Kuolleiden kohtalo V

Betula nana, osa 273

Sarnel oli tullut katsomaan kuinka Mihailin ja Nilsin tutkimukset kuolleiden temppelin kirjastossa etenivät.

”Oletteko löytäneet mitään uutta?” Sarnel kysyi.

”Ainakin sen olemme huomanneet, että täällä olleet ovat pitäneet kuoleman tutkimisen lisäksi tärkeänä myös sienten ja niiden viljelemisen tutkimista tärkeänä”, Nils vastasi.

”Aika outoa”, Sarnel sanoi.

”Niin mekin olemme ajatelleet. Varsinkin siinä vaiheessa, kun olimme löytäneet vain yhden käärön. Asia on käynyt vain oudommaksi, kun tekstejä sienistä on tullut enemmän ja enemmän vastaan”, Nils sanoi.

”Se kyllä selittäisi joitakin paikkoja täällä”, Sarnel sanoi.

”Ai mitä paikkoja?” Mihail kysyi.

”Täällä on jotain outoja huoneita, joiden käyttötarkoitusta en ole ymmärtänyt”, Sarnel vastasi.

”Millaisia ne huoneet ovat?” Nils kysyi.

”Ne ovat aika tyhjiä tiloja, mutta ne ovat täynnä sieniä”, Sarnel vastasi.

Mihail ja Nils vilkaisivat toisiaan.

”Näytä meille näitä huoneita”, Mihail sanoi.

”Ne ovat kaikki alemmilla tasoilla. Siellä on kosteampaa ja kylmempää”, Sarnel sanoi.

”Minä luulin, että jo täällä on kosteaa ja kylmää”, Nils sanoi.

”Onhan täällä viileää, kun aavikolle vertaa. Alaspäin mennessä kylmyys vain voimistuu”, Sarnel sanoi.

”Oli siellä kylmää tai ei, haluan nähdä ne huoneet”, Mihail sanoi.

”Lähdetään siis katsomaan”, Sarnel sanoi.

He ottivat mukaan soihtuja ja pukivat ylimääräiset viitat ylleen. Portaat alempiin kerroksiin lähtivät suuren aukion sivumuurien sisältä. Kuten kaikki muutkin kulkureitit myös nämä oli suunniteltu helposti tukittaviksi puolustautumista varten.

”Tämä paikka olisi kyllä mahdotonta valloittaa, jos puolustajilla olisi yhtään tahtoa taistella”, Nils sanoi.

”Siltä vaikuttaa. Koko pyramidi on suunniteltu hyvin taidokkaasti puolustusta silmälläpitäen”, Sarnel sanoi.

”Pitäisiköhän tämä vaihtaa epäkuolleiden keskuspaikaksi?” Nils kysyi.

”Ehkä. Paikka olisi ainakin sopiva. Haluaisin kuitenkin tehdä tutkimukseni ensin loppuun”, Sarnel vastasi.

”Mitä mieltä Mihail olet?” Nils kysyi.

”Tee vai niin, jos paikka on sinusta sopiva”, Mihail vastasi.

Nils nyökkäsi.

”Tämä voisi olla hyvä paikka. Ja tosiaan hyvin sopiva. Kuolleita varten rakennettu”, Nils sanoi.

Loppuuko jatkokertomus koskaan?

Ei välttämättä, mutta olen minä jotakin lopun tapaista suunnitellut.

Tarkoitan tällä siis sitä, että minulla on mielessäni suunta tai loppu, jota kohti olen menossa jatkokertomuksessani. Sekään ei ehkä varsinaisessa mielessä ole loppu. Tai ei kokonaan. Se on nykyisen tarinan loppu, jonka jälkeen voisi alkaa uusi. Tuota jatkoa sitäkin olen jo jonkun verran miettinyt, vaikka tämän nykyisenkin tarinan loppu tuntuu olevan vielä aika kaukana.

Puhun nyt siis jatkokertomuksestani Betula nanasta, joka täällä blogissa ilmestyy (lähes) joka torstain. Kellonaika vaihtelee, mutta iltaan päin on yleensä mennyt. Epämääräisyys asiassa johtuu pääasiassa suunnitelmallisuuden vähäisyydestä. Se on monessa mielessä sekä hyvä, että huono asia. Erityisesti, kun materiaalia kyseisestä fantasiamaailmasta, Fagalesista alkaa olla niin paljon ja niin pitkältä ajalta, että enää ei tahdo kaikkea muistaa. Kaikkea tietoa en ole myöskään tullut talletettua mitenkään järkevästi, vaan tietoa löytyy vain tekstin seasta.

Kirjoitan Betula nanaa lähinnä itseäni varten. Siksi en ole halunnut liiaksi keskittyä tarinan suunnitteluun tai muuhun taustatyöhön (joita kyllä molempia teen jonkin verran). Haluan, että itselleni on mahdollisimman helppo palata tarinan äärelle joka viikko. Itse tarinan tai lukijan kannalta olisi toki ehkä parempi, jos suunnittelua ja taustatyötä olisi enemmän. Olen kuitenkin ajatellut, että tarinan voi yhtenäistää sitten, jos kokoan jatkokertomuksen kirjaksi. Blogissa olevia tekstejä voikin tässä mielessä pitää kirjan kirjoittamisen ensimmäisenä kierroksena tai ensimmäisenä luonnoksena.

Fagales on laaja maailma, josta suurinta osaa ei ole jatkokertomuksessa esitelty ollenkaan. Vaikka tarinassa on liikuttu hyvin pitkiäkin matkoja, kaikki liikkuminen on tapahtunut vain yhdellä (toki hyvin suurella) mantereella. Tätä en varmaankaan tule muuttamaan kuluvan tarinan aikana, mutta ehkä jotkin muut tarinat sitten laajentavat maailmaa vielä entisestään. Ja kyllähän tuossa nykyisessäkin mantereessa riittää koluttavaa.

Jatkoa ja muita tarinoita on siis suunnitelmissa. Tässä mielessä voisin siis vastata otsikossa asettamaani kysymykseen, että ei lopu.

Kuolleiden kohtalo IV

Betula nana, osa 272

Temppelirakennus jatkui varsinaisen temppelitilan takana. Sieltä Mihail ja Nils löysivät tutkimushuoneita ja kirjaston. Muinaiset aegyzalaiset olivat mitä ilmeisimmin panostaneet kuolleestamanauksen tutkimukseen todella paljon. Sarnelin tekemän lukuohjeen avulla Mihail ja Nils pääsivät nopeasti kärryille siitä, miten tulkita menneiden aikojen tutkijoiden kirjoittamia kirjoituskääröjä.

”Näyttää siltä, että muinaiset aegyzalaiset ovat lähestyneet kuolleestamanausta aivan toisesta näkökulmasta kuin mitä me olemme tehneet”, Nils sanoi.

”Onko sillä merkitystä?” Mihail kysyi.

”Jos he olisivat päässeet tutkimuksia pidemmälle, niin lopputuloksen kannalta sillä ei varmaan olisi ollut mitään merkitystä. Meidän kannalta sillä on se merkitys, että he ovat löytäneet asioita, joita me tai sinun kirjasi emme ole löytäneet. Toisaalta heiltä on puuttunut tietämys monista sellaisista asioista, jotka meille ovat melkein itsestäänselvyyksiä”, Nils vastasi.

”Voisiko täältä siis löytyä ratkaisu ongelmaamme?” Mihail kysyi.

”En tiedä, ehkä. He ovat jollain tavalla olleet tietoisia tästä ongelmastamme, vaikka eivät ole pystyneet itse kuolleestamanaukseen”, Nils vastasi.

Nils toi lukemansa kirjoituskäärön Mihailin luokse.

”Tässä kirjoituksessa puhutaan tutkijasta, joka on yrittänyt löytää ratkaisua mahdollisesti juuri siihen ongelmaa, mikä meillä on edessämme”, Nils sanoi.

”Löysikö hän ratkaisua?” Mihail kysyi.

”En osaa sanoa. En ymmärrä kaikkea tästä tekstiä”, Nils vastasi.

Mihail yritti tulkita tekstiä. Hänkin huomasi nopeasti, että tekstin tulkinta oli vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

”Tämä teksti ei kulje mitenkään loogisesti tai se siirtyy kesken johonkin muuhun asiaan”, Mihail sanoi.

”Niin”, Nils sanoi.

”En ymmärrä miksi tässä puhutaan ensin kuolleista ja kuoleman jälkeisestä elämästä ja sitten sienten viljelystä”, Mihail sanoi.

”Samaa minä olen miettinyt”, Nils sanoi.

Mihail kävi tekstiä läpi uudestaan. Miksi tekstissä puhutaan sienistä? Se tuskin oli sattumaan, koska käärepaperia oli tunnuttu käytettävän varsin säästeliäästi.

”Oletko huomannut, että sienistä puhuttaisiin jossain muualla?” Mihail kysyi.

”En ainakaan toistaiseksi”, Nils vastasi.

”Ehkä sellaisia tekstejä vielä tulee vastaan ja saamme selvyyden siihen, miksi tässä käärössä puhutaan sienistä”, Mihail sanoi.

Mihail ja Nils jatkoivat kääröjen tutkimista.

Nyt luettavana: 100 vuotta suomalaista animaatiota

Olen ollut pitkään kiinnostunut animaatiosta ja sen teosta, joten kun Tuula Leinosen kirjoittama 100 vuotta suomalaista animaatiota tuli sattumalta vastaan, oli se pakko päästä lukemaan. Kirja on suomalaisen animaation historian perusteos, jollaista ei ilmeisesti ole ennen tätä kirjaa kirjoitettu. Järkälemäinen teos käykin suomalaisen animaation historian hyvin perusteellisesti läpi.

Teos käy asioita läpi vaihtelevasti joko tekijöiden, animaatiotyylien, yritysten tai teosten kautta. Koska pienessä maassa piirit ovat pienet, pomppivat samat nimet eripuolilla kirjaa eri yhteyksissä. Erityisen hyvää kirjassa on runsas kuvitus, joka näyttää laajan kirjon esimerkkejä suomalaisesta animaatiosta ja keventää kirjan muuten tiiviydessään raskasta sisältöä.

Välillä kirjan lukeminen on ollut puuduttavaa sen sisältämän tietomäärän vuoksi. Asiat käydään läpi tiiviisti ja henkilöiden ja animaatioiden nimet sekä vuodet vilisevät tekstissä. Mutta tarkka historiateoshan tämä on ja sellaisena kyllä mainio ja hakuteoksena kirja toimii varmasti todella hyvin. Animaatiosta yleisesti kiinnostuneelle lukijalle kirja on kuitenkin varsin massiivinen ja vaatii aika paljon sulattelua. Kirjan todennäköisempänä käyttötarkoituksena pitäisinkin animaation historian kurssin kirjana tai tutkimuksen taustamateriaalina.

Kirjan vahvuuksia on sen runsas kuvitus.

Jos siis haluat lukea tarkasti nimenomaan suomalaisen animaation historiasta, niin tähän kirjaan kannattaa tarttua. Jos sinua sen sijaan kiinnostaa enemmän itse animaation tekeminen, kannattaa tähän kirjaan suhtautua varauksella. Eri animaatiotekniikoista kyllä puhutaan, mutta niitä ei varsinaisesti käydä läpi.

Kuolleiden kohtalo III

Betula nana, osa 271

Sarnel kääri kartat takaisin kokoon.

”Ette varmaan tulleet tänne vain katselemaan karttoja tai jutustelemaan”, Sarnel sanoi.

”Emme varsinaisesti. Teemme tutkimusta ja olemme umpikujassa. En usko, että täältä löytäisimme mitään vastauksia, mutta jos edes inspiraatiota”, Mihail sanoi.

”Oletan, että tutkimuksenne liittyy jotenkin kuolleestamanaukseen. Muuten Nils tuskin olisi täällä seurassasi”, Sarnel sanoi.

”Hyvin oletettu”, Mihail sanoi.

”En välttämättä osaa neuvoa teitä, sillä en ole asiaa täällä juuri tutkinut, vaan olen keskittynyt muuhun”, Sarnel sanoi.

”Tiedätkö edes mistä kannattaisi aloittaa?” Mihail kysyi.

”Mahdollisesti. Voin näyttää teille paikan”, Sarnel sanoi.

Sarnel lähti johdattamaan Mihailia ja Nilsiä kohti aukion reunan palatseja. Rakennus, johon he menivät, ei kuitenkaan ollut asumus, vaan pikemminkin temppeli.

”Luulen, että tämä koko rakennus on tarkoitettu kuolemanjälkeisen elämän tutkimiseen ja ennen kaikkea palvontaan. Luulen, että heidän koko yhteiskuntansa perustui siihen uskoon, että kuolleesta herätään ihan konkreettisesti takaisin eloon”, Sarnel sanoi.

”Mielenkiintoista”, Nils sanoi.

”Täältä ainakin löydämme inspiraatiota omiin tutkimuksiimme”, Mihail sanoi.

”Sitä ainakin riittää”, Sarnel sanoi.

Mihail ja Nils tutkivat temppeliä soihdun valossa. Sarnel tyytyi katselemaan temppelin oviaukolta.

”Osaatko lukea näitä tekstejä?” Mihail kysyi.

”Jossain määrin kyllä. En aivan täydellisesti vielä ymmärrä kaikkea. Kieli on muuttunut paljon näistä ajoista”, Sarnel vastasi.

”Pystytkö tekemään meille jonkinlaiset ohjeet tekstin tulkitsemiseen?” Mihail kysyi.

”Jos saan päivän tai pari aikaa tehdä sen”, Sarnel vastasi.

”Emmeköhän me pärjää sen aikaa”, Mihail sanoi.

Sarnel jätti Mihailin ja Nilsin kahden tutkimaan temppeliä.

”Seinämaalauksista päätellen täällä on tehty jotakin kuolleestamanaukseen liittyvää”, Nils sanoi.

”Mutta he eivät tainneet onnistua manauksessa missään vaiheessa”, Mihail sanoi.

”Mistä tiedät?” Nils kysyi.

”Jos he olisivat onnistuneet, niin täällä pyramidissa olisi varmaan ollut joku vastassa”, Mihail vastasi.