torstai 27. huhtikuuta 2017

Kuolleiden kohtalo IX



Betula nana, osa 277

Mihail aukaisi jälleen yhden kirjoituskäärön, joka oli täynnä muinaisaegyzalaista kirjoitusta. Mihail nosti kirjoitustarvikkeet valmiiksi pöydälle käärön viereen muistiinpanojen tekoa varten ja alkoi sitten käydä tekstiä lävitse.

Kirjoituskäärössä puhuttiin sienistä. Jälleen kerran. Mihail huokaisi. Hän oli niin kyllästynyt lukemaan sienien viljelemisestä, että hän pohti jo käärön vaihtamista johonkin toiseen. Nelli ja Ahti voisivat sitten kääntää käärön tekstin, kunhan oppisivat riittävästi.

Mihail katsoi toisella pöydällä olevaa kääröjen kasaa. Lattialla oli laatikoita, joissa oli lisää kääröjä ja hyllyissä oli vielä lukematon määrä lisää. Seuraavassa käärössä voisi olla yhtä hyvin myös puhetta sienten viljelystä. Kannatti selata tämä käärö läpi ja laittaa se muiden samaa aihetta koskevien kääröjen joukkoon. Ei tarvitsisi sitten uudestaan käydä läpi samaa kääröä.

Niinpä Mihail palasi käsillä olevan käärön pariin. Sitä lukiessa hän kuitenkin huomasi nopeasti, että tällä kertaa ei ollut kyse sienien viljelemisestä. Käärössä puhuttiin siitä, mihin sieniä käytettäisiin. Menneiden aikojen aegyzalaisten pappien mukaan sienistä pystyttiin valmistamaan nestettä, jonka avulla kuolleet pystyisivät pitämään mielensä ennallaan kuolemanjälkeisen elämänsä aikana.

Nelli ja Ahti palasivat temppelin kirjastosaliin. He olivat olleet tauolla käymässä ulkona. Kylmä ja kolkko pyramidi oli raskas paikka nuorille.

”Ruhtinas Netronova, teidänkin olisi hyvä käydä välillä ulkona”, Nelli sanoi.

”Ei tässä nyt ehdi”, Mihail sanoi.

”Oletteko löytäneet jotakin uutta ja tärkeää?” Ahti kysyi.

”Olenpa hyvinkin”, Mihail vastasi.

Hän oli löytänyt juuri sen asian, jota hän ja Nils Tammi olivat etsineet.

Mihail nosti katseensa Nelliin ja Ahtiin, jotka olivat jatkamassa aiemmin aloittamiaan askareita.

”Jättäkää ne toistaiseksi. Minulla on teille muuta tehtävää”, Mihail sanoi.

Nelli ja Ahti vilkaisivat toisiaan ja tulivat Mihailin luokse.

”Mitä teillä on mielessänne?” Nelli kysyi.

”Käykää hakemassa Nils Tammi tänne. Sanokaa hänelle, että olen löytänyt jotakin tärkeää ja hänen on syytä kuulla siitä heti”, Mihail vastasi.

”Ei muuta?” Ahti kysyi.

”Ei tällä kertaa. Menkää nyt ripeästi”, Mihail vastasi.

Nelli ja Ahti nyökkäsivät ja lähtivät. Mihail jäi kirjastoon ja jatkoi tekstin kääntämistä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Nyt luettavana: Taivas + Helvetti Vol. 2 – Ilman toista ei ole toisen menestystä



On monellakin tapaa yllättävää, että en ole aiemmin lukenut Taivas + Helvetti -kirjoja. Tämä oli ajatukseni, kun aloin lukemaan Karo Hämäläisen ja Miika Mäkeläisen Taivas + Helvetti Vol. 2 – Ilman toista ei ole toisen menestystä -kirjaa yrittäjyyskurssille tehtävää kirjoitustehtävää varten. Samalla myös tiesin, että loputkin Taivas + Helvetti -kirjat pitää päästä lukemaan ennemmin tai myöhemmin.

Minulla on oma yritys Magnartus ja olen muutenkin kiinnostunut yrittäjyydestä. Erilaiset yrittäjyystarinat koen yleensä erittäin inspiroivina, oli kyse alasta kuin alasta. Olen tällaisia tarinoita lukenut ja päässyt kuuntelemaan erilaisissa tapahtumissa sekä useilla aihetta sivuavilla yliopiston kursseilla. Tämän vuoksi on omasta mielestäni hieman erikoista, että en ole näitä kirjoja lukenut. Luen kuitenkin kohtuullisen paljon kirjoja ja erityisen paljon tietokirjoja. Joskus sitä vain tulee jättäneeksi väliin vähän liiankin itsestään selviä kirjoja.


Kirja koostuu käytännössä yksinomaan erilaisista yrittäjyystarinoista. Tarkoituskaan ei ole tarjota mitään suoria opetuksia tai malleja toimia. Tarkoitus on vain kertoa yksilöiden erilaisia tarinoita yrittäjyydestä, siitä miten heistä on tullut yrittäjiä tai miten yritystoiminta on edennyt ja muuttunut vuosien aikana. Ja sitähän yrittäjyys hyvin pitkälle on: erilaisia reittejä ja toimintatapoja asioiden tekemiseen. Tarinoista voi kuitenkin ottaa oppia erilaisista virheistä sekä löytää uusia näkökulmia asioihin. Ennen kaikkea tarinoista voi kuitenkin saada inspiraatiota on idean toteuttamiseen, ryhtyi sitten yrittäjäksi tai ei.

Tarinoista parhaiten jäivät mieleen ne, joissa on lähdetty kurkottamaan pisimmälle ja vähän ehkä liiankin korkealle. Tällaisia ovat esimerkiksi Mika Anttosen ja ST1:n sekä Sampo Kaulasen ja Jounin Kaupan tarinat. Nämä tarinat ovat hyvä muistutus siitä, että tavoitteet kannattaa asettaa mieluummin hieman liian suuriksi kuin pieniksi. Ei siksi, että tavoitteiden saavuttaminen olisi helppoa vaan siksi, että korkealentoista tavoitetta tavoitellessa pääsee paljon korkeammalle kuin helpolta tai etukäteen realistiselta tuntuvaa tavoitetta tavoitellessa.

Jos siis olet kiinnostunut lukemaan inspiroivia tarinoita yrittäjyydestä, niin voin lämpimästi suositella Taivas + Helvetti Vol. 2 -kirjaa. Minulla on myös hyvin vahva oletus siitä, että sarjan muutkin kirjat ovat vähintään yhtä inspiroivia.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kuolleiden kohtalo VIII



Betula nana, osa 276

Mihail jatkoi kirjaston kääröjen tutkimista ja Nils Tammi keskittyi sienten tutkimiseen. Nils kävi päivittäin katsomassa oliko Mihail löytänyt jotakin uutta ja kävi samalla hakemassa sienihuoneista uusia näytteitä. Yksin Mihail ei kirjakääröjä tutkinut, sillä hän toi mukanaan kaupungista kaksi taistelujen aikana orvoksi jäänyttä nuorta, tyttö ja poika. Molemmat nuorista olivat kotoisin Léostasta. Tytön nimi oli Nelli Metzälä ja pojan nimi oli Ahti Maksinpoika.

Ahti kantoi kääröjä hyllyistä Mihailille tutkittavaksi ja takaisin sitten, kun kääröt oli tutkittu. Nelli auttoi Mihailia kirjoittamisen kanssa. Molemmat opettelivat vielä lukemaan ja kirjoittamaan, mutta kaksikko oli nopea oppimaan ja pian he saattaisivat jo itsekin lukea kirjoituksia ja tehdä niistä muistiinpanoja. Toistaiseksi Nelli ja Ahti vasta opettelivat.

Mihail nosti katseensa ylös, kun kuuli jonkun tulevan kirjastosaliin. Tulija oli Nils Tammi.

”Päivää taasen, ruhtinaani”, Nils sanoi.

”Päivää”, Mihail sanoi.

”Oletko löytänyt mitään uutta?” Nils kysyi.

”En varsinaisesti. Sienistä on puhuttu taas muutamassa käärössä, mutta mitään selkeää syytä ei ole vieläkään tullut vastaan. Tässä on kuitenkin yksi, jossa kerrotaan melko yksityiskohtaisesti kuinka sieniä viljellään ja toinen, joka kertoo täsmällisesti kuinka sienihuone rakennetaan”, Mihail vastasi.

Nils vilkaisi kääröjä ja luki Mihailin kirjoittamat muistiinpanot niistä.

”Näistä voi olla meille hyötyä”, Nils sanoi.

”Haluatko kopion näistä muistiinpanoista?” Mihail kysyi.

”Jos semmoinen on mahdollista saada”, Nils vastasi.

Mihail kääntyi kääröpinoja järjestelevän Nellin puoleen.

”Nelli, osaisitko kopioida nämä muistiinpanot?” Mihail kysyi.

”Minä voin yrittää”, Nelli vastasi.

”Hyvä. Ota tuolta puhdas käärö ja mustetta. Muista olla erityisen tarkka kirjoittaessasi”, Mihail sanoi.

Tyttö nyökkäsi ja haki kirjoitustarvikkeet.

”He oppivat nopeasti”, Nils sanoi.

”Niin tekevät. Kohta minun ei tarvitse tehdä muuta kuin lukea heidän tekemiään tiivistelmiä”, Mihail sanoi.

”Voisinpa minä sanoa samaa omista oppilaistani”, Nils sanoi.

”Sinun täytyy kehittää opetustasi”, Mihail sanoi.

”Niin minun ehkä täytyy tehdä”, Nils sanoi.

Nils sain seuraavana päivänä käydessään mukaansa Nellin kirjoittaman kopion Mihailin tekemistä muistiinpanoista sienien viljelemisestä ja sienihuoneen rakentamisesta.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kuolleiden kohtalo VII



Betula nana, osa 275

”Mitä siis voimme näistä sienihuoneista päätellä?” Mihail kysyi.

”Ainakin se, että nämä olivat muinaisille aegyzalaisille selvästi tärkeitä ja niillä oli jokin käyttötarkoitus”, Nils vastasi.

”Se on tietysti aika selvää, mutta mihin näitä sieniä tarvittiin”, Mihail sanoi.

”Se meidän varmaan kannattaa selvittää”, Nils sanoi.

Nils keräsi sienistä näytteitä pieneen metallirasiaan.

”Ehkä löydämme sienistä jotakin, joka antaa vastauksen”, Nils sanoi.

”Ette tainneet vielä käydä sitä temppelin kirjastoakaan läpi”, Sarnel sanoi.

”Emme niin. Senkin tutkimista on jatkettava. Meillä on tässä vielä paljon työtä”, Nils sanoi.

”Toivottavasti siitä työstä on apua siihen varsinaiseen ongelmaan”, Mihail sanoi.

”Niin”, Nils sanoi.

Mihail, Nils ja Sarnel nousivat alakerroksista takaisin maanpinnan tasolle.

”Minä palaan kartoituksen pariin”, Sarnel sanoi.

Sarnel palasi työnsä ääreen ja jätti Mihailin ja Nilsin kahden.

”Minä lähden tutkimaan näitä”, Nils sanoi.

Nils heilutti metallirasiaa kädessään.

”Minulle taitaa siis jäädä kirjaston tutkiminen”, Mihail sanoi.

”Jos haluat niin tehdä”, Nils sanoi.

”Jonkunhan se täytyy. Eikä minusta taida sen enempää olla nyt hyötyä kaupungissakaan”, Mihail sanoi.

Nils Tammi nyökkäsi.

”Haluatko, että lähetän jonkun avuksesi?” Nils kysyi.

”Kyllä minä tämän päivän pärjään yksinkin. Tuon huomenna kaupungista tullessani jonkun”, Mihail vastasi.

”Nähkäämme siis taas huomenna”, Nils sanoi.

Nils kumarsi Mihailille ja lähti ulos kuolleiden kaupungista. Mihail meni temppelin kirjastoon tutkimaan kirjoituskääröjä.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Kuolleiden kohtalo VI



Betula nana, osa 274

Pyramidissa oli maanpinnantason alapuolella kolme kellaritasoa. Ensimmäinen kellaritaso oli jossain määrin samantapainen maanpinnantason kanssa, mutta sisälsi paljon enemmän varastotiloja. Sieltä löytyi myös joitakin Sarnelin kuvaamia sienihuoneita. Kahdessa alemmassa kerroksessa puolestaan ei juuri ollut asuintiloja, vaan varastot, työtilat ja sienihuoneet veivät suurimman osan tilasta.

Poikkeuksen tähän kaavaan muodosti keskellä oleva aukiotila, jollainen löytyi jokaisesta kerroksesta maanpinnan kerroksen kanssa samalta kohdalta. Alemmissa kerroksissa toriaukio oli kuitenkin pienempi ja se pienentyi alaspäin mennessä. Alimmassa kerroksessa tori oli jo melko pieni. Sitäkin kuitenkin ympäröi hyvin varustettu muuri, jonka sisällä oli kasarmeja ja muurin torin puolella asuintiloja.

”Tämä paikka muuttuu kyllä sitä mukaa kummallisemmaksi, mitä enemmän täällä liikkuu”, Mihail sanoi.

”On kyllä ihmeellistä kuin tällainen rakennus on kyetty rakentamaan”, Nils sanoi.

”Aegyza on varmasti ollut hyvin vauras valtakunta. Se on ollut pakko olla. Muuten tällaiseen ei olisi kyetty”, Sarnel sanoi.

”Se on pitänyt olla loputtoman vauras”, Nils sanoi.

”Ja silti se romahti”, Mihail sanoi.

Mihailin äänestä ei kunnioitusta menneiden aikojen loistoon löytänyt.

”Hyviä rakentajia he kuitenkin olivat”, Sarnel sanoi.

Kolmikko kulki käytävää eteenpäin kohti taas yhtä sienihuonetta. Edessä oleva oli suurin Sarnelin löytämä.

”Täällä se minusta oli”, Sarnel sanoi.

Sarnel kääntyi risteyksestä vasemmalle ja käveli eteenpäin, kunnes vastaan tuli ovi. Mihail ja Nils seurasivat perässä. Sarnel työnsi oven auki ja astui sisään.

”Tässä se on”, Sarnel sanoi.

Mihail ja Nils astuivat Sarnelin perässä huoneeseen ja Sarnel kohotti kädessään olevaa soihtua, jotta he näkisivät paremmin. Tila oli helposti suurin heidän nyt läpikäymistään huoneista. Ja se oli täynnä sieniä.

Sienet olivat valloittaneet sienirihmastoillaan huoneen jokaisen nurkan ja täyttivät niin kasvualustat ja lattiat kuin seinät ja katonkin.

”Aika tunkkaista”, Mihail sanoi.

”Täälläkään ei ilma ole paljoa vaihtunut”, Sarnel sanoi.