Betula pubescens, osa 48
Ensimmäisenä Edkarin telttaan palasi kapteeni Suomas, joka
kertoi kaiken olevan kunnossa ja hälyttäneensä paikalle vielä lisää sotilaita
turvaamaan aluetta. Kapteeni Suomas oli myös määrännyt, että jokainen teltan
läheisyyteen tulija tarkastettaisiin. Seuraavana palasi kapteeni Cranfot, joka
kertoi osastonsa olevan taisteluvalmiina heti kuin kenraali osastoa tarvitsisi.
Samalla hän oli vahvistanut leiriä ympäröivien vartioasemien miehitystä.
Viimeisenä saapui kapteeni Kallas.
Kapteeni Kallas ei tullut telttaan yksin vaan hänen
perässään seurasi joukko sotilaita sekä Nils Tammen seuraajia. Netronovalaisten
lisäksi joukossa oli kolme Suuren keisarikunnan sotilasta. Sotilaiden kädet oli
sidottu köydellä ja he näyttivät pahasti mukiloiduilta. Heidän kiinniottonsa
oli ilmeisesti ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen.
Edkar tutki sisään tullutta joukkoa ja erityisesti Suuren
keisarikunnan sotilaita. Lopuksi hän kohdisti katseensa kapteeni Kallakseen.
”Mitä tämä on?” Edkar kysyi.
”Herra kenraali, nämä kolme sotilasta löydettiin leiristä
Tammen seuraajien telttojen läheltä hiippailemasta ja vartijoiden heidän asiaa
kysyessä he olivat lähteneet pakenemaan. Vartijat olivat sitten ottaneet heidät
kiinni ja siitä kuulemamme hälytys aiheutui”, Venir vastasi.
”Huomasimme täällä, että hälytysäänet loppuivat pian menosi
jälkeen”, Edkar sanoi.
”Aivan, herra kenraali. Määräsin hälytyksen hiljaiseksi,
jotta se ei kuuluisi leirin ulkopuolelle”, Venir sanoi.
”Luulen, että hälytys on jo ehditty kuulla, mikäli siihen on
ollut haluja. Hyvin tehty kuitenkin”, Edkar sanoi.
Edkar käänsi katseensa kolmeen Suuren keisarikunnan
sotilaaseen.
”Onko heitä jo kuulusteltu?” Edkar kysyi.
”Ei sen enempää kuin kysytty heidän liikkumisestaan. Mitään
kunnollista vastausta heiltä ei aiemmin saatu. Ajattelin, että on parempi
kuulustella heitä täällä”, Venir vastasi.
Edkar nyökkäsi ja viittoi tuomaan vangit luokseen.
”Millä asioilla liikuitte leirissämme?” Edkar kysyi.
Pienen kovistelun jälkeen sotilaat olivat valmiita puhumaan.
”Emme millään asioilla”, ensimmäinen sotilas sanoi.
”Kysykää häneltä. Minä olen vain rivisotilas”, toinen
sotilas sanoi.
Kolmas sotilas oli aliupseeri.
”Kysyn viimeisen kerran. Toivon meidän molempien puolesta,
että vastaat. Silloin pääset helpommalla. Te kaikki kolme pääsette helpommalla”,
Edkar sanoi.
Edkar oli näkevinään pienen nyökkäyksen.
”Millä asioilla liikuitte täällä?” Edkar kysyi.
Aliupseeri hengitti syvään ja sylkäisi sitten verta teltan
lattialle.
”Minulle määrättiin tehtävä ja tulin toteuttamaan sitä
määräyksien mukaan”, aliupseeri sanoi.
”Millainen tehtävä?” Edkar kysyi.
”On sama vastaanko, kun teidän puolestanne kaikki on jo
liian myöhäistä. Olette jo kuolleita ja tästä erämaasta tulee hautausmaanne”,
aliupseeri sanoi.
”Sinulla ei ole sitten mitään menetettävää. Kerro”, Edkar
sanoi.
”Tehtäväni oli myrkyttää se teidän rohtonne”, aliupseeri
sanoi.
Meni hetki ennen kuin kaikki kuulijat ymmärsivät mitä
aliupseeri oli sanonut ja mitä se tarkoitti Netronovalan armeijan kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti