torstai 28. helmikuuta 2019

Suuren keisarikunnan petos III


Betula pubescens, osa 51

Edkar kääntyi Tammen seuraajien puoleen.

”Valmistelkaa kuolleestamanaus. Nämä kaikki neljä ovat ansainneet vapautensa”, Edkar sanoi.

”Ilomielin, herra kenraali”, etummainen Tammen seuraaja sanoi.

”Lähettäkää viesti, kun valmistelut on tehty. Haluan olla näkemässä. Valmistelkaa myös taikapeili. Tästä kaikesta täytyy ilmoittaa Netronovalaan”, Edkar sanoi.

Suuren keisarikunnan sotilaskolmikko ei lähtenyt vapaaehtoisesti kohti kuolleestamanausta. Sen sijaan kapteeni Waelde lupasi tulla ilman vastustelua, jos saisi lyhyen keskustelun yhdessä kenraali Netronovan ja kapteeni Kallaksen kanssa.

”Herra kenraali, voitte sitoa minut, jos haluatte olla varmoja siitä, etten yritä mitään. Ei minulla kuitenkaan ole enää mitään syytä”, Gauen sanoi.

”Luulen, että se on turhaa tässä tapauksessa”, Edkar sanoi.

Edkar käski muut ulos teltasta. Hänen ja kapteenien lisäksi telttaan jäi vain Miranda.

”Mitä halusit sanoa?” Edkar kysyi.

”Haluan vain pyytää anteeksi. Mikään ei tee tekoani tekemättömäksi enkä odota teidän antavan anteeksi, mutta haluan teidän tietävän, että kadun tekoani. Anteeksi”, Gauen sanoi.

Edkar ja Venir katsoivat edessään olevaa miestä, joka pysyi vain hädin tuskin polviensa varassa. Kumpikaan ei osannut olla säälimättä miestä. Mies oli jäänyt yksin keskelle sotaa kahden valtakunnan väliin pelinappulaksi.

”Niin. Mitään ei saa tekemättömäksi. En myöskään tiedä voiko tekoasi antaa anteeksi. Olemme kuitenkin kuulleet vilpittömän anteeksipyyntösi. Kiitämme sinua siitä”, Edkar sanoi.

”Kiitos, herra kenraali”, Gauen sanoi.

”Pääset myös osoittamaan urheutesi uudessa elämässäsi. Uskon, että kapteeni Kallas voi saattaa teidät tälle matkalle”, Edkar sanoi.

”Kiitos, herra kenraali. Lupaan palvella teitä viimeiseen asti”, Gauen sanoi.

”Niin varmasti pääsetkin tekemään, jos pelkoni osuvat oikeaan”, Edkar sanoi.

Kapteeni Kallas auttoi Waelden ylös ja lähti viemään häntä kohti kuolleestamanausta. Edkar jäi Mirandan kanssa kahden kenraalin telttaan.

Edkar huokaisi ja istuutui.

”Viimeinen hiljainen hetki ennen myrskyä”, Edkar sanoi.

Miranda kaatoi Edkarille lasiin vettä.

”Niinkö luulette, arvon kenraali”, Miranda sanoi.

”Niin pelkään, rakas Miranda. Niin minä pelkään”, Edkar sanoi.

Hetken istuttuaan ja veden juotuaan Edkar nousi ylös tuolilta ja meni teltan perällä olevan ryijyillä peitetyn penkin luokse.

”Sammutatko valoja vähemmäksi. Lepään pienen hetken odotellessa, että Tammen seuraajat ovat saaneet valmisteltua kuolleestamanauksen”, Edkar sanoi.

Miranda nyökkäsi ja ryhtyi sammuttamaan telttaa valaisevia lyhtyjä ja kynttilöitä. Edkar asettui penkille makaamaan ja sulki silmänsä. Hänelle suotiin pieni hetki rauhaa.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Pienoiskyltti


Vihjasin viime kesänä kirjoittamassani tekstissäni Ikuisuusprojektit, että jatkan säkkipojan valmistumisen jälkeen toista vanhaa harrastusprojektia, joka on ollut jo pitkään keskeneräisenä. Sainkin tuota projektia tehtyä hyvin eteenpäin syksyn aikana ja se valmistui vuodenvaihteen tienoilla. Kyseessä on siis pienoiskyltin ja käyntikorttitelineen yhdistelmä, jonka tein yritystäni Magnartusta varten.

Pienoiskyltti, joka toimii myös käyntikorttitelineenä.

Pienoiskyltti oli ennen viime kesää siinä vaiheessa, että minun tarvitsi enää maalata kyltin alusta, liimata kyltin juliste kiinni sekä viimeistellä kyltin alusta ruoholla ja pienillä puilla. Lisäksi signeerauksenani käyttämäni kolme kuutiota piti liimata paikoilleen alustan etukulmaan. Varsinainen rakennusvaihe oli siis jo suoritettu ja musta pohjamaali paikoillaan.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle.

Maalauksen aloitin etualan kiven tummanharmaasta. Sen jälkeen maalasin muun pohjan tummanruskealla, sillä se oli hiekan peitossa. Näiden päävärien jälkeen kuivaharjasin kiven vaaleanharmaalla ja hiekan vaaleanruskealla. Lopuksi tein vielä viimeisen kuivaharjauksen luonnonvalkoisella maalilla.

Kiven ja hiekan maalausta.

Maalipinta valmiina ja aluskasvillisuutta odotellessa.

Kun maalaus oli valmis, liimasin kuutiot paikoilleen. Liimasin myös kyltin julisteen paikoilleen. Sen jälkeen aloin lisätä kyltin alustaan aluskasvillisuutta. Liimasin paikoilleen pari pientä puuta, jotka olin tehnyt erikseen. Aluskasvillisuuden määrästä en ollut kovinkaan varma, kun halusin tehdä alustasta suhteellisen realistisen, mutta jättää kuitenkin hiekkaa näkyviin. Alustaan tuli lopulta varsin paljon nurmea ja sen oheen pieniä pensaita ja sammalta. Hiekkapohja jäi myös hyvään rooliin alustalla.

Ruohoa, aluskasvillisuutta ja pieni puu.

Kuutiot, jotka toimivat signeerauksena.

Ruohoa, aluskasvillisuutta ja pieni puu.

Seuraavana ikuisuusprojektina jatkan pienen tornin rakentamista. Tuo projekti on ollut tekeillä paljon pienoiskylttiprojektia pidempään. En itseasiassa edes muista, milloin olen tornin rakentamisen aloittanut. Instagram-tililtäni @magnusjyrkkanen löytyy kuitenkin varhainen kuva projektista tammikuulta 2015. Sama julkaisu paljastaa, että tornin alkuperäinen tarkoitus oli Warhammer-miniatyyripelin maastona toimiminen. Tuon pelin pelaaminen on jäänyt, mutta vanhat miniatyyrit ja maastot minulla ovat edelleen tallessa. Samoin aion jatkaa tornin tekemistä loppuun saakka. Työn etenemistä voi seurata Instagramissa ja kirjoitan tornin valmistuttua myös siitä tekstin tänne blogiin.

Työn alla oleva torni.

torstai 21. helmikuuta 2019

Suuren keisarikunnan petos II


Betula pubescens, osa 50

Upseerien ja sotilaiden rinki tiivistyi nopeasti kapteeni Waelden ympärillä. Hän oli varmasti jo keskustelun aikana tajunnut, että epäilyt ennemmin tai myöhemmin kohdistuisivat häneen, mutta hän ei silti ollut paennut. Nyt siihen ei enää ollut mahdollisuutta.

Kenraali Netronova astui lähemmäksi kapteeni Waeldea ja katsoi tätä silmiin. Kapteeni painoi päänsä nopeasti.

”Kapteeni Waelde, onko teillä jotakin sanottavaa tähän asiaan?” Edkar kysyi.

”Minä… Minä…”, Gauen sanoi.

Myös kapteeni Kallas oli tullut kapteeni Waelden luokse.

”Gauen, sano, ettei se ole totta”, Venir sanoi.

Kapteeni Waelde vilkaisi ystäväänsä ja painoi päänsä sitten takaisin kohti teltan lattiaa.

”Minä…”, Gauen sanoi.

Kapteeni Waelden jalat eivät enää kantaneet ja hän olisi luhistunut maahan, ellei häntä olisi otettu kiinni. Murtunut kapteeni nostettiin kenraali Netronovan eteen. Edkar nosti kapteeni päätä pystyyn ja näki tämän kyyneliä vuotavat silmät.

”Kapteeni Waelde?” Edkar kysyi.

Enempää ei tarvittu.

”Herra kenraali, minä sen kerroin. En voinut muutakaan. He halusivat tietää. En uskonut sillä olevan väliä, koska me olemme samalla puolella”, Gauen sanoi.

Aliupseeri nauroi, mutta hänen naurunsa vaihtui pian yskimiseen.

”Typerys. Emme me ole samalla puolella. Emme ole koskaan olleet, emmekä tule koskaan olemaan”, aliupseeri sanoi.

Edkar jätti kapteeni Waelden rauhaan ja palasi aliupseerin luokse.

”Mitä olette laittaneet rohtoon?” Edkar kysyi.

”Saatte sen varmasti selville jossakin vaiheessa, jos ehditte tutkia”, aliupseeri sanoi.

”Lupasit kertoa kaiken tietämäsi”, Edkar sanoi.

”En tiedä, mitä aine on, joten en voi kertoa siitä enempää. Minulle vain annettiin sitä pussissa ja käskettiin viedä se perille”, aliupseeri sanoi.

”Missä pussi on nyt?” Edkar kysyi.

”Heitin sen pois ennen kuin meidät saatiin kiinni”, aliupseeri sanoi.

Edkar kääntyi upseereihinsa päin.

”Etsikää pussi ja tuokaa se Tammen seuraajien luokse. Meidän täytyy selvittää ylimääräinen ainesosa, jotta se voidaan poistaa tai sen vaikutus kumota”, Edkar sanoi.

Kapteenit Suomas ja Cranfot nyökkäsivät ja lähtivät teltasta toteuttamaan käskyjä.

torstai 14. helmikuuta 2019

Suuren keisarikunnan petos


Betula pubescens, osa 49

Edkarinkin täytyi koota ajatuksiaan. Se, mitä Suuren keisarikunnan armeijan aliupseeri oli juuri sanonut, tarkoitti sitä, että kaikki ne pelot, joita netronovalaisilla oli pohjoiseen lähdöstä, olivat toteutumassa.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”Tuo on tyhmä kysymys. Tiedät täsmälleen, mitä tarkoitan. Saimme kuulla, että armeijallanne on voima, joka pitää teidät koossa. Halusimme tuhota sen, jotta voimme tuhota teidät, koska se on mitä te ansaitsette”, aliupseeri vastasi.

”Miten saitte tietää rohdosta?” Edkar kysyi.

Aliupseeri nauroi.

”Sen te varmaan haluaisittekin tietää. Jos pääsemme vapaaksi tämän kuulustelun jälkeen, niin lupaan kertoa kaiken mitä tiedän”, aliupseeri vastasi.

Edkar mietti lyhyen hetken.

”Pääsette vapaaksi. Nyt kerro kaikki, mitä tiedät”, Edkar sanoi.

Aliupseeri ja sotilaat olivat hieman yllättyneitä Edkarin nopeasti suostumisesta päästää heidät vapaaksi.

”Meidät kaikki kolme ja vahingoittumattomina”, aliupseeri sanoi.

”Tarjoan teille pelastusta. Ottakaa se vastaan”, Edkar sanoi.

Aliupseeri nyökkäsi ja kokosi hetken ajatuksiaan.

”Minä kyllä luulen, että ette pidä kertomastani kovinkaan paljoa”, aliupseeri sanoi.

”Minä taas luulen, että et voi kertoa enää mitään pahempaa”, Edkar sanoi.

”Se on ehkä tulkintakysymys. Joukossanne on nimittäin petturi. Tämä petturi kertoi Suuren keisarikunnan armeijalle tästä heikkoudestanne”, aliupseeri sanoi.

Teltta kuohahti ja upseerit alkoivat katsella toisiaan epäilevästi.

”Tiedätkö petturin nimen?” Edkar kysyi.

”En, mutta tiedän hänen olevan kotoisin Suuresta keisarikunnasta ja siksi hän paljasti salaisuudet meille”, aliupseeri vastasi.

”Meistä aika moni on kotoisin Suuren keisarikunnan alueelta, lähinnä Léostasta”, Edkar sanoi.

Aliupseeri tuhahti.

”En tarkoita mitään itärannikolta lähtenyttä pakolaista. Tarkoitan oikeasti Suuresta keisarikunnasta kotoisin olevaa elävää ihmistä”, aliupseeri sanoi.

Teltassa olijoiden katseet kääntyivät kapteeni Waeldeen.