Taistelun repimä kaupunki XIII

Betula nana, osa 457

Annalla meni teki ymmärtää kuulemansa.

”Saavuitteko tänään kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Saavuimme. Vähän ennen kuin me törmäsimme toisiimme”, Senet vastasi.

”Miten pääsitte kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Lensimme”, Senet vastasi.

”Lensitte?” Anna kysyi.

”Niin, tulimme vuorten vierellä Sarnelin lentävällä matolla”, Senet vastasi.

”Lensitte lentävällä matolla vuorten yli?” Anna kysyi.

”No emme varsinaisesti yli, vaan tulimme etelästä ja koukkasimme vuorten alareinteiden kautta kaupunkiin. Sarnel voi näyttää maton ulkona ja voit kokeilla sillä lentämistä”, Senet vastasi.

Anna nousi seisomaan ja astui Senetin eteen.

”Pilkkaatko minua?” Anna kysyi.

Nyt puolestaan Senet katsoi Annaa ihmetellen.

”Miksi tekisin niin?” Senet kysyi.

”Koska kaikki, mitä juuri kerroit, kuulostaa aivan sadulta. Eivät matot lennä eikä piiritettyyn kaupunkiin pääse ulkopuolelta”, Anna vastasi.

Senet tajusi virheensä ja katsoi Emilyä epätoivoisena.

”Hän puhuu totta, vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa”, Emily sanoi.

”Ja jos se auttaa, niin minä voin kyllä näyttää, miten lentävä matto toimii. Mutta se on parempi tehdä jossakin piilossa. Emme halua, että kaikki saavat tietää asiasta. Se voisi herättää turhaa huomiota”, Sarnel sanoi.

Anna katsoi kaikkia kolmea eikä näyttänyt tietävän, mitä olisi sanonut. Lopulta hän sanoi sen ääneen.

”En enää tiedä, mitä sanoa tai uskoa”, Anna sanoi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Emily yritti pohtia, mitä voisi sanoa tasoittaakseen Annan hämmennystä, mutta ei keksinyt mitään. Sen sijaan Senet rikkoi hiljaisuuden.

”Anteeksi. En tajunnut, että tässä kaikessa on aika paljon sulatettavaa. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi. En vain aina muista olla”, Senet sanoi.

Anna pudisteli päätään.

”Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi, jos kerran puhutte totta. Toden puhuminen on ainoa asia, mitä kaipaan kaiken tämän keskellä”, Anna sanoi.

Senet astui Annan eteen ja otti tätä käsistä kiinni.

”Mutta pyydän ja toivon, että voit antaa anteeksi. Ja että voin auttaa sinua jotenkin. Olemme olleet sinulle jo liiaksikin vaivaksi. Pyrimme myös niin totuuteen kuin suinkin pystymme”, Senet sanoi.

Taistelun repimä kaupunki XII

Betula nana, osa 456

Anna johdatti heidät muutaman korttelin päässä olevan talolle, jonka sivuovea hän osoitti. Talo oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei erottunut hirveästi muista alueen taloista. Nopealla vilkaisulla ainoa erityispiirre oli se, että naapuritalot olivat varsin lähellä.

”Minun asuinhuoneeni on täällä. Voinemme olla siellä ainakin hetken rauhassa”, Anna sanoi.

Anna vilkaisi Narshaa.

”Pahoittelen, mutta huoneeni on aika matala. Voi olla, ettette mahdu seisomaan siellä aivan suorassa”, Anna sanoi.

”Ei se haittaa”, Narsha sanoi.

Anna nyökkäsi ja johdatti heidät sisään sivuovesta.

Ovi johdatti heidät kapeaan rappuun, jota pitkin Anna johdatti heidät neljänteen kerrokseen. Siellä heitä odotti pieni vinokattoinen huone. Huoneen kummallakin laidalla oli kapea sänky ja niiden välissä pieni pöytä, jonka luona oli kaksi tuolia.

”Huonekaverini saapuu yleesä vasta myöhään, joten voimme jutella täällä”, Anna sanoi.

”Jaat jonkun kanssa näin pienen huoneen?” Emily kysyi.

”Sain tämän meille emäntäni kautta kohtuullisen edullisesti, niin pystyimme ottamaan tämä kahdestaan. Harvoilla on itse vuokrattua huonetta, vaan he majoittuvat isäntäperheen talossa. Silloin tietysti on myös isäntäperheen valvonnassakin”, Anna vastasi.

Emily nyökkäsi. Hän ei halunnut tarkentaa sitä, että oli tarkoittanut huoneen olevan pieni kahden ihmisen jaettavaksi.

”Emäntäsi täytyy olla hyvä sinulle, kun hän löysi tällaisen huoneenkin sinulle vuokrattavaksi”, Senet sanoi.

Anna huokaisi ja istuutui sängylleen. Senet tuli hänen vierelleen ja Emily istuutui tuolille pöydän luokse. Sarnel puolestaan istuutui lattialle.

”Emäntä on tiukka, mutta osaa arvostaa kovaa työntekoa”, Anna sanoi.

”Entä isäntäsi?” Senet kysyi.

Anna kohautti olkiaan.

”Hän ei paljoa välitä meistä apulaisista. Tosin hän ei välitä enää paljoa muustakaan, kun sota riehuu ympärillä. Hän kokee, ettei voi tehdä asialle mitään”, Anna vastasi.

Senet ja Emily vilkaisivat tosiaan.

”Mutta ovat emäntä ja isäntä minua kohtaan oikein hyviä. Työtä vain on aivan liikaa, kun uusia apulaisia ei saada ja kaikki on paljon vaikeampaa”, Anna sanoi.

”Sodan takiako?” Senet kysyi.

Anna katsoi Senetiä oudoksuen.

”Minkä muunkaan takia?” Anna kysyi.

”Ymmärrettävästi sen takia. Anteeksi, saavuimme vasta tänään kaupunkiin, joten emme ole tilanteesta aivan kärryillä”, Senet vastasi.

Emily tajusi heti, että oli huono ajatus paljastaa, että he olivat saapuneet kaupunkiin sen ulkopuolelta keskellä piiritystä.

Taistelun repimä kaupunki XI

Betula nana, osa 455

Senet tuli Emilyn ja naisen luokse. Se sai Emilyn olon helpottumaan. Senetin olisi ehkä helpompi puhua naisen kanssa.

”Anteeksi, en katsonut eteeni, niin törmäsin teihin”, Senet sanoi.

”Ei, ei. Syy oli minun. Pyydän anteeksi ryntäilyäni”, nainen sanoi.

”Ei, minä pyydän anteeksi”, Senet sanoi.

”Anteeksi”, nainen sanoi.

”Anteeksi”, Senet sanoi.

Senet ja nainen katsoivat toisiaan anteeksipyytäväksi, kunnes tajusivat juuri käyneensä keskustelun. Lyhyen pidättelyn jälkeen molemmat nauroivat ääneen.

”Anteeksi, en saisi nauraa”, nainen sanoi.

”Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi”, Senet sanoi.

Kaksikko halasi nauraen ja Emily ja Sarnel vilkaisivat toisiaan.

”Ymmärrätkö sinä mitä tässä tapahtuu?” Sarnel kysyi.

Emily pudisti päätään. Salaa hän mietti, että kyse saattoi olla vain kahden palvelijan kohtaamisesta. Ja toisaalta kahden samanlaisen sielun kohtaamisesta.

”Minä olen Senet Neferkanen tytär”, Senet sanoi.

”Ja minä olen Anna Markintytär”, nainen sanoi.

Senet vilkaisi taloa, josta Anna oli äsken tullut kujalle.

”Oletko palvelijana tässä talossa?” Senet kysyi.

Annan ilme vakavoitui, kun hän muisti, että oli edelleen talon edessä. Hän teki nopean vilkaisun kohti talon ikkunaa ja nyökkäsi. Senet aavisti, ettei Anna tuntenut oloaan täysin rennoksi talon edessä.

”Voitko viedä meidät jonnekin, jossa voimme jutella rauhassa?” Senet kysyi.

Anna vilkaisi Senetiä, Emilyä ja Sarnelia, viimestä hieman pidempään, ja nyökkäsi.

”Seuratkaa”, Anna sanoi.

Anna otti Senetiä kädestä kiinni ja lähti johdattamaan heitä kujaa eteenpäin. Emily ja Sarnel seurasivat perässä.

”Ja jos mahdollista, niin voitko johdattaa meidät hiljaisia kujia pitkin”, Senet sanoi.

Anna käänsi katseensa hetkeksi Senetiin ja hymyili.

”Tietenkin. Kulje itsekin aina vain hiljaisia kujia pitkin. Isännät ja emännät näkevät pääkaduilla mielellään vain toisiaan. Palvelijat sopivat paremmin sivukujille”, Anna sanoi.

Senet vastasi Annan hymyyn ja nyökkäsi.

”Kiitos”, Senet sanoi.

Taistelun repimä kaupunki X

Betula nana, osa 454

Alkuun kaupunki oli hyvin hiljainen eivätkä he kohdanneet vastaantulijoita. Oli kuitenkin väistämätöntä, että lopulta joku tuli heitä vastaan. Kun sitten näin kävi, heidän vaatteensa, mutta erityisesti Sarnel, herättivät huomiota. Kuten he olivat olettaneetkin. Kaupungin asukkaat suhtautuivat heihin varovaisesti ja väistivät mahdollisuuksien mukaan.

”Luuletko, että he ilmoittavat meistä jonnekin?” Senet kysyi.

”Jos he olisivat ilmoittaneet, niin meitä olisi jo sotilasjoukko vastassa”, Sarnel vastasi.

”Voi siis olla, että kaupunki on netronovalan armeijan hallussa. Kadulla vastaan tulleet ovat näyttäneet paikallisilta”, Emily sanoi.

He kääntyivät taas pienemmälle kadulle.

”Oletko varma, että he ovat paikallisia?” Senet kysyi.

Emily kohautti olkiaan.

”Ainakin he ovat pukeutuneet samalla tavalla kuin Suuren keisarikunnan asukkaat yleensä ovat pukeutuneet. Monet opiskelijatoverini olivat kotoisin Suuren keisarikunnan alueelta ja pääosin kaupungeista”, Emily vastasi.

”Aivan. Minä aina unohda, että rouvalla on menneisyyttä ennen Aegyzaan saapumistaan”, Senet sanoi.

Sarnel naurahti.

”Saat tuon kuulostamaan siltä, että olisin satavuotias”, Emily sanoi.

”Mistäpä minä tiedät, saatat ollakin”, Senet sanoi.

”No nyt sinä vain kiusaat minua”, Emily sanoi.

Senet naurahti ja astui Emilyn ja Sarnelin edelle.

”En kai minä kiusaisi arvon rouvaa. En ikinä uskaltaisi...”, Senet sanoi.

Senetin lause katkesi, kun hän törmäsi kujalla olevan talon sivuovesta ulos juoksevaan naiseen. Molemmat kaatuivat törmäyksestä maahan.

Sarnel ryntäsi auttamaan Senetiä ylös.

”Satutitko itseäsi?” Sarnel kysyi.

Senet pudisti päätään Sarnel vetäessä hänet ylös.

Emily puolestaan meni ulos rynnänneen naisen luokse.

”Entä sinä, oletko kunnossa?” Emily kysyi.

Emily ei ollut varma oliko nainen enemmän tyrmistynyt törmäyksestä vai Emilyn esittämästä kysymyksestä.

”Kysyykö rouva minulta?” Nainen kysyi.

Emily nyökkäsi rohkaisevasti. Samalla hän tajusi, että nainen oli mahdollisesti palvelija talossa, josta oli tullut ulos. Hän itse puolestaan näytti todennäköisesti ihmiseltä, jolla oli palvelijoita. Ja niinhän hänellä olikin.

”Saanko auttaa teidät ylös?” Emily kysyi.

Nainen nyökkäsi, vaikka näytti hieman häpeävän sitä, että häntä autettiin. Emily jäi hieman avuttomaksi, kun ei osannut vahvistaa naisen luottamusta annetamaansa apuun.

Taistelun repimä kaupunki IX

Betula nana, osa 453

Sarnel ohjasi lentävän maton varovaisesti kahden talon väliin. Kaupungin erotti vuoresta vain matala muuri, joka oli enemmän näen vuoksi kuin pitelemässä hyökkääjää. Vuoren jyrkkä rinne kyllä huolehtisi siitä muutenkin, ettei kaupunkiin voinut tästä suunnasta hyökätä. Muurista oli kuitenkin rakennettu tässäkin kohtaa niin leveä, että sillä pysti kävelemään helposti kolme sotilasta rinnakkain.

”Muurin rakentamisen kanssa ei ole näemmä säästelty”, Emily sanoi.

”Kiveä on tainnut olla tarjolla niin paljon, että se on ollut helppo käyttää jo louhimispaikallaan. Ylimmät talot on louhittu alaosastaan suoraan vuorten kallioon kiinni”, Sarnel sanoi.

”Ja alla ovat varmasti kellarit, joista on tullut lisää kiveä. Kyllähän se käy järkeen, että kivi kätetään mahdollisimman lähellä johonkin. Kun vielä ottaa huomioon sen, että kaivoskaupungissa ei muutenkaan ole ollut puutetta kivimateriaalista”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi.

He katselivat ympärilleen ja, kun ketään ei näkynyt, Sarnel päästi lentävän maton laskeutumaan lähes kiinni maahan. Emily astui ensimmäisenä alas lentävältä matolta Gyllenburhin kamaralle. Emilyn jalkojen laskeuduttua kadulle he kaikki pysähtyivät tarkkailemaan ympäristöä. Kaikkialla oli hiljaista, joten muut seurasivat Emilyn esimerkkiä.

Ennen kuin Emily ehti lähteä kauemmaksi lentävän maton luota Sarnel tarttui tämän käteen.

”Ollaan varovaisia ja pysytään yhdessä, kunnes saamme varmistuksen kaupungin tilanteesta”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi. Oikeasti hän olisi halunnut vain juosta etsimään Mihailia, mutta hän tiesi Sarnelin olevan oikeassa.

”Mihin suuntaamme ensimmäisenä?” Senet kysyi.

”Tutkitaan ainakin lähiympäristö”, Sarnel vastasi.

Emily käveli lähimmän talon kulman luokse ja katsoi kulman taakse. Talorivi jatkui kujaa pitkin.

”Täällä ei näy ketään”, Emily sanoi.

Sarnel kääri lentävän maton kokoon ja loitsi sen taskuunsa. Hän käveli Emilyn luokse.

”Jos kuljemme pääasiassa sivukujia pitkin, niin emme herätä liikaa huomiota”, Sarnel sanoi.

”Tarkoitat varmaan, että sinä et herätä huomiota”, Emily sanoi.

Sarnel ei vastannut, mutta käänsi katseensa sivummalle.

”Me Senetin kanssa sujahtaisimme varmasti ihmisten joukkoon. Ainoastaan vaatteemme herättävät huomiota. En usko, että aegyzalaiset vaatteet ovat täällä muodissa”, Emily sanoi.

”Kummallekaan huomiota herättävälle asialle emme tähän hätään mahda mitään”, Sarnel sanoi.

”Menkäämme siis sivukujille”, Emily sanoi.

”Mutta mihin suuntaa yritämme niitä kujia pitkin?” Senet kysyi.

”Minä suuntaisin kohti sitä linnaa”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi pienen mietinnän jälkeen ja ohjasi heidät ensimmäisen talon ohitse. Toisen jälkeen he kääntyivät pienemmältä näyttävälle kadulle. Siksakki liike vei heitä pikkuhiljaa kohti kaupungin keskuslinnaa.

Taistelun repimä kaupunki VIII

Betula nana, osa 452

Sarnelin lentävän maton vauhti oli hidastunut kävelytahdiksi. Emily pelkäsi jo sitä, että heidän hidas liikkumisensa paljastaisi heidät.

”Joko toivot, että olisimme lähestyneet kaupunkia pimeyden turvin?” Emily kysyi.

”Saatoin juuri torua itseäni, että emme tehneet niin”, Sarnel vastasi.

”Älä toru siitä itseäsi liikaa. Päätimme sen yhdessä”, Emily sanoi.

”Mutta sinun mielestäsi kaupunkia olisi kannattanut lähestyä pimeässä. Olisi pitänyt kuunnella”, Sarnel sanoi.

”Sen sijaan minä kuuntelin ja saavuimme valoisassa. Näin on varmasti hyvin”, Emily sanoi.

He pitivät tauon.

”Mutta…”, Sarnel sanoi.

”Mutta minusta meidän kannattaisi liikkua hieman nopeammin, jotta pääsemme rakennusten katveeseen. Nyt olemme tässä vuoren rinteellä täysin näkyvissä”, Emily sanoi.

Sarnel loi katseen ympärilleen.

”Siinä olet kyllä täysin oikeassa”, Sarnel sanoi.

Sarnel kiihdytti lentävän maton vauhtia, mutta vain hieman. Emily nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka ei hän ollut tyytyväinen vielä tähänkään nopeuteen.

”Joko olet päättänyt mistä kohdasta menemme sisään kaupunkiin?” Emily kysyi.

Sarnel nyökkäsi ja nosti kätensä osoitukseen.

”Ajattelin tuota talojen väliä. Noiden kahden punakattoisen välissä”, Sarnel vastasi.

Pienen hakemisen jälkeen Emily löysin Sarnelin osoittamat talot.

”Se näyttää ihan lupaavalta kohdalta. Ei ihan keskellä, muttei ihan reunassakaan”, Emily sanoi.

”Ja täältä katsottuna ainakin näyttäisi siltä, että tuolta lähtevät kadut moneen suuntaan”, Sarnel sanoi.

Emily tutki katseellaan Gyllenburhin läheisintä osaa.

”Tuonne linnaan sieltä on aika pitkä matka”, Emily sanoi.

”Ajattelin, että linnaa on parempi välttää”, Sarnel sanoi.

”Itse taas ajattelisin, että sieltä Mihail todennäköisimmin löytyy ja menisin sieltä etsimään häntä”, Emily sanoi.

Sarnel katseli mietteliäänä kohti linnaa.

”Se voi olla totta, jos kaupunki on Mihailin ja Netronovalan armeijan hallussa”, Sarnel sanoi.

”Missä hän sitten on, jos ei ole?” Emily kysyi.

Sarnel kohautti olkiaan.

”Ehkä jossakin piilottelemassa. Emme tiedä mitä täällä on tapahtunut”, Sarnel vastasi.

Emily käänsi katseensa pois. Hän halusi sanoa sanoa Sarnelille vastaan, mutta ei halunnut haastaa riitaa. Se oli turhaa, sillä kohtahan he näkisivät, millainen tilanne kaupungissa vallitsi.

Taistelun repimä kaupunki VII

Betula nana, osa 451

”Tämä vaikuttaa huolestuttavalta”, Sarnel sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Senet kysyi.

”Tarkoitan sitä, että asiat ovat monimutkaisempia kuin odotimme. Odotimme, että tulisimme kahdollisesti keskelle piiritystä, mutta sen lisäksi tulemme keskelle kolmen eri armeijan välistä taistelua. Yllättäviä asioita voi tapahtua, kun osapuolia on enemmä”, Sarnel vastasi.

”Yllättäviä asioita voi tapahtua jo kahden osapuolen välillä ja niin pahtuukin”, Emily sanoi.

”Niin”, Sarnel sanoi.

”Mutta onko se huono asia, että vihollisemmalle on myös toinen vihollinen, kuten nyt näyttää?” Senet kysyi.

”Se voi olla hyvä tai huono asia”, Sarnel vastasi.

Senet katsoi Sarnelia kysyvästi, mutta ei kehdannut toistaa samaa kysymystä.

”Jos vihollisemme keskittyvät toisiinsa, se on meille ehdottomasti hyvä asia. Toisaalta, jos nämä löytävät meistä yhteisen vihollisen, voimme me olla se, jolla onkin kaksi vihollista”, Sarnel vastasi.

”Voimmeko olla varmoja, että osapuolia on vain kolme?” Emily kysyi.

Sarnel ja Senet katsoivat Emilyä kysyvästi.

”Miten niitä voisi olla enemmän?” Sarnel kysyi.

”Ja kolmessakin on jo aika paljon yhteen taisteluun”, Senet sanoi.

Emily kohautti olkiaan ja jatkoi kaupungin katselua.

”En ole varma. Jotenkin vain mieleeni tuli, että mitä kaupunkilaiset itse kaiken tämän keskellä ajattelevat. Tai ovatko kaikki samassa veneessä”, Emily sanoi.

Sarnel käänsi katseensa kaupunkiin.

”Niin, toisaalta kaupunginosat näyttävät siltä, että niiden välillä on aika isoja eroja. Voi olla, että eroja on muussakin kuin vain rakennuksissa”, Sarnel sanoi.

”Mutta sitä emme näe täältä saakka”, Emily sanoi.

”Emmepä niin”, Sarnel sanoi.

He jäivät katselemaan kaupunkia.

”Menemmekö lähemmäs?” Sarnel kysyi.

”Tietenkin. Minä ainakin haluan kaupunkiin”, Emily vastasi.

Sarnel käänsi katseensa Senetiin, joka nyökkäsi varovaisesti. Sarnel huokaisi.

”Hyvä on. Jatketaan kohti kaupunkia”, Sarnel sanoi.

Sarnel ohjasi lentävän maton taas liikkeelle. Nyt vauhti oli verkkainen. Kuin he olisivat joka hetki odottaneet, että jotakin pahaa tapahtuisi ja heidän olisi käännyttävä pois. Mitään suurempaa ei kuitenkaan tapahtunut.