Hyökkäys päälinnaan III

 Betula pubescens, osa 162

Burhleo ohjasi kädenliikkeellään osaston pysähtymään.

”Sammuttakaa soihdut ja lyhdyt. Meidän täytyy kääntyä tästä ja en halua, että meitä huomataan päälinnasta”, Martin sanoi.

Burhleo kääntyi pienelle sivukujalle. Kallas ja Saesteorra vilkaisivat nopeasti toisiaan ja seurasivat sitten Burhleon perässä. Muu osasto seurasi heitä, kun mukana kannetut soihdut ja lyhdyt oli saatu sammutettua.

”Tämä vie meitä kauemmaksi päälinnasta”, Jeanne sanoi.

”Haluatko päälinnaan vai päälinnan pääportille?” Martin kysyi.

Saesteorra ei vastannut.

”Katu, jota kuljimme, vie suoraan päälinnan pääportille. Ystävänne kapteeni Suomas on siellä piirittämässä linnaa. Toivottavasti hän myös osaa pysyä riittävän kaukana muureista”, Martin sanoi.

”Suomas osaa kyllä pitää huolta itsestään”, Venir sanoi.

”Toivottavasti hän osaa myös pitää päälinnan puolustajien huomion itsessään”, Martin sanoi.

”Tuskin puolustajilla on hirveästi muutakaan, mihin kiinnittää huomionsa”, Venir sanoi.

”Ei vielä ole, mutta kohta ehkä on”, Martin sanoi.

He kääntyivät vielä toiselle sivukujalle, joka kulki päälinnan muurin suuntaisesti. Eteneminen oli hidasta, koska valo oli vähissä.

Burhleo pysähtyi.

”Seuraavaksi menemme portaisiin. Olkaa varovaisia. Välittäkään viestiä eteenpäin, mutta tehkää se hiljaa”, Martin sanoi.

Sen sanottuaan Burhleo katosi pimeyteen.

”Missä ne portaat ovat?” Jeanne kysyi.

Hetken oli aivan hiljaista ja ainoa ääni oli taaksepäin jonossa kulkevat kuiskaukset edessä olevista portaista. Sitten pimeyden keskeltä kuului vastaus.

”Täällä”, Martin vastasi.

Ääntä seuraten ja hitaasti pimeyden keskellä askelten paikkaa tunnustellen Kallas ja Saesteorra seurasivat Burhleon perässä ja heidän perässään koko osasto. Kesti kauan ennen kuin osaston viimeinenkin sotilas oli saanut haparoitua tiensä portaisiin ja askel kerrallaan alas.