Rakennustöitä nekropolin varjossa II

Betula nana, osa 252

Peruskallio oli syvällä hiekan alla. Mutta ei niin syvällä, etteivät Setenhin työmiehet olisi kaivaneet sitä esiin Mihailin taikavoimien avustuksella. Kuoppa, jonka reunaa pitkin hiekkaa ja kiveä kuljetettiin pois, oli valtava.

Mihail ja Setenh seurasivat työmaata puusta rakennetusta tornista.

”Olisi ehkä ollut helpompi etsiä kiviaines jostain muualta”, Setenh sanoi.

”Ehkä, mutta nyt meillä ainakin on riittävästi maata kaikkeen rakennustyöhön”, Mihail sanoi.

”Ison osan joudumme kaatamaan takaisin kuoppaan, ettei se romahda. Toinen vaihtoehto on tukea maa kivellä”, Setenh sanoi.

”Ei tätä kokonaan kannata täyttää. Jätämme tähän joka tapauksessa syvemmän kohdan vallihautaan”, Mihail sanoi.

”Miten vain ruhtinaani haluaa”, Setenh sanoi.

Setenh palasi ohjastamaan työmiehiä ja Mihail jäi yksin torniin. Hän käänsi katseensa montusta nousevaan linnoituskaupunkiin. Työt etenivät nopeammin kuin mitä hän oli uskaltanut toivoa. Satama oli lähes kokonaan valmis ja pysyviä asuntoja nousi ripeää tahtia. Myös muurien ja muiden puolustusrakennelmien työt etenivät.

Muurien rajaama alue kaupunkia varten oli paljon suurempi kuin mitä he olisivat tarvinneet kaikkien asuttamiseksi. Silti Mihail vaati, että kaupunki rakennettaisiin tiiviiksi. Hänellä oli tunne siitä, että ylimääräistä tilaa tarvittaisiin vielä.

Mihail käänsi katseensa kohti nekropolia. Toinen vaihtoehto olisi ollut laajentaa kaupunkia nekropoliin. Tätä vaihtoehtoa kuitenkin vastustivat lähes kaikki ja erityisesti aegyzalaiset. Nekropolin asuttamista kannattivat vain ne, jotka jo siellä asuivat: kuolleet, kuolleestamanatut ja kuolleestamanaajat.

Sarnel ja Narsha olivat vieläkin tukimassa suuren pyramidin sisältöä. Mihailin ja Sarnelin arvaus pyramidin sisällöstä oli osunut oikeaan. Pyramidin sisäaukean lattian alla oli valtava joukkohauta ja pyramidi melko todennäköisesti rakennettu näille kuoleman jälkeiseksi asuinsijaksi.

Nekropolissa oli myös Nils Tammi, joka oli löytänyt itselleen pienen joukon seuraajia. Näitä hän koulutti kuolleestamanauksen saloihin. Mihail epäröi suuntauksen oikeellisuutta ja monet hänen neuvonantajistaan sitä kritisoivat, Emily ja Karl etunenässä, mutta kuolleestamanaaja Tammi oli saanut tahtonsa läpi.

Mihail toivoi, että saisi jotenkin elävät ja kuolleet rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, mutta juopa kahden ryhmän välillä tuntui vain syventyvän päivä päivältä.

Mihail huokaisi ja laskeutui tornista takaisin kaivannolle. Hänen taikavoimiaan tarvittiin taas.

Rakennustöitä nekropolin varjossa

Betula nana, osa 251

Työmaa nekropolin varjossa jatkui samaan aikaan, kun Sarnel ja Narsha tutkivat pyramidin sisältä löytynyttä kaupunkia. Myös Nils Tammi osoitti kiinnostustaan päästä tutkimaan pyramidin sisältöä, mutta kuolleestamanauksen valmistelut pitivät hänet kiireisinä syvemmällä nekropolissa.

Väliaikaiset asunnot olivat jo nousseet joen rantaan ja sataman allas kaivettu lähes kokonaan. Satamasta puuttui vielä kivireunat sekä laiturit. Kanavista oli kaivettu vasta alkua. Jokea patoavaa pengertä ei oltu päästy vielä juuri tekemää, kun kiviä ei tahtonut riittää reunojen vahvikkeeksi ja suurin osa satamasta ja kanavista kaivetusta maasta meni muun alueen tasoittamiseen ja korottamiseen. Kiven puutteen vuoksi muureja tai pysyvämpiä rakennuksia ei päästy vielä rakentamaan.

”Tarvitsemme kiveä”, Setenh sanoi.

”Niin tarvitsemme, mutta kaikki lähialueen kiviaines on käytetty nekropolin rakentamiseen”, Mihail sanoi.

”Ja hautojen purkaminen ei tiedä hyvää onnea. Kivi pitää hakea muualta”, Setenh sanoi.

”Se vaatii aikaa ja työvoimaa. En tiedä onko meillä kaiken tarvitsemamme kiven hankkimiseen riittävästi kumpaakaan”, Mihail sanoi.

Setenh yritti miettiä muita ratkaisuja.

”Voisimmeko kaivaa kiveä maan alta?” Setenh kysyi.

”Ehkä, mutta sekin pitäisi tehdä riittävän kaukana. Emme myöskään tiedä kuinka syvällä kallio on”, Mihail.

”Sitähän voidaan testata vaikka jossakin kohdin, mihin kanava on joka tapauksessa tulossa. Esimerkiksi jos haluamme leveämmän kohdan kanavaan ylävirran puoleiselle kulmalle”, Setenh sanoi.

”Sitä voi kokeilla. Etsi jostakin työvoimaa sitä varten. Minä voin myös tulla siihen avuksi taikavoimieni kanssa”, Mihail sanoi.

Setenh nyökkäsi ja lähti etsimään työhön sopivaa työvoimaa. Työt kiviaineksen kaivamiseksi maan alta käynnistyivät jo seuraavana päivänä.

Kuolleiden kaupunki

Betula nana, osa 250

Mihail ja Sarnel tutkivat aukiota.

”Tuolla reunalla näyttäisi olevan jonkinlaisia palatsirakennuksia, mutta mitään hautoja täällä ei ole”, Sarnel sanoi.

”Kummallista”, Mihail sanoi.

”Niin. Hautahan tämän pitäisi olla”, Sarnel sanoi.

Mihail katsoi soihdun valossa näkyvää lattiaa. Sen kuviointi kiinnitti hänen huomionsa.

”Voisivatko haudat olla lattian alla?” Mihail kysyi.

Sarnel käänsi katseensa lattiaan.

”Ehkä, mutta silloin ne olisivat aika pieniä”, Sarnel vastasi.

”Ehkä tätä paikkaa ei sittenkään ole rakennettu haudaksi, vaan epäkuolleiden kaupungiksi”, Mihail sanoi.

”Eihän epäkuolleita ole ollut ennen kuin nyt”, Sarnel sanoi.

”Ehkä osa tietämyksestä on peräisi heiltä ja he vain uskoivat siihen, että jonain päivänä kuolleestamanausta oikeasti tehdään”, Mihail sanoi.

”Tätä pitää tutkia tarkemmin”, Sarnel sanoi.

”Nythän meillä on siihen mahdollisuus”, Mihail sanoi.

”Minä haluan tutkia asiaa tarkemmin kuin vain tämän käynnin ajan. Narshasta ja hänen tietämyksestään voisi myös olla hyötyä”, Sarnel sanoi.

”Jos saat hänet tulemaan tänne”, Mihail sanoi.

”Ei hänen tarvitse itse tulla tänne sisälle. Riittää, että hän suostuu puhumaan”, Sarnel sanoi.

”Minun pitänee palata takaisin rakennustyömaalle, mutta te voitte jäädä”, Mihail sanoi.

Mihail ja Sarnel tutkivat aukiota ja sen lattiaa vielä jonkin aikaa ja palasivat sitten ulkoportille. Heidän sisällä olon aikana päivää oli ehtinyt kulua pitkä tovi.

”Löysittekö hautakammiot?” Narsha kysyi.

”Emme varsinaisesti. Luulemme, että koko rakennelma ei ole rakennettu niinkään haudaksi, vaan kuoleman jälkeiseksi kaupungiksi”, Mihail vastasi.

”Mitä tarkoitat?” Emily kysyi.

”Muinaisilla aegyzalaisilla on luultavasti ollut jotakin tietoa kuolleestamanauksesta ja sen mahdollisuuksista. Ainakin niin paljon tietoa, että he ovat uskoneet sen olevan joskus mahdollista ja he ovat siihen mahdollisuuten päättäneet valmistautua”, Mihail vastasi.

”Emme tietysti ole vielä aivan varmoja, mutta minä jään tutkimaan asiaa tarkemmin”, Sarnel sanoi.

Muinaisen kuninkaan hauta III

Betula nana, osa 249

Mitä pidemmälle käytävää Mihail ja Sarnel kulkivat, sitä enemmän asuntoja oli. Aluksi niitä oli vain yhdessä rivissä, mutta pian jo kahdessa ja sitten kolmessa rivissä pääkäytävän molemmin puolin. Asuntojen väleissä oli kujia, joita pitkin pääsi syvemmällä oleviin asuntoihin. Pian tuli vastaan myös tiloja, jotka vaikuttivat puodeilta ja samalla pääkäytävään nousi toinen kerros, missä oli lisää asuntoja.

”Tännehän mahtuisi kokonaisen pienen kaupungin verran asukkaita”, Sarnel sanoi.

”Ehkä isommankin kaupungin. Emme ole vielä päässeet kauaksikaan”, Mihail sanoi.

”Odotin, että täällä olisi ollut vain muutama hautakammio”, Sarnel sanoi.

”Rehellisesti sanottuna, niin minäkin. Saa nähdä, mitä täältä vielä paljastuu”, Mihail sanoi.

”Toivottavasti ei mitään sen kummempaa kuin tyhjä kaupunki ja muutama hauta”, Sarnel sanoi.

”Niin”, Mihail sanoi.

Kaksikko jatkoi eteenpäin.

Kaupunki heidän ympärillään kasvoi ja laajeni sekä leveydessä että korkeudessa. Samalla myös keskikäytävä leveni entisestään. Vastaan tuli myös käytävän sivusta avautuva torialue.

”Alamme varmaan kohta lähestyä pyramidin keskikohtaa”, Sarnel sanoi.

”Alkaakohan tuosta jokin suurempi aukio?” Mihail kysyi.

Mihail osoitti eteenpäin, missä käytävä kapeni ja siinä oli vain pienempi kulkuaukko eteenpäin. Aukon molemmilla puolilla oli vartiopisteiden näköisiä rakennuksia.

”Mennään katsomaan”, Sarnel sanoi.

Pienen aukon ympärillä rakenteet olivat selvästi tehty niin, että niitä voitiin käyttää tarvittaessa puolustautumiseen. Aikaisemmin mitään vastaavaa ei ollut tullut vastaan. Aukon sisäpuolelta löytyi myös portti, millä aukon sai tarvittaessa tukittua.

Mihail ja Sarnel astuivat aukosta läpi. Aukon toisella puolella aukesi valtava aukio, josta he näkivät soihtujen valossa vain hyvin pienen osan.

”Valtava paikka”, Sarnel sanoi.

”Muinaiset kuninkaat ovat selvästi halunneet, että ne, jotka heidän hautaansa tulevat tutkimaan, varmasti muistavat kokemuksen”, Mihail sanoi.

”Miten tämä on edes rakennettu?” Sarnel kysyi.

”Narsha voisi osata vastata tuohon kysymykseen”, Mihail vastasi.