Tuuli kääntyy

Betula nana, osa 222

Suuren keisarikunnan sotilaat ja merimiehet katsoivat Mihailia ilman, että tiesivät kuinka nyt pitäisi reagoida. He olivat vailla johtajaa ja heidän johtajansa surmaaja seisoi heidän edessään.

”Minä olen Mihail Netronova ja tämä laiva on nyt minun laivani. Jokainen, joka tätä asiaa vastustaa, voi tulla testaamaan voimiaan”, Mihail sanoi.

Mihailin ääni oli voimakas ja sen kuulivat kaikki laivan kannella olijat.

Osa sotilaista hyökkäsi kohti Mihailia ja Mihail surmasi heidät kaikki jäävaarnoilla lävistämällä.

Laivan yläkannelta kuului huuto.

”Herra Baenos Ylämaa palaa”, yläkannella tähystävä merimies huusi.

Mihail kääntyi katsomaan suuntaan, johon tähystäjä oli katsonut. Baenos Ylämaa todellakin oli tulossa kohti laivaa niin nopeasti kuin pääsi.

”Mitä Sarnelille on tapahtunut?” Narsha kysyi.

”Katso, niin tiedät”, Mihail vastasi.

Silloin Narsha huomasi, että Sarnel jahtasi Baenos Ylämaan kintereillä.

”Joku on huomannut meidät täällä laivalla”, Narsha sanoi.

”Ja joku saa pian huomata, että olisi ollut turvallisempaa pysyä poissa”, Mihail sanoi.

”Pitäisikö hänet jättää eloon?” Narsha kysyi.

”Vangiksi?” Mihail kysyi.

”Niin. Hänestä voisi saada irti tietoa”, Narsha vastasi.

Mihail katsoi miettiväisenä lähestyvää Baenos Ylämaata. Mihail kääntyi Qael Viadrosiin päin.

”Qael, luuletko, että vanhasta ystävästäsi voisi saada irti hyödyllistä tietoa?” Mihail kysyi.

Qael Viadros näytti aluksi siltä, ettei olisi ymmärtänyt koko kysymystä. Lopulta rattaat alkoivat pyöriä elävänkuolleen mielessä.

”Se on hyvin mahdollista, herrani”, Qael vastasi.

”Ehkä me sitten otamme hänet vangiksi”, Mihail sanoi.

”Onnistuukohan se miten helposti?” Narsha kysyi.

”Emmeköhän me riittävän vahvoja vangitsemisloitsuja osaa tehdä”, Mihail vastasi.

Mihail käänsi katseensa Baenos Ylämaahan, joka oli aivan hetken päästä laivan luona. Sarnel loitsi taukoamatta loitsuja Baenosin perään ja tämä joutui kuluttumaan paljon energiaa loitsujen torjumiseen.