Betula nana, osa 365
Emily odotti edelleen Sarnelin vastausta, jota tämä ei halunnut antaa.
”Mitä siis vastaat?” Emily kysyi.
”Mutta mitä merkitystä sillä on?” Sarnel kysyi.
”Mitä merkitystä millä?” Emily kysyi.
”Sillä, mitä minä vastaan”, Sarnel vastasi.
”Sitten voimme toimia sen mukaan, mitä sinä vastaat”, Emily sanoi.
”Mutta emme me voi täältä noin vain lähteä. Miellä molemmilla on velvollisuudet ja tehtävät täällä hoidettavana. Eivät ne tapahdu, jos lädemme täältä pois”, Sarnel sanoi.
”Aina voi asettaa jonkin sijaisen”, Emily sanoi.
”Eivät he suostu siihen”, Sarnel sanoi.
”Jos tarkoitat Mihailin uskollisia sotilaita ja virkamiehiä, niin kyllä suostuvat, jos heiltä ei kysytä asiasta mitään”, Emily sanoi.
”Aiotko sitten vain hävitä salaa paikalta?” Sarnel kysyi.
Emily ei vastannut. Sarnel kuitenkin arvasi, mitä tämä ajatteli.
”En voi uskoa, että suunnitteletkaan sellaista. Mihail on antanut meille tehtävän tänne ja sinä aiot hiipiä salaa yön pimeydessä siltä karkuun”, Sarnel sanoi.
”Aion lähteä pelastamaan Mihailin, jotta hän voi johtaa Netronovalaa ja sen kansaa myös jatkossa”, Emily sanoi.
Sarnel huokaisi.
”Uskot sen olevan parempi ratkaisu kuin se, että hoitaisit oman velvollisuutesi täällä samalla kun Mihail hoitaa omaa velvollisuuttaan pohjoisessa?” Sarnel kysyi.
”En koe tätä täällä olemista velvollisuudekseni, vaan Mihailin velvollisuudeksi. Minun velvollisuuteni on olla Mihialin rinnalla, missä ja mitä ikinä hän tekeekään”, Emily sanoi.
Sarnel katseli joelle ja pohti tilannetta.
”Minun täytyy miettiä asiaa. Ja meidän täytyy miettiä asiaa yhdessä. Keskustella ja katsoa, mikä on järkevä tapa toimia”, Sarnel sanoi.
Emily näytti tyytyväiseltä.
”Tiesin, että suostuisit, koska tiedän sinun haluavan parasta Mihailille”, Emily sanoi.
”Kyllä, haluan parasta Mihailille, mutta en vielä sanonut suostuvani. Sanoin olevan valmis pohtimaan ja keskustelemaan asiasta”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi. Hän ei ollut enää innoissaan, mutta tyytyväisempi kuin aikaisemmin.
”Voimme keskustella myöhemmin linnassa”, Emily sanoi.
”Jos keksimme sieltä sopivan paikan”, Sarnel sanoi.
”Saatan tietää sopivan paikan”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi Emilyä kysyvästi, mutta ei lähtenyt kysymään tarkemmin, mitä tämä tarkoitti.
torstai 21. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli VI
torstai 14. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli V
Betula nana, osa 364
Sarnel katsoi Emilyä.
”Mitä tarkoitat?” Sarnel kysyi.
”Vastaa ensin kysymykseeni, niin kysyn sinulta toista asiaa”, Emily vastasi.
Sarnel pudisti päätään ja huokaisi.
”No, rehellisesti sanottuna en ollut mitenkään innoissani tästä tehtävästä, jonka Mihail minulle antoi. Ymmärrän myös, että asia on Mihailille tärkeä ja teen parhaani, jotta sinä pysyt turvassa”, Sarnel sanoi.
”Eli olisit mieluummin jossakin enemmän toimintaan menevässä tehtävässä?” Emily kysyi.
”Oliko tämä se toinen kysymys?” Sarnel kysyi.
”Ei. Tämä oli jatkokysymys edelliseen”, Emily vastasi.
”Niin minä arvelinkin”, Sarnel sanoi.
”Kyllä sitä niinkin voisi sanoa, että olisin mieluummin jossakin muussa tehtävässä, jossa pääsisi lähemmäksi toimintaa. Mutta haluan myös suorittaa hyvin ne tehtävät, jotka minulle osoitetaan, joten en valita tästäkään tilanteesta”, Sarnel sanoi.
”Tai et ainakaan valita minulle. Mihailille varmasti valittaisit”, Emily sanoi.
Sarnel naurahti.
”Saatat olla oikeassa. Saatoin Mihailille jo antaa jonkinlaisen kommentin tästä tehtävästä, kun hän sen minulle antoi”, Sarnel sanoi.
Emily vilkaisi ympärilleen varmistaakseen, ettei aivan vieressä ollut ketään kuulemassa.
”Haluaisitko sitten päästä tästä tehtävästä eroon, päästä toiminnan pariin ja viedä minut Mihailin luokse?” Emily kysyi.
Sarnel jäi miettimään ja vilkuili sitten ympärilleni.
”Jos kukaan edes kuulee, että kysyt minulta tuollaista, niin minut häädetään hovista. En voi vastata sinulle mitään”, Sarnel vastasi.
”Tiedän, että voit. Ja minä olen se, joka päättää keitä hovissa on. Voin luvata, että vastauksestasi riippumatta olet yhtä tervetullut sinne kuin tähänkin saakka”, Emily sanoi.
Sarnel näytti tuntevan itsensä epämukavaksi Emilyn kysymyksen edessä.
”Vaikka ehkä tunnetkin itsesi epämukavaksi, niin haluan tietää vastauksen. Ennen kuin vastaat, en luovuta asiassa”, Emily sanoi.
Sarnel hymähti.
”Siksi sinä siis kutsuit minut mukaan, että voit ahdistella minua tästä asiasta. Olisi pitänyt aavistaa pahaa, kun kamarineitosi tuli pyytämään minua mukaan, koska haluat keskustella jostakin asiasta”, Sarnel sanoi.
”Jos et olisi tullut mukaan, olisi keksinyt jonkin toisen mahdollisuuden keskustella kanssasi”, Emily sanoi.
”Sitä en epäile”, Sarnel sanoi.
Rantamaisema lipui pikkuhiljaa ohitse, mutta kireä tunnelma heidän välillään pysyi. Jos ei muuten, niin Emily piti siitä huolen katseellaan, joka ei päästänyt Sarnelia rentoutumaan.
torstai 7. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli IV
Betula nana, osa 363
Jokilaiva lipui hiljaa tuulen kuljettamana kohti ylävirtaa. Matkustavat istuivat mukavilla tyynyillä varjostavan kankaan alla, mutta laivan miehistö tekei töitä auringossa varmistaen mukavan ja rauhallisen matkanteon.
Emily oli ottanut laivalle mukaan vain kamarineitonsa, muutaman läheisimmän neuvonantajan, muutamia henkivartijoita sekä Sarnelin. Toinen laiva seurasi heitä vähän kauempana mukanaan lisää henkivartijoita ja henkilökuntaa ja jokivartta ratsasti suurempi joukko henkivartijoita. Oli hankalaa päästä olemaan omassa rauhassa.
”Olisikohan Mihail lähtenyt näin suuren vartioston kanssa eväsretkelle”, Sarnel sanoi.
”Tuskin”, Emily sanoi.
”Miksi sitten sinä otat?” Sarnel kysyi.
”Osittain siksi, että Mihail oli ennen lähtöään määrännyt henkivartiokaartinsa suojelemaan minua tarkemmin kuin mitä häntä itseään on vartioitu. Samoin hän oli määrännyt neuvonantajilleen, että minun suojelemisesta olisi pidettävä hyvää huolta. Nämä kaikki noudattavat ruhtinaan käskyä parhaansa mukaan”, Emily vastasi.
”Voisit kuitenkin vaatia pienempää joukkoa”, Sarnel sanoi.
”Ehkä voisinkin, mutta ajattelin myös sitä, ettei henkivartioillakaan ole kovinkaan paljoa vaihtelua linnan sisällä minua vahtiessa. Pieni laivaretki joella tai pidempi ratsastus sen vartta tekee heille varmasti hyvää”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
”Olet luultavasti oikeassa. Mukavaa vaihtelua. Sekä myös hyvää harjoitetta sitä varten, jos henkivartiokaartin tarvitsee joskus tehdä muutakin, kuin pyöriä linnan saleissa kiiltävissä haarniskoissaan”, Sarnel sanoi.
Emily naurahti. Naurun jälkeen hän kuitenkin jäi vaitonaiseksi.
”Kaikki hyvin?” Sarnel kysyi.
”On, minulla on kaikki hyvin”, Emily vastasi.
Sarnel ymmärsi heti, miksi Emily oli vaitonainen. Sarnel mietti asiaa hetken ja totesi, ettei aihetta voinut väistellä loputtomiin. Ja jos asia Emilyä painoi, siitä puhuminen voisi keventää siitä aiheutuvaa kuormaa. Sarnel katsoi Emilyä.
”Mutta epäilet, onko Mihaililla kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.
”Niin”, Emily sanoi.
Sarnel käänsi katseensa joelle.
”Hänellä on varmasti kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.
”Mutta miten kauan on?” Emily kysyi.
Sarnel kohautti olkiaan.
”Me emme voi sitä tietää varmaksi. Voimme vain uskoa siihen voimaan, jota hänellä on”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi ja jäi taas hetkeksi miettimään.
”Haluaisitko sinä tehdä jotakin muuta kuin muutakin, kuin vain pyöriä linnan saleissa kiiltävässä haarniskassa?” Emily kysyi.
torstai 31. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli III
Betula nana, osa 362
Kamarineito harjasi Emilyn hiuksia hänen istuessa tuolilla. Emily oli väsynyt. Hän ei ollut varma kuinka monta päivää tai viikkoa siitä oli, kun Mihail lähti kohti pohjoista. Päivät olivat menneet ajatuksissa sekaisin, kun työtä oli joka päivä monen päivän edestä ja kaiken muun ajan hän katoi huolta miehestään.
”Arvon ruhtinatar näyttää niin kalpealta”, kamarineito sanoi.
Emily ei sanonut mitään.
”Pieni ratsastusretki joen varteen voisi tehdä hyvää rouvalle. Se voisi tehdä meille kaikille hyvää”, kamarineito sanoi.
”Toivottavasti ette puhu minulle noin vain siksi, että haluaisitte muiden kamaerinetojen kanssa vapaata aikaa ulkoilmassa”, Emily sanoi.
Emilyn kommentti sai kamarineidon säikähtämään ja pyytelemään kiivaasti anteeksi Emilyltä.
”Anteeksi rouva, en tarkoittanut sitä niin kuin se tuli ulos. Näytätte oikein hyvältä, kuten aina”, kamarineito sanoi.
Emily huokaisi ja painoi päänsä.
”Anteeksi, en minäkään tarkoittanut. Olen vain niin väsynyt ja huolissani Mihailista”, Emily sanoi.
He istuivat molemmat jonkin aikaa hiljaa.
”Jatkanko harjausta, rouva?” Kamarineito kysyi.
”Jatkakaa vain. Hiusteni pitää olla siistit, kun otan taas vastaan ihmisiä huoltensa kanssa”, Emily vastasi.
Kamarineito nyökkäsi ja jatkoi Emily hiusten harjaamista.
”Ehkä retki jokivarteen voisi olla hyvä idea lähipäiville. Kaipaamme kaikki ulkoilmaa”, Emily sanoi.
Kamarineito hihkaisi innosta.
”Älä innostu liikaa. Meidän täytyy hoitaa päivän velvollisuutemme ensin ja sitten vasta pääsemme viettämään vapaata aikaa”, Emily sanoi.
”Kyllä, arvon ruhtinatar”, kamarineito sanoi.
Emily hymyili. Kamarineidon aito innostuminen näin pienestä asiasta sain hänet muistamaan aikoja, jolloin olisi saattanut itsekin innostua yhtä pienestä asiasta. Ajasta, jolloin he olivat Mihailin kanssa opiskelemassa Vihersalossa. Kaikki muistot siltä ajalta tuntuivat olevan kuin joltain toiselta maailmanajalta. Vanhoista kääröistä luettuja katkelmia ajasta, jolloin maankuori oli toisenlainen ja sitä asuttivat täysin eri valtakunnat omine kansoineen.
Sitten musitojen keskelle ilmestyi mustaan kaapuun pukeutunut mies ja Emily säikähti kiljahtaen pois muisteluistaan.
”Ruhtinatar, onko kaikki hyvin?” Kamarineito kysyi.
Emilyllä meni hetki tasata hengitystään ennen kuin pystyi vastaamaan.
”Kaikki on hyvin, säikähdin vain ajatuksiani”, Emily vastasi.
Kamarineito nyökkäsi ja ojensi käsissään olevaa asua. Emily ihmetteli ensin, mutta tajusi sitten olleensa paljon pidempään muistoissaan. Kamarineito oli ehtinyt harjata hiukset loppuun ja lähteä etsimään päivän seuraavaan ohjelmaan sopivia asuja.
”Sopiiko tämä rouvalle?” Kamarineito kysyi.
”Se sopii hyvin”, Emily vastasi.
Emily pukeutui asuun ja karineito auttoi häntä siinä.
”Pyydättekö myös Sarnelin mukaan retkelle jokivarteen. Haluan keskustella hänen kanssaan siellä, kun on hieman rauhallisempaa kuin täällä linnassa”, Emily sanoi.
”Kyllä, arvon ruhtinatar”, kamarineito sanoi.
torstai 24. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli II
Betula nana, osa 361
Loputtomasti pieniä ja suuria ongelmia. Emily oli uupunut, vaikka oli koko päivän ajan vain istunut pehmeällä valtaistuimella.
Emily huokaisi ja painautui syvemmälle valtaistuimen tyynyihin.
”Pitkä päivä, arvon ruhtinatar?” Sarnel kysyi.
Demoni oli ilmestynyt jostakin takakulmasta valtaistuimen vierelle Emilyn huomaamatta.
”Liian pitkä”, Emily vastasi.
Emily seurasi katseellaan, kun demoni käveli sivupöydän luokse ottamaan itselleen juotavaa. Emilyn henkivartijat katsoivat tätä hieman paheksuvasti, mutta eivät tehneet mitään estääkseen demonia.
”Onko Mihail sinun mielestäsi tehnyt tätä joka päivä?” Emily kysyi.
”Ei, ei joka päivä. Eikä niin päivinä, kun on tehnyt, ole tehnyt tätä yhtä huolellisesti paneutumalla kuin sinä nyt teet”, Sarnel vastasi.
”Sellainen mielikuva minullakin on, mutta halusin toisen mielipiteen”, Emily sanoi.
Emily huokaisi.
”Mitä pohdit?” Sarnel kysyi.
”Pohdin, että mitä minua täällä tarvitaan”, Emily vastasi.
Sarnel ei esittänyt jatkokysymyksiä, koska hän tiesi mihin suuntaan ne johtaisivat. Emily ei kuitenkaan tarvinnut jatkokysymyksiä sinne suuntaan. Hänen ajatuksensa olivat jo Mihailin luona.
”Minun pitäisi olla Mihailin luona”, Emily sanoi.
”Hän pyysi sinua jäämään tänne teidän molempien puolesta”, Sarnel sanoi.
Emily tuhahti.
”Älä nyt sinäkin aloita”, Emily sanoi.
”Se on kuitenkin totta”, Sarnel sanoi.
”Vaikka olisikin, niin tiedän, että minun olisi parempi olla hänen rinnallaan siellä”, Emily sanoi.
Sarnel ei sanonut mitään.
”Minun täytyy päästä lepäämään”, Emily sanoi.
”Hyvä, että muistat myös levätä riittävästi”, Sarnel sanoi.
”Päivän ohjelma ei kuitenkaan ole tässä, mutta murehdin siitä sitten, kun olen saanut olla hetken rauhassa”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
Emily käveli linnan salien ja portaikkojen läpi omaan nukkumasaliinsa. Hovineidot olivat siellä odottamassa häntä, mutta Emily kaatui heistä välittämättä sängylleen. Hän nukahti nopeasti ja heräsi vasta sitten, kun hänet herätettiin ennen seuraavaa tehtävää.
torstai 17. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli
Betula nana, osa 360
Emily istui valtaistuimella, jonka Mihail oli jättänyt hänen hoidettavakseen lähdettyään itse kohti pohjoisen taisteluita. Hän koki olonsa epämukavaksi. Hyvin pehmustettu tuoli itsessään oli mukava istua. Sen sijaan päätösten määrä, jota häneltä odotettiin, sai olon epämukavaksi. Päätösten odottajat katsoivat häntä ympäri linnan pääsalia, jonka seinustan korokkeelle valtaistuin oli asetettu.
”Seuraava”, Emily sanoi.
Hänen vieressään oleva henkivartija nyökkäsi ja pyysi seuraavan asian esittäjät ruhtinattaren puheille.
”Arvon ruhtinatar, toivon, että kuuntelet huoliani ja toimit sen perusteella parhaasi mukaan”, mies sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Kerro huolesi”, Emily sanoi.
”Yritän olla lyhyt sanoissani, arvon ruhtinatar. Olen kauppias kaupungin torilla, jonka ruhtinas on meille ystävällisesti järjestänyt ja laajentanut, kun kauppiaiden ja kaupunkilaisten tarpeet ovat kasvaneet. Kasvanut väkimäärä on kuitenkin johtanut myös rauhattomuuden kasvuun ja näpistysten määrät ovat kasvaneet. Näpistämistä ja muuta kiusantekoa tapahtuu jo niin paljon, että rehellisen kauppiaan alkaa olla vaikeaa tehdä torilla tienestiään perheensä elättämiseksi”, mies sanoi.
Emily pohti kauppiaan kertomusta ja yritti keksiä tämän esittämään ongelmaa ratkaisua. Toisaalta voisi olla hyvä kysyä asiaa kauppiaalta itseltään.
”Millaista ratkaisua itse toivoisitte asiaan?” Emily kysyi.
Kauppias meni kysymyksestä hämilleen.
”Arvon ruhtinatar, minä olen vain nöyrä kauppias”, mies vastasi.
”Te olette torilla päivittäin ja minä käyn siellä itse vain silloin tällöin. Oletan, että teillä on parempi tieto torin tapahtumista ja miten niitä voisi ratkaista”, Emily sanoi.
Meni hetki ennen kuin mies osasi sanoa mitään. Sittenkin tämä epäröi sanojaan.
”Ehkä torin vartiointia voisi lisätä ja näin näpistelijät jäisivät helpommin kiinni. Arvon ruhtinatar voisi ehkä määrätä tähän sotilaita”, mies sanoi.
Emily silitti mietteliäänä leukaansa.
”Sotilaita on tällä hetkellä varsin vähän, koska olemme sodassa. Voi olla hankalaa lisätä vartiointia niin paljon, että sillä olisi suurta merkitystä”, Emily sanoi.
Kauppias näytti pettyneeltä. Emily halusi ratkaista ongelman, koska hän tiesi torin olevan keskeinen asukkaiden päivittäisten tarpeiden kannalta.
”Kerrotko kuitenkin lisää tästä ongelmasta ja mistä se johtuu”, Emily sanoi.
Kauppias ei ollut varma mistä suunnasta lähestyisi asiaa. Emily kannusti tätä aloittamaan mistä tahansa ja jatkamaan siitä luontevaan suuntaan. Miehen kertoman mukaan ongelmana oli väkimäärä torilla, mikä hankaloitti kojun tarkkailua.
”Olisiko ratkaisu ongelmaan perustaa toinen tori toiselle puolelle kaupunkia jakamaan väkimäärää?” Emily kysyi.
Kauppias oli selvästi vastaamassa kieltävästi, mutta jäi sitten pohtimaan ehdotusta.
”Ehkä se voisikin toimia. Torit voisivat myös palvella eri tarkoituksia, jolloin eri päivinä voisi vierailla eri toreilla”, mies sanoi.
”Nyt meidän täytyy vain löytää sopiva paikka, jonne osa kauppiaista voi siirtyä. Tai useampi, jos se olisi paras ratkaisu”, Emily sanoi.
”Ruhtinatar on aivan oikeassa”, mies sanoi.
Kauppias hyvästeli Emilyn ja poistui tyytyväisenä. Sitten oli seuraavan huolensa esittäjän vuoro.
torstai 10. elokuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun V
Betula nana, osa 359
Mihail tarkasti Reuelissa ollessaan vapakaupungin nykytilan ja mitä suunnitelmia kaupungin laajentamiseen ja linnoittamiseen siellä olevan joukot olivat tehneet. Vapaakaupunkia esitteli siellä joukkoja johtava kapteeni Helen Hatasu.
”Suunnitelmat ovat varsin laajoja ja minulla on sotilaita sangen vähän ja asukkaitakin täällä on vain kourallinen, joten keskitymme suunnitelmien tärkeimpiin osiin. Tärkeimpinä jonkinlaisen keskuslinnan sekä majoitteiden rakentaminen. Myöhemmin on tarkoitus aloittaa Reuelia ympäröivän puolustuslinjan rakentaminen”, Helen sanoi.
”Suunnitelmat näyttävät hyviltä. Toteuttakaa niitä niin kuin pystytte ja parhaaksi katsomallanne tavalla soveltamalla. Tärkeintä on, että pystymme pitämään keitaan hallussa, koska se mahdollistaa joukkojen liikkumisen Netronovalan ja Suuren keisarikunnan rajan välillä”, Mihail sanoi.
Hatasu kumarsi Mihailille. Tämä ei ollut vieläkään tottunut ruhtinaan saapumiseen ja tämän kanssa keskustelemiseen.
”Kyllä, arvon ruhtinas. Teemme parhaamme”, Helen sanoi.
Mihail vilkaisia Hatasua hieman huvittuneena. Tämä ei uskaltanut katsoa Mihalia takaisin.
”Näytätkö, missä vaiheessa linnoutuksen työt ovat?” Mihail kysyi.
”Tietenkin, arvon ruhtinas”, Helen vastasi.
Hatasu lähti johdattamaan Mihailia kohti kylän laitaa, missä työmaa oli hieman kylän ulkopuolella.
”Valitsimme luonnollisesti korkeimman paikan Reuelin välittömästä läheisyydestä. Alue on varsin tasaista, joten pienikin nnyppylä tarjoaa hyvän näkyvyyden ympäristöön”, Helen sanoi.
”Kivilinnoitus tulee siis hallitsemaan maastoa hyvin”, Mihail sanoi.
”Niin, kunhan saamme sellaisen rakennettua. Joudumme etsimään materiaalia aika kaukaa, mutta olemme löytäneet muutamia hyviä paikkoja, josta saamme louhittua kiveä”, Helen sanoi.
Hatasu esitteli linnoituksen työmaan. Pieni keskuslinna oli nousemassa hitaasti ja nyt aluetta hallitsi puinen vartiotorni. Vartiotorni oli sijoitettu kylän ja työmaan väliin. Reuelin kautta kulkeva karavaanireitti kulki suoraan vartiotornin juuresta. Tornin juuren ympäristö oli suojattu pienellä vallilla.
”Pahoittelen, arvon ruhtinas, että emme ole ehtineet rakennustöissä tämän pidemmälle”, Helen sanoi.
”Jokainen päivä edistää asiaa. Toiveena myös on, että tätä paikkaa ei tarvitsisi koskaan puolustaa, vaan taistelut käytäisiin jossakin muualla”, Mihail sanoi.
”Se olisi parempi, arvon ruhtinas. Tämä paikka on vaikea taistelulle. Jo selviytyminen ilman taistelua on jossain määrin haasteellista, mutta olemme toistaiseksi siinä onnistuneet hyvin”, Helen sanoi.
”Siltä näyttää”, Mihail sanoi.
Tarkastuskierroksen jälkeisenä päivänä Mihailin ja tämän henkivartijoiden oli aika jatkaa matkaa kohti pohjoista. Lohikäärme nousi tuttuun tapaan raskaasti ilmaan ja lähti sitten liitämään kohti rajaa, joka erotti savanni- ja aavikkoalueen Suuresta keisarikunnasta. Rajaa valvoi suuri Netronovalan sotilasosato, jonka luona Mihail vielä pysähtyisi. Sen jälkeen oli edessä Suuren keisarikunnan alueen ylitys ja loputla yritys löytää paikka, jonne hänen armeijansa oli päätynyt.
Mihailin lähdettyä kohti pohjoista myös Sarnel lähti liikkeelle. Hän lähti Mihailin osoittaman tehtävän mukaan takaisin Netronovalaan. Demoni jätti hyvästit Reueliin jääville sotilaille, joihin oli jo ehtinyt ystävystyä. Sitten hän nousi lentävän mattonsa päälle ja liisi etelään kohti ruhtinaskunnan keskusta. Mukanaan hän vei joukon kirjeitä ja raportteja, joita Netronovalassa osattiin jo odottaa.