Betula pubescens, osa 162
Burhleo ohjasi kädenliikkeellään osaston pysähtymään.
”Sammuttakaa soihdut ja lyhdyt. Meidän täytyy kääntyä tästä ja en halua, että meitä huomataan päälinnasta”, Martin sanoi.
Burhleo kääntyi pienelle sivukujalle. Kallas ja Saesteorra vilkaisivat nopeasti toisiaan ja seurasivat sitten Burhleon perässä. Muu osasto seurasi heitä, kun mukana kannetut soihdut ja lyhdyt oli saatu sammutettua.
”Tämä vie meitä kauemmaksi päälinnasta”, Jeanne sanoi.
”Haluatko päälinnaan vai päälinnan pääportille?” Martin kysyi.
Saesteorra ei vastannut.
”Katu, jota kuljimme, vie suoraan päälinnan pääportille. Ystävänne kapteeni Suomas on siellä piirittämässä linnaa. Toivottavasti hän myös osaa pysyä riittävän kaukana muureista”, Martin sanoi.
”Suomas osaa kyllä pitää huolta itsestään”, Venir sanoi.
”Toivottavasti hän osaa myös pitää päälinnan puolustajien huomion itsessään”, Martin sanoi.
”Tuskin puolustajilla on hirveästi muutakaan, mihin kiinnittää huomionsa”, Venir sanoi.
”Ei vielä ole, mutta kohta ehkä on”, Martin sanoi.
He kääntyivät vielä toiselle sivukujalle, joka kulki päälinnan muurin suuntaisesti. Eteneminen oli hidasta, koska valo oli vähissä.
Burhleo pysähtyi.
”Seuraavaksi menemme portaisiin. Olkaa varovaisia. Välittäkään viestiä eteenpäin, mutta tehkää se hiljaa”, Martin sanoi.
Sen sanottuaan Burhleo katosi pimeyteen.
”Missä ne portaat ovat?” Jeanne kysyi.
Hetken oli aivan hiljaista ja ainoa ääni oli taaksepäin jonossa kulkevat kuiskaukset edessä olevista portaista. Sitten pimeyden keskeltä kuului vastaus.
”Täällä”, Martin vastasi.
Ääntä seuraten ja hitaasti pimeyden keskellä askelten paikkaa tunnustellen Kallas ja Saesteorra seurasivat Burhleon perässä ja heidän perässään koko osasto. Kesti kauan ennen kuin osaston viimeinenkin sotilas oli saanut haparoitua tiensä portaisiin ja askel kerrallaan alas.
torstai 29. huhtikuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan III
torstai 22. huhtikuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan II
Betula pubescens, osa 161
Matka hämärtyvän yläkaupungin läpi sujui hiljaisissa tunnelmissa. Laskevan auringon punainen hehku värjäsi kaupungin talojen seinät ja tarjosi vielä hetken valoa. Pian ainoat valonlähteet kaupungissa olisivat lukemattomat soihdut ja lyhdyt, joita oli katujen varsilla. Myös talojen yllä näkyvä päälinna oli valaistu soihduin ja lyhdyin. Omat soihtunsa ja lyhtynsä oli myös päälinnaa piirittävillä sotilailla.
”Hieman surullista nähdä näin kaunis auringonlasku juuri ennen taistelua”, Jeanne sanoi.
Burhleo hymähti.
”Punainen auringonlasku”, Martin sanoi.
”Mitä siitä?” Venir kysyi.
”Punainen auringonlasku enteilee verenvuodatusta. Ja ei muutenkaan mitään hyvää. Niin ainakin täällä meilläpäin uskotaan”, Martin vastasi.
”Mutta tarkoittaako se huonoa meille vai päälinnassa olijoille”, Venir sanoi.
Burhleo kohautti olkiaan.
”Sen me saamme selville aamuun mennessä”, Martin sanoi.
Pian punainen auringonlasku oli vain pieni häivähdys ruskoa taivaanrannassa. Ja soihdut ja lyhdyt olivat ainoat valot mitä heillä oli. Samalla päälinna lähestyi uhkaavasti.
”Päälinna on rakennettu hyvin tarkasti osoittamaan kuka kaupunkia hallitsemaan”, Venir sanoi.
”Linna näkyy hyvin kaupungin ulkopuolellekin. Sieltä näkee kaiken, mitä kaupunkia ympäröivillä tasangoilla tapahtuu. Siksi kaupunkia ja sen puolustajia on niin vaikea yllättää”, Martin sanoi.
”Kaikki yllätykset eivät tulekaan tasangolta”, Venir sanoi.
”Kun näkee riittävän hyvin, unohtaa katveet ja jättää itsensä suojattomaksi niistä tuleville hyökkäyksille”, Martin sanoi.
Kallas vilkaisi Burhleota ja mietti hetken ennen kuin kysyi.
”Mitkä olivat sinun katveesi?” Venir kysyi.
Burhleo naurahti kysymykselle.
”Rohkea kysymys”, Martin sanoi.
”Siihen ei ole pakko vastata, jos se ei tuntunut soveliaalta”, Venir sanoi.
”Vastaan siihen, koska arvostan rohkeita kysymyksiä”, Martin sanoi.
Burhleo mietti vastaustaan vähän aikaa.
”Luulen katveeni olleen se, että uskoin että minulla on enemmän rahaa ja vaikutusvaltaa kaupungissa kuin mitä kenelläkään muulla voi olla. Enemmän kuin edes ruhtinaalla. Siinä uskossa luotin ihmisiin, joihin minun ei olisi pitänyt luottaa”, Martin sanoi.
torstai 15. huhtikuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan
Betula pubescens, osa 160
Iltaan mennessä kapteeni Kallas oli saanut koottua yläkaupungin portin luokse kaikki ne sotilaat, jotka eivät jo olleet taistelussa päälinnan luona ja jotka saatettiin irrottaa kaupungin jo valloitettujen osien vartioinnista. Myös aliupseeri Saesteorra oli päälinnaan salakäytävää pitkin lähtevien sotilaiden joukossa. He olivat päätyneet siihen, että hyökkäykseen mukaan tuleminen olisi hyvä tapa tutustua Burhleon toimintatapoihin.
Kenraali Netronova puolestaan oli poistunut oman osastonsa kanssa takaisin kaupungin muurien ulkopuolelle. Hän koki leirin vielä turvallisemmaksi paikaksi itselleen. Kapteeni Kallas ei ollut tästä aivan täysin varma, mutta ymmärsi myös kenraalin huolta. Tasangolla olevaan leiriin oli vaikeampi päästä huomaamattomasti kuin tiheään rakennetussa kaupungissa kulkea rakennuksesta toiseen. Suuren keisarikunnan armeijasta ei myöskään ollut vielä tietoa, joten Gyllenlaes oli vielä turvallinen paikka.
”Jännittääkö?” Venir kysyi.
”Vähän”, Jeanne vastasi.
”Se on aina terve reaktio ennen taistelua. Jos sinua ei jännitä, ja pelotakin, ennen taistelua, niin jokin on pielessä. Yleensä juuri silloin tapahtuu jotakin pahaa, kun tuntuu, ettei mitään voi tapahtua”, Venir sanoi.
”Yritän muistaa aina jännittää”, Jeanne sanoi.
Kallas naurahti.
”Ei kuitenkaan kannata jännittä liikaa. Vähän on sopivasti”, Venir sanoi.
Saesteorra nyökkäsi.
Lopulta myös Burhleo saapui yläkaupungin portin sisäpuolella olevalle aukiolle omien sotilaidensa kanssa. Heitä oli nyt huomattavasti enemmän kuin mitä Kallas oli aiemmin nähnyt Burhleon seurassa. Huoli Burhleon kasvavasta voimasta nousi Kallaksen mieleen. Hän päätti, että vielä ennen taisteluun lähtöä kannattaisi raportoida kenraalille Burhleon nopeasti kasvavista joukoista.
”Iltaa”, Venir sanoi.
”Hyvää iltaa”, Martin sanoi.
”Minun täytyy käydä nopeasti hoitamassa vielä yksi asia, mutta palaan pian. Aliupseeri Saesteorra voi kertoa, jos haluat sillä välin tietää jotakin taistelun valmisteluista”, Venir sanoi.
”Jos et palaa pian, niin lähdemme ilman sinua. Yö kuluu nopeasti”, Martin sanoi.
”Yritän siis olla nopea”, Venir sanoi.
Kapteeni Kallas käveli porttirakennukseen kirjoittamaan viestiä kenraalille. Viestistä tuli lyhyt ja Kallas pyrki korostamaan, ettei huolta pitäisi olla. Oli oletettavaakin, että Burhleo löytäisi lisää tukijoita alakaupungista. Samalla oli hyvä pitää kirjaa siitä miten Burhleon komentamien joukkojen määrä kehittyi.
Viestin kirjoittamisen jälkeen Kallas etsi lähetin ja antoi viestin tämän haltuun. Lähetti lähti saman tien kohti kaupungin ulkopuolella olevaa leiriä ja Kallas puolestaan palasi aukiolle.
Burhleo näytti rauhattomalta.
”Joko olet valmis?” Martin kysyi.
”Olen. Lähdetään”, Venir vastasi.
torstai 8. huhtikuuta 2021
Gyllenburh VIII
Betula pubescens, osa 159
Kun Saesteorra lopulta suostui johtamaan Burhleon ja tämän alaisten toimien seuraamista, tämä, kapteeni Kallas ja kenraali Netronova sopivat yhdessä suuntaviivoista, joita tuli noudattaa seurannassa. Kapteeni ja kenraali asettivat joitakin reunaehtoja, kuten miten paljon Saesteorra sai käyttää sotilaita tarkkailuun. Erityisesti tarkkailu ei saisi päätyä Burhleon tai tämän alaisten tietoon. Muuten Saesteorra saisi toimia melko vapaasti parhaaksi katsomallaan tavalla.
”Jos jotakin ongelmia ilmenee, niin tule kertomaan minulle tai kenraalille”, Venir sanoi.
”Kyllä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.
”Ensisijaisesti ehkä kapteeni Kallakselle. Hänellä on vähemmän asioita huolehdittavanaan”, Edkar sanoi.
Saesteorra nyökkäsi.
”Yritän parhaani”, Jeanne sanoi.
Saesteorra lähti suunnittelemaan Burhleon ja tämän alaisten tarkkailua. Kenraali Netronova puolestaan kutsui Burhleon takaisin telttaan ja kapteeni Kallas jäi seuraamaan Burhleon reaktioita.
Burhleo saapui telttaan itsevarmana. Hän tiesi, ettei netronovalalaisilla olisi parempaakaan vaihtoehtoa kuin luottaa hänen sanaansa. Tuolillaan syvässä istuva kenraali Netronova näytti voimattomalta vanhaan mieheen verrattuna. Kapteeni Kallas oli tyytyväinen, että tilannetta oli näkemässä vain pieni joukko henkivartijoita.
”Arvon kenraali, mihin lopputulokseen mietintänne päättyi?” Martin kysyi.
”Olemme päättäneet tarttua ystävällismieliseen tarjoukseenne”, Edkar vastasi.
Burhleon suu venyi leveään hymyyn.
”Se on ilo kuulla. Yksityiskohdista voimme sopia myöhemmin, kunhan olemme ensin saaneet kaupungin yhdessä hallintaamme”, Martin sanoi.
”Tietenkin, se on ensimmäinen vaatimus”, Edkar sanoi.
”Tuleeko kapteeni Kallas johtamaan hyökkäystä päälinnaan, kuten aiemmin yläkaupunkiin?” Martin kysyi.
Kallas vilkaisi kenraali Netronovaan päin.
”Jos se sopii sinulle, niin Kallas voi tulla mukaasi”, Edkar sanoi.
”Sopii mainiosti. Minulle on helpointa työskennellä jonkun kanssa, jonka tunnen jo valmiiksi. Muita kapteenejanne en ole tavannut kuin ohimennen ja oletan, että ettette päästä minua yksin hyökkäämään päälinnaan”, Martin sanoi.
”Olkoon se sitten sovittu. Jos saatte joukot koottua, niin voitte hyökätä heti ensi yönä. Siten saamme taistelun nopeammin loppumaan”, Edkar sanoi.
”Minun joukkoni ovat jo valmiina”, Martin sanoi.
Kenraali Netronova katsoi Burhleota hieman epäillen, mutta kuitenkin nyökkäsi tälle.
”Entä meidän joukkomme?” Edkar kysyi.
”Emmeköhän saa koottua riittävästi joukkoja iltaan mennessä. Kateeni Suomas myös jo piirittää päälinnaa”, Venir vastasi.
torstai 1. huhtikuuta 2021
Gyllenburh VII
Betula pubescens, osa 158
Kenraali Netronova halusi pohtia Burhleon ehdotuksia, joten hän pyysi tätä jättämään heidät kapteeni Kallaksen kanssa kahden. Kenraali aisti, ettei Burhleo pitänyt asiasta, mutta tämä kuitenkin kumarsi tyylikkäästi ja poistui sitten alaistensa kanssa teltasta.
Kun Burhelo oli mennyt, kenraali kääntyi Kallaksen puoleen.
”Mitä mieltä olet?” Edkar kysyi.
”Luulen, että hän tietää mistä puhuu”, Venir vastasi.
”Minä luulen, että hän tietää vähän liiankin hyvin mistä hän puhuu. Tämä kaikki voi kääntyä meitä vastaa joka tapauksessa, mitä tahansa me sitten teemmekin”, Edkar sanoi.
Kallas nyökkäsi. Hetken pohtimisen jälkeen hän käänsi katseensa aliupseeri Saesteorraan.
”Entä mitä mieltä sinä olet?” Venir kysyi.
Myös kenraali käänsi katseensa aliupseeriin ja Saesteorra oli hämmentynyt saamastaan huomiosta.
”Herra kenraali, herra kapteeni, haluatteko te kuulla minun mielipiteeni?” Jeanne kysyi.
”Siksi minä sitä kysyin”, Venir vastasi.
Saesteorra nyökkäsi.
”Kerroin jo aiemmin kapteeni Kallakselle, ettei Burhleoon pitäisi minun mielestäni luottaa. Olen edelleen samaa mieltä”, Jeanne sanoi.
”Olemme yhtä mieltä kanssasi. Se ei kuitenkaan ratkaise tilannettamme”, Edkar sanoi.
”Niin, tämä on hyvin vaikea tilanne. Emme voi seurata Burhleota ja hänen alaisiaan koko aikaa tai joka paikassa. Hän myös tuntee kaupungin ja sen asukkaat, toisin kuin me. Hän kyllä kykenee juonimaan selkämme takana, jos niin haluaa”, Jeanne sanoi.
”Niin. Ehkä on kuitenkin tässä tilanteessa paras vaihtoehto tarttua hänen tarjoukseensa”, Venir sanoi.
”Miksi ajattelet niin?” Edkar kysyi.
”Hän ei silloin ehkä ensimmäisenä aloittaisi meitä vastaan juonimisesta, vaan keskittyisi aluksi kaupungin rauhoittamiseen. Tämä antaisi meille itsellemme aikaa vakiinnuttaa valtaamme kaupungissa ja löytää keinoja toimia Burhleosta riippumattomasti”, Venir vastasi.
Kenraali huokaisi.
”En haluaisi sanoa sitä, mutta tuo on luultavasti ainoa järkevä vaihtoehtomme. Ennen kuin kerromme päätöstämme Burhleolle, meidän täytyy vielä miettiä tarkemmin kuinka pidämme häntä ja hänen alaisiaan tarkemmin silmällä. Vaikka emme voikaan olla joka hetkellä joka paikassa”, Edkar sanoi.
”Saesteorra, haluaisitko sinä johtaa Burhleon seurantaa?” Venir kysyi.
”Minäkö?” Jeanne kysyi.
”Sinulla olisi valmiina sopiva epäluulo hänen toimiaan kohtaan ja olet jo seurannutkin hänen tekemisiään. Sopisit tehtävään parhaiten”, Venir sanoi.
”En tiedä osaisinko kantaa niin suurta vastuuta yksin”, Jeanne sanoi.
”Ei sinun tarvitse kantaa sitä kaikkea yksin. Me autamme tarpeen vaatiessa. Raportoisit asiasta myös suoraan meille”, Edkar sanoi.