Oslossa norjalainen tekee terrori-iskun, Lontoossa ja muualla Iso-Britanniassa mellakoidaan ja kaikkialla maailmassa pörssit ovat laskussa. Olemmeko nyt saamassa ensimakua jostakin suuremmasta kriisistä vai onko tapahtumien peräkkäisyys vain sattumaa? Luultavasti, mutta mitä nämä tapahtumat silti meille merkitsevät?
Anders Behring Breivik, syntyperäinen norjalainen ja omien sanojensa mukaan menestynyt mies, rakensi lannoitteesta pommin, jonka hän räjäytti Oslon keskustassa, ja surmasi Utøjan saarella suuren joukon siellä leireilemässä olleita ihmisiä. Kukaan ei ole vielä kyennyt antamaan loogista selitystä Breivikin teoille. Hänen asianajajansa totesi Breivikin olevan niin mielenvikainen, että suostuu tämän asianajajaksi vain, mikäli Breivik suostuu mielentilatutkimuksiin. Breivik itse mitä ilmeisimmin luulee aloittaneensa ristiretken oikeuden puolesta. Helsingin sanomien kolumnissa Kari Huhta vertasi Breivikiä Vidkun Quisilingiin.
Breivikin taustoista löytyy niin piirteitä niin äärivasemmistolaisuudesta kuin äärioikeistolaisuudesta, erityisesti häntä pidetään vasta-jihad-liikkeen edustajana. Mielestäni pelottavinta Breivikissä eivät ole nämä hänen tekonsa, vaikka ne äärimmäisen järkyttäviä ovatkin, vaan se että hänellä on niin paljon hengenheimolaisia Euroopassa. Jos nämä ryhmät onnistuvat yhdistymään internetin välityksellä eikä ryhmissä syntyvää painetta onnistuta purkamaan yhteyskunnassa, niin eurooppalainen yhteiskunta ja ajatusmaailma ovat todellisen vaaran edessä.
Viime torstaina mellakat puhkesivat Lontoon lähiöalueilla sen jälkeen, kun poliisi ampui pidätystilanteessa nuoren miehen. Tämä toimi laukaisuna mellakoille, jotka levisivät eripuolille Isoa-Britanniaa. Asiantuntijat ovat todenneet, että mellakoitsijat ovat normaalista yhteiskunnasta pudonneita. Tämä on huolestuttava ilmiö Iso-Britannian kaltaisessa rikkaassa länsimaassa.
Iso-Britannia ei varmastikaan ole yksin ilmiön kanssa, nuoret putoavat yhteiskunnan kyydistä muuallakin, myös meillä Suomessa. Mielestäni myös Anders Breivikin hirmutekoja voidaan pitää osana tätä ilmiötä, ainakin esimerkkinä siitä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa. Juuri tätä nuorten syrjäytymistä ja yhteiskunnasta putoamista yhteiskunnan pitäisi viimeiseen asti välttää. Missä muuallakaan yhteiskunnan tulevaisuus on, jos ei juuri nuorissa?
Euroopan talous on ennennäkemättömien haasteiden edessä ja samaan aikaan Yhdysvalloissa alkaa poliitikkojen itse aiheuttama velkakriisi. Tämä on johtanut suurimpaan pörssiromahdukseen sitten vuoden 2008, vai onko tämä kaikki vielä osa vuonna 2008 alkanutta taantumaa? Erikoista tässä uudessa kriisissä on se, ettei se ole tullut juuri kenellekään yllätyksenä. Euroopan unionin kriisimaista ja Yhdysvaltain velkaantumisesta on puhuttu jo pitkään. Rapakon molemmin puolin on kuitenkin puuttunut poliittista tahtoa ja erityisesti poliittista yhtenäisyyttä asioiden ratkaisuun ajoissa.
Likaista peliä pelataan niin Euroopan unionin kulisseissa kuin Yhdysvaltain kongressissa. Euroopan velkakriisistä on syytetty niin itse kriisimaita, Saksaa, Euroopan keskuspankkia kuin rahaliittoakin. Yhdysvalloissa republikaanit ja demokraatit syyttävät toisiaan, Obama edeltäjiään ja kongressia ja teekutsuliike Obamaa. Nyt jopa tähän asti hiljaisena pysynyt Kiina on todennut, että Yhdysvallat saisi keskittyä taloutensa kunnossapitoon valtavien puolustusmenojen ylläpitämisen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti