Politiikkaa seuraava nuori, hui kauhistus!

Nuoria moititaan aina siitä, etteivät he seuraa politiikkaa. Monien tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan syynä tähän on se, ettei nuoria kiinnosta politiikka. Tämä taas johtuu siitä, ettei nuorilta kysytä koskaan mitään, kun päätöksiä tehdään. Ei edes silloin, kun ne koskevat nuoria itseään. Sitten ollaan olevinaan huolestuneita siitä, kun nuoria ei politiikka kiinnosta.

Entä jos nuoret olisivatkin kiinnostuneita politiikasta ja seuraisivat sitä aktiivista? Perussuomalaiset olisivat varmasti saaneet vieläkin jytkymmän äänisaaliin, mutta myös uudet marginaalipuolueet olisivat varmasti saaneet enemmän kannatusta. Vanhat suuret puolueet olisivat kärsineet lisää. Ehkä ei olekaan nykypoliitikoiden enemmistön edun mukaista saada nuoria äänestämään. Hehän ovat juuri suurten ikäluokkien edustajia.

Suomalaisten kiinnostus politiikkaan on muutenkin aikaisempaa vähäisempää kaikissa ikäryhmissä, ei vain nuorissa. Tästä karua tarinaa kertoo äänestysprosentti, joka on ollut jo pitkään laskusuuntainen. Tähän on varmasti syynä muun muassa se, että kansa on kyllästynyt politiikan yksipuolisuuteen. Sama ketä äänestät, kun poliittiset päätökset eivät muutu miksikään. Mielestäni tämä kertoo poliitikkojen selkärangattomuudesta, ei uskalleta seisoa omien linjausten takana vaan tehdään poliittisen muodin mukaista politiikkaa.

Ratkaisuna tähän toimisi mielestäni suora demokratia, jolloin jokainen (äänestysikäinen ainakin…) pääsisi suoraan vaikuttamaan lakien hyväksymisiin tai hyväksymättä jättämiseen. Tämä vaatisi kuitenkin melkoista mullistusta suomalaisessa poliittisessa kentässä, nykyään kun suhtaudutaan niin nihkeästi kansanäänestyksiin ja vedotaan niiden kalleuteen. Tämä on mielestäni huonoin mahdollinen perustelu, sillä samalla perustelulla voimme luopua demokratiasta kokonaan ja siirtyä vaikka totalitarismiin. Eipähän tarvitsisi järjestään mitään kalliita kansanäänestyksiä ollenkaan, ei edes vaaleja.

Itse kuljen poliittisilta ajatuksilta hieman vastavirtaan. Ensinnäkin olen nuori, joka on varsin kiinnostunut politiikasta ja seuraa sitä aktiivisesti. Lisäksi kannata äsken mainitsemaani suoraa demokratiaa. Tästä syystä äänestin vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Muutos 2011 – puoluetta, ehdokkaan nimeä en enää edes muista. Mielestäni politiikkaa kannattaa seurata, ei pelkästään sen takia, että pysyy kärryillä itseään koskevista päätöksistä, vaan myös sen takia, että nykypäivän politiikan seuraaminen on kuin katsoisi BigBrotheria, Salattuja elämiä ja tv-uutisten pikakoostetta samaan aikaan.

Maailmanlopun merkit

Oslossa norjalainen tekee terrori-iskun, Lontoossa ja muualla Iso-Britanniassa mellakoidaan ja kaikkialla maailmassa pörssit ovat laskussa. Olemmeko nyt saamassa ensimakua jostakin suuremmasta kriisistä vai onko tapahtumien peräkkäisyys vain sattumaa? Luultavasti, mutta mitä nämä tapahtumat silti meille merkitsevät?

Anders Behring Breivik, syntyperäinen norjalainen ja omien sanojensa mukaan menestynyt mies, rakensi lannoitteesta pommin, jonka hän räjäytti Oslon keskustassa, ja surmasi Utøjan saarella suuren joukon siellä leireilemässä olleita ihmisiä. Kukaan ei ole vielä kyennyt antamaan loogista selitystä Breivikin teoille. Hänen asianajajansa totesi Breivikin olevan niin mielenvikainen, että suostuu tämän asianajajaksi vain, mikäli Breivik suostuu mielentilatutkimuksiin. Breivik itse mitä ilmeisimmin luulee aloittaneensa ristiretken oikeuden puolesta. Helsingin sanomien kolumnissa Kari Huhta vertasi Breivikiä Vidkun Quisilingiin.

Breivikin taustoista löytyy niin piirteitä niin äärivasemmistolaisuudesta kuin äärioikeistolaisuudesta, erityisesti häntä pidetään vasta-jihad-liikkeen edustajana. Mielestäni pelottavinta Breivikissä eivät ole nämä hänen tekonsa, vaikka ne äärimmäisen järkyttäviä ovatkin, vaan se että hänellä on niin paljon hengenheimolaisia Euroopassa. Jos nämä ryhmät onnistuvat yhdistymään internetin välityksellä eikä ryhmissä syntyvää painetta onnistuta purkamaan yhteyskunnassa, niin eurooppalainen yhteiskunta ja ajatusmaailma ovat todellisen vaaran edessä.

Viime torstaina mellakat puhkesivat Lontoon lähiöalueilla sen jälkeen, kun poliisi ampui pidätystilanteessa nuoren miehen. Tämä toimi laukaisuna mellakoille, jotka levisivät eripuolille Isoa-Britanniaa. Asiantuntijat ovat todenneet, että mellakoitsijat ovat normaalista yhteiskunnasta pudonneita. Tämä on huolestuttava ilmiö Iso-Britannian kaltaisessa rikkaassa länsimaassa.

Iso-Britannia ei varmastikaan ole yksin ilmiön kanssa, nuoret putoavat yhteiskunnan kyydistä muuallakin, myös meillä Suomessa. Mielestäni myös Anders Breivikin hirmutekoja voidaan pitää osana tätä ilmiötä, ainakin esimerkkinä siitä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa. Juuri tätä nuorten syrjäytymistä ja yhteiskunnasta putoamista yhteiskunnan pitäisi viimeiseen asti välttää. Missä muuallakaan yhteiskunnan tulevaisuus on, jos ei juuri nuorissa?

Euroopan talous on ennennäkemättömien haasteiden edessä ja samaan aikaan Yhdysvalloissa alkaa poliitikkojen itse aiheuttama velkakriisi. Tämä on johtanut suurimpaan pörssiromahdukseen sitten vuoden 2008, vai onko tämä kaikki vielä osa vuonna 2008 alkanutta taantumaa? Erikoista tässä uudessa kriisissä on se, ettei se ole tullut juuri kenellekään yllätyksenä. Euroopan unionin kriisimaista ja Yhdysvaltain velkaantumisesta on puhuttu jo pitkään. Rapakon molemmin puolin on kuitenkin puuttunut poliittista tahtoa ja erityisesti poliittista yhtenäisyyttä asioiden ratkaisuun ajoissa.

Likaista peliä pelataan niin Euroopan unionin kulisseissa kuin Yhdysvaltain kongressissa. Euroopan velkakriisistä on syytetty niin itse kriisimaita, Saksaa, Euroopan keskuspankkia kuin rahaliittoakin. Yhdysvalloissa republikaanit ja demokraatit syyttävät toisiaan, Obama edeltäjiään ja kongressia ja teekutsuliike Obamaa. Nyt jopa tähän asti hiljaisena pysynyt Kiina on todennut, että Yhdysvallat saisi keskittyä taloutensa kunnossapitoon valtavien puolustusmenojen ylläpitämisen sijaan.