torstai 4. helmikuuta 2016

Taistelu merellä VI



Betula nana, osa 215

Mihail kirosi mielessään ja sylki verta jäälle. Hallusinaatiot olivat voimakkaita ja ne voimistuivat koko ajan lisää. Hänen oli vaikea pysyä pystyssä ja lähes mahdoton sanoa missä suunnassa Qaelin milloinkin oli. Aisteihin ei ollut luottamista. Häviö tuntui helpolta ja heppoiselta. Mihail kirosi Qaelin ja tämän myrkkynuolet vielä kerran.

”Tämän taistelun lopputulosta taitaa pikkuhiljaa olla selvillä. Näyttää myös siltä, että myös Baenos huomasi myös tyttöystäväsi arvon tutkimuskohteena. Tai ei oikeastaan tyttöystäväsi, vaan hänen tämä puunkirouksensa”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ette koske häneen”, Mihail sanoi.

”Kieltosi on jo vähän myöhässä. Baenos kantaa häntä jo laivaan”, Qaelin Viadros sanoi.

Mihail käänsi katseensa Qaelin osoittamaan suuntaan. Hänen katseensa oli hämärtynyt sen verran, että kesti vähän aikaa, että Mihail sai hahmoista selvää. Baenos tosiaankin marssi Emily käsissään jäätä pitkin kohti laivaa. Laivan suunnalta kuului vielä taistelun ääniä. Sarnel ja Narsha eivät olleet vielä hävinneet.

”Ystäväsi laivan luona ovat varmasti myös kohta olla lopussa”, Qaelin Viadros.

”Ei”, Mihail sanoi.

Kunnon huutoa hänestä ei enää irronnut.

”Se alkaa olla loppu lähellä, Mihail Netronova. Sinun ja sinun pikku kapinaliikkeesi”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Ei sinun sitä tarvitse hyväksyä. Voit kuolla ilman totuuden hyväksymistäkin”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Myrkyt alkavat varmaan kohta tehdä olostasi hieman huonon, mutta toivon etten oksenna hirveästi. En pidä oksennuksen hajusta”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Voisin lähteä jo pois, mutta minulla on tapana jäädä aina katsomaan, kun ihmiset kuolevat myrkkyihini. Se on minun huono tapani”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Se on minustakin kamalaa”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Olet hieman yksitoikkoista jutteluseuraa näin kuollessasi”, Qaelin Viadros sanoi.

”Ei”, Mihail sanoi.

”Tosin, useimmista ei tässä vaiheessa enää kuulu sanaakaan”, Qaelin Viadros sanoi.

Kuului vain laivalta kuuluvia kamppailun ääniä ja jään narinaa.

”Joko sinä kuolit?” Qaelin Viadros sanoi.

”En”, Mihail vastasi.

Mihail seisoi Qaelinin takana silmät kiinni. Hän oli keksinyt kuinka kiertää Qaelinin myrkkyjen aiheuttamat hallusinaatiot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti