Betula pubescens, osa 178
Päälinnan puolustus romahti nopeasti sen jälkeen, kun netronovalalaiset saivat portin auki. Linnan pihalla puolustajien taistelutahto vielä kesti, mutta kun sana myös linnan sisäosissa liikkuvista vihollisista alkoi kiertää, puolustuksen tahto romahti nopeasti.
Alkuun netronovalalaiset eivät ymmärtäneet, tai tahtoneet ymmärtää, että osa gyllenburhilaisista sotilaista halusi antautua. Pian aseensa jonnekin jättäneitä ja armoa anelevia sotilaita oli niin paljon, ettei asiasta voinut enää erehtyä. Taistelu Gyllenburhin päälinnasta oli ratkennut.
Kaikki eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaikka taistelu oli ratkennut. Pieniä ja toisistaan irtonaisia vastarintapesäkkeitä löytyi vielä päivien päästä. Myös päälinnasta löytyi huoneita, jonne jotkut puolustajat linnoittautuivat viimeisenä yrityksenään. Moneen tällaiseen huoneeseen pääsi vain siitä ovesta, jonka puolustajat olivat teljenneet sisältäpäin.
Netronovalalaisten johtajat olivat kenraali Netronovan johdolla kokoontuneet yläkaupungin portin sisäpuolella olevan aukion keskelle pystytettyyn telttaan. Ympärillä linnoitustyöt kävivät jo kiivaana. Ympäriltä purettiin rakennuksia ja lisää rakennuskiveä haettiin myös kaivoksilta.
”Mitä teemme näille vastarintapesäkkeille?” Venir kysyi.
”Jos he kerta ovat itsensä lukinneet vapaaehtoisesti sisään, eikä meille ole mitään erityistä syytä saada heitä pois, annetaan heidän pysyä siellä. Teljetkää huoneet myös ulkopuolelta ja järjestäkää tarvittava vartiointi”, Edkar vastasi.
”Eikö se oli hieman julmaa?” Solkar kysyi.
”He ovat itse tehneet valintansa. Antaa ajan hoitaa tehtävänsä”, Edkar vastasi.
”Entä jos jotkut haluavat tulla ulos ja antautua vaikka viikon päästä?” Solkar kysyi.
”He ovat itse tehneet valintansa”, Edkar vastasi.
Telttaan vajosi kylmäävä hiljaisuus. Kapteenit eivät jakaneet kenraalin yhä syvenevää katkeroitumista Suurta keisarikuntaa kohtaan.
Lopulta kenraalin itsensä oli rikottava hiljaisuus. Tämä kääntyi kohti Mirandaa, joka istui kenraalin vieressä pienen pöydän ääressä kirjoittamassa muistiinpanoja.
”Oliko meillä muuta käsiteltävää?” Edkar kysyi.
”Vankikysymys on vielä ratkaisematta”, Miranda vastasi
Kenraali Netronova huokaisi ja näytti tyytymättömältä. Kapteenit arvasivat mitä tämä oikeasti olisi halunnut tehdä vangeille. Sitä kenraali ei kuitenkaan ehdottanut.
”Lähettäkää heidät kaivoksille”, Edkar sanoi.
”Siellä ei välttämättä ole kovin hyvät olot vangeille”, Solkar sanoi.
”Sitä parempi, jos sitten saamme vahvistettua omia joukkojamme. Niitä vahvistuksia tullaan tarvitsemaan”, Edkar sanoi.
Kenraali nousi ylös ja kapteenit tekivät tälle kunniaa. Kokous oli päättynyt ja kenraali tehnyt päätöksensä.
torstai 26. elokuuta 2021
Kaupungin kohtalo ratkeaa
torstai 19. elokuuta 2021
Päälinnan portti IV
Betula pubescens, osa 177
Käytävä oli hiljainen. Vain soihtujen lepatus säesti kauempaa kuuluvia taistelun ääniä. Saesteorra seurasi Karrin perässä ja hänen perässään seurasi muu osasto. He olivat onnekkaasti sattuneet käytäville, jotka olivat melko hiljaisia puolustavista sotilaista. He olivat kohdanneet vain satunnaisia vartijoita.
Karr pysähtyi seuraavaan kulmaan lyhyeksi hetkeksi pohtimaan.
”Tähän suuntaan”, Karr sanoi.
”Oletko varma?” Jeanne kysyi.
”En, mutta tämä on paras arvaukseni”, Karr vastasi.
Saesteorra nyökkäsi ja he jatkoivat Karrin osoittamaan suuntaa.
Muutaman käännöksen jälkeen he nousivat portaat ylös huoneeseen, josta portin toisen puolen mekanismia käytettiin. Huoneessa olleet gyllenburhilaiset olivat täysin yllätettyjä ja myös netronovalalaiset ja Burhleon alaiset olivat yllättyneitä, että olivat yhtäkkiä päätyneet oikeaan paikkaan.
Nopeimmin ajatuksensa sai juoksemaan Saesteorra, jonka johdolla netronovalalaiset ottivat huoneen haltuunsa.
Sen jälkeen he tarkastivat, että portin avaa mekanismi oli kunnossa. Kun kaikki oli valmista, he aukaisivat portin toisen puolikkaan.
”Me teimme sen, mitä tulimme tänne tekemään. Nyt meidän pitää vielä varmistaa, että portti pysyy auki ja muut voivat tehdä oman osansa”, Jeanne sanoi.
Sotilaat hurrasivat. Pienen juhlintahetken jälkeen he palasivat jatkamaan tehtävää. He telkesivät huoneen niin, ettei sinne päässyt sisään ja asettuivat sen sisään puolustusasemiin.
”Mitä teemme nyt?” Yksi sotilaista kysyi.
”Odotamme”, Jeanne vastasi.
”Mitä?” Sotilas kysyi.
”Että joko ulkopuolelta hyökkäävä armeija tai kapteeni Kallaksen johtama osasto pääsee luoksemme tai sitten gyllenburhilaiset hyökkäävät tänne saadakseen portin takaisin kiinni”, Jeanne vastasi.
Taistelu keskuslinnasta eteni huoneen ulkopuolella nopeasti, kun puolustus petti portin aukeamisen jälkeen. Saestaerro oli yllättynyt, kuinka nopeasti kapteeni Kallas saapui osastoineen huoneen oven toiselle puolelle.
”Olemme tässä ulkona varmistamassa, että pysytte turvassa. Voitte jo levähtää” Venir sanoi.
”Kiitos, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.
”Kiitos teille, kun onnistuitte siinä, missä me epäonnistuimme”, Venir sanoi.
torstai 12. elokuuta 2021
Päälinnan portti III
Betula pubescens, osa 176
Karr oli miettinyt pitkään. Saesteorra alkoi pikkuhiljaa huolestua. Enemmän siitä, miten kauan sotilaat malttaisivat olla paikoillaan käytävän hämärässä nurkassa, kuin siitä, että pääsisivätkö he vielä oikeaan suuntaan. Sotilaat kävivät hetki hetkeltä rauhattomammiksi. Lopulta Karr näytti siltä, että oli valmis kertomaan pohdintojensa tuloksen.
”Luulen, että käännyimme yhdestä kohtaa väärään suuntaan”, Karr sanoi.
Asian myöntäminen näytti olevan miehelle kova pala.
”Onko se kohta pitkällä takanamme?” Jeanne kysyi.
”Se kohta, mistä luulen meidän kääntyneen väärään suuntaan, oli aika alkuvaiheessa tornilta lähtömme jälkeen”, Karr vastasi.
Saesteorra nyökkäsi. Hän oli pettynyt, mutta pyrki piilottamaan tunteensa parhaansa mukaan. Siihen ei ollut aikaa jäädä vellomaan. Nyt oli mietittävä seuraava askel olemassa olevan tilanteen perusteella.
”Osaatko sanoa olemmeko nyt aivan väärässä suunnassa?” Jeanne kysyi.
”En osaa sanoa aivan varmaksi. Luulen, että olemme edelleen porttirakennuksen lähellä, mutta hieman eri kohdassa kuin meidän pitäisi olla”, Karr vastasi.
Saesteorra mietti.
”Osaatko sanoa, että pystyisimmekö me oikaisemaan jotakin toista kautta sinne, minne haluamme päästä?” Jeanne kysyi.
”En osaa sanoa varmaksi. En ole kulkenut täällä niin paljoa”, Karr vastasi.
Tarkoitat, että et ole kulkenut ollenkaan ja et voi vain tietää, Saesteorra ajatteli mielessään. Hän päätti ottaa riskin.
”Kokeillaan oikaisua”, Jeanne sanoi.
”Entä jos joudumme vielä pahemmin harhaan?” Karr kysyi.
”Sitten joudumme ja keksimme jotakin muuta”, Jeanne vastasi.
Karr nyökkäsi.
”Uskallatko lähteä johtamaan meitä suuntaan, jonka arvioit olevan oikea?” Jeanne kysyi.
”Yritän parhaani”, Karr vastasi.
He lähtivät jälleen liikkeelle ja Saesteorra saattoi tuntea sotilaiden olon helpottavan heti, kun nämä pääsivät taas etenemään. Suunnitelman muuttuminen ei heitä haitannut, mutta paikoillaan oleminen tuskastutti. Oli parempi suunnata kohti taistelua kuin odottaa sen yllätävän.
torstai 5. elokuuta 2021
Päälinnan portti II
Betula pubescens, osa 175
Saesteorra johti toista osastoa kohti kauempaa ketjua. Onnekseen hän ei tiennyt portin aukaisemisen olevan pian hänen oman osastonsa onnistumisen varassa. Hän saattoi rauhassa tuudittautua toivoon siitä, että heidän epäonnistuessaan toinen osasto pystyisi pelastamaan tilanteen.
”Tännekö?” Jeanne kysyi.
Burhleon alainen vilkaisi aliupseeriin päin. Tämän ilmeestä Saesteorra tiesi, ettei mies oikeasti tiennyt minne oli heitä opastamassa. Saesteorra oli kysynyt tämän nimeä, kun he olivat lähteneet ja mies oli vastannut vain ”Karr”.
Karr oli käynyt linnassa muutaman kerran lapsena ja satunnaisesti toimittamassa jotakin tavaraa myöhemmin linnanpihalle. Koskaan hän ei ollut käynyt muurilla, torneissa tai porttirakennuksessa, jossa hänen piti nyt osastoa opastaa. Burhleo oli kuitenkin käynyt hänen kanssaan reitin läpi varsin yksityiskohtaisesti, joten opastuksen pitäisi onnistua. Ilme kuitenkin kertoi epävarmuudesta.
”Luulen, ööh… Luulen niin”, Karr vastasi.
Saesteorra nyökkäsi ja lähti suuntaan, jota oli kysynyt. Hän saattoi vain toivoa parasta, jotta he pääsisivät oikeaan paikkaan.
Jostain kauempaa kuului taistelun ääniä. Saesteorra arveli toisen osaston käyvän taistelua muualla porttirakennuksessa. Taistelu veti puoleensa gyllenburhilaisia sotilaita, joten hänen osastonsa taistelutaakka oli pienempi.
He kääntyivät seuraavan kulman taakse lyhyeen käytävään. Käytävän perälle päästyään he huomasivat sen olevan umpikuja.
”Öh…”, Karr sanoi.
Karr jäi tuijottamaan umpinaista seinää ihmeissään ja osasta kerääntyi hänen taakseen. Saesteorra oli jo ehtinyt varautua henkisesti tilanteen varalta ja hän pysyi rauhallisena.
”Olemme saattaneet kääntyi jossakin kohdin väärään suuntaan”, Jeanne sanoi.
”En tiedä, ehkä”, Karr sanoi.
Karrin äänessä paistoi hätääntyneisyys. Saesteorra katsoi tätä rauhoittavasti.
”Haluaisitko käydä mielessäsi läpi reitin, jota tulemme ja samalla miettiä miten Burhleo sinua ohjeisti?” Jeanne kysyi.
Karr nyökkäsi ja Saesteorra jätti hänet miettimään. Saesteorra veti osastonsa käytävän päähän varjoihin ja sammutti käytävässä olevat soihdut, jotta mahdolliset käytävän pään ohitse kulkevat gyllenburhilaiset eivät huomaisi heitä.
Sotilaat vilkuilivat Saesteorraan päin rauhattomina. Odotus oli piinallista.
”Odotetaan hetki, jotta hän ehtii miettiä reittiä”, Jeanne sanoi.