Betula pubescens, osa 49
Edkarinkin täytyi koota ajatuksiaan. Se, mitä Suuren
keisarikunnan armeijan aliupseeri oli juuri sanonut, tarkoitti sitä, että
kaikki ne pelot, joita netronovalaisilla oli pohjoiseen lähdöstä, olivat
toteutumassa.
”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.
”Tuo on tyhmä kysymys. Tiedät täsmälleen, mitä tarkoitan.
Saimme kuulla, että armeijallanne on voima, joka pitää teidät koossa. Halusimme
tuhota sen, jotta voimme tuhota teidät, koska se on mitä te ansaitsette”,
aliupseeri vastasi.
”Miten saitte tietää rohdosta?” Edkar kysyi.
Aliupseeri nauroi.
”Sen te varmaan haluaisittekin tietää. Jos pääsemme vapaaksi
tämän kuulustelun jälkeen, niin lupaan kertoa kaiken mitä tiedän”, aliupseeri vastasi.
Edkar mietti lyhyen hetken.
”Pääsette vapaaksi. Nyt kerro kaikki, mitä tiedät”, Edkar
sanoi.
Aliupseeri ja sotilaat olivat hieman yllättyneitä Edkarin
nopeasti suostumisesta päästää heidät vapaaksi.
”Meidät kaikki kolme ja vahingoittumattomina”, aliupseeri
sanoi.
”Tarjoan teille pelastusta. Ottakaa se vastaan”, Edkar
sanoi.
Aliupseeri nyökkäsi ja kokosi hetken ajatuksiaan.
”Minä kyllä luulen, että ette pidä kertomastani kovinkaan
paljoa”, aliupseeri sanoi.
”Minä taas luulen, että et voi kertoa enää mitään pahempaa”,
Edkar sanoi.
”Se on ehkä tulkintakysymys. Joukossanne on nimittäin
petturi. Tämä petturi kertoi Suuren keisarikunnan armeijalle tästä heikkoudestanne”,
aliupseeri sanoi.
Teltta kuohahti ja upseerit alkoivat katsella toisiaan
epäilevästi.
”Tiedätkö petturin nimen?” Edkar kysyi.
”En, mutta tiedän hänen olevan kotoisin Suuresta
keisarikunnasta ja siksi hän paljasti salaisuudet meille”, aliupseeri vastasi.
”Meistä aika moni on kotoisin Suuren keisarikunnan alueelta,
lähinnä Léostasta”, Edkar sanoi.
Aliupseeri tuhahti.
”En tarkoita mitään itärannikolta lähtenyttä pakolaista.
Tarkoitan oikeasti Suuresta keisarikunnasta kotoisin olevaa elävää ihmistä”,
aliupseeri sanoi.
Teltassa olijoiden katseet kääntyivät kapteeni Waeldeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti