Sisko

Betula nana, osa 179

Mihail istui tarkkaan keskittyneenä palaverisalin pöydällä. Hän oli sulkenut silmänsä ja painanut päänsä. Mihail keskittyi ja keskitti voimiaan siskonsa Alyssan eloon herättämistä varten.

Kesä oli vaihtunut keskitalveen, kun Nils oli vaatinut saada jatkaa tutkimuksia ennen kuin eläyttämisestä siirryttäisiin oikeaan henkiin herättämiseen. Nyt Nilsin aika oli lopussa.

Mihail käänsi päänsä pystyasentoon ja avasi silmänsä. Salin ovi aukesi samalla hetkellä, kun Mihail ehti katsoa oven suuntaan. Tulija oli Nils.

”On aika”, Mihail sanoi.

”Kyllä teidän korkeutenne. Olen jo aloittanut valmistelut. Emily-neiti vain haluaa keskustella kanssanne”, Nils sanoi.

”Päästä hänet sisään”, Mihail sanoi.

Nils kumarsi, päästi Emilyn sisään ja sulki oven.

”Käskikö Nils sinun puhua minulle, että antaisin hänen tutkia pidempään?” Mihail kysyi.

”Ei. Halusin ihan itse puhua sinulle”, Emily vastasi.

Mihail hymähti.

”Jos arvaan, niin olenko oikeassa, jos sanon sinun haluavan puhua siskoni henkiin herättämisestä?” Mihail kysyi.

”Olet oikeassa”, Emily vastasi.

”Ja tiedät, että olen päätökseni tehnyt jo aikaa sitten?” Mihail kysyi.

”Tiedän, mutta toivon parasta”, Emily vastasi.

”Jankkaat turhaan”, Mihail sanoi.

Mihail nousi pois pöydältä kiviselle lattialle ja astui Emily luokse.

”Minun on pakko tehdä tämä. Olen sen sisarelleni velkaa”, Mihail sanoi.

”Sinä olet velkasi maksanut sillä, että tulit hänen ja muun perheesi avuksi. Ei sinun tarvitse kumota kuoleman valtaa”, Emily sanoi.

”Minä en ole maksanut sitä velkaani joka tuli siitä, kun lähdin täältä pois”, Mihail sanoi.

”Ei sinun olisi edes tarvinnut palata”, Emily sanoi.

”Tarvitsipas”, Mihail sanoi.

”Sinä palasit siksi, että mustaan kaapuun pukeutunut mies käski niin”, Emily sanoi.

Mihail ei sanonut mitään. Hän tiesi, että Emily oli oikeassa, mutta hän ei halunnut myöntää sitä. Mihail suuteli Emilyä.

”Haluan, että olet minun tukenani, vaikka et olekaan samaa mieltä”, Mihail sanoi.

Emily nyökkää.

”Voi olla, että en pysty katsomaan”, Emily sanoi.

”Ei sinun tarvitsekaan”, Mihail sanoi.

Mihail otti Emilyä kädestä ja lähti johdattamaan häntä kohti viereistä huonetta, missä he olivat tehneet tutkimustaan, ja sen takana olevaa huonetta, missä Mihailin puolitoistavuotta sitten kuollut sisko odotti.

Eläyttäminen II

Betula nana, osa 178

Kuolleen sotilaan eläyttäminen onnistui loppukesästä. Eläytetty sotilas liikkui laahustaen eikä ymmärtänyt juuri mitään puhetta. Sotilas tuli kuitenkin hyvin toimeen eläytettyjen rottien kanssa.

”Pitäisikö hänelle antaa uusi nimi?” Mihail kysyi.

Mihail ja Nils seurasivat eläytetyn sotilaan touhuja eläytettyjen rottien parissa. Rotat juoksivat pitkin sotilasta ja tämä yritti saada rottia kiinni. Sekä sotilas että rotat liikkuivat epänormaalin hitaasti, joten touhua oli hauska katsella.

”Ai eläytetylle? Nils kysyi.

”Niin”, Mihail vastasi.

”Hänen nimensä oli elävänä Amcus Carantiolainen”, Nils sanoi.

”Mutta nyt hän ei ole enää elävä vaan eläytetty epäkuollut”, Mihail sanoi.

”Uusi nimi voisi tosiaan olla sovelias”, Nils sanoi.

”Miltä Edvin kuulostaa?” Mihail kysyi.

”Edvin Eläytetty kuulostaa hyvältä”, Nils sanoi.

”Kuulitko?” Mihail kysyi.

Eläytetty sotilas kääntyi Mihailiin päin.

”Har?” Eläytetty sotilas kysyi.

”Sinun nimesi on nyt Edvin Eläytetty”, Mihail vastasi.

”Ar. Har”, Edvin sanoi.

Edvin jatkoi rottien kanssa leikkimistä.

”Seuraavaksi meidän pitää keksiä, miten pystymme herättämään kuolleen eloon. En halua, että siskostani tulee tuollainen tahdoton olento”, Mihail sanoi.

”Se vaatii lisää kokeita ja tutkimusta”, Nils sanoi.

”Ja lisää voimaa”, Mihail sanoi.

”Kyllä sinulta löytyy taikavoimaa riittävästi vaikka kokonaisen hautausmaan herättämiseen. Se mitä tarvitset, on kunnollinen keskittyminen”, Nils sanoi.

Eläyttäminen

Betula nana, osa 177

Kevään tuoma aurinko ja etelästä puhaltava lämmin tuuli sulattivat Earnestin lumet nopeasti. Linnoitus oli ulkoilman lämpenemisestä huolimatta kolkko paikka. Tästä huolimatta Mihail ja Nils työskentelivät tutkimuksensa ääressä aamusta iltaan päivittäin.

Talvella Mihailin keksimä uusi suunta ei aluksi johtanut mihinkään tulokseen, mutta ajan mittaan suunta osoittautui oikeaksi ja lopulta oikeita ratkaisuja alkoi löytyä. He myös huomasivat, että reseptit taikoihin olivat mustaan kaapuun pukeutuneen miehen antamassa kirjassa. Vihjeitä piti vain katsoa oikeasta näkökulmasta. Kevään aikana he alkoivat testata löydöksiään linnoituksesta löytyvillä rotilla, elävillä ja kuolleilla. Tulokset olivat vaihtelevia, mutta rohkaisevia.

Mihailin ja Nilsin kehittämät taiat saivat elävissä rotissa aikaan pääasiassa mutaatioita. Osa rotista muuttui älykkäämmäksi ja niiden koko kasvoi. Suurin osa kuitenkin kuoli mutaatioiden aiheuttamiin komplikaatioihin lähes välittömästi. Kaksikko siirtyikin nopeasti kuolleiden rottien tutkimiseen.

He onnistuivat kuolleen rotan eläyttämisessä ja ohjaamisessa. Mihailin taian ohjaamana eläytetty rotta surmasi lajitovereitaan, joita se oli hetkeä ennen kuolemistaan kohdellut ystävällisesti.

”Taisimme onnistua”, Mihail sanoi.

”Nämä ovat vasta rottia. Ihmiset ovat eri asia”, Nils sanoi.

”Haluan kokeilla ihmistä”, Mihail sanoi.

”Nyt jo?” Nils kysyi.

”Niin”, Mihail sanoi.

”Minusta meidän pitäisi tehdä lisää kokeita”, Nils sanoi.

”Voimme tehdä kokeen kuolleella ihmisellä”, Mihail sanoi.

”Ja lisäksi tämä on vasta eläyttämistä. Todellinen henkiin herättäminen, mitä aiot tehdä sisarellesi, on jotakin aivan muuta”, Nils sanoi.

”Tiedän mitä olen tekemässä. Haetuta tänne ruumis”, Mihail sanoi.

Nils piti tauon ja katsoi Mihailia.

”Selvä, teidän ylhäisyytenne”, Nils sanoi.

Sotavangit suhtautuivat vastahakoisesti tehtävään kaivaa kuolleen toverinsa hauta auki. He kuitenkin pelkäsivät Mihailia siinä määrin, että Nilsin ei tarvinnut muuta kuin kertoa sen olevan ruhtinas Netronovan käsky.

Nils oli kuitenkin oikeassa, ihmisen eläyttäminen ei käynyt samalla tavalla kuin rotan eläyttäminen. Aluksi onnistui vain yksittäisten raajojen liikuttaminen taian voimalla.

Mihailin ja Nilsin tutkimus oli kuitenkin saavuttanut sen läpimurron, mitä he olivat kaivanneet.

Earnestin talvi IV

Betula nana, osa 176

”Mustaan kaapuun pukeutunut mies halusi puhua minulle siitä, että minun pitää pysyä sinun rinnallasi ja auttaa sinua tekemään sitä, mitä ikinä haluatkaan tehdä”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Olen yrittänyt parhaani”, Emily sanoi.

”Olen kiitollinen siitä”, Mihail sanoi.

”Haluaisin auttaa enemmän, mutta en oikein tiedä mitenkä. Se mitä yrität, tuntuu minusta vain pahalta, vaikka kuinka yritän ajatella sinun näkökannaltasi”, Emily sanoi.

”Autat jo nyt ihan riittävästi”, Mihail sanoi.

”Ei minusta tunnu siltä”, Emily sanoi.

Mihail ei sanonut mitään. Hän halusi jättää aiheen jo taakseen ja keskittää ajatuksiaan siihen, miten pääsisi tutkimustyössä eteenpäin. Ja hangessa eteenpäin. He olivat tulleet metsässä kuoppaan, jossa oli aiempaakin enemmän lunta, pahimmillaan lanteille saakka.

”Mustaan kaapuun pukeutunut mieshän sinulle sen kirjan antoi?” Emily kysyi.

”Niin”, Mihail vastasi.

”Mitä hän silloin sanoi?” Emily kysyi.

”Hän antoi tehtäväksi käydä pelastamassa sinut ja tuoda sinut tänne kotiseudulleni”, Mihail vastasi.

Emily ei tiennyt mitä sanoa.

”Sitten hän antoi sen kirjan ja sanoi, että voisin inspiroitua siitä. Vinkkejä kirjaan tai edes sinä käyttämäänsä kieleen hän antoi vain yhden pergamentin verran”, Mihail sanoi.

”Hän ei sanonut mitään muuta?” Emily kysyi.

Mihail yritti muistella mitä kaikkea mustaan kaapuun pukeutunut mies oli sanonut.

”Että kirja ei ole loitsukirja, vaan tutkimus ja että minun pitää itse keksiä, mitä kuolleestamanaus on”, Mihail vastasi.

”Oletko yrittänyt keksiä, mitä se on?” Emily kysyi.

Emily ei halunnut sanoa kuolleestamanausta itse ääneen.

”En itse asiassa. Olemme Nilsin kanssa keskittyneet vain kääntämään ja ymmärtämään kirjan tekstiä”, Mihail sanoi.

”Olisiko siinä sitten seuraava askel?” Emily kysyi.

”Olisi”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi ja Emily seurasi perässä. Mihailin oli päästävä takaisin työpöydän ääreen.

Paluu Earnestiin oli paljon helpompaa, kun he kulkivat metsän lumihangessa takaisin omia jälkiään pitkin.