Isku linnaan V

Betula nana, osa 153

”En ole tehnyt mitään pahaa”, Mihailin äiti sanoi.

”Äiti, se olen minä”, Mihail sanoi.

”Kuka?” Mihailin äiti kysyi.

”Mihail”, Mihail vastasi.

Mihailin äiti laski varovasti suojaustaan ja katsoi kaltereiden toiselle puolelle.

”Oletko se todella sinä?” Mihailin äiti kysyi.

”Olen minä”, Mihail vastasi.

Mihailin äiti ponnahti pystyyn ja ryntäsi kaltereiden luokse.

”Sinun pitää lähteä heti pois. Pakene, kun voit”, Mihailin äiti sanoi.

”Niin teenkin, kunhan saamme sinut sieltä ulos ja löydämme siskoni”, Mihail sanoi.

”Ei. Ei! Sinun pitää lähteä nyt. Älä jää aikailemaan”, Mihailin äiti sanoi.

”Otamme sinut mukaan”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi jäävaarnan, joka mursi sellin oven.

”Ei. He arvaavat, että sinä olet tullut vapauttamaan minut, jos olen kadonnut”, Mihailin äiti sanoi.

”Ei sillä ole väliä”, Mihail sanoi.

”Oletko sinä Mihail Netronova?” Miesääni kysyi viereisestä.

”Olen”, Mihail vastasi.

Papin kaapuun pukeutunut mies oli tullut nojaamaan oman sellinsä kaltereihin.

”Yläkerrassa halutaan sinun pääsi vadille”, mies sanoi.

”Sen uskon”, Mihail sanoi.

”Usko, mutta et tiedä kaikkea sen taustalla”, mies sanoi.

”Ja sinä tiedät?” Mihail kysyi.

”Tiedän minä jotakin. Esimerkiksi sen, missä sinun siskoasi todennäköisesti pidetään”, mies sanoi.

”Kuka olet?” Mihail kysyi.

”Nils Tammi, tämän linnan pappi. Tai en kai enää ole tämän linnan pappi, mutta olin”, mies vastasi.

Isku linnaan IV

Betula nana, osa 152

Mihail ja Sarnel livahtivat sisään päälinnaan vartioimattomasta sivuovesta. Pääovelle kulki jatkuvat virta sotilaita sisään ja ulos. Sivuovella ei sen sijaan näkynyt ketään.

”Kartta olisi kätevä”, Mihail sanoi.

”Ei tämä nyt niin iso linna ole”, Sarnel sanoi.

”Meillä ei silti ole mitään käsitystä sitä, miten täällä liikutaan”, Mihail sanoi.

”Olisiko tyrmä tuolla?” Sarnel kysyi.

Sarnel osoitti kauempana näkyvään portaikkoon, joka johti alaspäin. Portaikossa tai sen läheisyydessä ei liikkunut ketään.

”Kokeillaan”, Mihail sanoi.

Sarnelin arvaus osui oikeaan. Portaikko johti päälinnan kellariin. Portaikon ensimmäiseltä tasanteelta maantason alanpuolella pääsi ruokavarastoihin. Alemmalta tasanteelta pääsi linnan tyrmiin.

”Näkyykö ketään?” Sarnel kysyi.

Mihail oli jo vastaamassa, että vartija, mutta tyrmien käytävällä ei näkynyt ketään.

”Täällä ei ole ketään”, Mihail vastasi.

”Eikö?” Sarnel kysyi.

Sarnel siirtyi Mihailin vierelle todetakseen saman asian.

”Tämä alkaa tuntua epäilyttävältä”, Sarnel sanoi.

”Aivan liian helppoa”, Mihail sanoi.

”Nyt ei voi kuin arvailla, että missä kohdin ansa laukeaa”, Sarnel sanoi.

”Kokeilemalla se selviää. Etsitään äitini”, Mihail sanoi.

Mihail lähti kävelemään vankityrmien välissä kulkevaa käytävää. Suurin osa selleistä oli tyhjiä. Muutamassa sellissä oli vankina luuranko, yhdessä kuolleen miehen ruumis ja yhdessä viimeisiään kituva mies. Perällä oli kaksi selliä, joissa oli elossa olevaa vankia. Toinen selli oli Mihailin äidin selli ja toinen oli papin kaapuun pukeutuneen miehen selli.

Mihail heitti kangasviitan pois päältään ja astui äitinsä sellin ovelle.

”Äiti, Mihail tässä”, Mihail sanoi.

Mihailin äiti säikähti hereille ja käpertyi heti tiukkaan sikiöasentoon kuin suojautuakseen iskuilta.

Isku linnaan III

Betula nana, osa 151

Muurin päällä ei näkynyt sotilaita tai muitakaan vartijoita. Sen sijaan taistelumelskettä kuului linna portilta. Samalta suunnalta kuului myös jääjättiläisen huuto.

”Voimme varmaan nyt unohtaa äskeisen keskustelun ja keskittyä tähän asiaan?” Mihail kysyi.

”Tällä kertaa kyllä. Uskon kuitenkin, että löydät saman pohdinnan vielä edestäsi”, Sarnel vastasi.

”Se on sitten sen ajan murhe”, Mihail sanoi.

Sarnel nyökkäsi.

”Mihin suuntaan?” Mihail kysyi.

”Etsimmekö äitiäsi vai siskoasi?” Sarnel kysyi.

”Molempia”, Mihail vastasi.

”Molemmat ovat kyllä varmaan päälinnassa. Kerros on eri todennäköisesti”, Sarnel sanoi.

”Aloitetaanko tyrmästä?” Mihail kysyi.

”Aloitetaan vain”, Sarnel sanoi.

Mihail ja Sarnel lähtivät juoksemaan muuria pitkin kohti tornia, mistä he pääsisivät alas. Jääportaat olisivat linnan sisäpuolella luultavasti liian mielenkiintoa herättävä näky. Tornin huipulla oli sotilas, joka ei kuitenkaan kiinnittänyt heihin mitään huomiota, vaan tarkkaili portin suunnan tilannetta. Näin Mihail ja Sarnel pääsivät liikkumaan vapaasti linnan sisäpihalle.

Sisäpiha sen sijaan oli täynnä vilskettä.

”Me saatamme kiinnittää liikaa huomiota”, Mihail sanoi.

”Minä saatan kiinnittää liikaa huomiota. Sinua kukaan tuskin vilkaisee kahdesti”, Sarnel sanoi.

”Silti on ehkä parempi, ettei kukaan näe meitä”, Mihail sanoi.

Sarnel nyökkäsi ja veti lanteellaan roikkuvasta laukustaan kaksi ohutta kangasta. Toisen hän ojensi Mihailille.

”Tämän pitäisi hämätä useimpien ihmisten katseita”, Sarnel sanoi.

Mihail heitti kankaan päälleen. Kangas oli niin ohut, että siitä näkyi helposti läpi. Se oli myös kevyttä. Nenäliinan painoinen kangas riitti helposti peittämään Mihailin. Sarnelin oma kangas oli aavistuksen verran kookkaampi, koska hän oli Mihailia pidempi.

”Onko tämä näkymättömyysviitta?” Mihail kysyi.

”Ei varsinaisesti, mutta aika lähelle. Normaali ihminen ei pysty näkemään kangasta tai sen sisällä olevaa”, Sarnel sanoi.

”Ketkä sitten voivat?” Mihail kysyi.

”Suurin piirtein kaikki, jotka omaavat yhtään loitsunlukutaitoa”, Sarnel vastasi.

”Täällä voi olla joku sellainen”, Mihail sanoi.

”Se riski meidän on otettava”, Sarnel sanoi.

Mihail nyökkäsi ja lähti ripein askelin kävelemään linnan sisäpihan poikki kohti päälinnaan. Sarnel seurasi hänen kannoillaan. Matkan varrella hän oli useamman kerran törmätä ristiin rastiin juokseviin sotilaisiin. Mihaililla oli myös tunne siitä, että häntä tarkkailtiin. Hän ei kuitenkaan nähnyt missään ketään, joka olisi katsonut heitä.

Isku linnaan II

Betula nana, osa 150

Linnan hälytystorvet olivat soineet heti, kun jääjättiläinen oli ilmestynyt metsästä. Sotilaat olivat kuitenkin auttamatta myöhässä, kun jättiläinen harppoi hetkessä metsänreunasta portille ja ryhtyi hajottamaan sitä jäisellä sapelillaan.

Samaan aikaan Mihail ja Sarnel hiippailivat rauhassa linnan vastakkaisella puolella kohti muuria.

”Oletko varma, että harhautus on riittävä?” Sarnel kysyi.

”Toivottavasti. En ainakaan kykene tähän hätään parempaan tuhlaamatta liikaa voimiani”, Mihail vastasi.

Harhautus toimi ainakin niin hyvin, että se oli houkutellut kaikki sotilaat linnan takamuureilta pois.

”Kauanko taikasi kestää?” Sarnel kysyi.

”Niin kauan kuin haluan sen kestävän”, Mihail vastasi.

Sarnel katsoi Mihailia hieman epäilevästi.

”Mitä oikein myit sopimuksessasi?” Sarnel kysyi.

”Kaiken paitsi rakkauteni”, Mihail vastasi.

”Minulla on tunne siitä, että saamme vielä kaikki kärsiä sopimuksestasi”, Sarnel sanoi.

”En salli sitä”, Mihail sanoi.

”Pelkään, ettei sinulla ole sellaista voimaa, että pystyisit estämään sen”, Sarnel sanoi.

”Se nähdään”, Mihail sanoi.

”Se nähdään, mutta ei tänään. Tänään me tarvitsemme ostamiasi voimia”, Sarnel sanoi.

Mihail nyökkäsi ja alkoi loihtia. Linnaa ympäröivän vallihaudan vesi muodosti ensin jäisen sillan vallihaudan ylitse ja sitten kapeat portaat ylös linnan muuria. Loihtimisen jälkeen Mihail astui sillalle. Sarnel kuitenkin tarttui hänen olkapäähänsä ja pysäytti hänet.

”Oletko varma tästä?” Sarnel kysyi.

”Miksi en olisi?” Mihail kysyi.

”Minulla on huono tunne tästä. Eikö sinulla ole?” Sarnel ihmetteli.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Minusta tuntuu, että tässä lähtee liikkeelle meitä suuremmat asiat. Tunne tuli minulle heti, kun lähdimme Imperasiin ja on voimistunut sen jälkeen”, Sarnel vastasi.

”Minun puolestani tämä koko maailma saa murentua”, Mihail sanoi.

Sitten Mihail irrottautui Sarnelin otteesta ja lähti nousemaan jääportaita ylös. Sarnel tajusi hänen ja Mihailin välisen suhteen muutoksen. He olivat toinen toisensa demoneita. Kaksi yksilöä, jotka keskenään muodostivat tasapainon. Sarnel oli vain aina luullut, että hän oli tasapainosuhteen musta osapuoli. Huomaamattaan hän oli muuttunut ensin mustasta tummanharmaaksi ja sitten kohti keskiharmaata. Nyt Sarnelin keskiharmaa oli hypähtänyt puolenvälin ylitse.

Aina kuitenkin on olemassa musta ja valkoinen. Välillä ne voivat olla toisiinsa sekoittuneita, mutta väriä on tasan saman verran aina.