Päälinnan portti II

 Betula pubescens, osa 175

Saesteorra johti toista osastoa kohti kauempaa ketjua. Onnekseen hän ei tiennyt portin aukaisemisen olevan pian hänen oman osastonsa onnistumisen varassa. Hän saattoi rauhassa tuudittautua toivoon siitä, että heidän epäonnistuessaan toinen osasto pystyisi pelastamaan tilanteen.

”Tännekö?” Jeanne kysyi.

Burhleon alainen vilkaisi aliupseeriin päin. Tämän ilmeestä Saesteorra tiesi, ettei mies oikeasti tiennyt minne oli heitä opastamassa. Saesteorra oli kysynyt tämän nimeä, kun he olivat lähteneet ja mies oli vastannut vain ”Karr”.

Karr oli käynyt linnassa muutaman kerran lapsena ja satunnaisesti toimittamassa jotakin tavaraa myöhemmin linnanpihalle. Koskaan hän ei ollut käynyt muurilla, torneissa tai porttirakennuksessa, jossa hänen piti nyt osastoa opastaa. Burhleo oli kuitenkin käynyt hänen kanssaan reitin läpi varsin yksityiskohtaisesti, joten opastuksen pitäisi onnistua. Ilme kuitenkin kertoi epävarmuudesta.

”Luulen, ööh… Luulen niin”, Karr vastasi.

Saesteorra nyökkäsi ja lähti suuntaan, jota oli kysynyt. Hän saattoi vain toivoa parasta, jotta he pääsisivät oikeaan paikkaan.

Jostain kauempaa kuului taistelun ääniä. Saesteorra arveli toisen osaston käyvän taistelua muualla porttirakennuksessa. Taistelu veti puoleensa gyllenburhilaisia sotilaita, joten hänen osastonsa taistelutaakka oli pienempi.

He kääntyivät seuraavan kulman taakse lyhyeen käytävään. Käytävän perälle päästyään he huomasivat sen olevan umpikuja.

”Öh…”, Karr sanoi.

Karr jäi tuijottamaan umpinaista seinää ihmeissään ja osasta kerääntyi hänen taakseen. Saesteorra oli jo ehtinyt varautua henkisesti tilanteen varalta ja hän pysyi rauhallisena.

”Olemme saattaneet kääntyi jossakin kohdin väärään suuntaan”, Jeanne sanoi.

”En tiedä, ehkä”, Karr sanoi.

Karrin äänessä paistoi hätääntyneisyys. Saesteorra katsoi tätä rauhoittavasti.

”Haluaisitko käydä mielessäsi läpi reitin, jota tulemme ja samalla miettiä miten Burhleo sinua ohjeisti?” Jeanne kysyi.

Karr nyökkäsi ja Saesteorra jätti hänet miettimään. Saesteorra veti osastonsa käytävän päähän varjoihin ja sammutti käytävässä olevat soihdut, jotta mahdolliset käytävän pään ohitse kulkevat gyllenburhilaiset eivät huomaisi heitä.

Sotilaat vilkuilivat Saesteorraan päin rauhattomina. Odotus oli piinallista.

”Odotetaan hetki, jotta hän ehtii miettiä reittiä”, Jeanne sanoi.