Lieskat vastakkain

Betula nana, osa 218

Sarnel ja Narsha seisoivat lähes selät vastakkain jäällä laivan vieressä. Molempien edessä seisoi Suuren keisarikunnan velho. Velhokaksikon voima ja taidot olivat olleet yllätys kummallekin. Joukossa pyörivä sotilasjoukkio ei yhtään auttanut velhojen kanssa käytävää kamppailua. Narsha varsinkin oli kovilla, mutta Sarnelilla oli vielä paukkuja jäljellä.

Laivalta kuului hurraahuutoja.

”Mitä siellä tapahtuu?” Narsha kysyi.

”En tiedä”, Sarnel vastasi.

”Siellä näkyy merkkejä taistelun loppumisesta oletettuun lopputulokseen”, Narshan edessä seisova velho sanoi.

”Puhut pötyä”, Narsha sanoi.

Velho naurahti Narshalle ja kääntyi laivaan päin.

”Mitä siellä näkyy?” Velho huusi kysymyksen laivan kannella oleville sotilaille.

”Herra Ylämaa kantaa tyttöä laivalle ja herra Viadrosin vastustaja makaa jäällä”, laivan kannelta vastattiin.

”En usko”, Narsha sanoi.

”Kannattaisi. Te voisitte vielä päästä tästä pakoon”, velho sanoi.

”Pakoon? Miksi me menisimme pakoon?” Sarnel kysyi.

”Mitä?” velho kysyi.

Sarnel kääntyi Narshan edessä olevaa velhoa kohti.

”Jos Mihail on kaatunut, niin meillä ei ole muuta paikkaa paeta kuin kaatua hänen kanssaan”, Sarnel vastasi.

Sarnelin silmissä paloi voimakas lieska.

Sarnelin edessä seisova velho ei jäänyt odottamaan mitä Sarnel oli aikomuksissa tehdä, vaan hyökkäsi epäröimättä huomionsa toisaalle kiinnittänyttä demonia kohti. Velholla oli kädessään sinisenä hohtava kapeateräinen miekka. Miekka sivalsi terävästi kohti Sarnelia.

Miekka kuitenkin katkesi tulta ja laavaa tihkuvaan miekkaan. Miekka sai jokaisen, joka oli siitä näköetäisyydellä, pelkäämään henkensä puolesta.

”Helvetin lieska saakoon omansa”, Sarnel sanoi.

Elävä kuollut myrkyttäjä

Betula nana, osa 217

Mihail ei jättänyt Qaelille juurikaan omaa tahtoa jäljelle. Hän halusi, että tämä myrkkyjen tuntija olisi vahvasti hänen oman tahtonsa alla. Mihail tiesi, että se samalla rajoitti eläytetyn älyllisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa riskejä. Sen verran Qaelin mieleen piti jättää älyä, että hän osaisi parantaa elävänä aiheuttamansa myrkytyksen.

Mihail köhi ja aloitti loitsun. Hän toivoi, että olisi sen kanssa riittävän ajoissa. Mihaililla ei ollut aikomusta kuolla keskellä merta olevalle jäälautalle.

”Älä nyt vielä kuole”, Mihail sanoi.

Mihail piti itseään tietoisessa tilassa hakkaamalla nyrkillä itseään kylkeen.

Loitsiminen tuntui kestävän pidempään kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Lopulta Mihail sai läpsäyttää kätensä yhteen ja loitsun päätökseen. Mihail jäi jännittyneenä odottamaan oliko loitsu onnistunut.

Pian Qael Viadros nousi jäältä jäykin liikkein. Hänen silmissään aiemmin paistanutta valoa ei enää ollut.

”Tiedät varmaan mitenkä nämä myrkyt saa pois?” Mihail kysyi.

”Kyllä”, Qael Viadros vastasi.

”Tee se. En halua kuolla. En ainakaan vielä”, Mihail sanoi.

Qael nyökkäsi ja ryhtyi verkkaisilla liikkeillä loitsimaan myrkkyjen poistoloitsua. Odotus oli jälleen tuskallisen pitkä. Taistelun äänet laivan suunnalla alkoivat laantua. Lopulta ne hiljentyivät kokonaan.

”Vieläkö menee kauan?” Mihail kysyi.

”Ei enää kauaa”, Qael Viadros vastasi.

Mihail tuhahti kipujensa seasta.

”Meidän pitää keksiä sinulle uusi nimi, joka sopii paremmin uuteen elämääsi”, Mihail sanoi.

Qael nyökkäsi ja jatkoi loitsun valmistelua hiljaisena.

Lopulta loitsu oli valmis.

Mihail tunsi loitsun taikavoiman virtaavan sisälleen.

”Miten kauan menee, että loitsu vaikuttaa?” Mihail kysyi.

”En tiedä”, Qael Viadros vastasi.

”Mitä?!” Mihail kysyi.

”En ole aivan varma”, Qael Viadros vastasi.

”Kyllähän sinun pitää tietää ja olla varma”, Mihail sanoi.

Qael painoi päänsä.

”En tiedä. En ole varma”, Qael Viadros sanoi.

Mihail ei edes kysynyt ehtisikö myrkkyjen poistoloitsu vaikuttamaan ennen kuin hän kuolisi myrkkyihin. Hän epäili, ettei hänen uusi apurinsa tietäisi siihenkään kysymykseen vastausta. Mihail ei voinut tehdä muuta kuin odottaa, että toimisiko loitsu.

Nyt odotus vasta tuskallisen hidasta ja pitkä olikin.

Taistelu merellä VII

Betula nana, osa 216

Qael Viadrosin myrkky oli vahvaa ja tappavaa. Siinä oli kuitenkin yksi heikkous. Se ei aiheuttanut hallusinaatiota taikavoimien näkemiseen.

”Mitä?” Qael Viadros kysyi.

”Myrkyssäsi on heikkouksia. Se ei aiheuta hallusinaatiota taikavoimien näkemiseen. Voin nähdä siis kaiken”, Mihail vastasi.

”Mutta sinun pitäisi kuolla ennen kuin huomaat sellaista”, Qael Viadros sanoi.

”Myrkyssäsi on myös toinen heikkous. Se on taikamyrkkyä. Oikea myrkky olisi minut jo varmasti tappanut, mutta taikamyrkkyä voi hidastaa pelkällä taikavoimalla. Se ei onnistu kaikilta, mutta minulta onnistuu”, Mihail sanoi.

Qael Viadros hypähti kauemmaksi Mihailista.

”Et karkaa minulta minnekään”, Mihail sanoi.

Mihail nosti kättään ja ohjasi jäämassaa Qaelin perään. Jäämassat jahtasivat Qaelia nopeammin kuin tämä ehti jääaaltojen kärkiä hajottaa myrkkynuolilla. Lopulta Qael Viadros oli kiinni jäässä.

Mihail asteli vastustajansa luokse ja taikoi käteensä jäisen miekan.

”Anteeksi, jos olen tässä nyt brutaali ja nopea. Me molemmat kuitenkin tiedämme, ettei minulla ole liikaa aikaa tuhlattavaksi”, Mihail sanoi.

Qael ei sanonut mitään, vaan yritti rimpuilla ahtojäästä irti.

”Sano terveisiä tuonelaan”, Mihail sanoi.

Mihail työnsi jäämiekan Qael Viadrosin läpi. Qael ei huutanut. Hän vain katsoi Mihailia epäuskoisena.

”Sinä olet kirottu mies”, Qael Viadros sanoi.

”Tietäisitkin kuinka monesti”, Mihail sanoi.

Qaelin Viadros nauroi ja sitten hän kuoli.

”Kirottu niin elämässä kuin kuolemassakin”, Mihail sanoi.

Mihail tiesi, ettei hänellä ollut aikaa hukattavana. Hän tunsi sisällään myrkyn poltteen ja hän oksensi lammikon verta myrkyttäjänsä ruumiin eteen.

”Elämässä ja kuolemassa kirottu olet kohta sinäkin, Qael Viadros”, Mihail sanoi.

Mihail alkoi valmistella eläytysloitsua.

Taistelu merellä VI

Betula nana, osa 215

Mihail kirosi mielessään ja sylki verta jäälle. Hallusinaatiot olivat voimakkaita ja ne voimistuivat koko ajan lisää. Hänen oli vaikea pysyä pystyssä ja lähes mahdoton sanoa missä suunnassa Qaelin milloinkin oli. Aisteihin ei ollut luottamista. Häviö tuntui helpolta ja heppoiselta. Mihail kirosi Qaelin ja tämän myrkkynuolet vielä kerran.

”Tämän taistelun lopputulosta taitaa pikkuhiljaa olla selvillä. Näyttää myös siltä, että myös Baenos huomasi myös tyttöystäväsi arvon tutkimuskohteena. Tai ei oikeastaan tyttöystäväsi, vaan hänen tämä puunkirouksensa”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ette koske häneen”, Mihail sanoi.

”Kieltosi on jo vähän myöhässä. Baenos kantaa häntä jo laivaan”, Qaelin Viadros sanoi.

Mihail käänsi katseensa Qaelin osoittamaan suuntaan. Hänen katseensa oli hämärtynyt sen verran, että kesti vähän aikaa, että Mihail sai hahmoista selvää. Baenos tosiaankin marssi Emily käsissään jäätä pitkin kohti laivaa. Laivan suunnalta kuului vielä taistelun ääniä. Sarnel ja Narsha eivät olleet vielä hävinneet.

”Ystäväsi laivan luona ovat varmasti myös kohta olla lopussa”, Qaelin Viadros.

”Ei”, Mihail sanoi.

Kunnon huutoa hänestä ei enää irronnut.

”Se alkaa olla loppu lähellä, Mihail Netronova. Sinun ja sinun pikku kapinaliikkeesi”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Ei sinun sitä tarvitse hyväksyä. Voit kuolla ilman totuuden hyväksymistäkin”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Myrkyt alkavat varmaan kohta tehdä olostasi hieman huonon, mutta toivon etten oksenna hirveästi. En pidä oksennuksen hajusta”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Voisin lähteä jo pois, mutta minulla on tapana jäädä aina katsomaan, kun ihmiset kuolevat myrkkyihini. Se on minun huono tapani”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Se on minustakin kamalaa”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Olet hieman yksitoikkoista jutteluseuraa näin kuollessasi”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Tosin, useimmista ei tässä vaiheessa enää kuulu sanaakaan”, Qaelin Viadros sanoi.

Kuului vain laivalta kuuluvia kamppailun ääniä ja jään narinaa.

”Joko sinä kuolit?” Qaelin Viadros sanoi.

”En”, Mihail vastasi.

Mihail seisoi Qaelinin takana silmät kiinni. Hän oli keksinyt kuinka kiertää Qaelinin myrkkyjen aiheuttamat hallusinaatiot.