Betula nana, osa 341
Lopulta he saapuivat kellarin kaukaisimmassa kulmassa olevalle ovelle. Nuoremmat linnut olivat väsähtäneet kellarin tunkkaisessa ilmassa lentämiseen ja istuivat Emilyn olkapäillä. Nasha pysähtyi oven eteen ja osoitti sitä.
”Luulen tämän paikan olevan hyvä kandidaatti tarkoituksiinne, mutta tarkastetaan se ensin. Voikin olla, että paikka on huonompi kuin olen luullut. Tai en ole vain osannut ottaa jotakin asiaa huomioon”, Nasha sanoi.
”Kiitos paljon. Jo matkan varrella on ollut useita hyviä vaihtoehtoja, joita minun on tehnyt mieli jäädä katsomaan”, Emily sanoi.
Nasha nyökkäili.
”Voimme katsoa niitä paluumatkalla”, Nasha sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Mutta katsotaan tämä nyt ensin”, Emily sanoi.
Emily työnsi oven auki. Ovi harasi vastaan, mutta antoi periksi tarpeeksi työnnettäessä. Saranat päästivät pahaa ääntä oven auetessa. Emily katsoi taakseen, sillä saranoiden ääni kantautui varmasti pitkälle heidän takanaan olevassa käytävässä.
”Toivottavasti kukaan ei kuullut tuota”, Emily sanoi.
”Tuskin, sillä täällä ei juuri ketään liiku. Kellarin seinät myös imevät ääniä tehokkaasti, joten voi olla, ettei ääni kantautunut kovinkaan kauaksi”, Nasha sanoi.
”Toivotaan niin”, Emily sanoi.
Emily astui kellarihuoneeseen. Hän yllättyi, kuinka iso se oli, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään suuri tila. Hän oli olettanut, että kellarin kaikki huoneet olisivat pieniä ja ahtaita. Nashan löytämä paikka sopisi hyvin hänen tarkoituksiinsa.
”Luulen, että tämä on todella sopiva paikka harjoitteluun”, Emily sanoi.
Nasha luikerteli tyytyväisenä kehää.
”Se on mukava kuulla”, Nasha sanoi.
Myös Nev oli sitä mieltä, että paikka sopi hyvin Emilyn harjoitteluun.
”Onneksi Nasha löysi tämän paikan. Me emme olisi tätä ikinä löytäneet.
Ennen palaamista Emilyn työsaliin, he kokeilivat, kuinka pitkälle äänet kuuluivat kellarissa. Vaikutti siltä, että Emily saisi harjoitella hyvinkin rauhassa kellarisalissa ilman, että ääniä kuuluisi vieraisiin korviin.
”Jatkossa tulen harjoittelemaan tänne”, Emily sanoi.
Nev nyökkäis hyväksyvästi.
”Jonkun on kuitenkin hyvä olla vahtimassa siltä varalta, että joku tuleekin kellariin”, Nev sanoi.
”Voimme kokeilla erilaisia käytännön järjestelyitä sitten, kun tulen ensimmäisen kerran harjoittelemaan tänne”, Emily sanoi.
”Nav voi olla silloin mukana, jotta hän myös näkee paikan. Vaikka hän ei olisi aina mukana harjoituksissa, niin hänen on hyvä tietää, millaisessa paikassa sinä harjoittelet”, Nev sanoi.
Lopulta he palasivat takaisin Emilyn työsaliin ja Nev lensi kertomaan Naville heidän löydöksestään. Pian Nev kuitenkin palasi kertomaan, että Nav oli heidän poissa ollessaan nukkunut pois. Kaikki oli tapahtunut mitä ilmeisimmin rauhallisesti, sillä mitään jälkeä muusta ei ollut.
torstai 23. maaliskuuta 2023
Ruhtinatar XIV
torstai 16. maaliskuuta 2023
Ruhtinatar XIII
Betula nana, osa 340
”Olet löytänyt paikan, joka on lähellä ja suojassa vierailta katseilta?” Nev kysyi.
”Näin uskoisin, mutta voitte punnita asian itse, jos lähdette katsomaan sitä”, Nasha vastasi.
Niv ja Sija olivat yllätyksestä ihmeissään, mutta Nev näytti enemmän epäileväiseltä.
”Olemme ehtineet tarkistaa aika monta paikkaa”, Nev sanoi.
”Me kaikki emme kuitenkaan etsi samoista paikoista”, Nasha sanoi.
Nevin epäilys näytti vain kasvavan.
”Mistä siis olet löytänyt tällaisen mahdollisen paikan?” Emily kysyi.
”Yllättävänkin läheltä. Jos teillä on aikaa, niin voimme mennä katsomaan sitä paikkaa vaikka heti”, Nasha vastasi.
”Haluamme tietää ensin, minne olemme menossa, ja voimme sitten lähteä, jos paikka on järkevä”, Nev sanoi.
”Kellari ei ole niin ihmeellinen paikka eikä sinne ole kovinkaan pitkä matka. Tietysti, jos haluamme pitää käytimme salassa, niin meidän täytyy olla hieman varovaisia”, Nasha sanoi.
Emily ja Nev katsoivat toisiaan. Kenellekään ei ollut tullut mieleen linnoituksen kellari, joka saattoi hyvinkin pitää sisällään paikkoja, joissa kukaan ei juuri koskaan käynyt ja joista ei kuulunut ääniä ulos.
”Pyydän anteeksi kaikkia epäilyjäni. Kellari on loistava idea paikaksi. Me linnut ehkä vain katsomme maailmaa toisenlaisesta näkökulmasta, joten se ei tullut meille mieleenkään”, Nev sanoi.
”Ja me käärmeet taas toisenlaisesta. On parempi pitää yhtä ja nauttia molempien näkökulmien parhaista puolista”, Nasha sanoi.
Nev nyökkäsi.
”Hyvin sanottu”, Nev sanoi.
”Lähdemmekö siis katsomaan Nashan löytämää paikkaa”, Emily sanoi.
Pian he olivat matkalla kohti linnan alimpia osia ja pitivät parhaansa mukaan huolen, ettei kukaan nähnyt Emilyä matkalla. Näin he saattoivat pitää asian mahdollisimman hyvin omana tietonaan.
Heidän kellariin päästyään Nasha johdatti heidät syvemmälle pitkin käytäviä, joiden ilma kävi tunkkaisemmaksi ja kosteammaksi. Kellarista löytyi lukuisia eri varastoja, jotka olivat täynnä ruokaa ja varusteita. Osa kellarisaleista oli kuitenkin tyhjillään.
”Näitä käytäviä ei ole tehty lintuja varten”, Niv sanoi.
”Teidät on tehty taivaalle lentämään, ei kellariin”, Nasha sanoi.
”Onko käärmeet tehty kellariin?” Sija kysyi.
”Ei oikeastaan meitäkään ole tehty tänne kulkemaan”, Nasha vastasi.
”Mihin käärmeet on sitten tehty kulkemaan?” Sija kysyi.
”Meidät on tehty kulkemaan pitkin maan pintaa niin metsässä kuin aavikollakin. Ja joskus myös pitkin puiden runkoja ja oksia”, Nasha vastasi.
”Se ei kuulosta kovinkaan kivalta”, Sija sanoi
Nasha naurahti
”Ei se aina olekaan, mutta on siinä myös omat puolensa. Ja jokainen olento on sopeutunut omaan paikkaansa, joten minusta se tuntuu varmasti hyvin erilaiselta kuin sinusta”, Nasha sanoi.
torstai 9. maaliskuuta 2023
Ruhtinatar XII
Betula nana, osa 339
Linnut katsoivat edelleen Nashaa hyvin pahasti, joten Emilyn oli keksittävä jotakin pehmittääkseen luonnollisten vihollisten välejä. Ensin hän halusi kuitenkin kertoa asioista niin kuin ne olivat. Linnut eivät varmasti olleet samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän ei välittänyt siitä.
”Et ehkä tiennyt, Nasha, että Nav on huonovointinen. Siitä me puhuimme”, Emily sanoi.
Nasha nyökkäsi.
”Anteeksi, en tiennyt. Toivottavasti hän palaa voimiinsa pian”, Nasha sanoi.
”Mitä sitten, jos palaakin?” Niv kysyi.
Nasha katsoi lintua ja haisteli ilmaa kielellään.
”Sitten hän on voimissaan ja tekee mitä hän ikinä tekeekään. En oikein tiedä mitä tarkoitat kysymyksellään”, Nasha vastasi.
Emily tiesi, mitä Niv kysymyksellään tarkoitti. Oli parempi, ettei Nasha tiennyt.
”Nav on opettanut minulle lisää puunkirouksen hallinnasta ja paljon muustakin”, Emily sanoi.
”Hän onkin hyvä opettaja ja tietää paljon asioista. Toivottavasti ehdit muilta kiireiltäsi mahdollisimman paljon hänen opetettavakseen”, Nasha sanoi.
Huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus. Emily yritti keksiä jotakin sen rikkomiseksi.
”Oliko sinulla jotakin asiaa?” Emily kysyi.
Nasha mietti lyhyen hetken ennen kuin vastasi.
”Aivan niin, melkein jo unohdin. Kuulin, että etsitte jotakin paikkaa, johon pääsee helposti ja jossa voi olla katseilta ja korvilta turvassa”, Nasha vastasi.
”Mistä sinä sen olet kuullut?” Nev kysyi.
”Pieneläinten piirissä juorut liikkuvat nopeasti. Ymmärtääkseni Niv ja Sija olivat keskustelleet asiasta ja sitten joku oli kuullut ja kohta kaikki kaupungin koiraa pienemmät ja heinäsirkkaa suuremmat tiesivät asiasta”, Nasha vastasi.
Emily katsoi kuinka Nev oli jo sanomassa Nashalle vastaan, mutta ennen kuin ehti, tämä kääntyikin Nivin ja Sijan puoleen.
”Tämä oli asia, jota ei olisi saanut päästä leviämään juoruna pitkin kaupunkia”, Nev sanoi.
Nuoret linnut näyttivät selvästi harmistuneilta.
”Olemme pahoillamme”, Niv sanoi.
”Olemme yrittäneet, mutta välillä olemme olleet liian innokkaita ja emme ole varmistaneet kuuleeko joku”, Sija sanoi.
”Ei teidän kannata tuntea liikaa huonoa omaatuntoa. Vaikka olisittekin varmistaneet, niin joku olisi varmasti kuullut”, Nasha sanoi.
Pienet linnut nyökkäsivät hyväksyvästi lohdutuksen sanoille, mutta näyttivät silti surkeilta. Nuorten lintujen tunteet liikkuivat laidasta laitaan hyvin nopeasti ja nämä käyttivät myös kaikki mahdolliset ilmaisumenetelmänsä tunteiden esiin tuomiseen.
”Niin, kyllä me siis etsimme sellaista paikkaa”, Nev sanoi.
”En tiedä mitä varten, mutta minä olen ehkä löytänyt sopivan paikan. Tai ainakin ehdokkaan sellaiseksi”, Nasha sanoi.
torstai 2. maaliskuuta 2023
Ruhtinatar XI
Betula nana, osa 338
Emily jatkoi puunkirouksen hallinnan harjoittelua linnan suojissa Navin opastuksella sillä välin, kun muut etsivät sopivaa harjoittelupaikkaa muualta. Joitakin ehdotuksia löytyi, mutta tarkemman tutustumisen aikana kävi ilmi, etteivät paikat sopineetkaan. Jos paikka oli muuten sopiva, niin se oli yleensä liian vaikeasti saavutettava, että Emily voisi käydä siellä helposti muun päiväohjelman ohessa. Jos paikka taas oli lähellä, niin se ei yleensä ollut katseilta riittävän suojassa.
Nuoremmat linnut olivat palanneet jälleen yhdeltä retkeltä paikkojen etsinnästä ja olivat pettyneitä. Tällä kertaa kierroksen olivat tehneet Niv ja Sija kahdestaan, kun Nev oli jäänyt hoitamaan Navia. Nav oli ollut jo useita päiviä väsynyt ja huonovointinen eikä ollut pystynyt oikein opettamaan Emilyäkään.
”Olemme pahoillamme, ruhtinatar”, Niv sanoi.
”Kaupunki on kasvanut niin suureksi, että pitää lentää kauaksi, että pääsee omaan rauhaan ja katseilta piiloon. On vaikeaa löytää lähetä mitään paikkaa, johon pääsisi piiloon”, Sija sanoi.
Emily nosti nuoret linnut syliinsä ja silitti molempia hellästi.
”Ei se haittaa, olette tehneet hyvää työtä. Paikka voi löytyä myöhemmin ja siitä on sitten iloa. Siihen saakka minun täytyy harjoitella vain linnan sisällä”, Emily sanoi.
Nev lensi sisälle ikkunasta ja muut kääntyivät tätä kohden.
”Miten Nav voi?” Emily kysyi.
”Jätin Navin lepäämään. Hän todella tarvitsee sitä”, Nev vastasi.
”Toivottavasti minun opettaminen ei ole rasittanut häntä liikaa”, Emily sanoi.
Emilyn kirjoitussalin ovelta kuului rapinaa, mutta he eivät välittäneet äänestä.
”Ei sen pelkästään ole vaikuttanut niin paljoa. Hän on yksinkertaisesti tulossa niin vanhaksi, ettei hän jaksa oikein mitään rasitusta enää”, Nev sanoi.
”Hänen pitää sitten päästä lepäämään riittävästi. Jatkossa teen harjoituksia enemmän itsenäisesti ja vähemmän ohjatusti. Se on muutenkin hyvä, sillä totuus on, ettei hän ole ikuisesti minun ohjaamassa”, Emily sanoi.
Linnut näyttivät surullisilta.
”Kuka ei ole luonamme ikuisesti?” Kuului kysymys lattialta.
Emily ja linnut säikähtivät. Linnut nousivat lentoon normaalina reaktionaan mahdolliseen uhkaan ja Emilykin säpsähti niin, että oli pudota tuoliltaan. Katsoessaan maahan Emily tajusi puhujaan olleen hänen lemmikkikäärmeensä Nasha.
”Sinua ei ole kutsuttu, käärme”, Niv sanoi.
Lintujen ja käärmeen suhde oli aina ollut haasteellinen. Kysymyksen konteksti myös aiheutti lisää säröä, kun Navin ikääntyminen oli jo valmiiksi vaikea asia linnuille.
Emily ymmärsi lintuja, mutta katsoi silti näitä hyvin tuomitsevasti.
”Kyllä hän saa tänne tulla”, Emily sanoi.
Emily ojensi kätensä käärmeen suuntaan. Nasha epäröi hetken, mutta kiemurteli sitten Emilyn luokse ja syliin.
torstai 23. helmikuuta 2023
Ruhtinatar X
Betula nana, osa 337
”Pahasta syntyy hyvää?” Emily kysyi.
”Kaikilla asioilla on aina sivuvaikutuksia, joita emme osaa laskea tai arvata. Tämä pätee myös mustaan kaapuun pukeutuneeseen mieheen, vaikka hän ehkä kuvittelee osaavansa ottaa huomioon kaikki mahdolliset asiat, joita hänen toimensa voivat aiheuttaa”, Nav vastasi.
”Mitä hyvää sivuvaikutusta hänen toimiensa vuoksi on sitten syntynyt tähän mennessä?” Emily kysyi.
”Moniakin asioita”, Nav vastasi.
”Sano jokin esimerkki”, Emily sanoi.
”Yksi esimerkki voisi olla vaikka meidän tapaamisemme ja se ystävyyssuhde, joka meillä on. Itse ainakin pidän sitä arvokkaana ja hyvänä asiana”, Nav sanoi.
Emily nyökkäsi ja mietti.
”Et tainnut oikeastaan vastata siihen kysymykseen, että miksi minä sitten sain puunkirouksen”, Emily sanoi.
Vanha lintu hymyili.
”Olet oikeassa”, Nav sanoi.
”Onko minun tarkoitukseni taistella mustaan kaapuun pukeutunutta miestä vastaan?” Emily kysyi.
”Ehkä sitäkin ja siksikin olisit saanut puunkirouksen, mutta tärkein syy on se, että puiset jumalat näkivät, että Mihail tarvitsee sinua ja sitä varten sinäkin tarvitset voimia, joita tavallisella noidalla ei ole. Puiset jumalat päättivät tarjota heidän hallussaan olevaa voimaa, jollaista harvalla on”, Nav vastasi.
”Se kuulostaa paremmalta tarkoitukselta. Ei sellaista voimaa vastaan voi taistella, mitä mustaan kaapuun pukeutuneella miehellä on. Tai en minä ainakaan kykenisi siihen”, Emily sanoi.
”Mustaan kaapuun pukeutuneella miehelläkin on heikkoutensa”, Nav sanoi.
”Mitkä ne sitten ovat?” Emily kysyi.
Nav oli hieman yllättynyt siitä, että Emily oletti hänen tietävän asiaan vastauksen.
”Siihen minä en osaa vastata, mutta kaikilla ja kaikella on aina heikkoutensa”, Nav vastasi.
Emilyä nyökkäsi.
”Sinä tiedät niin monia asioita, että herkästi ajattelee, että tiedät kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Tai ainakin kaikkiin sellaisiin kysymyksiin, mitä minä keksin esittää”, Emily sanoi.
”Olen otettu, mutta pettymykseksesi minä en kyllä tiedä kaikkea”, Nav sanoi.
Emily hymyili.
”Ehkä niin on parempi”, Emily sanoi.
”Minä luulen samoin”, Nav sanoi.
”Voin kuitenkin yrittää keksiä lisää kysymyksiä, joihin et osaa vastata”, Emily sanoi.
Nav nauroi.
”Luulen, että pitäisin siitä. On mukavaa, kun välillä voi sanoa johonkin asiaan, että ei tiedä siihen vastausta”, Nav sanoi.
torstai 16. helmikuuta 2023
Ruhtinatar IX
Betula nana, osa 336
Lopulta Emily sai taas kasattua järkeviä kysymyksiä.
”Mutta miten minä ja minun puunkiroukseni liittyvät tähän kaikkeen?” Emily kysyi.
”Se on myös hyvä kysymys”, Nav vastasi.
”Johon haluan oikeasti myös vastauksen”, Emily sanoi.
”Tietenkin”, Nav sanoi.
Nav piti lyhyen miettimistauon.
”Puiset jumalat näkivät kaksi yhteyttä, joilla sinä linkityt tähän kaikkeen. Ensinnäkin sinun ja Mihailin välisen yhteyden ja toisekseen Mihailin ja mustaan kaapuun pukeutuneen miehen välisen yhteyden”, Nav sanoi.
”Mitä nämä yhteydet ovat?” Emily kysyi.
”Sinun ja Mihailin välinen yhteys on sinulle varmasti itsestäänselvyys”, Nav vastasi.
”En halua, että pidät mitään itsestään selvänä, vaan kerrot jokaisen asian ääneen”, Emily sanoi.
Nav nyökkäsi.
”Sinun ja Mihailin välinen yhteys on tietysti rakkaus”, Nav sanoi.
Emily punastui ja painoi päänsä.
”Noh, ehkä se oli hieman itsestään selvää”, Emily sanoi.
”Mutta siinä ei ole mitään hävettävää. Rakkaus on vahva voima. Voimakkaampi kuin monet muut voimat, joita luulemme vahvoiksi”, Nav sanoi.
Emily nosti katseensa ja nyökkäsi.
”Entä sitten Mihailin ja mustaan kaapuun pukeutuneen miehen välinen yhteys?” Emily kysyi.
”Se on monimutkaisempi yhteys. Mihail tarvitsi voimaa ja mustaan kaapuun pukeutunut mies antoi sitä hänelle”, Nav vastasi.
”Entä mitä mustaan kaapuun pukeutunut mies tarvitsee?” Emily kysyi.
”Sitä ei varmaan tiedä kukaan tässä maailmassa kuin hän itse, mutta hän tarvitsee jonkun aiheuttamaan sekasortoa tässä maailmassa”, Nav vastasi.
”Hän käyttää Mihaili jonkinlaisena käsikassarana?” Emily kysyi.
”Se on varmaankin hyvä sana asialle”, Nav vastasi.
”Emmekö voi sitten vain kertoa Mihailille, että häntä käytetään ja että hänen täytyy luopua mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tarjoamista asioista?” Emily kysyi.
”Uskotko hänen tekevän niin, vaikka kuinka vakuuttelisimme häntä?” Nav kysyi.
Emily katsoi pois Navista. Hän tiesi, ettei Mihail voisi luopua voimistaan. Ei tässä tilanteessa, kun hän katsoi olevansa vastuussa kansansa turvallisuudesta.
”En”, Emily sanoi.
”Eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. Vaikka mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tarkoitusperät olisivat mitä tahansa, niin sivutuotteena hänen toimistaan voi syntyä myös hyvää tähän maailmaan”, Nav sanoi.
torstai 9. helmikuuta 2023
Ruhtinatar VIII
Betula nana, osa 335
Emily huomasi, että Nav oli suuntaamassa hieman asiasta ohitse ja lähtemässä tepastelemaan pitkin pöytää samaa vauhtia, kun tämän kertomus lähti kiertämään ohi asiasta ja kohti laajempia maailmaa koko syleileviä filosofisia kertomuksia. Niinpä hän päätti ohjata Navin kertomusta takaisin olennaisen äärelle.
”Mitä he sitten näkivät? Mikä oli heidän mielestään niin vaarallista, että heidän oli pakko puuttua asioiden kulkuun? Mihin puuttumisen he näkivät velvollisuudekseen?” Emily kysyi.
Nav naurahti ja lekotteli siipiään.
”Yksi kysymys kerrallaan”, Nav sanoi.
Nav mietti vielä hetken.
”Tosin nuo kysymykset kaikki ovat hyvin kiinteästi toisissaan kiinni ja oikeastaan myös hieman samaa kysymystä”, Nav sanoi.
Emily nyökkäili malttamattomana.
”Luulen, että tiedät vastauksen jo valmiiksi. Tai sen olennaisimman osan”, Nav sanoi.
Tämä ei ollut vastaus, jota Emily oli kaivannut.
”Jos tietäisin, niin en kyselisi sinulta”, Emily sanoi.
”Tiedät kuitenkin, vaikka et tiedä tietäväsi”, Nav sanoi.
”En tiedä, joten voitko kertoa minulle”, Emily sanoi.
”Näet sen heti, kun kerron”, Nav sanoi.
Emily huokaisi, kun Nav piti vielä tauon.
”Olento, tai tässä maailmassa voima, jonka puiset jumalat näkivät, on sinullekin tuttu mustaan kaapuun pukeutunut mies”, Nav sanoi.
Emilyn suu loksahti auki.
”Mutta… Miten… Miksi…”, Emily sanoi.
Asiat vyöryivät heti Emily mieleen, kun Nav mainitsi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen. Niin paljon erilaisia asioita ja kysymyksiä.
”Hengitä rauhassa ja kysy yksi asia kerrallaan”, Nav sanoi.
Emilyn piti keskittyä, että hän sai hengitettyä kunnolla edes muutaman kerran kokonaan sisään ja ulos.
”Miksi kaikesta on kyse aina mustaan kaapuun pukeutuneesta miehestä?” Emily sanoi.
”Haluatko lyhyen ja yksinkertaisen vastauksen vai pitkän vastauksen, joka kertoo ehkä tarkemmin, mistä oikeasti on kyse?” Nav kysyi.
”Jos lyhyt nyt alkuun”, Emily vastasi.
”Lyhyesti sanottuna hän on se voima, jota vastaan me taistelemme tässä ajassa, jotta maailma pysyy sellaisena kuin me sen tunnemme. Häntä vastaan on taisteltu jo varhaisempina aikoina ja tullaan varmasti taistelemaan meidän jälkeisinäkin aikoina. Mutta nyt on meidän vuoromme ja me taistelemme maailmalle puolesta niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä olemme saaneet ja hankkineet elämämme aikana”, Nav sanoi.
Nav katsoi Emilyä, jolla kesti hetki sisäistää kaikkea Navin sanomaa.
”Tärkeintä on, että emme luovuta. Olemme sen maailmalle velkaa, että pidämme siitä huolta”, Nav sanoi.