Tuuli kääntyy II

Betula nana, osa 223

Mihail nousi laivan laidalle seisomaan ja loitsi joukon ohuita jääpylväitä Baenos Ylämaan ympärille. Pylväät muodoistivat sellin, joka sisään Baenos jäi pakottaen hänet pysähtymään. Baenos pääsi jäisestä sellistä voimakkaan sähköloitsun avulla läpi, mutta kulutti samalla arvokkaita taikavoimiaan. Mihail loitsi joukon jäävaarnoja kohti Baenosia ja hyppäsi pois laivaan pyrkivän Baenosin näkyvistä.

Torjuttuaan jäävaarnat hengästynyt Baenos Ylämaa ponnisti jäältä laiva kannelle. Baenos ehti laskeutua laivan kannelle, kun hän jäi Narsha lukkoloitsuun kiinni. Loitsu pakotti hänet täysin suoraan asentoon. Narsha vapautti heti perään toisen loitsimansa lukkoloitsun. Toinen loitsu kietoi Baenos Ylämaan tiukasti kääreiden sisään. Muutama Suuren keisarikunnan sotilas yritti auttaa Baenosia, mutta Mihail teki heistä selvää terävillä jäävaarnoilla. Baenos yritti jonkin aikaa rimpuilla kääreiden sisällä, mutta huomasi sen pian turhaksi yritykseksi.

Ruumiita oli laivan kannella jo kasa.

"Meillä on paljon eläytettäviä", Mihail sanoi.

Narsha jatkoi lukkoloitsujen kasaamista Baenosin ympärille. Sillä välin Mihailin huomio kiinnittyi jo muualle.

"Missä Emily on?" Mihail kysyi.

Vastausta kysymykseen ei heti tullut ja Mihail kävi nopeasti levottomaksi.

"Missä Emily on?!" Mihail kysyi.

Uusi kysymys oli niin voimakas huuto, että se sai monet laivalla olijat perääntymään kauemmaksi Mihailista.

"Nuori neiti on velhojen hytissä", sotilas vastasi.

"Missä se hytti on?" Mihail kysyi.

Muutamat osoittelivat komentosillan alapuolista ovea.

"Näyttäkää minulle", Mihail sanoi.

Muutama sotilas käveli ovelle, jota oli osoitettu ja Mihail seurasi heitä.

Keisarikunnan velhojen hytti oli suurempi kuin kapteeni hytti. Hytti oli jaettu viiteen tilaan siten, että jokaisella velholla oli oma makuutila ja niiden keskellä oli yhteinen tila, missä oli tilaa työskentelyyn ja ruokailuun.

Emily makasi yhteistilan sohvalla. Mihail juoksi huoneen poikki Emilyn luokse

”Emily”, Mihail sanoi.

Emily näytti kurjalta. Taistelu oli mennyt hänen osaltaan huonosti. Emily kuitenkin reagoi Mihailin ääneen ja avasi hitaasti silmiään.

”Anteeksi, Mihail”, Emily sanoi.

”Ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää. Minun se pitäisi pyytää anteeksi, kun en päässyt avuksesi”, Mihail sanoi.

Mihail nosti Emilyn istumaan ja halasi tätä.

Tuuli kääntyy

Betula nana, osa 222

Suuren keisarikunnan sotilaat ja merimiehet katsoivat Mihailia ilman, että tiesivät kuinka nyt pitäisi reagoida. He olivat vailla johtajaa ja heidän johtajansa surmaaja seisoi heidän edessään.

”Minä olen Mihail Netronova ja tämä laiva on nyt minun laivani. Jokainen, joka tätä asiaa vastustaa, voi tulla testaamaan voimiaan”, Mihail sanoi.

Mihailin ääni oli voimakas ja sen kuulivat kaikki laivan kannella olijat.

Osa sotilaista hyökkäsi kohti Mihailia ja Mihail surmasi heidät kaikki jäävaarnoilla lävistämällä.

Laivan yläkannelta kuului huuto.

”Herra Baenos Ylämaa palaa”, yläkannella tähystävä merimies huusi.

Mihail kääntyi katsomaan suuntaan, johon tähystäjä oli katsonut. Baenos Ylämaa todellakin oli tulossa kohti laivaa niin nopeasti kuin pääsi.

”Mitä Sarnelille on tapahtunut?” Narsha kysyi.

”Katso, niin tiedät”, Mihail vastasi.

Silloin Narsha huomasi, että Sarnel jahtasi Baenos Ylämaan kintereillä.

”Joku on huomannut meidät täällä laivalla”, Narsha sanoi.

”Ja joku saa pian huomata, että olisi ollut turvallisempaa pysyä poissa”, Mihail sanoi.

”Pitäisikö hänet jättää eloon?” Narsha kysyi.

”Vangiksi?” Mihail kysyi.

”Niin. Hänestä voisi saada irti tietoa”, Narsha vastasi.

Mihail katsoi miettiväisenä lähestyvää Baenos Ylämaata. Mihail kääntyi Qael Viadrosiin päin.

”Qael, luuletko, että vanhasta ystävästäsi voisi saada irti hyödyllistä tietoa?” Mihail kysyi.

Qael Viadros näytti aluksi siltä, ettei olisi ymmärtänyt koko kysymystä. Lopulta rattaat alkoivat pyöriä elävänkuolleen mielessä.

”Se on hyvin mahdollista, herrani”, Qael vastasi.

”Ehkä me sitten otamme hänet vangiksi”, Mihail sanoi.

”Onnistuukohan se miten helposti?” Narsha kysyi.

”Emmeköhän me riittävän vahvoja vangitsemisloitsuja osaa tehdä”, Mihail vastasi.

Mihail käänsi katseensa Baenos Ylämaahan, joka oli aivan hetken päästä laivan luona. Sarnel loitsi taukoamatta loitsuja Baenosin perään ja tämä joutui kuluttumaan paljon energiaa loitsujen torjumiseen.

Lieskat vastakkain IV

Betula nana, osa 221

Narsha nousi Suuren keisarikunnan laivaan. Merimiehet ja sotilaat katsoivat karshaania ihmetellen. Kukaan tuskin oli nähnyt elämänsä aikana karshaania. Narsha ei välittänyt katseista.

Toen Virsna nousi laivaan Narshan takana.

”Ihmettelen, miksi tulit vapaaehtoisesti laivaan”, Toen sanoi.

Narsha hymähti.

”Pelaan vain aikaa”, Narsha sanoi.

”En pysty kuvittelemaan sellaiselle syytä. Te olette hävinneet. Laivastomme on paremmin aseistettu, kapinanne johtaja on mennyttä ja ainoa, joka vielä taistelee, on demoninne. Voin luvata sinulle, ettei Baenos Ylämaa häviä yhdelle demonille”, Toen sanoi.

Narsha katsoi kaukana siintävää ja edelleenkin tiukkana jatkuvaa kaksinkamppailua.

”Pelaan silti aikaa”, Narsha sanoi.

Toen Virsna tuhahti turhautumistaan.

”Jos et olisi karshaani, olisit jättänyt sinut hukkumaan”, Toen sanoi.

”Hyvä siis, että olen karshaani”, Narsha sanoi.

Ylhäältä kuului merimiesten huutoja, jotka kertoivat laivan olevan lähtövalmis.

”Voimme varmaan palata suoraan taistelun ytimeen nyt, kun ei teistä olekaan vastustusta”, Toen sanoi.

”Sinäkö määräät, mihin tämä laiva menee?” Narsha kysyi.

”Tällä hetkellä kyllä, kun herra Ylämää on estynyt”, Toen vastasi.

”Sitten suosittelen jättämään taistelun sotilaille”, Narsha sanoi.

Toen kääntyi Narshaan päin.

”Sinä et siitä päätä”, Toen sanoi.

”En päätäkään. Minä annan vain suosituksia ja ehdotuksia”, Narsha sanoi.

”Ja minä voin olla niitä kuuntelematta”, Toen sanoi.

Toen ei selvästikään pitänyt Narshan ehdotuksesta jättää taistelu sotilaille. Hän otti asian henkilökohtaisena loukkauksena.

”Ennen kuin teet mitään äkkinäistä, ehdotan katsomaan taaksesi”, Narsha sanoi.

”Minua et noin yksinkertaisella tempulla huijaa”, Toen sanoi.

”Tulit jo huijatuksi”, Mihail sanoi.

Toen kääntyi, mutta hän oli jo myöhässä. Toen ehti kääntyä vain sitä varten, että Mihailin jäämiekka lävisti hänet.

”Mitä? Miksi olet elossa?” Toen kysyi.

”Minä en niin helpolla kuole”, Mihail vastasi.

Mihail veti miekkansa pois Toen sisältä ja tämä putosi laivan kannelle polvilleen. Toen nosti katseensa ja huomasi Mihailin takana seisovan Qael Viadrosin.

”Qael, mitä sinä teet?” Toen kysyi.

Qael Viadros ei välittänyt Toen kysymyksestä.

”Ystäväsi onkin nyt minun ystäväni”, Mihail sanoi.

”Ei ole mahdollista”, Toen sanoi.

”Ja nyt tämä laiva on minun”, Mihail sanoi.

Mihail katkaisi Toen Virsnan kaulan ja päätti hänen kärsimyksensä.

Lieskat vastakkain III

Betula nana, osa 220

Toen Virsna sylkäisi suustaan pieniä tulipalloja kohti Narshaa. Narha hyppeli jäälautalta toisella väistellessään vikkeliä tulipalloja. Narshan painolle riittävän suuret jäälautat alkoivat käydä vähiin.

”Narsha Sabenon, olen edelleenkin pettynyt sinuun. Minä olen pahasti loukkaantunut ja sinä et vieläkään pärjää”, Toen sanoi.

”Pärjäisin paremmin, jos allani olisi tukevaa maata”, Narsha sanoi.

”Pelkäävätkö kissat oikeasti vettä?” Toen kysyi.

”Tietäisitkin mitenkä paljon”, Narsha vastasi.

”Kuinka sitten ratkaisemme tämän ongelman?” Toen kysyi.

”Emme taida päästä kuivalle maalle tähän hätään eikä kumpikaan meistä ole jää taikojen osaaja”, Narsha vastasi.

”Meillä on laiva”, Toen sanoi.

Narsha käänsi katseensa laivaan, joka oli jo miltei lähtövalmis. Samalla hän kiinnitti huomionsa hetkeksi myös tiiviiseen kamppailuun, jota käytiin Sarnelin ja Baenos Ylämaan välillä. Narsha tiesi, että hänen kykynsä olivat paremmassa käytössä jossakin muualla kuin taistelun sykkeessä.

Narsha käänsi katseensa takaisin Toen Virsnaan. Nyt hän kuitenkin oli kaukana mukavuusalueensa ulkopuolella ja taistelun keskellä. Narsha vaihtoi jalkojensa asentoa ja kokeili samalla mitenkä suurta liikettä jäälautta, jolla hän nyt seisoi, kesti. Ei juuri minkäänlaista.

”Mitä ehdotat?” Narsha kysyi.

”Astutaan laivaan ja ratkaistaan taistelumme loppuun siellä”, Toen vastasi.

”Kuulostaa ansalta”, Narsha sanoi.

”Niin vähän kyllä kuulostaakin”, Toen sanoi.

”Mitä arvelet laivan kannen sanovan siihen, jos paiskot tulipalloja sitä pitkin?” Narsha kysyi.

”Tuskin hyvää”, Toen vastasi.

Narsha yritti pohtia kahden ansan välistä. Jäälautta ei paljoa vihollislaivan kantta parempi paikka ollut.

”Voin myös sulattaa jokaisen jäälautan ja hukuttaa sinut”, Toen sanoi.

Toen Virsna loitsi tulipallon kohti Narshan jäälauttaa. Narsha väisti viereiselle jäälautalle, joka jaksoi kannatella häntä vain hätäisesti. Narsha etsi seuraavaa jäälauttaa katseellaan. Kaikki olivat hieman liian kaukana nopeaa väistöä varten.

”Ehkä se laiva olisi paras ratkaisu tässä tilanteessa”, Narsha sanoi.

”Sitä minäkin ajattelin”, Toen sanoi.

Narsha oli päättänyt laukaista ansan. Hän toivoi, että saisi pelattua sillä aikaa. Mitä varten hän pelasi aikaa, siitä Narsha ei ollut varma.

Lieskat vastakkain II

Betula nana, osa 219

Sarnelia kohti hyökännyt velho ei ehtinyt reagoida kesken hyökkäyksen tulleeseen Sarnelin vastaiskuun millään tavalla. Hänestä tuskin olisi jäänyt jäljelle paljo tuhkakasaa kummempaa jos Narshan edessä ollut velho ja Baenos Ylämaa eivät olisi tulleet avuksi.

Baenos Ylämaankaan sähkötaikuus ei riittänyt pysäyttämään Sarnelin loitsua. Se onnistui kuitenkin rajoittamaan loitsun vaikutusaluetta. Loitsu tuhosi heti kolmasosan Mihailin taikomasta jäälautasta ja rikkoi loppuosan.

Suuren keisarikunnan laiva irtosi jäistä. Kun sotilaat ja merimiehet olivat toipuneet Sarnelin loitsusta, he ryhtyivät valmistelemaan laivaa liikkeelle lähtöön.

Sarnelia kohti hyökännyt velho ei sen sijaan lähtenyt enää minnekään. Vaikka Baenos Ylämaa onnistui torjumaan Sarnelin loitsun osittain, ei velhoa ollut enää pelastettavissa. Narshan edessä aiemmin seisonut velho piteli toveriaan käsissään ja huusi epäuskoisena toverinsa hengen perään.

”Tämän sinä saat maksaa, demoni”, Baenos sanoi.

”Tule hakemaan maksusi”, Sarnel sanoi.

Sarnel nosti kädessään olevan laavamiekan kohti Baenos Ylämaata. Baenos loitsi itselleen sähköpurkausta muistuttavat miekat ja hyökkäsi kohti Sarnelia. Baenosin ja Sarnelin taistelun tahdissa harva läsnäolija pysyi edes katseellaan.

Heistä välittämättä Narsha lähestyi velhoa, jonka kanssa oli aiemmin taistellut ja joka nyt piti kuollutta toveriaan käsissään. Lähestyminen oli hankalaa, sillä liikkuvat jäälautat olivat kiikkerä alusta suurikokoiselle karshaanille.

”Oliko hän ystäväsi?” Narsha kysyi.

”Mitä se sinulle kuuluu?” Velho kysyi.

Velhon ääni oli katkera.

”Ei se minulle kuulukaan. Ajattelin vain, että voisin sanoa osanottoni”, Narsha vastasi.

Velho ei heti sanonut mitään. Välillä hän piteli olkapäätään. Toverinsa tapaan velho oli myös saanut pahan osuman Sarnelin loitsusta.

”Aloitimme taikayliopistossa samaan aikaan ja olemme olleet siitä asti ystäviä”, velho sanoi.

”Osanottoni. Noin pitkästä ystävyydestä harva ihminen pääsee nauttimaan”, Narsha sanoi.

Velho nieli loput surustaan ja laski toverinsa maahan.

”Mitä haluat?” Velho kysyi.

”Odotan, että jatkamme meidän kahden välistä kamppailua”, Narsha vastasi.

”Nyt sitten uskallat ottaa aloitteen, kun minä olen haavoittunut sekä fyysisesti että henkisesti”, velho sanoi.

”Minä vain tiedän saman asian, minkä ystäväni Sarnel. Jos Mihail on hävinnyt, niin meillä ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Siksi on sama jatkaa taistelua”, Narsha sanoi.

”Olkoon sitten niin”, velho sanoi.

Narsha ja velho valmistautuivat jatkamaan taisteluaan.

”Saanko kysyä vielä yhtä asiaa?” Narsha kysyi.

”Jos välttämättä haluat”, velho vastasi.

”Mikä on sinun nimesi?” Narsha kysyi.

Velho mietti hetken.

”Rael Kontio. Ystäväni nimeä et kysynyt, mutta hänen nimensä on Toen Virsna”, velho vastasi.

Narsha nyökkäsi kunnioittavasti Toen Virsnan suuntaan.

”Minun nimeni on Narsha Sabenon”, Narsha sanoi.

Rael Kontio nyökkäsi.

”Jatkakaamme, Narsha”, Rael sanoi.