torstai 30. kesäkuuta 2022

Kaupunki myrskyn silmässä III

 Betula pubescens, osa 222

Henkivartija ohjasi kapteenit sisään yhteen linnan pienempään saliin. Kenraali istui salin takan lämmössä silittämässä Nallea. Miranda seisoi vähän matkan päässä takasta kenraalin seurana.

Kenraali kääntyi kohti kapteeneja, kun kuuli näiden lähestyvän. Kapteenit tervehtivät kenraalia, joka vastasi vain pienellä käden heilautuksella.

”Kapteenit, mikä suo minulle tämän ilon?” Edkar kysyi.

”Piiritys, valitettavasti, arvon kenraali”, Venir vastasi.

Kenraali naurahti hieman kalseasti.

”Se ei taida suoda minulle mitään iloa”, Edkar sanoi.

”Eikä meillekään, arvon kenraali”, Solkar sanoi.

”Kuinka piiritys siis sujuu?” Edkar kysyi.

”Samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Nyt, kun olemme vetäytyneet yläkaupungin muurille, uskomme puolustautumisen olevan hieman helpompaa, kun sotilaamme riittävät siihen paremmin”, Solkar vastasi.

Kenraali nyökkäili ja katseli kapteeneja, jotka katsoivat tätä takaisin.

”En usko, että tulitte tänne saakka vain minun ilokseni tai kertomaan, että kaikki sujuu niin kuin tähänkin saakka”, Edkar sanoi.

Kapteenit pysyttelivät hiljaa.

”Mitä asiaa teillä siis oli?” Edkar kysyi.

 Suomas oli vastaamassa, mutta vaikeni kuitenkin ja katsoi Kallasta.

”Haluatko Kallas aloittaa?” Edkar kysyi.

”Voin aloittaa”, Venir vastasi.

Kallas piti vielä pienen tauon ennen kuin aloitti.

”Olemme pohtineet, että voisi olla hyvä, jos nyt tekisimme vastahyökkäyksiä keskikaupungin puolelle, jottei Suuren keisarikunnan armeija pääsisi aivan täydessä rauhassa toteuttamaan piiritystään”, Venir sanoi.

Kenraali nyökkäsi.

”Jos koette sen järkeväksi, niin siitä vain. Ette te siihen minun lupaani tarvitse”, Edkar sanoi.

”Emme ehkä lupaa, mutta voisimme muuten tarvita siihen apua”, Venir sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”Olet tehnyt täällä Tammen seuraajien kanssa kuolleestamanausta jo hyvän aikaa, joten ajattelimme, että ehkä olet jo saanut koottua jonkinlaisen joukon, jota olisi mahdollista käyttää taistelutilanteessa”, Venir vastasi.

Kenraali nyökkäili ja loi pitkän katseen molempiin kapteeneihin

”Aivan, sitä te olette pohtineet”, Edkar sanoi.

Kenraali nousi ylös. Myös Nalle ja Miranda nousivat ylös lähteäkseen kenraalin mukaan.

”Odottakaa te vain täällä. Tulemme kapteenien kanssa pian takaisin”, Edkar sanoi.

”Hyvä on, herra kenraali”, Miranda sanoi.

Miranda kumarsi kenraalille ja istuutui takaisin tuolilleen. Nalle murahti muutaman kerran rauhattomasti ja kävi takaisin makuulleen vasta sen jälkeen, kun kenraali oli silittänyt sitä vielä hetken.

”Haluan näyttää teille jotakin”, Edkar sanoi.

Kenraali johdatti kapteenit ulos salista.


torstai 23. kesäkuuta 2022

Kaupunki myrskyn silmässä II

 Betula pubescens, osa 221

Keskikaupungin miehittämisen jälkeen Suuren keisarikunnan armeija asettui uuteen piiritysmuodostelmaan yläkaupungin ympärille. Nyt Suuren keisarikunnan armeija myös sulki kaupungin piirityksen kokonaan mukaan lukien alakaupungin puolen kaupungin eteläpuolella. Alakaupunkiin ei kuitenkaan kohdistettu hyökkäyksiä, vaan kaupunginosa vain eristettiin.

Ensimmäisenä hyökkäyksenään kaupunginmuurin sisäpuolella Suuren keisarikunnan armeija pyrki hyökkäämään läpi kaupunginmuurin ja yläkaupunginmuurin välisestä kapeasta kaistaleesta ja näin mahdollisesti eristämään myös alakaupungin ja yläkaupungin toisistaan. Netronovalalaisten ja alakaupunkilaisten yhteisvoimat kuitenkin pitivät pintansa alakaupungin ja keskikaupungin välisellä pienellä muurilla ja lopulta päivien taistelun jälkeen puskivat Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäyksen takaisin.

”Olen kyllä yllättynyt tästä lopputuloksesta”, Solkar sanoi.

”Kuinka niin?” Venir kysyi.

”Odotin, että he olisivat jatkaneet hyökkäystään pidempään ja tehneet sen suuremmin voimin”, Solkar vastasi.

”Luulen, että he eivät odottaneet kovinkaan suurta vastarintaa tai vastarintaa ollenkaan siltä suunnalta. He saattoivat odottaa, etteivät alakaupunkilaiset puolusta Gyllenburhia heitä vastaan vaan päästävät heidät piirittämään yläkaupunkia. Kun näin ei käynytkään, kenraalit ehkä säikähtivät ja eivät halunneet hyökätä täydellä voimalla suunnalle, jossa vastassa on myös alakaupungin sotilaita”, Venir sanoi.

”Luulen samaa, mutta odotin silti hieman erilaista reaktiota. Mutta hyvä meidän kannaltamme, ettei yhteys alakaupunkiin ole millään tavalla vaarassa”, Solkar sanoi.

”Ja ennen kaikkea, että Burhleo on valmis puolustamaan tuota yhteyttä”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi.

Kapteenit katsoivat kaupungin karttaa. Suuren keisarikunnan merkkejä oli siirtynyt yhä enemmän kaupunginmuurin sisäpuolelle.

”Suuren keisarikunnan armeija keskittää voimiaan keskikaupunkiin. Se saattaa luoda meille paikkoja omiin operaatioihin”, Venir sanoi.

”Onko meillä voimia toteuttaa hyökkäyksiä?” Solkar kysyi.

”Sitä meidän täytyy kysyä kenraalilta”, Venir vastasi.

Suomas katsoi Kallasta. He eivät olleet nähneet kenraali hyvään toviin muuten kuin nopeiden viikkoraporttien merkeissä. Niiden aikana ei käyty juurikaan keskustelua siitä, mitä kenraali teki. Kenraali vain kuunteli, mitä kaupungin puolustuksessa oli tapahtunut viimeisimmän viikon aikana ja Miranda kirjasi tiedot ylös. Lähettien viemänä kenraali sai toki myös päivittäisen raportin taistelujen tapahtumista.

”Oletko varma, että haluat tehdä niin?” Solkar kysyi.

”En oikeastaan, mutta se voi tarjota meille sellaisia mahdollisuuksia, joita meillä ei muuten ole”, Venir vastasi.

”Luulet, että hän ja Tammen seuraajat ovat onnistuneet kuolleestamanaamaan merkittävän joukon uusia sotilaita?” Solkar kysyi.

”Toivon niin. Muuten en tiedä mihin he ovat oikein kuluttaneet aikaansa”, Venir vastasi.

Suomas kääntyi pois kartan luota.

”En pidä siitä, millainen kenraalista on tullut”, Solkar sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Venir kysyi.

Suomas kohautti olkiaan ja huokaisi sitten.

”En tiedä. Hän on muuttunut niin katkeraksi ja synkäksi ja aivan kuin sotilailla itsellään ei olisi mitään merkitystä. Hän on kiinnostunut vain kuolleestamanauksesta”, Solkar sanoi.

”On hän hieman muuttunut, mutta en tiedä onko se olosuhteisiin nähden mitään poikkeuksellista. Olemme käyneet läpi hyvin vaikeita hetkiä”, Venir sanoi.

Kallas piti tauon ja vilkaisi Suomasta, jonka katseesta paistoi huoli.

”Mutta ehkä on hyvä pitää häntä hieman silmällä”, Venir sanoi.

”Olen samaa mieltä”, Solkar sanoi.


torstai 16. kesäkuuta 2022

Kaupunki myrskyn silmässä

Betula pubescens, osa 220

Saesteorran osaston aiheuttamasta sekaannuksesta toipumisen jälkeen Suuren keisarikunnan armeija otti keskikaupungin varovaisen varmasti talo kerrallaan haltuunsa. Keskikaupungin asukkaan suhtautuivat sotilaisiin varautuneesti, sillä he tiesivät, ettei taistelu ollut vielä ohitse. Pitkin kaupunkia kulkevat sotilaat eivät myöskään helpottaneet asukkaiden ruokatilannetta, kun kaupungin ruokavarannot olivat pääasiassa yläkaupungin muurin suojassa. Vieraiden sotilaiden läsnäolo ei muutenkaan parantanut kaupunkilaisten tilannetta, sillä sotilailla ei ollut paljoakaan intoa auttaa kaupunkilaisia. Sotilaat halusivat vain takaisin omaan kotikaupunkiinsa.

”Ainakaan meidän ei enää tarvitse huolehtia niin paljoa kaupunkilaisten ruokkimisesta”, Solkar sanoi.

”Ei niin. Voimme lähettää kaikki ylimääräisen ruuan alakaupunkiin varmistamaan heidän taistelutahtoaan. Yläkaupunkilaisilla taitaa olla pääasiassa kullakin omat varastonsa, joiden turvin he pärjäävät pahimman ylitse”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäili.

”Miten kauan luulet alakaupunkilaisten taistelutahdon kestävän?” Solkar kysyi.

”En usko, että sillä on mitään syytä romahtaa”, Venir vastasi.

”Suuren keisarikunnan armeija ei ole tainnut oikeastaan edes hyökätä alakaupunkia kohden”, Solkar sanoi.

”Ei ilmeisestikään. Siitä en myöskään ole ihan niin varma, että miten kauan he ovat meidän kanssamme samassa veneessä, vaikka kuinka lähettäisimme heille ruokaa. Tai vaikka lähettäisimme heille mitä tahansa”, Venir sanoi.

”Voimme vain luottaa Burhleon haluun tehdä niin”, Solkar sanoi.

”Niin. Hän haluaa vain palata valtaan kaupungissa ja ehkä meidän kanssamme liitossa pysyminen on vielä hänelle edullista”, Venir sanoi.

”Mutta ei loputtomiin”, Solkar sanoi.

”Jossakin vaiheessa hänen on käännettävä takkinsa, jotta voi palata valtaan. Ellemme sitten jollakin taikakeinolla onnistu voittamaan tätä taistelua”, Venir sanoi.

Suomas nyökkäsi ja kääntyi kohti kaupungin karttaa. Sille oli aseteltu erilaisia merkkejä, jotka kuvasivat eri osapuolten sotavoimia ympäri kaupunkia ja sen läheisyydessä. Suuren keisarikunnan merkkejä oli paljon enemmän kuin netronovalalaisten ja alakaupunkilaisten merkkejä yhteensä.

”Vaikka Burhleo olisikin puolellamme katkeraan loppuun saakka, niin olemme silti pahasti alakynnessä”, Solkar sanoi.

”Toivottavasti myös Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit tietävät sen myös ja luottavat siihen sokeasti. Kaupunginmuuri haltuun saaminen saattoi tuntua heistä helpolta voitolta, joka sinetöi kaupungin valtaamisen. Meidän on kuitenkin paljon helpompi puolustaa yläkaupunginmuuria, mitä Suuren keisarikunnan kenraalit eivät välttämättä hahmota”, Venir sanoi.

”Toivotaan, että he kuvittelevat asiat helpommiksi heidän kannaltaan, kuin mitä todellisuus kertoo”, Solkar sanoi.

”Vaikka he kuvittelisivat, emme voi jäädä vain odottamaan mitä he tekevät. Meidän täytyy keksiä myös itse seuraavia siirtoja”, Venir sanoi.

”Mitä ne voisivat olla?” Solkar kysyi.

”Sitä meidän täytyy miettiä. Mutta jollakin tavalla meidän täytyy häiritä Suuren keisarikunnan armeijan toimintaa keskikaupungissa, jotta he eivät voi vain keskittyä meidän piirittämiseemme”, Venir sanoi.

 

torstai 9. kesäkuuta 2022

Muuri murtuu II

 Betula pubescens, osa 219

Saesteorran joukot onnistuivat yllättämään Suuren keisarikunnan armeijan vielä toisen kerran, mutta kolmannella kerralla se ei enää onnistunut. Silloinkaan Suuren keisarikunnan joukot eivät ryhtyneet kovinkaan järjestelmälliseen taisteluun Saesteorran osastoa vastaan. Saesteorra tiesi, että seuraavalla kerralla näin varmasti jo tapahtuisi ja hänen pieni osastonsa ei edes vahvennettuna pystyisi tekemään vastarintaa moninkertaisesti isompaa hyökkääjää vastaan.

Onneksi hän oli varautunut tähän, ja moneen muuhun asiaan, suunnitellessaan kapteenien kanssa vetäytymisen turvaamista.

Keskikaupungin pääkatu oli hiljainen Suuren keisarikunnan sotilaiden edessä. Vain satunnaiset pakenevat kaupunkilaiset toivat eloa kadulle. Enää Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat eivät edenneet suin päin eteenpäin, koska he tiesivät, että edessä saattoi odottaa vastustajan ansa. Kukaan ei halunnut rynnätä kohti ansaa, joka oli jo ollut monille kohtalokas.

Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat olivat silminnähden jännittyneitä. Jokainen odotti, että ansa laukeaisi millä hetkellä hyvänsä. Seuraava askel oli edellistä hieman varovaisempi. Sotilaiden eteneminen hidastui ja pian se oli enemmän hiipimistä kuin marssia.

Saesteorra tarkkaili lähestyviä sotilaita piilostaan. Firgenbeam oli hänen vierellään ja tämän takana sotilaita. He odottivat rauhassa sopivaa hetkeä.

”Näkyykö mitään?” Valter kysyi.

Firgenbeamin ääni oli hento kuiskaus, jota Saesteorra tuskin kuuli.

”Muutamia sotilaita, mutta lisää saapuu koko ajan”, Jeanne vastasi.

”Eli muutama hetki vielä odotusta”, Valter sanoi.

Saesteorra nyökkäsi.

Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat etenivät kadulla pikkuhiljaa edemmäs. Koko ajan lisää sotilaita kulki sen kadunkulmauksen ohitse, jota Saesteorra tarkkaili. Lopulta hän totesi sotilaita olevan riittävästi ja antoi merkin.

Kapteenien ja Saesteorran ohjeiden mukaan muutamia keskikaupungin rakennuksia oli heikennetty niin, että ne voitaisiin kaataa kadulle barrikaadiksi. Nyt Saesteorran merkistä viimeisen tukirakenteet katkaistiin ja rakennukset kaatuivat kadulle jättäen Suuren keisarikunnan armeijan etujoukon eristyksiin ja alttiiksi hyökkäykselle.

”Hyökkäykseen”, Saesteorra sanoi.

Taistelu oli ohitse nopeasti. Suuren keisarikunnan armeijan etujoukko meni nopeasti paniikkiin huomatessaan pakotien olevan tukittuna ja vihollisten hyökätessä jokaisesta suunnasta. Jousiampujat pitivät viimeistään huolen siitä, ettei kukaan päässyt pakoon.

Nopeasti voitosta huolimatta netronovalalaisilla ei ollut aikaa levätä.

”Siirrytään seuraavalle kohteelle”, Jeanne sanoi.

Sotilaat nyökkäsivät uskollisesti ja ottivat jälleen aseensa ja varusteensa kantoon. Seuraavaa ansaa ei kuitenkaan enää tarvittu, sillä Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys kaupungissa oli tyrehtynyt niin pahasti, että heidän kenraalien oli pakko järjestää joukkonsa uudestaan, jotta hyökkäystä oli mahdollista jatkaa. Näin myös Saesteorran osasto pääsi turvallisesti yläkaupungin muurin sisäpuolelle ja vihdoin lepäämään.

”Se meni paremmin kuin odotin”, Valter sanoi.

”Olen samaa mieltä”, Jeanne sanoi.

”Milloin luulet meidän seuraavan tehtävän koittavan?” Valter kysyi.

”Luultavasti liian pian”, Jeanne vastasi.

”Täytyy siis nauttia tästä lepoajasta, joka meille annetaan”, Valter sanoi.

Saesteorra nyökkäsi ja seurasi Firgenbeamia ja sotilaita taloon, joka oli heille osoitettu lepäämistä varten.


torstai 2. kesäkuuta 2022

Muuri murtuu

 Betula pubescens, osa 218

Taistelu Gyllenburhin muurilla jatkui seuraavina päivinä. Päivä toisensa perään aamu kääntyi päivän kautta iltaan ja lopulta yöksi. Taistelut eivät tauonneet hetkeksikään Suuren keisarikunnan armeija kiihdytti hyökkäystään pikkuhiljaa ja puolustajat eivät voineet muuta kuin kestää loputonta rummutusta. Kunnes lopulta muurin puolustus murtui.

Kaupunginmuurin puolustus oli lähellä murtumista kolmessa erillisessä kohdassa, mutta murtui lopulta vain yhdestä kohtaa. Murros tapahtui lähellä kaupungin pääporttia, mutta ilman suoraa pääsyä sen luokse. Kun Suuren keisarikunnan armeija oli varmistanut sillanpääaseman keskikaupungissa, Netronovalan armeija antoi joukoilleen perääntymiskäskyn pois muurilta ja keskikaupungista.

Tilanne avasi Suuren keisarikunnan armeijalle mahdollisuuden vyöryttää hyökkäystä läpi kaupungin. Niinpä Suuren keisarikunnan armeija kiirehti kohti pääporttia ja keskikaupungin pääkatua. Kiirehtiminen kävi kalliiksi, sillä Netronovalan armeijan joukot olivat valmiina ottamaan hyökkäyksen vastaan.

Saesteorra nousi barrikadin päälle. Hän näki, kuinka Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat juoksivat kadulla kohti barrikadia varomatta mitään ympärillä olevaa. Hurmoksessa kohti kuolemaa. Saesteorra odotti, että sotilaat ehtivät kuuloetäisyydelle.

”Pysähtykää ja kääntykää takaisin, kun vielä ehditte”, Jeanne huusi.

Muutama sotilas pysähtyi ihmettelemään. Suurin osa ei reagoinut, vaan jatkoi samaa tahtia eteenpäin. Saesteorra toisti huutonsa. Lisää sotilaita pysähtyi ja osa ryhtyi ilkkumaan häntä. Myös muutama huonosti häntä kohden tähdätty nuoli lensi ilman halki ja osui ympärillä oleviin rakennuksiin.

”Teitä on varoitettu”, Jeanne sanoi.

Saesteorra nosti kätensä ylös ja veti sen nopeasti alas. Harva Suuren keisarikunnan armeijan sotilas ehti rekisteröidä selvästi merkiksi tarkoitettua liikettä ennen kuin oli liian myöhäistä.

Barrikadin takana ja ympäröivissä rakennuksissa soivat torvet, jotka saivat Suuren keisarikunnan sotilaat pysähtymään ihmeissään. Sitten alkoi nuolisade, jota sotilaat eivät osanneet odottaa.

Ne Suuren keisarikunnan sotilaat, jotka eivät olleet kuolleet nuolisateeseen, pakenivat takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin. Saesteorra katsoi edessään avautuvaa karmaisevaa näkyä. Hänen vierelleen nousi yksi sotilas.

”Onnistuimme, rouva aliupseeri”, sotilas sanoi.

”Onnistuimme, kerran. Toisella kerralla tämä ei ole niin helppoa ja vetäytyvät joukot tarvitsevat lisää aikaa”, Jeanne sanoi.

Saesteorra kääntyi ja laskeutui alas barrikadilta.

”Kerätkää varusteenne ja ottakaa ne mukaanne. Siirrymme seuraavaan asemaan”, Jeanne sanoi.

Ympärillä olevat sotilaat nyökkäilivät ja välittivät käskyä eteenpäin. Sitten kaikki ottivat ympärillään olevat varusteet kannettavakseen ja lähtivät nopeasti liikkeelle.

Firgenbeam astui ulos viereisestä talosta ja käveli Saesteorran luokse. He lähtivät yhdessä kävelemään pois barrikadilta.

”Se meni paremmin kuin odotin”, Valter sanoi.

”Mitä sitten odotit?” Jeanne kysyi.

Firgenbeam kohautti olkiaan.

”Luulin, että olisimme käyneet lähitaistelua, mutta eloonjääneet lähtivätkin pakoon”, Valter sanoi.

”Luulen, että pääset vielä lähitaisteluusi. Meillä on vielä monta barrikadia jäljellä ennen kuin pääsemme takaisin yläkaupungin turvaan”, Jeanne sanoi.

”Sekin turva taitaa olla melko suhteellista tässä tilanteessa, kun vihollinen ympäröi meidät”, Valter sanoi.

”Niinkin voisi sanoa”, Jeanne sanoi.

torstai 26. toukokuuta 2022

Myrsky Gyllenlaesissa V

Betula pubescens, osa 217

Saesteorra käveli lähetin perässä niin nopeasi kuin ehti. Hänestä tuntui pahalta jättää sotilaat taisteluun ja lähteä itse pois. Hän myös pelkäsi sitä, mitä voisi olla edessä seuraavaksi, kun kapteenit halusivat hänet kiireellisesti paikalle.

”Osaatko sanoa, mikä minua odottaa kapteenien luona?” Jeanne kysyi.

”En valitettavasti”, lähetti vastasi.

”Toivottavasti se, mitä heillä on mielessään, ei ole mitään pahempaa, kuin mitä olemme jo joutuneet tekemään”, Jeanne sanoi.

”En tiedä onko tämä sellainen hetki, että heillä olisi tarjolla mitään kovinkaan hyviä tehtäviä”, lähetti sanoi.

”Niin se taitaa olla”, Jeanne sanoi.

Lähetti vastasi oven molemmin puolin olevien vartioiden nyökkäyksiin ja avasi oven kapteenien karttahuoneeseen. Huoneessa lähetti käveli kapteenien luokse.

”Aliupseeri Saesteorra, hyvät kapteenit”, lähetti sanoi.

Kapteenit katsoivat aliupseeri Saesteorraan päin ja toivottivat tämän tervetulleeksi.

”Mitä te olette nyt keksineet, arvon kapteenit?” Jeanne kysyi.

Kapteenit naurahtivat.

”Epäiletkö, että olemme keksineet sinun iloksesi jotakin mahdotonta?” Venir kysyi.

”Käyttäisin ehkä sanaa pelkään”, Jeanne vastasi.

”Pelkosi saattaa olla oikeassa, mutta katsotaan ensin, mitä meillä on mielessämme. Tule tänne karttojen ääreen”, Solkar sanoi.

Saesteorra käveli karttapöydän luokse. Pöydällä oli monia erilaisia karttoja, mutta keskeisimmäksi oli nostettu keskikaupungin kartta.

”Miksi meidät komennetaan keskikaupunkiin?” Jeanne kysyi.

”Hyvin arvattu, mutta me selitämme”, Solkar vastasi.

Kapteenit selittivät suunnitelmansa Saesteorralle, joka alkuun kuunteli varsin epäuskoisena. Lopulta hän kuitenkin alkoi nähdä, mikä kapteeneilla oli ideana.

”Mitä luulet, olisiko tämä mahdollista?” Solkar kysyi.

”Ehkä kyllä, mutta tarvitsemme paljon onnea mukaan”, Jeanne vastasi.

”Uskallatko sinä johtaa sotilaitasi suorittamaan tätä tehtävää?” Venir kysyi.

Saesteorra katsoi kapteeneja, jotka odottivat hänen vastaustaan.

”Haluamme tietää rehellisen mielipiteesi. Jos tämä on sinusta liian vaarallista, niin keksimme jotakin muuta”, Solkar sanoi.

Saesteorra tiesi, että tämä oli tehtävä, johon hänen ei pitäisi suostua. Velvollisuudentunto ei kuitenkaan antanut periksi.

”Yritän parhaani, mutta tarvitsen lisää sotilaita”, Jeanne sanoi.

”Niitä on aika vähän tarjolla, mutta yritämme löytää niitä jostakin. Ehkä muurilta vetäytyvistä joukoista osa voi jäädä avuksesi”, Solkar sanoi.

”Olet rohkea, Saesteorra”, Venir sanoi.

Saesteorra pyöritteli päätään.

”Toivon, etten ole liian rohkea”, Jeanne sanoi.

”Olet niin harkitseva, että en usko sinun olevan liian rohkea. Tunnet sotilaasi ja luotat heihin ja sen mukaan harkitset, mikä on järkevää rohkeutta”, Venir sanoi.

”Jospa joku päivä yllän odotuksiinne”, Jeanne sanoi.

”Olet ylittänyt ne jo monin verroin”, Solkar sanoi.

torstai 19. toukokuuta 2022

Myrsky Gyllenlaesissa IV

 Betula pubescens, osa 216

”Minkälaisen suunnitelman siis tarvitsemme?” Solkar kysyi.

”Sellaisen, jonka avulla estämme sen, että Suuren keisarikunnan armeija voisi saada kaupunginmuurin läpi murtauduttuaan puolustuksemme sekaisin ja vyörytettyä koko kaupungin läpi. Sotilaiden pitää päästä kaupunginmuurilta irti ja puolustamaan yläkaupungin muuria”, Venir vastasi.

Solkar nyökkäsi. Kapteenit siirtyivät pöydälle kivien avulla levitetyn kartan ääreen.

”Tarvitsemme vastahyökkäyksen, joka sotkee hyökkäyksen rytmin”, Solkar sanoi.

”Ja sen pitää sotkeutua pahasti, jotta Suuren keisarikunnan armeijankin on pakko ryhmittyä uudelleen”, Venir sanoi.

”Mistä voimme irrottaa joukkoja sellaiseen vastahyökkäykseen?” Solkar kysyi.

”Rehellinen vastaus olisi varmaan, että emme mistään”, Venir vastasi.

Suomas katseli kaupungin karttaa mietteliäänä.

”Ainoa muurilta irtonainen osasto on Saesteorran osasto, eikö niin?” Solkar kysyi.

”Niin valitettavasti, mutta hänen voimansa eivät riitä niin isoon vastahyökkäykseen”, Venir vastasi.

”Ei suoraan, mutta ehkä se silti riittäisi sopivissa olosuhteissa”, Solkar sanoi.

Kallas nosti katseensa Suomakseen.

”Mitä tarkoitat?” Venir kysyi.

”Mitä, jos voisimme päättää, mistä kohti hyökkäys tulee ja voimme ohjata sen sellaiseen paikkaan, että saamme etulyöntiaseman edes hetkeksi”, Solkar vastasi.

Kallas katsoi karttaa ja mietti.

”Ehkä se voisi sopivassa paikassa onnistua”, Venir sanoi.

”Heidän täytyy vain tehdä valmisteluja”, Solkar sanoi.

”Se on myös riskialtista. Emme voi olla täysin varmoja, että ansa onnistuu”, Venir sanoi.

”Meidän on vain tehtävä parhaamme sen eteen, että sattuma sen onnistumisen puolesta on mahdollisimman suosiollinen”, Solkar sanoi.

Kallas nyökkäsi ja viittoi lähetin luokseen.

”Lähettäkää viesti Saesteorralle. Meillä hänelle uusi tehtävä ja toivoisimme hänen tulevan tänne heti, kun pääsee”, Venir sanoi.

Kallas piti tauon.

”Tai ehkä on parempi, että vain käytte hakemassa hänet tänne. Tuskin hänellä on lähiaikoina oikeasti tulossa sellaista hetkeä, jolloin voisi hyvällä tahdolla sanoa, että hän pääsisi”, Venir sanoi.

Lähetti nyökkäsi ja lähti viemään viestiä eteenpäin.

”Otat hänet jo nyt mukaan suunnitteluun?” Solkar kysyi.

”Luulen, että on parempi, että kuulemme heti, onko hän valmis tehtävään, jotta emme tuhlaa aikaa suunnittelemalla asiaa, jota kukaan ei tule tekemään. Hänellä voi olla myös hyviä ideoita”, Venir vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Hetken kyllä jo luulin, että et kannata koko ideaa”, Solkar sanoi.

Kallas naurahti.

”En ole ihan varma kannatanko, mutta ei meillä taida olla parempiakaan ideoita”, Venir sanoi.