Betula pubescens, osa 225
Kapteenit lähettivät vanhoista ja uusista sotilaista koostuvan osaston hyökkäykseen yläkaupungin muurin ulkopuolelle. Toisin kuin kapteenit pelkäsivät, osasto onnistui tavoitteissaan kohtalaisen hyvin. Se sai aikaan murron Suuren keisarikunnan armeijan osastojen väliin tehdyssä hyökkäyksessä. Tämä johti paniikkiin ja uuteen epäjärjestykseen keskikaupungissa olevien Suuren keisarikunnan armeijan joukkojen keskuudessa.
Jos netronovalalaisilla olisi ollut käytettävissään suuremmat voimat, olisi hyökkäystä ollut mahdollista jatkaa paljon pidemmälle ja puskea Suuren keisarikunnan armeija pois yläkaupungin muurilta. Laajempaan hyökkäykseen Kapteenit eivät kuitenkaan uskaltaneet lähteä, koska se olisi ollut hyvin riskialtista ja loppunut lyhyeen, mikäli Suuren keisarikunnan armeija olisi saanut rivinsä koottua. Niinpä osasto palasi tehtävänsä suorittaneena takaisin yläkaupungin muurien suojaan Saesteorran osaston suojaamana.
Osaston päästyä turvallisesti lepäämään linnan suojiin kapteenit purkivat osaston operaation onnistumista yhdessä kenraalin kanssa.
”Mitä mieltä olitte?” Edkar kysyi.
”Olemme positiivisesti yllättyneitä, minä ainakin”, Venir vastasi.
”Sotilaat pystyivät siihen, mihin sanoit heidän pystyvän”, Solkar sanoi.
Kenraali nyökkäili tyytyväisenä.
”Joitakin tappioita kuitenkin tuli ja lähes yksinomaan uusiin sotilaisiin. Mutta he ovat vielä kankeita ja kokemattomia uudessa elämässään”, Venir sanoi.
”Se poistuu ajallaan”, Edkar sanoi.
”Niin varmasti, mutta se on vielä hyvä pitää muistissa”, Venir sanoi.
”Osalla kankeus vois myös viitata johonkin muuhun”, Solkar sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.
”Kaikki eivät välttämättä sovellu epäkuolleiksi”, Solkar vastasi.
Kenraali katsoi kapteeni Suomasta ihmetellen.
”Miksi eivät sopisi?” Edkar kysyi.
”Jotkut vanhoista sotilaista raportoivat, että uudet sotilaat käyttäytyvät välillä hieman erikoisilla tavoilla ja näyttivät etteivät ihan joka hetki olleet perillä siitä, missä olivat ja ketä olivat”, Solkar vastasi.
Kenraalin ilme muuttui vihaiseksi.
”En hyväksy, että mustamaalaatte uusia manattuja kaikilla mahdollisilla tavoilla”, Edkar sanoi.
”Se ei ollut missään nimessä tarkoitus”, Solkar sanoi.
Suomas odotti pienen hetken varmistaakseen, että kenraali halusi edelleen kuunnella, mitä hän aikoi sanoa.
”Näitä huomioita vain tuli usealta eri sotilaalta, joten ehkä asiaa kannattaa selvittää ajan kanssa. Ihan vain siitä syystä, että jos jotakin ongelmaa on, niin sitä voidaan ryhtyä korjaamaan. Jos kyse on vain siitä, että vastamanatut ovat olleet epäkuolleita liian vähän aikaa, niin sitten mitään ei tarvitse tehdä”, Solkar sanoi.
Kenraali nyökkäsi.
”Hyvä on. Määrään Tammen seuraajista muutaman seuraamaan asiaa ja selvittämään sitä, jotta voimme lopettaa tästäkin asiasta huolehtimisen ja keskittyä kaupungin puolustamiseen”, Edkar sanoi.
”Kiitos, arvon kenraali”, Solkar sanoi.
torstai 28. heinäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä VI
torstai 14. heinäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä V
Betula pubescens, osa 224
Uusi osasto, joka koostui vanhoista ja kokeneista taistelijoista sekä uusista Tammen seuraajien Gyllenburhissa kuolleestamanaamista, koottiin nopeasti. Kokeneista mukaan valittiin sellaisia, jotka olivat olleet taisteluissa vähemmän ja näin olivat vähemmän rasittuneita. Uusita epäkuolleista puolestaan mukaan valikoituivat pääasiassa heitä, jotka Tammen seuraajat olivat mananneet ensimmäisenä. Nämä olivat ehtineet totuttautua uuteen elämäänsä epäkuolleena ja epäkuolleen kehoonsa pisimpään.
Kenraali ja kapteenit katselivat linnan tornista osastoa, joka harjoitteli ensimmäistä kertaa yhdessä linnanpihalla.
”Mitä mieltä olette?” Edkar kysyi.
”Tuoreet ovat hieman kankeita, kuten odotettavaa olikin”, Venir vastasi.
”Mutta uskallatteko lähettää heidät taisteluun?” Edkar kysyi.
”Meistäkö se riippuu?” Solkar kysyi.
”Te olette kapteenit, te teette lopullisen päätöksen käytännön toteuttamisesta. Minä olen antanut teille tehtäväksi puolustaa kaupunkia”, Edkar vastasi.
”En tiedä onko meillä hirveästi vaihtoehtoja heidän taisteluun lähettämisen suhteen”, Venir sanoi.
”Vaihtoehdot on lähettää nyt tai myöhemmin”, Edkar sanoi.
Kallas nyökkäsi hieman levottomasti.
”Luulen, että paras vaihtoehto on, että lähetämme heidät taisteluun. Olivat he siihen täydellisesti valmiita tai eivät”, Venir sanoi.
”Onko kapteeni Suomaksella tähän mitään sanottavaa?” Edkar kysyi.
Suomas pudisti päätään.
”Sitten asia on päätetty”, Edkar sanoi.
Kallas painoi päänsä ja huokaisi.
”Haluatko vielä sanoa jotakin, kapteeni Kallas?” Edkar kysyi.
”En tiedä onko tätä järkevää sanoa erikseen, mutta emme voi taata heidän turvallisuuttaan”, Venir vastasi.
”Tiedän. Se on osa sotaa”, Edkar sanoi.
”Tästä voi hyvin tulla verilöyly, jos operaatio epäonnistuu. He menevät meidän miehittämän muurin ulkopuolelle”, Venir sanoi.
”Niin käy kuin on käydäkseen. He ovat hyviä ja heitä on paljon”, Edkar sanoi.
”Mutta Suuren keisarikunnan armeijalla on vielä enemmän sotilaita. Sotilaita, jotka ovat jo olleet taistelussa ja ovat sinut oman kehonsa kanssa”, Venir sanoi.
”Me kaikki teemme parhaamme. Minä teen, te teette ja niin myös he tekevät”, Edkar sanoi.
Kenraali ei sanonut enempää, vaan jätti kapteenit kahdestaan torniin. Meni pitkään ennen kuin kapteeneista kumpikaan sanoi mitään.
”Luuletko, että operaatio epäonnistuu?” Solkar kysyi.
”En, mutta pelkään”, Venir vatasi.
”Ainahan operaatiot voivat epäonnistua”, Solkar sanoi.
”Niin”, Venir sanoi.
”Miksi tämä sitten on jotenkin erityinen?” Solkar kysyi.
”Tiedän, että tuoreet kuolleestamanatut ovat kenraalille tärkeitä, vaikka hän ei myönnäkään sitä, ja pelkään hänen murtuvan, jos ne tuhoutuvat taistelussa, josta ei sitten olekaan mitään hyötyä meidän tavoitteidemme kannalta”, Venir vastasi.
Suomas nyökkäsi.
”Tehdään sitten sellainen suunnitelma, etteivät he voi tuhoutua, vaikka he häviäisivätkin taistelun”, Solkar sanoi.
”Onko sinulla ehdotuksia siihen?” Venir kysyi.
”Mietin, että voimme ottaa aliupseeri Saesteorran osastoineen valmiuteen ja varmistamaan, että tämä osasto pääsee tarvittaessa vetäytymään turvallisesti”, Solkar vastasi.
”Jeanne ei tule pitämään tästä”, Venir sanoi.
torstai 7. heinäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä IV
Betula pubescens, osa 223
Kenraali johdatti kapteeneja pitkin linnan käytäviä kohti huonetta, jossa kapteenit muistivat kuolleestamanausta tapahtuneen aikaisemmin.
”Vieläkö jatkatte kuolleestamanausta?” Solkar kysyi.
”Niin paljon kuin Tammen seuraajat vain löytävät sopivia ruumiita ja tarvikkeita itse manaukseen. Tahti on kuitenkin hidastunut siitä, mihin alkuun pystyimme. Ruumiita kyllä olisi, mutta kaupungin yrttitarhoissa olisi toivomisen varaa”, Edkar vastasi.
He kävivät ensin kuolleestamanaushuoneessa tarkastamassa mikä tilanne siellä oli. Tammen seuraajat valmistelivat siellä jälleen yhtä manausta. Seuraajien joukossa oli myös muutamia uusia, joita kapteenit eivät tunnistaneet Netronovalasta heidän mukaansa lähteneeksi.
”Työtahti kävi liian nopeaksi vanhoille seuraajille, joten annoin heille luvan etsiä uusia lupauksia. Heitä onkin löytynyt muutamia sotilaiden ja kaupunkilaisten joukosta”, Edkar sanoi.
”Voiko kaupunkilaisten uskollisuuteen luotta?” Solkar kysyi.
”Ainakin näihin uusiin seuraajiin voi luottaa. Menen takuuseen siitä ja Tammen seuraajat myös ovat asiasta varmoja. Emme muuten olisi ottaneet heitä mukaan, jos he eivät todistaneet olevansa luottamuksemme arvoisia”, Edkar vastasi.
Kapteenit nyökkäilivät hyväksyvästi, vaikka hieman epäilivätkin.
”Toivottavasti sana ei myöskään enää kiiri kaupungille samalla tavalla kuin aikaisemmin”, Venir sanoi.
”Siitä olemme pitäneet tarkemmin huolta ja olemme käsittääkseni siinä onnistuneetkin paremmin. Ja nyt kaupunkilaisilla on tietenkin muutakin huolehdittavaa kuin kauhukertomukset”, Edkar sanoi.
”Niin toki”, Venir sanoi.
Seuraavaksi kenraali johdatti kapteeneja pidemmälle linnan käytäville.
”Minne menemme seuraavaksi?” Solkar kysyi.
”Katsomaan, mitä olemme saaneet aikaan”, Edkar vastasi.
He kääntyivät hyvin syrjäiselle linnan käytävälle, jossa ei liikkunut ketään. Käytävä oli kuitenkin harvakseltaan valaistu. Kenraali pysähtyi ensimmäisen oven kohdalle ja avasi oven. Huone oli makuusali, joka oli täytetty makuulavereilla. Laverit olivat täynnä tuoreita eläviä kuolleita, jotka kääntyvät hitaasti katsomaan heitä kohden.
”Tässä on osa tuoreista manatuistamme”, Edkar sanoi.
Kenraali sulki huoneen oven ja heilautti kättään kohti käytävän toista päätä.
”Ja koko käytävä on täynnä huoneita, joissa heitä on lisää. Mielestäni olemme onnistuneet tehtävässämme varsin hyvin”, Edkar sanoi.
Kapteenit olivat sanattomia.
”Mitä siis tulee pyyntöönne tai ehdotukseenne. Voisimme ehkä koota jonkinlaisen osaston, jolla voidaan hyökätä keskikaupungin puolelle. Sieltä voimme saada lisää aseistusta ja tuoreita ruumiita”, Edkar sanoi.
Kapteeneille meni hetki sulatella kenraalin sanomaa. Lopulta Kallas sai ensin jatkettua keskustelua.
”Ovatko he valmiita sellaiseen?” Venir kysyi.
”Eivät ehkä vielä yksinään, mutta yhdessä kokeneempien kanssa he pystyvät siihen”, Edkar vastasi.
”Selvä, meidän on sitten koottava erillinen osasto tehtävää varten ja otettava tuoreita jo harjoittelemaan kokeneempien kanssa. Vaikka ei tässä toki paljoa ehdi harjoittelemaan”, Venir sanoi.
”Tammen seuraajat tietävät, ketkä ovat parhaiten valmiita taisteluun, joten kysykää heiltä. Toivon, etteivät Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat pääse liian helpolla”, Edkar sanoi.