tulee siis verkko”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Se on kuin verkko ja sen kautta me olemme kaikki sidoksissa toisiimme”, Mihail sanoi.

torstai 22. helmikuuta 2024

Gyllenburhin taistelu V

Betula nana, osa 387

Mihail kiersi karttapöytää ja astui kaupunkia kuvaavan kartan luokse. Hän suoristi kartan, joka oli kääriytynyt kokoon hänen lyödessä pöydän kantta.

”Onko teillä noussut mieleen ehdotuksia, tai muita ajatuksia siitä, miten jatkamme taistelua?” Mihail kysyi.

Kapteenit lämpenivät hitaasti taistelun jatkon ajattelemiselle, mutta lopulta Kallas rohkaistui puhumaan.

”Ei ehkä vielä ajatusta siitä, miten taistelu kääntyy voitoksi, mutta ainakin yksi asia tulee mieleen, joka meidän täytyy ottaa huomioon ja joka vaikuttaa erityisesti Suuren keisarikunnan osalta taistelun etenemiseen”, Venir vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Voimme aloittaa siitä ja katsotaan, mihin pääsemme”, Mihail sanoi.

”Kaupungin ulkopuolella käydään ilmeisesti toista taistelua ja emme vielä tiedä, miten se vaikuttaa meihin”, Venir sanoi.

”Näin sen myös, kun laskeuduin kohti kaupunkia. Oletan, että Imperiumin armeija on tehnyt yllätyshyökkäyksen etelän suuntaan ja Suuren keisarikunnan armeija puolustautuu sitä vastaan kaupunkia ympäröivän tasangon pohjoislaidalla. Voi olla vaikea arvioida, miten tuo taistelu vaikuttaa meihin suoraan, mutta välillisesti ainakin niin, että Suuren keisarikunnan armeija joutuu käyttämään voimiaan sekä meitä että Imperiumia vastaan”, Mihail sanoi.

Kapteenit nyökkäilivät.

”Kaupungin sisällä käydään myös sen omien asukkaiden toimesta kamppailua siitä, kuka hallitsee kaupunkia. Tällä hetkellä alakaupunki on meidän liittolaisemme hallussa ja Suuren keisarikunnan armeija näyttää välttelevän alakaupunkiin hyökkäämistä, koska sekään ei katso sen olevan vihollisten hallussa. Kuitenkin on todennäköistä, että jos me häviämme taistelun, niin myös alakaupungin vastarinta murrettaisiin ja kaupungin vanhat johtajat palautettaisiin valtaan”, Solkar sanoi.

”Missä nuo vanhat johtajat nyt ovat?” Mihail kysyi.

”Olemme pitäneet keskeisimpiä henkilöitä täällä keskuslinnan tyrmässä. Alakaupunkilaiset haluaisivat, että luovuttaisimme heidät heille, mutta alakaupungissa ei ole mitään paikkaa, jossa heitä voitaisiin turvallisesti pitää. Todennäköisesti heidät siis lynkattaisiin heti, jos luovuttaisimme heidät alakaupunkilaisille. Emme ole nähneet tätä järkevänä, koska heillä on arvo Suurelle keisarikunnalle, joten heitä voidaan käyttää siinä vaiheessa, jos olemme neuvotteluissa Suuren keisarikunnan armeijan kanssa”, Solkar vastasi.

Mihail nyökkäili.

”Olemme päätyneet aikamoisen kaaoksen keskelle”, Mihail sanoi.

”Kaaos on sana, joka kuvaa tätä tilannetta parhaiten”, Venir sanoi.

Kaaos-sanan sanomisesta ja kuulemisesta tuli Mihailille epämiellyttävä paha aavistus. Hän yritti parhaansa mukaan karistaa sitä pois.

”Oletteko sitä mieltä, että meidän kannattaisi yrittää ottaa yhteyttä Imperiumin armeijaan ja taistella yhdessä yhteistä vihollista vastaan?” Mihail kysyi.

”En osaa sanoa. He todennäköisesti haluaisivat saada kaupungin hallintaansa tai sitten vain aiheuttaa Suurelle keisarikunnalle mahdollisimman paljon harmia, joten voimme löytää jonkin yhteisen nimittäjän. Epäilen kuitenkin, että he eivät välttämättä suhtaudu meihin sen lämpimemmin kuin Suuren keisarikunnan armeijakaan”, Solkar vastasi.

”Minä olen pohtinut samaa”, Venir sanoi.

”Niin, ehkä ei maksa vaivaa lähettää viestinviejiä, koska emme voi tietää pääsevätkö nämä perille millään keinolla. Jos Imperiumin armeija on meihin yhteydessä, niin olemme kuitenkin avoimia heidän ehdotuksilleen”, Mihail sanoi.

torstai 15. helmikuuta 2024

Gyllenburhin taistelu IV

Betula nana, osa 386

Kapteeni Suomaksen raportin jälkeen kapteeni Kallas kertoi portin tapahtumista taistelun aikana alkaen siitä, kun kapteeni Suomas oli lähtenyt portilta kohti keskuslinnaan ja päättyen siihen, kun ruhtinas Netronova oli ilmestynyt epäkuolleen lohikäärmeensä kanssa. Lopuksi Suomas kertoi, mitä oli tapahtunut Mihailin saavuttua ja miten taistelu portilla oli kääntynyt. Mihail teki lisäyksiä, mitä oli tapahtunut vastahyökkäyksen aikana, jonka myötä keskuslinnan piiritys murrettiin.

Kun kaikki raportit oli kuultu, seuraavaksi heidän oli tarkoitus keskustella, miten taistelua jatkettaisiin.

”Onko teillä noussut mitään ehdotuksia siihen, miten käännämme taistelun voitoksemme ja pääsemme kaikki palaamaan Aegyzaan?” Mihail kysyi.

Kapteenit olivat vaitonaisia. Nyt kuitenkin kenraali Netronova liikahti ja nousi ensimmäistä kertaa Mihailin saapumisen jälkeen ylös tuoliltaan. Kapteenit katsoivat yllättyneenä kenraalia, jonka täytyi ottaa voimakkaasti tukea karttapöydästä, jotta pysyi seisaallaan.

”Seuraavana taistelussa on edessä väistämätön tappio. Emme tule palaamaan. Emme muuten kuin arkuissa, jos Suurella keisarikunnalla on mitään kunnioitusta jäljellä ja epäilen sitäkin”, Edkar vastasi.

Mihail kääntyi kohti kenraalia. Hänen katseensä oli tuima.

”Jos ainoa asia, mitä haluat sanoa, on puhua tappiosta, koska et omassa surkeudessasi pysty enää muuta näkemään, niin pysy hiljaa. Minä en ole tullut tänne saakka häviämään, vaan murskaamaan meidät pettäneen Suuren keisarikunnan armeijan”, Mihail sanoi.

Mihailin ääni nousi koko ajan uhkaavammaksi ja lopuksi hän löi niin kovaa karttapöytää, että kenraali Netronova kaatui takaisin istualteen. Kapteeni Suomas ryntäsi varmistamaan, ettei kenraali valahtanut lattialle saakka.

”Elät pilvilinnoissa”, Edkar sanoi.

”Ehkä, mutta sinä ryvet epätoivossa”, Mihail sanoi.

Kenraali ja ruhtinas tuijottivat toisiaan hetken aikaa, kunnes kenraali antautui ja väisti ruhtinaan katseen tieltä.

”Jos et enää usko, että taistelussa voidaan tehdä muuta kuin kohdata surkea loppu, niin pyydän teitä pysymään lopputaistelun ajan omassa huoneistossanne”, Mihail sanoi.

Kenraali ei sanonut mitään.

Mihal kääntyi kenraalin henkivartijoiden suuntaan.

”Saattakaa kenraali omaan huoneistoonsa. Hän on väsynyt ja tarvitsee lepoa”, Mihail sanoi.

Henkivartijat eivät heti reagoineet, mutta kun kapteenit nyökkäsivät hyväksyvästi, niin nämä lähtivät saattamaan kenraali Netronovaa tämän omaan huoneistoon.

Ruthinas netronova ja kapteeni seurasivat hiljaisuuden vallitessa kuinka kaikesta toivostaan luopunut ja raihnaiseksi muuttunut kenraali kulki henkivartijoidensa avustamana ulos salista. Ovien sulkeutumisen kalahdus jäi pitkäksi aikaa kaikumaan salin seinistä.

”Milloin hänestä on tullut tuollainen?” Mihail kysyi.

”Hän kantoi yksin vastuuta siitä, että pääsisimme kaikki takaisin Aegyzaan. Pikkuhiljaa paine mursi hänet”, Venir vastasi.

”Luuletteko, että hän voi toipua tuosta vielä entiselleen?” Mihail kysyi.

Kapteenit kohauttivat olkiaan.

”Toivon, että hän toipuisi, mutta en tiedä uskonko siihen. Pelkään, että hänen mielensä on murtunut liian pahasti toipuakseen”, Solkar vastasi.

Mihail nyökkäsi.

torstai 8. helmikuuta 2024

Gyllenburhin taistelu III

Betula nana, osa 385

Kenraali Netronova istui tuolillaan karttapöydän ääressä. Kenraalin istuma-asento oli niin lysyssä, että kapteeni Suomas pelkäsi, että kenraali putoaisi pian salin lattialle. Hän toivoi, että ruhtinas Netronovan pian tapahtuva saapuminen saisi kenraalin ryhdistäytymään. Ja piristymään, sillä ruhtinaan saapuminen pohjoiseen oli muuttanut taistelun kulun täydellisesti. Kenraali oli kuitenkin edelleen masentunut ja lyöty.

”Herra kenraali, ruhtinas on varmaan kohta täällä”, Solkar sanoi.

Kenraali ei regoinut Suomaksen sanoihin mitenkään.

Salin pääovi kolahti auki, mikä sai Suomaksen huomion kääntymään salin etuosaan. Vartija astui sisään salin ovesta.

”Ruhtinas Netronova ja kapteeni Kallas”, vartija sanoi.

Vartija astui syrjään ja päästi Mihailin ja Kallaksen sisään.

Kapteeni Suomas vilkaisi kenraalia, joka ei tehnyt muuta elettä kuin vain käänsi katseensa kevyesti kohti tulijoita. Suomas tiesi, että ruhtinas huomaisi kenraalin olemuksen välittömästi. Hän itse kuitenkin teki kunniaa saapuvalle hallitsijalle.

Mihail tervehti kapteenia ja käänsi sitten katseensa kenraaliin.

”Älä turhaan nouse. Tekin olette varmasti taistelun väsyttämiä”, Mihail sanoi.

Kenraali Netronova nyökkäsi kevyesti ruhtinas Netronovalle.

”Tulin tänne kuulemaan, miten taistelu on tähän saakka sujunut keskuslinnan näkökulmasta. Kapteeni Kallas kertoo myös oman raporttinsa teille. Sitten voimme pohtia, mitkä ovat seuraavat askeleemme”, Mihail sanoi.

Kapteeni Suomas nyökkäsi.

”Kyllä, herra ruhtinas”, Solkar sanoi.

Kenraali ei reagoinut asiaan mitenkään.

Kapteeni Suomas odotti pienen hetken, jos kenraali ryhtyisi kertomaan tilanteesta, mutta päätti sitten itse aloittaa.

”Arvon ruhtinas, näitte varmaan itsekin tilanteen, jossa olimme, kun rikoit saartorenkaan. Olimme siis täysin ylivoimaisen vihollisen saartamia ja koimme, että pelasimme vain aikaa ennen lopullista romahdusta”, Solkar sanoi.

”Puolustus ei kuitenkaan ollut romahtanut, kun saavuin paikalle”, Mihail sanoi.

”Tämä keskuslinna on hyvin rakennettu linnoitus ja sitä on helppo puolustaa. Suuren keisarikunnan armeijalla olisi kulunut pitkä aika ennen kuin he olisivat kyenneet lopulliseen murtoon ylivoimastaan huolimatta”, Solkar sanoi.

”On hyvä tietää valmiiksi, missä pystymme sinnittelemään pisimpään, jos taistelu kääntyy taas huonompaan suuntaan”, Mihail sanoi.

Suomas nyökkäsi.

”Haluan kuitenkin kuulla tarkemmin, miten taistelu sujui. Voisit ehkä myös aloittaa lyhyesti siitä, miten saitte kaupungin ja erityisesti keskuslinnan haltuunne”, Mihail sanoi.

”Selvä, arvon ruhtinas. Niissä on paljon kerrottavaa”, Solkar sanoi.